Matti Järvi ei oikein osaa tai ei uskalla päättää Pohjalaisessa kolumnissa tänään, että onko se pakkoruotsi poistettava vai ei.
Hän näkee, että jotain siinä on väärin, mutta sitten Matti pelästyy ja RKP ajatettelu(tai saatu lahjus) saa vallan ja hän alkaa puhua, että "pakkovenäjähän se sieltä sitten tulee tilalle".
Matt-.hyvä, miksei voi olla ne vieraat kielet, ruotsi niiden mukana, valinnaisia? Ottakoon ruotsalaisen identiteetin se joka haluaa, muut olkoot ilman, mikä siinä mättää?
Pohjalainen, tänään:
"MielipideIrvokasta pakkoruotsia
Tiistai 13.07.2010
Matti Järvi kolumnikuva
Kokoomus saattoikäynnistää lumivyöryn hyväksyessään puoluekokouksessaan aloitteen pakollisen ruotsinopetuksen korvaamisesta toisella vapaavalintaisella kielellä. Vaikka uudelle puheenjohtajakaudelle valittu Jyrki Katainen nopeasti pistikin pillit pussiin toteamalla, että aloitetta ei ryhdytä toteuttamaan, ehti väistämätön tapahtua: syntyi poliittinen väittely ruotsinopetuksesta.
Tämä keskustelu tulee todennäköisesti kohoamaan aivan uusiin sfääreihin ensi vuoden eduskuntavaalien alla. Mahdollisuus hyökätä pakkoruotsia vastaan on liian herkullinen vähänkin populistisen ehdokkaan ohittaa. Saattaa olla, että pakkoruotsin poistaminen kohoaa jonkun puolueen vaalilupaukseksi asti.
En olehirveän yllättynyt, että kysymys on noussut nyt ajankohtaiseksi. Kansa perää oikeuksiaan monessa asiassa paljon enemmän kuin ennen. Moni edellyttää, että myös opetuksen pitäisi olla oppilaitaan kohtaan mahdollisimman kivaa tai suoraan hyödyllistä. Ja sitä ruotsin opiskelu ei ainakaan minun muistoissani ollut. Kieltenopiskelu on paljon työläämpää kuin useimpien reaaliaineiden: sujuvaksi kielenkäyttäjäksi oppii vain toistolla ja vankalla harjoittelulla.Pakkoruotsin poistajiensuissa on maiskahdellut väittämä, että ruotsin kieli ei olisi tarpeellista. Väitetään, että Suomessa on pakko opiskella marginaalikieltä, jolla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta. Suomenruotsalaisistahan suuri osa osaa myös suomea; Ruotsissa taas pärjää englannilla.
Argumentit suomenruotsalaisten ja ruotsalaisten kielitaidosta lienevät tosia, mutta ajatus ruotsin opetuksen tarpeettomuudesta on vajaa. Kielten opetuksessa oppii paitsi kieltä, myös kyseistä kulttuuria. Ruotsin kieli on tärkeä osa myös suomalaista identiteettiä. Ruotsin kielen osaaminen avaa yhteytemme paitsi Ruotsiin, koko Skandinaviaan. Ensimmäisen ja toisen asteen koulutus ei saisi tarjota angloamerikkalaisuutta ainoaksi kontaktiksi vieraaseen kulttuuriin, kuten televisio tekee.
Elinkeinoelämän keskusliittoon jyrähtänyt, että ruotsin opetus syrjii muuta kieliä. Tätä en saa muotoiltua päähäni millään logiikalla.
Melko montaa kieltä opiskelleena olen huomannut, että kielet ruokkivat toisiaan; kielitaidon karttuessa päässä syntyy erilaisia apukeinoja, joilla uusienkin kielten oppiminen helpottuu. Ei monen kielen taitaminenkaan ole pelkkää lahjakkuutta: se on kiinnostusta ja kovaa työtä.
Olisi suurivirhe lähteä vähentämään kielenopetusta kouluista. Tähän varmasti joku älähtää, että kysehän on vain pakottamisen vähentämisestä. Luuletteko, että vapaaehtoisuuden lisääminen parantaisi jo muutenkin laskusuuntaiselta vaikuttavaa sivistystasoamme? Ei varmasti!
On hienoa, että kouluissa on valinnaisia kieliä, mutta ainakin pari kieltä pitää sisältyä myös perusopetukseen. Jos ruotsin "pakollisuutta" ruvettaisiin vähentämään, olisi se tehtävä ainakin siten, että kielenopetus ei vähenisi. "Pakkoruotsin" vähetessä tilalle tulisi asettaa "pakkosaksaa" tai vielä parempi, "pakkovenäjää". Parempi olisi kuitenkin unohtaa koko pakko-etuliite. Saahan pullastakin pahaa tekemällä siitä pakkopullaa."
Hän näkee, että jotain siinä on väärin, mutta sitten Matti pelästyy ja RKP ajatettelu(tai saatu lahjus) saa vallan ja hän alkaa puhua, että "pakkovenäjähän se sieltä sitten tulee tilalle".
Matt-.hyvä, miksei voi olla ne vieraat kielet, ruotsi niiden mukana, valinnaisia? Ottakoon ruotsalaisen identiteetin se joka haluaa, muut olkoot ilman, mikä siinä mättää?
Pohjalainen, tänään:
"MielipideIrvokasta pakkoruotsia
Tiistai 13.07.2010
Matti Järvi kolumnikuva
Kokoomus saattoikäynnistää lumivyöryn hyväksyessään puoluekokouksessaan aloitteen pakollisen ruotsinopetuksen korvaamisesta toisella vapaavalintaisella kielellä. Vaikka uudelle puheenjohtajakaudelle valittu Jyrki Katainen nopeasti pistikin pillit pussiin toteamalla, että aloitetta ei ryhdytä toteuttamaan, ehti väistämätön tapahtua: syntyi poliittinen väittely ruotsinopetuksesta.
Tämä keskustelu tulee todennäköisesti kohoamaan aivan uusiin sfääreihin ensi vuoden eduskuntavaalien alla. Mahdollisuus hyökätä pakkoruotsia vastaan on liian herkullinen vähänkin populistisen ehdokkaan ohittaa. Saattaa olla, että pakkoruotsin poistaminen kohoaa jonkun puolueen vaalilupaukseksi asti.
En olehirveän yllättynyt, että kysymys on noussut nyt ajankohtaiseksi. Kansa perää oikeuksiaan monessa asiassa paljon enemmän kuin ennen. Moni edellyttää, että myös opetuksen pitäisi olla oppilaitaan kohtaan mahdollisimman kivaa tai suoraan hyödyllistä. Ja sitä ruotsin opiskelu ei ainakaan minun muistoissani ollut. Kieltenopiskelu on paljon työläämpää kuin useimpien reaaliaineiden: sujuvaksi kielenkäyttäjäksi oppii vain toistolla ja vankalla harjoittelulla.Pakkoruotsin poistajiensuissa on maiskahdellut väittämä, että ruotsin kieli ei olisi tarpeellista. Väitetään, että Suomessa on pakko opiskella marginaalikieltä, jolla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta. Suomenruotsalaisistahan suuri osa osaa myös suomea; Ruotsissa taas pärjää englannilla.
Argumentit suomenruotsalaisten ja ruotsalaisten kielitaidosta lienevät tosia, mutta ajatus ruotsin opetuksen tarpeettomuudesta on vajaa. Kielten opetuksessa oppii paitsi kieltä, myös kyseistä kulttuuria. Ruotsin kieli on tärkeä osa myös suomalaista identiteettiä. Ruotsin kielen osaaminen avaa yhteytemme paitsi Ruotsiin, koko Skandinaviaan. Ensimmäisen ja toisen asteen koulutus ei saisi tarjota angloamerikkalaisuutta ainoaksi kontaktiksi vieraaseen kulttuuriin, kuten televisio tekee.
Elinkeinoelämän keskusliittoon jyrähtänyt, että ruotsin opetus syrjii muuta kieliä. Tätä en saa muotoiltua päähäni millään logiikalla.
Melko montaa kieltä opiskelleena olen huomannut, että kielet ruokkivat toisiaan; kielitaidon karttuessa päässä syntyy erilaisia apukeinoja, joilla uusienkin kielten oppiminen helpottuu. Ei monen kielen taitaminenkaan ole pelkkää lahjakkuutta: se on kiinnostusta ja kovaa työtä.
Olisi suurivirhe lähteä vähentämään kielenopetusta kouluista. Tähän varmasti joku älähtää, että kysehän on vain pakottamisen vähentämisestä. Luuletteko, että vapaaehtoisuuden lisääminen parantaisi jo muutenkin laskusuuntaiselta vaikuttavaa sivistystasoamme? Ei varmasti!
On hienoa, että kouluissa on valinnaisia kieliä, mutta ainakin pari kieltä pitää sisältyä myös perusopetukseen. Jos ruotsin "pakollisuutta" ruvettaisiin vähentämään, olisi se tehtävä ainakin siten, että kielenopetus ei vähenisi. "Pakkoruotsin" vähetessä tilalle tulisi asettaa "pakkosaksaa" tai vielä parempi, "pakkovenäjää". Parempi olisi kuitenkin unohtaa koko pakko-etuliite. Saahan pullastakin pahaa tekemällä siitä pakkopullaa."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, sitä pullaakin voi kyllä vapaaehtoisesti
yhden siivun nauttia,
mutta jos sitä pakotetaan syömään kymmenen kertaa päivässä,
maku menee..
Oiva vertaus tosiaan tuo pakkopulla..
PAKKO-etuliite ei siitä suinkaan pahaa tee,
vaan itse syömään pakottaminen...
Ei edes tuoliin teippaaminen auta..
Itse opin fysiikan tunnilla, että "Vihtori on
kylläinen pihvin suhteen, mutta jäätelö sen sijaan maistuisi ;-))
Ruotsin suhteen tulee kylläiseksi hyvin pienestä määrästä..
Matti Järvi on ilmiselvä pakkoruotsittaja. Kaikki tyypilliset svekoargumentit olivat mukana.
Matti oli olevinaan ovela ja piilotella svekonäkemystään jaarittelun alle.
Halveksittava suomalainen.
Selvä ruotsinmielinen asenne. Ei siinä paljon piilottelua ole. Lipposen hengenheimolainen.
Siinä mies yrittää vähän miellyttää kumpaakin linjaa.
Siinä tapauksessa on lähdettävä siitä, että hän on asiassa aidosti kahden vaiheilla. Se on yhtä hyvä kanta kuin kaikki muutkin. Se jopa kielii tasapuolisuuspyrkimyksestä.
Onpa sinulla selkärankaa! Ensiksi esität selvän kannan. Sitten joku tulee esittämään toista kantaa ja sinä heti alat myötäilemään.
Jos selkärangatttomuus ja luonteen heikkous on tasapuolisuutta, niin sinä selvästi olet ERITTÄIN tasapuolinen.
Esitin vain asennoitumisneuvoja ko. nimimerkille: "Siinä tapauksessa ..." = "Jos niin ajattelet, niin ..." eikä "Niinhän asia onkin ...". Hänhän - ja etenkin Lalli - antaa ymmärtää, että nimellään esiintyvä kirjoittaja olisi halveksittava mielistelijä.
Juttelin ystäväni kanssa, joka oli myös ns. kahden vaiheilla.
Hän oli itse inhonnut ruotsia koulussa eikä ollut liioin tarvinnut sitä missään, MUTTA hänellä oli tunne, että hän olisi köyhempi ilman ruotsin taitoa ja että ruotsi jotenkin kuuluu asiaan, onhan hän akateeminen kansalainen ja sitä paitsi venäjää hän ei mistään hinnasta hyväksyisi pakolliseksi.
Pakollisen ruotsin kannattajat ovat viisaasti ymmärtäneet, että nämä argumentit puhuttelevat suomenkielisiä:
- pakolla on opittava, vapaaehotisesti ei opiskeltaisi niin paljon
- pakolliselle ruotsille ei ole muuta realistista vaihtoehtoa kuin pakkovenäjä
- on yleissivistystä ymmärtää kansallislaulun sanat alkukielellä ja osata lukea otsikot ruotsinkielisistä lehdistä
Näitä mutu-tunteita ei pyyhitä noin vain pois. LIsäksi päätellään, että jollei ole pakkokieltä (vaan voi lukea esim. lisää englantia mikäli kielet ei suju) moni poika ei opiskele lainkaan toista kieltä (olisiko se vahinko jos muu kielitaito vahvistuu) ja jos taas toinen kieli on pakollinen, kovin kirjavaa valikoimaa ei kouluihin ole varaa laatia, joten pakkovenäjä saattaa tullakin (tosin meillä olisi jo valmiina saksan ja ranskan opettajia).
Eivät nämä semi-pakkoruotsittajat ole tyhmiä vaan ainoastaan uuden tilanteen edessä ja virallisesti kohdanneet vain puhetta, jossa pakollista ruotsia puolustetaan korkealta (Ahtisaari, opetusministeri, lukuisat kansanedustajat.
Minäkin olen monessa asiassa "kahden vaiheilla", ellen kolmenkin. Kun asioita selvittää ja ajattelee, tai seuraa muiden niistä esittämiä näkökantoja, huomaa, että yleensä ongelmille voi löytää perusteita eri suuntiin. Lähes kaikissa ratkaisuissa on myös haittapuolia. Plussia ja miinuksia kyseinen kijoittajaksin esittää.
Varsinainen ongelma onkin siinä, miten noita näkökantoja on arvioitava toisiinsa nähden. Mikä ratkaisu on kokonaisuutena edullisin? Yhteiskunnallisissa asioissa, kuten pakkoruotsikysymyksessä, on arviointi tietysti suoritettava yhteiskunnan kokonaisedun suhteen. Mutta senkin arviointi on perin hankalaa ja henkilökohtaista. Voivatpa olosuhteet tai arviointiperusteet ajan myötä muuttuakin, jolloin on tarpeen "takinkääntö".
Helpointa tietysti olisi ottaa jyrkkä kanta mutun perusteella ja pitää siitä jääräpäisesti kiinni.
Pakkoruotsin poistaminen kouluista on jo aivan lähellä!
Kyse on todellakin tiedon puutteestä. Vasta muutamia vuosia on voinut kirjoittaa kielipolitiikasta suomeksi, ja vanhat ruotsinkielisten virallisiksi totuuksiksi ajamat kliseet painavat repussa. Moni nuori ei ihan oikeasti tiedä kielipolitiikasta. On sellaisia, jotka luulevat, että pakkoruotsinopettajan puheet ovat ainoa totuus. Joku uskoo vieläkin, että Helsingissä ei saa mitään töitä mistään eikä katuakaan voi ylittää, jos ei osaa ruotsia.
Vanhemmilla ihmisilläon myös kekkosen ajan ruotistustaakka.
Ei siihen muu auta kuin valistus. Mitä enemmän tulee realistista tekstiä kielipolitiikasta, sitä enemmän tieto leviää ja pakkoruotsi lähtee.
Pakollisella ruotsilla ja pohjoismaisella identiteetillä on ollut tosiaan aivan uskomaton markkinakoneisto takanaan ja kielivapautta puolustavia on saanut kutsua rasisteiksi mennen tullen vaikka tilanne on täsmälleen päinvastainen.
Ei siis pureta turhautumista niihin, jotka eivät ole ehtineet asiaa ajatella eivätkä ole koskaan molempia osapuolia edes kuulleet.