Eristäytynyt nuori

Minäkin vielä 21-vuotiaana asun kotona. Siihen on parikin syytä. Tärkeimpänä on työtilanteeni, joka vasta nyt mahdollistaisi itsenäisen asumisen. Olen nimittäin opsikelija ja aikaisempina vuosina en ole aina onnistunut saamaan edes kesätöitä tai sitten olen saanut jotain todella paskapalkkaista hommaa, jolla ei pk-seudun vuokratasolla pysty elämään edes opintotukien kanssa. Keväällä sain kuitenkin ihan hyvän työpaikan. Palkka ihan hyvä ja työsopimuskin jatkuu ensi vuoden puolelle. Olenkin suunnitellut nyt vihdoin muuttavani, kunhan kämpän koulun jonoista saa (yksityisiltä on kohtuu vaikeaa saada vuokrakämppää täällä Helsingissä). Toinen syy kotona asumiseen on jo ketjussa mainittu: jos muutan niin tulee olemaan jopa viikkoja (näin kesällä jopa kuukausia) ilman että puhun kenellekään muualla kuin töissä.

En kyllä ymmärrä ap:n tarkoittaman henkilön käytöstä. Itse ainakin osallistun kotitöihin ja teenkin niitä varmaan eniten perheessämme, vaikka olen myös töissä. Jos ilmaiseksi saa asua niin kyllä sillon pitää myös osallistua yhteisiin tehtäviin.

Ahdistaa lukea näitä juttuja, etkö voi mennä ulos, vaikka vain kävelemään pientä lenkkiä. Ekalla kerralla vaikka vain kilometri, toiselle kaksi, jne. jne. Neljän seinän sisällä ahdistuu ja erakoituu ihan varmasti. Tee vakaa päätös ja aloita jo tänään! Tulet varmasti energisemmäksi ja saatat tavata myös kiinnostavia ihmisiä.

entinen "vanki" kirjoitti:

Ahdistaa lukea näitä juttuja, etkö voi mennä ulos, vaikka vain kävelemään pientä lenkkiä. Ekalla kerralla vaikka vain kilometri, toiselle kaksi, jne. jne. Neljän seinän sisällä ahdistuu ja erakoituu ihan varmasti. Tee vakaa päätös ja aloita jo tänään! Tulet varmasti energisemmäksi ja saatat tavata myös kiinnostavia ihmisiä.

Lue lisää

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Tuohes_ollaan_jep! kirjoitti:

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Lue lisää

En menisi "viihteelle" edes pakottamalla.

Tuohes_ollaan_jep! kirjoitti:

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Lue lisää

Minä kyllä olen yhtä estoinen humalassakin ja lisäksi tiedostan koko ajan, että olen humalassa ääliö (tai sääliö).

Haluaisiko "on niitä muitakin" vaihtaa maileja miltei samantyyppisessä tilanteessa olevan kanssa? Oli niin ilahduttavaa lukea tuo viestisi, että todellakin on niitä muitakin tässä paskamaisessa tilanteessa.

NotCool kirjoitti:

Haluaisiko "on niitä muitakin" vaihtaa maileja miltei samantyyppisessä tilanteessa olevan kanssa? Oli niin ilahduttavaa lukea tuo viestisi, että todellakin on niitä muitakin tässä paskamaisessa tilanteessa.

Lue lisää

Herää heti epäluulot sinua kohtaan. Voitko todella olla kiinnostunut mun tilanteesta? En roikkuisi täällä palstoilla jos olisin kykenevä sosiaalisiin kontakteihin. Mukaan lukien myös henk.koht. mailit. En uskalla ottaa
riskiä, että löydän kaverin, jonka kohta menettäisin. Pysyttelen mieluummin erakkona.

on niitä muitakin kirjoitti:

Herää heti epäluulot sinua kohtaan. Voitko todella olla kiinnostunut mun tilanteesta? En roikkuisi täällä palstoilla jos olisin kykenevä sosiaalisiin kontakteihin. Mukaan lukien myös henk.koht. mailit. En uskalla ottaa
riskiä, että löydän kaverin, jonka kohta menettäisin. Pysyttelen mieluummin erakkona.

Lue lisää

Harvemmin (ei koskaan) sitä pääsee jauhamaan enemmälti tälläisessa tilanteessa muiden kanssa edes suht rehellisesti. Mut ei kai siinä sitten, hauskoja lusimisvuosia meille kaikille niin kauan kuin niitä... riittää? kunnes ne loppuu.

Tuohes_ollaan_jep! kirjoitti:

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Lue lisää

Yhden kerran käynyt yöklubissa ja olen huomannut itsestäni sen, että kun juon, väsähdän. Toiset tulevat aktiivisiksi hirnujiksi, minä muutun apaattiseksi ja rauhalliseksi, ja kun olen sellainen jo luonnostani, niin ei hemmetti... Ja missä sanottiin, että naiset tulevat aggressiiviksi juodessaan??

Tuohes_ollaan_jep! kirjoitti:

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Lue lisää

Olen nainen. Mulla on pienen ikäni ollut pahoja ongelmia saada kontaktia muihin ja onnistun vain kännissä. Mulla on ollut jo 4-5 vuotta tapana istua yksin huoneessani juomassa kaljaa tyyliin mäyris tai vajaa illassa että tuntisin oloni itsevarmaksi tms. En suosittele juomista ratkasuksi ihan vaan sen takia että siitä saa kehitettyä itselleen syyn olla välittämättä enää mistään / olla yrittämättä enää ollenkaan olla mitään. Voi vaan kuolla hitaasti mitä tuntee koko ympäröivän ihmisporukan aina toivoneenkin kun ei ole tykättävä tyyppi.. Ja itse vaikka kuolisin muiden puolesta, mutta ei se riitä jos ei saa ketään luottamaan mihinkään mitä sanoo kun on liian epävarma. Mulla ei vain ole resursseja todella olla ihminen:(

Tuohes_ollaan_jep! kirjoitti:

Ehkä paras vinkki mitä voisi antaa eristäytyneelle nuorelle, oikeasti! 12-pack kaljaa klo 22-23 välillä masuun ja sen jälkeen eikun KUNNON baariin tai clubiin paikkakuntanne keskustaan (paikallisia bubeja missä aina samat naamat, välttäkää!) Elikkä Hienot vaatteet päälle ja suosittelen myös hiusten laittamista nykyaikaisesti, jonka jälkeen ollaan tilanteessa, että saavut yksin baariin ja pohjat on jo vedetty alle, joten eiköhän se sosiaalinenkin olemus herää, annan sanani. (Näin ainakin käynyt monelle tuntemalleni erakko-ihmiselle). Pääasiahan tässä on se, että yleensä erakkoihmiset eivät uskalla lähteä viihtelle, koska luulevat ettei tämmöinen auttaisi asiaan, joka on se suurin onkelma! Viihteellä pienessä humalassa se sosiaalisuus kasvaa ja uusia tuttavuuksia syntyy todella helposti! Moni näistä uusista tuttavuksiista alkaakin sitten pitemmällä aikavälillä alkaa kehittymään hyviksi kaveri/ystävyyssuhteiksi, ellei jopa rakkausuhteiksi, joten eiköhän se elämä muutu vähän villimmäksi, kun ymmärtää kuinka hienoa on elää sosiaalista elämää! Myös uudet ystäväsikin tulevat jatkossa pyytämään sinua usein viihtelle, ties mihin muuhunkin tapahtumaan, eikä moisista kutsuista kannata kieltäytyä!!!

Lue lisää

Voi kuule, et taida erakkoudesta mitään tietää kun tollasia heittelet.
Itse toki olen pienessä känässä sosiaalisempi ja saatan jaella numeroani joillekin muinaismuistokavereille, mutta kun seuraava päivä koittaa olen selvin päin taas oma ahdistunut erakkoitseni. Ei kykene vastaamaan puhelimeen varsinkin jos tietää että siellä ne tyypit nyt soittelee joille typerästi numeroni menin antamaan. Ja ei kai sitä nyt jatkuvasti kännissä voi olla.

Voisitko houkutella veljesi johonkin harrastukseen mukaan?

Yleensä liika huolehtivaisuus ja muut ongelmat aiheuttavat tuommoisen tilanteen. Maailma voi olla aika julmakin paikka henkilölle joka ei pärjää sosiaalisesti ja joutuu muiden ihmisten höykytyksen kohteeksi.

Haukkuminen ja syyllistäminen ei paranna tilannetta millään lailla, vaan se pahentaa ja eristää ihmistä entisestään. Entistä enemmän alkaa ajattelemaan kuinka vittumaisia ja idiootteja ihmiset ovat ja se taas vähentää halua itsenäisymiseen ja elämään itsekseen.

Jos välit ovat menneet "huonoon pisteeseen" niin sitä melkein tarvitsisi ulkopuolisen tukea, mutta ei semmoisen ihmisen joka vain syyllistää. Jos on sitten vuosia vittuillut ja syyllistänyt niin aika vaikeaa sitä on välejä korjatakkaan.

Ehkä tässä tapauksessa voisi asiasta yrittää puhua henkilön itsensä kanssa ja ajatella "muitakin vaihtoehtoja".

Kaikki on OK, kunnes ukko kiikkuu hirressä XD
"Hyvä työmies, mitä se nyt noin meni tekemään?"
Miten sellainen voisi kertoa ongelmistaan, jonka ongelma on ettei kykene puhumaan ongelmistaan? kenellekkään... Onhan noita kaikki OK ihmisiä järvistä naarattu, oksilta ja ratapenkoilta poimittu ennenkin.
Some just like the peace of their own, but is that peace just their own?

Minä viihdyn kotona omassa rauhassa; mutta ehkä jaettu ilo olisi kaksinkertainen ilo? ainenkin niin sanotaan...

kkjhgh kirjoitti:

Kaikki on OK, kunnes ukko kiikkuu hirressä XD
"Hyvä työmies, mitä se nyt noin meni tekemään?"
Miten sellainen voisi kertoa ongelmistaan, jonka ongelma on ettei kykene puhumaan ongelmistaan? kenellekkään... Onhan noita kaikki OK ihmisiä järvistä naarattu, oksilta ja ratapenkoilta poimittu ennenkin.
Some just like the peace of their own, but is that peace just their own?

Minä viihdyn kotona omassa rauhassa; mutta ehkä jaettu ilo olisi kaksinkertainen ilo? ainenkin niin sanotaan...

Lue lisää

"Kaikki on OK, kunnes ukko kiikkuu hirressä XD"

Aikansa kun ihmiset vittuilee ja toteaa että "Ei osaa toi tyyppi edes missään käydä jne..". Niin eipä sitä hirveästi "taida olla vaihtoehtoja". Monet ihmiset tuntevat tilanteensa niin pahaksi umpikujaksi etteivät saa lähdettyä minnekkään tai tehtyä mitään. Ainoa keino olisi täydellinen irtiotto nykyisistä ympyröistä.

""Hyvä työmies, mitä se nyt noin meni tekemään?"
"Miten sellainen voisi kertoa ongelmistaan, jonka ongelma on ettei kykene puhumaan ongelmistaan? kenellekkään... Onhan noita kaikki OK ihmisiä järvistä naarattu, oksilta ja ratapenkoilta poimittu ennenkin.""

Kyllä ihmiset usein osaavat kertoa ongelmistaan, mutta harvempi ihminen alkaa väkisin kertoa mistään. Tarvitaan jonkinlaista luottamusta ja tuo luottamus on aika nopeasti menetetty jos tyyli on väärä.

Ainoastaan johdonmukaisella ja rauhallisella tyylillä voi saada tuloksia. Toki joihinkin ihmisiin pätee ns. armeijamainen lässytyskin, mutta joihinkin se voi vaikuttaa pikemminkin päinvastoin.

on tämä nykyajan vitsaus. Nykyään kun on tietokoneet, telkkarit ja ties mitä, niin ihmiset vaan viettää aikaansa yksin kotona. Toista se oli 100 vuotta sitten. VEikkaanpa että silloin sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä oli huomattavasti vähemmän. Se että jos ihminen hengaa tietokoneella päivät pitkät ja kaikki " ystävät " on internetin ihmeellisessä maailmassa on erittäin surullista. Itse olin nuorenpa kanssa aika yksinäin, vain muutama kaveri. Ja jos hekin lähtivät viikonloppuisin " bilettää " niin jäin yleensä yksin himaan, kun ei huvittanut lähteä mukaan kaupungille dokaa, kun en silloin juonut. Sitten kun aloin juoda säännöllisen väliajoin 16-vuotiaana aloin saada uusia kavereita joiden kanssa tuli/tulee oltua tekemisissä selvinpäinkin usein. Itse muutin vasta 21-vuotiaana pois kotoa, vaikka edellytykset siihen olis ollu aikasemmin. Ja nyt 28-vuotiaana voin sanoa, etten porukoiden luokse muuttais mistään hinnasta takaisin.

syrjäytyminen kirjoitti:

on tämä nykyajan vitsaus. Nykyään kun on tietokoneet, telkkarit ja ties mitä, niin ihmiset vaan viettää aikaansa yksin kotona. Toista se oli 100 vuotta sitten. VEikkaanpa että silloin sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä oli huomattavasti vähemmän. Se että jos ihminen hengaa tietokoneella päivät pitkät ja kaikki " ystävät " on internetin ihmeellisessä maailmassa on erittäin surullista. Itse olin nuorenpa kanssa aika yksinäin, vain muutama kaveri. Ja jos hekin lähtivät viikonloppuisin " bilettää " niin jäin yleensä yksin himaan, kun ei huvittanut lähteä mukaan kaupungille dokaa, kun en silloin juonut. Sitten kun aloin juoda säännöllisen väliajoin 16-vuotiaana aloin saada uusia kavereita joiden kanssa tuli/tulee oltua tekemisissä selvinpäinkin usein. Itse muutin vasta 21-vuotiaana pois kotoa, vaikka edellytykset siihen olis ollu aikasemmin. Ja nyt 28-vuotiaana voin sanoa, etten porukoiden luokse muuttais mistään hinnasta takaisin.

Lue lisää

Turhanpäiväinen ryyppääminen ja biletys on sosiaalisen elämän elinehto. Kyllä sitä sivusta katsojana kyllästyy ennen pitkää niin, ettei enää haluakaan olla muuta kuin yksin.

- kirjoitti:

Turhanpäiväinen ryyppääminen ja biletys on sosiaalisen elämän elinehto. Kyllä sitä sivusta katsojana kyllästyy ennen pitkää niin, ettei enää haluakaan olla muuta kuin yksin.

Lue lisää

Oon ite facebookissa opiskelijakavereiden kanssa vertaillu parhaita kännejä ja bileitä ja etkoja ja jatkoja,
vaikka en oikeesti ole ikinä juonu tai käyny missään. Kun mä luen muitten juttuja niin aivan kuin eläisin itse niitä asioita. Välillä kun joku näkee mua vaikka kaupassa ja kysyy et onks paha kanuuna, menee vähän aikaa, että tajuun kirjottaneeni jotakin sellasta faceen. Olen jopa ostanu kaljaa muutaman kerran vain
siksi, että joku tuttu opiskelukaveri on ollu yhtä aikaa olutta hakemassa. Oikeesti mua ällöttää känniset ja
örveltävät tyypit. Siksi en haluakkaan osallistua mihinkään opiskelubileisiin tai sitseihin. Tykkään elää netissä ja pitää yllä omaa nettiminääni.

mr kovis kirjoitti:

Oon ite facebookissa opiskelijakavereiden kanssa vertaillu parhaita kännejä ja bileitä ja etkoja ja jatkoja,
vaikka en oikeesti ole ikinä juonu tai käyny missään. Kun mä luen muitten juttuja niin aivan kuin eläisin itse niitä asioita. Välillä kun joku näkee mua vaikka kaupassa ja kysyy et onks paha kanuuna, menee vähän aikaa, että tajuun kirjottaneeni jotakin sellasta faceen. Olen jopa ostanu kaljaa muutaman kerran vain
siksi, että joku tuttu opiskelukaveri on ollu yhtä aikaa olutta hakemassa. Oikeesti mua ällöttää känniset ja
örveltävät tyypit. Siksi en haluakkaan osallistua mihinkään opiskelubileisiin tai sitseihin. Tykkään elää netissä ja pitää yllä omaa nettiminääni.

Lue lisää

Joudun valitettavasti myöntämään, että olen kanssa valehdellut tällaisista kaveri- ja muista jutuista. Oikeastaan valehtelen jatkuvasti. Joku voisi jopa sanoa, että elän "kaksoiselämää". Jokaiselle eri "naamatutturyhmälle" olen sepostanut tilanteeseen sopivat kertomukset. Voisi jopa sanoa, että tämä valehtelu on ajoittain jopa johtanut siihen, että en ole voinut syventää "naamatuttu" -suhteita ystävyyssuhteiksi, koska muuten kulissi kaatuisi ja karu totuus paljastuisi. Mutta en vain kestä sitä häpeää, jonka yksinäisyyden ja täydellisen kokemattomuuden seurustelussa ja seksissä myöntäminen tuottaisi. Oikeastaan häpeää pahempi asia olisi se, että nämä vähäisetkin sosiaaliset kontaktit tuhoutuisivat, kun ihmiset alkaisivat pitää minua friikkinä. No, loppuen lopuksi minun täytyy olla jonkinlainen friikki: kyllä normaalilla 23-vuotiaalla olisi edes pari oikeaa kaveria ja normaali 23-vuotias olisi edes joskus seurustellut tai harrastanut seksiä, edes koskenut vastakkaisen sukupuolen henkilöä. On alkanut jopa pelottamaan, kuinka hyvä valehtelija minusta onkaan tullut tässä vuosien saatossa.

********'s¨s¨*** kirjoitti:

Joudun valitettavasti myöntämään, että olen kanssa valehdellut tällaisista kaveri- ja muista jutuista. Oikeastaan valehtelen jatkuvasti. Joku voisi jopa sanoa, että elän "kaksoiselämää". Jokaiselle eri "naamatutturyhmälle" olen sepostanut tilanteeseen sopivat kertomukset. Voisi jopa sanoa, että tämä valehtelu on ajoittain jopa johtanut siihen, että en ole voinut syventää "naamatuttu" -suhteita ystävyyssuhteiksi, koska muuten kulissi kaatuisi ja karu totuus paljastuisi. Mutta en vain kestä sitä häpeää, jonka yksinäisyyden ja täydellisen kokemattomuuden seurustelussa ja seksissä myöntäminen tuottaisi. Oikeastaan häpeää pahempi asia olisi se, että nämä vähäisetkin sosiaaliset kontaktit tuhoutuisivat, kun ihmiset alkaisivat pitää minua friikkinä. No, loppuen lopuksi minun täytyy olla jonkinlainen friikki: kyllä normaalilla 23-vuotiaalla olisi edes pari oikeaa kaveria ja normaali 23-vuotias olisi edes joskus seurustellut tai harrastanut seksiä, edes koskenut vastakkaisen sukupuolen henkilöä. On alkanut jopa pelottamaan, kuinka hyvä valehtelija minusta onkaan tullut tässä vuosien saatossa.

Lue lisää

Olen 32-vuotias mies ja asun yhä äitini kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt
välitilassa, missä juuri mikään ei ole mennyt eteenpäin. Ylioppilaaksi kirjoitin ja intin kävin,
mutta sen jälkeen on ollut lähes tyhjää. Minulla oli pitkään vankka
usko siitä, että elämäni kääntyy paremmaksi, mutta syventyneen masennukseni myötä
on se usko kadonnut. Yritystä parempaan on ollut, mutta aina se on kääntynyt epäonneksi.
Useampi vuosi tästä ajasta on mennyt elellessä lähes neljän seinän sisällä.
Pariin otteeseen ole ollut työharjoittelussa työmarkkinatuella, mutta mitään pysyvämpää
se ei poikinut. Kävin vuoden verran opiskelemassa amkk:ssa, mutta masentuneena stressaannuin niin pahoin, että en pystynyt jatkamaan opiskelua.
Vuosi sitten hakeuduin kouluterveydenhuollon kautta mielenterveystoimiston asiakkaaksi ja aloitin
lääkityksen. Pillereistä ei ole ollut kohdallani masentuneisuuten apua.
Minulla on muutama kaveri joita näen keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.Tähänkin on alkanut jossakin mielessä "tottua".
En ole ikinään seurustellut, tai saanut edes sitä ensisuudelmaa tytöltä. Jo yksinään se, että
ei ole kokenut läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta näin pitkään aikaan voisi ajaa hulluuteen.
Olotilani on ylittänyt monta kertaa lähes täydellisen sietämättömyyden rajan ja
minulla on samanlainen tunne mielen vankina elämisestä, kuin tähän keskusteluun kirjoittaneella.
Tiedän, että minun olisi pitänyt hakea paljon aiemmin apua, mutta en jostakin, itsellenikin tuntemattomasta syystä siihen pystynyt.
Itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä ja vaikkakaan ne eivät ole tosia, on siemen kuitenkin kylvetty.

hgh667kk kirjoitti:

Olen 32-vuotias mies ja asun yhä äitini kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt
välitilassa, missä juuri mikään ei ole mennyt eteenpäin. Ylioppilaaksi kirjoitin ja intin kävin,
mutta sen jälkeen on ollut lähes tyhjää. Minulla oli pitkään vankka
usko siitä, että elämäni kääntyy paremmaksi, mutta syventyneen masennukseni myötä
on se usko kadonnut. Yritystä parempaan on ollut, mutta aina se on kääntynyt epäonneksi.
Useampi vuosi tästä ajasta on mennyt elellessä lähes neljän seinän sisällä.
Pariin otteeseen ole ollut työharjoittelussa työmarkkinatuella, mutta mitään pysyvämpää
se ei poikinut. Kävin vuoden verran opiskelemassa amkk:ssa, mutta masentuneena stressaannuin niin pahoin, että en pystynyt jatkamaan opiskelua.
Vuosi sitten hakeuduin kouluterveydenhuollon kautta mielenterveystoimiston asiakkaaksi ja aloitin
lääkityksen. Pillereistä ei ole ollut kohdallani masentuneisuuten apua.
Minulla on muutama kaveri joita näen keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.Tähänkin on alkanut jossakin mielessä "tottua".
En ole ikinään seurustellut, tai saanut edes sitä ensisuudelmaa tytöltä. Jo yksinään se, että
ei ole kokenut läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta näin pitkään aikaan voisi ajaa hulluuteen.
Olotilani on ylittänyt monta kertaa lähes täydellisen sietämättömyyden rajan ja
minulla on samanlainen tunne mielen vankina elämisestä, kuin tähän keskusteluun kirjoittaneella.
Tiedän, että minun olisi pitänyt hakea paljon aiemmin apua, mutta en jostakin, itsellenikin tuntemattomasta syystä siihen pystynyt.
Itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä ja vaikkakaan ne eivät ole tosia, on siemen kuitenkin kylvetty.

Lue lisää

Olen itse myös 25-vuotias joka asuu vanhempien luona. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelut 99 prosenttisesti loppu.
Nyt on työtarjous tullut toiselta paikkakunnalta jonne olisi suunitelmissa muuttaa jos työt jatkuvat.
En ole myöskään seurustellut, tutut kaverit häippässy pari vuotta sitten ja vain yksi kaveri jota tapaan kerran pari kuukaudessa.
Jos muutan paikkakunnalle jossa ei ole tuttuja niin kuinka tavata ja saada uusia kavereita? Bilettämällä vai harrastamalla jotain..
Tää on kyllä outua että jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja ajautuu tämmöiseen tilaan ettei elämässä ole yhtään mitään..

mammanpoikakin kirjoitti:

Olen itse myös 25-vuotias joka asuu vanhempien luona. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelut 99 prosenttisesti loppu.
Nyt on työtarjous tullut toiselta paikkakunnalta jonne olisi suunitelmissa muuttaa jos työt jatkuvat.
En ole myöskään seurustellut, tutut kaverit häippässy pari vuotta sitten ja vain yksi kaveri jota tapaan kerran pari kuukaudessa.
Jos muutan paikkakunnalle jossa ei ole tuttuja niin kuinka tavata ja saada uusia kavereita? Bilettämällä vai harrastamalla jotain..
Tää on kyllä outua että jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja ajautuu tämmöiseen tilaan ettei elämässä ole yhtään mitään..

Lue lisää

"Olen itse myös 25-vuotias joka asuu vanhempien luona. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelut 99 prosenttisesti loppu.
Nyt on työtarjous tullut toiselta paikkakunnalta jonne olisi suunitelmissa muuttaa jos työt jatkuvat."

Teet niinkuin pitääkin. Mikä on ongelmasi?

"En ole myöskään seurustellut, tutut kaverit häippässy pari vuotta sitten ja vain yksi kaveri jota tapaan kerran pari kuukaudessa. "

Kun tienaat rahaa saat sellaisen.

"Jos muutan paikkakunnalle jossa ei ole tuttuja niin kuinka tavata ja saada uusia kavereita? Bilettämällä vai harrastamalla jotain.. "

Sinulla on vielä koko elämä edessä.

"Tää on kyllä outua että jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja ajautuu tämmöiseen tilaan ettei elämässä ole yhtään mitään.. "

Et kertonut MIKÄ ongelma sinulla on, joten sinulla ei ole ongelmaa. Minulla on ollut oikeita ongelmia miksen voi opiskella, käydä töissä tai harrastaa seksiä naisen kanssa. Se on liian myöhästä enää korjata. Jos olisin tiennyt silloin...

Nihilisti88* kirjoitti:

"Olen itse myös 25-vuotias joka asuu vanhempien luona. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelut 99 prosenttisesti loppu.
Nyt on työtarjous tullut toiselta paikkakunnalta jonne olisi suunitelmissa muuttaa jos työt jatkuvat."

Teet niinkuin pitääkin. Mikä on ongelmasi?

"En ole myöskään seurustellut, tutut kaverit häippässy pari vuotta sitten ja vain yksi kaveri jota tapaan kerran pari kuukaudessa. "

Kun tienaat rahaa saat sellaisen.

"Jos muutan paikkakunnalle jossa ei ole tuttuja niin kuinka tavata ja saada uusia kavereita? Bilettämällä vai harrastamalla jotain.. "

Sinulla on vielä koko elämä edessä.

"Tää on kyllä outua että jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja ajautuu tämmöiseen tilaan ettei elämässä ole yhtään mitään.. "

Et kertonut MIKÄ ongelma sinulla on, joten sinulla ei ole ongelmaa. Minulla on ollut oikeita ongelmia miksen voi opiskella, käydä töissä tai harrastaa seksiä naisen kanssa. Se on liian myöhästä enää korjata. Jos olisin tiennyt silloin...

Lue lisää

On ongelma, olen jotenkin sulkeutunut eikä ole harrastuksia. Ja koen ongelmaksi saada ystävyys/ihmissuhteita.

hgh667kk kirjoitti:

Olen 32-vuotias mies ja asun yhä äitini kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta olen elänyt
välitilassa, missä juuri mikään ei ole mennyt eteenpäin. Ylioppilaaksi kirjoitin ja intin kävin,
mutta sen jälkeen on ollut lähes tyhjää. Minulla oli pitkään vankka
usko siitä, että elämäni kääntyy paremmaksi, mutta syventyneen masennukseni myötä
on se usko kadonnut. Yritystä parempaan on ollut, mutta aina se on kääntynyt epäonneksi.
Useampi vuosi tästä ajasta on mennyt elellessä lähes neljän seinän sisällä.
Pariin otteeseen ole ollut työharjoittelussa työmarkkinatuella, mutta mitään pysyvämpää
se ei poikinut. Kävin vuoden verran opiskelemassa amkk:ssa, mutta masentuneena stressaannuin niin pahoin, että en pystynyt jatkamaan opiskelua.
Vuosi sitten hakeuduin kouluterveydenhuollon kautta mielenterveystoimiston asiakkaaksi ja aloitin
lääkityksen. Pillereistä ei ole ollut kohdallani masentuneisuuten apua.
Minulla on muutama kaveri joita näen keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa.Tähänkin on alkanut jossakin mielessä "tottua".
En ole ikinään seurustellut, tai saanut edes sitä ensisuudelmaa tytöltä. Jo yksinään se, että
ei ole kokenut läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta näin pitkään aikaan voisi ajaa hulluuteen.
Olotilani on ylittänyt monta kertaa lähes täydellisen sietämättömyyden rajan ja
minulla on samanlainen tunne mielen vankina elämisestä, kuin tähän keskusteluun kirjoittaneella.
Tiedän, että minun olisi pitänyt hakea paljon aiemmin apua, mutta en jostakin, itsellenikin tuntemattomasta syystä siihen pystynyt.
Itsemurha-ajatukset ovat päivittäisiä ja vaikkakaan ne eivät ole tosia, on siemen kuitenkin kylvetty.

Lue lisää

Tosi typerää märehtiä täällä ettei ole ikinä seurustellut tai saanut edes sitä ensisuudelmaa. Te olette kaikki vielä tosi nuoria ja elämä edessä. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja aina voi tosiaan muuttaa toiselle paikkakunnalle jos ei satu nykyiseltä asuinpaikalta työtä saamaan.
Netissä voi tutustua ihmisiin helposti. Siellä on chatteja & deittipalstoja ja aina voi lähteä harrastamaan jotain mikä kiinnostaa. Ei kannata jäädä kotiin märehtimään koska siellä masentuu entistä enemmän!
Olen itse suht kaunis 28 vuotias nainen enkä ole myöskään seurustellut mutta tapaillut kyllä olen useimpia miehiä. Itsekkin ajattelin nuorempana että tuskin mua kukaan mies edes vilkaisee mutta väärässä olin. Jossain vaiheessa tuli se ekasuudelmakin koettua. Tosi vanhana kyllä mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. En tiedä tulenko koskaan seurustelemaan vakavasti koska olen luonteeltani aika itsenäinen. Aika näyttää senkin asian

Niin kuin arvelin - hän pakkaili tavaroitaan ja muutti pois.

Äiti! kirjoitti:

Niin kuin arvelin - hän pakkaili tavaroitaan ja muutti pois.

Äiti, onneksi olkoon! Olet sittenkin onnistunut kasvattamaan itsenäisen ihmisen, joka on ottanut ohjat omaan elämäänsä. Lyököön päätään seinään kunhan ei ole lyömässä sinua. Jonakin päivänä (toivottavasti)
hän ymmärtää arvostaa sinua ja pääsette sopuun. Älä anna omatuntosi kolkuttaa vaikka nuorella ei olisikaan rahaa tai asuntoa. Yhteiskunta huolehtii hänestä. On omaa kokemusta asiasta.

Äiti(kin) kirjoitti:

Äiti, onneksi olkoon! Olet sittenkin onnistunut kasvattamaan itsenäisen ihmisen, joka on ottanut ohjat omaan elämäänsä. Lyököön päätään seinään kunhan ei ole lyömässä sinua. Jonakin päivänä (toivottavasti)
hän ymmärtää arvostaa sinua ja pääsette sopuun. Älä anna omatuntosi kolkuttaa vaikka nuorella ei olisikaan rahaa tai asuntoa. Yhteiskunta huolehtii hänestä. On omaa kokemusta asiasta.

Lue lisää

Kiitos ensinkin toivotuksitasi!

Aiemmin tapahtunutta:
Ilmeisesti hän ei uskaltanut pyytää anteeksi, vaan kertoi omalle siskolleen mitä oli tapahtunut ja oli kuulemma häpeissään.

Myöhemmin:
Hän ensin tarjosi minulle jäätelöä ja sitten hän alkoi kertomaan asioitaan ja kertoi muuttavansa pian pois.

Olen helpottunut ja nautin tästä yksinäisyydestäni.

mammanpoika222222 kirjoitti:

On ongelma, olen jotenkin sulkeutunut eikä ole harrastuksia. Ja koen ongelmaksi saada ystävyys/ihmissuhteita.

miksi sitten et voisi yrittää hankkia jotain harrastusta itsellesi? vai kiinnostaako sinua mikään?

syrjäytyminen kirjoitti:

on tämä nykyajan vitsaus. Nykyään kun on tietokoneet, telkkarit ja ties mitä, niin ihmiset vaan viettää aikaansa yksin kotona. Toista se oli 100 vuotta sitten. VEikkaanpa että silloin sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä oli huomattavasti vähemmän. Se että jos ihminen hengaa tietokoneella päivät pitkät ja kaikki " ystävät " on internetin ihmeellisessä maailmassa on erittäin surullista. Itse olin nuorenpa kanssa aika yksinäin, vain muutama kaveri. Ja jos hekin lähtivät viikonloppuisin " bilettää " niin jäin yleensä yksin himaan, kun ei huvittanut lähteä mukaan kaupungille dokaa, kun en silloin juonut. Sitten kun aloin juoda säännöllisen väliajoin 16-vuotiaana aloin saada uusia kavereita joiden kanssa tuli/tulee oltua tekemisissä selvinpäinkin usein. Itse muutin vasta 21-vuotiaana pois kotoa, vaikka edellytykset siihen olis ollu aikasemmin. Ja nyt 28-vuotiaana voin sanoa, etten porukoiden luokse muuttais mistään hinnasta takaisin.

Lue lisää

"on tämä nykyajan vitsaus. Nykyään kun on tietokoneet, telkkarit ja ties mitä, niin ihmiset vaan viettää aikaansa yksin kotona. Toista se oli 100 vuotta sitten. VEikkaanpa että silloin sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä oli huomattavasti vähemmän. Se että jos ihminen hengaa tietokoneella päivät pitkät ja kaikki " ystävät " on internetin ihmeellisessä maailmassa on erittäin surullista"


Ennen ei ollut mahdollisuuksia eli oli joko oltava kotona, jos ei päässyt minnekkään muualle. Moni jäikin sille tielleen ja useampi kuoli matkansa varrella oman käden kautta.

Netti on antanut "vaihtoehdon" jakaa ja löytää uusia tuttavuuksia, vaikka muuten ei semmoiseen olisikaan oikein mahdollisuuksia ja valtaosa ihmisistä ei hyväksyisi sinua semmoisena kuin olet. Varsinkin erikoisryhmille ja tapauksille netti on enemmänkin siunaus kuin kirous.


"Itse olin nuorenpa kanssa aika yksinäin, vain muutama kaveri. Ja jos hekin lähtivät viikonloppuisin " bilettää " niin jäin yleensä yksin himaan, kun ei huvittanut lähteä mukaan kaupungille dokaa, kun en silloin juonut. Sitten kun aloin juoda säännöllisen väliajoin 16-vuotiaana aloin saada uusia kavereita joiden kanssa tuli/tulee oltua tekemisissä selvinpäinkin usein."

Juominen on ikävä kyllä varsin tärkeä juttu sosialisoitumisen kannalta. On vaikeaa tavata ketään jos ei käy ns. juomapaikoissa. Netin kautta voi toki tutustua ja harvakseltaan harrastuksissa kuten myös opiskeluissa ja työelämässä, mutta noistakin netti on oikeastaan ainoa varteenotettava vaihtoehto. Muut ovat enemmän "tuuripeliä".

Tosin nettikin on saanut huiman suosion tutustumisen kannalta mutta ihmiset ovat myös varovaisempia ja tarkempia omien kriteereidensä kanssa. Mikään ihme ei siis ole jos moni ei saa minkäänlaista kontaktia netinkään kautta vaikka kyse olisi täysin anonyymista juttelusta.

mammanpoikakin kirjoitti:

Olen itse myös 25-vuotias joka asuu vanhempien luona. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelut 99 prosenttisesti loppu.
Nyt on työtarjous tullut toiselta paikkakunnalta jonne olisi suunitelmissa muuttaa jos työt jatkuvat.
En ole myöskään seurustellut, tutut kaverit häippässy pari vuotta sitten ja vain yksi kaveri jota tapaan kerran pari kuukaudessa.
Jos muutan paikkakunnalle jossa ei ole tuttuja niin kuinka tavata ja saada uusia kavereita? Bilettämällä vai harrastamalla jotain..
Tää on kyllä outua että jossain vaiheessa jokin menee pieleen ja ajautuu tämmöiseen tilaan ettei elämässä ole yhtään mitään..

Lue lisää

Parempi käydä "bilettämässä" ja tunkea jokaiseen koulutapahtumaan yms. (jos vain on sen tyyppinen luonne ja rohkeutta riittää). Muuten vaikeaa saada ystäviä sieltä koulustakin. Harrastamalla mahdollisuudet ovat heikommat.

Olen opiskellut amk:ssa ja olen pian 25v mies ja työpaikka ollut tässä muutamia kuukausia. Raha on pieni summa säästössä mutta vielä en ole muuttanut. Vanhemmat ei halua että muutan pois eikä heillä ole rahaa.. miten pääsen tästä pois.. en saa myöskään kulkea omia menoja koska he vaan huolehtii musta : (
En ole seurustellut ja kaverit on kaikonneet..

asfdasfdasfd kirjoitti:

Olen opiskellut amk:ssa ja olen pian 25v mies ja työpaikka ollut tässä muutamia kuukausia. Raha on pieni summa säästössä mutta vielä en ole muuttanut. Vanhemmat ei halua että muutan pois eikä heillä ole rahaa.. miten pääsen tästä pois.. en saa myöskään kulkea omia menoja koska he vaan huolehtii musta : (
En ole seurustellut ja kaverit on kaikonneet..

Lue lisää

Tuo on jo surullista, että vanhemmat määräilevät 25-vuotiaan miehen menemisiä...
Hekö ihan kieltävät sinua menemästä? Ei ihmekään ettet löydä kumppaniakaan, jos sinun pitää lähinnä vain neljän seinän sisällä istuskella...

asfdasfdasfd kirjoitti:

Olen opiskellut amk:ssa ja olen pian 25v mies ja työpaikka ollut tässä muutamia kuukausia. Raha on pieni summa säästössä mutta vielä en ole muuttanut. Vanhemmat ei halua että muutan pois eikä heillä ole rahaa.. miten pääsen tästä pois.. en saa myöskään kulkea omia menoja koska he vaan huolehtii musta : (
En ole seurustellut ja kaverit on kaikonneet..

Lue lisää

että haluat aloittaa oman elämän.

Ymmärrän kyllä vanhempiasi. Niin kauan kun asut heidän luona, tuot taloon leivän.

Maassamme on kuitenkin sosiaalihuolta ja toisekseen, mikäli heillä on pienet tulot, voivat hakea vuokratukea Kelalta.

määmy kirjoitti:

että haluat aloittaa oman elämän.

Ymmärrän kyllä vanhempiasi. Niin kauan kun asut heidän luona, tuot taloon leivän.

Maassamme on kuitenkin sosiaalihuolta ja toisekseen, mikäli heillä on pienet tulot, voivat hakea vuokratukea Kelalta.

Lue lisää

Hoh! melkein tuli mieleen, että olenko itse kirjoittanut jotkut näistä viesteistä ja sitten unohtanut koko asian. Niin samanlaisessa tilanteessa moni on.

- Olen 28
- Kymmenisen vuotta eristystä kotona vanhempien hoivissa
- En juurikaan koskaan puhu mitään jos ei erikseen kysytä, ihan hyvin voi mennä kokonainen päivä että en sano sanaakaan
- Olen eristäytynyt kaikenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, kavereita ei ole ollut vuosiin
- Opiskelemassa olin, mutta en luonut minkäänlaista kontaktia luokkatovereihin
- Minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ei ole tai muutakaan tietoa tulevasta
- Tänä aikana en ole saanut mitään aikaiseksi, vaan jokainen vuosi on kopio toisesta
- Aika kuluu koneella/musiikin/elokuvien/TV:n parissa
- Asun luonnollisesti perähikiällä jossa ei mitään mahdollisuuksia ole vaikka sellaisia haluaisikin etsiä.

Että silleen.