Hegel ja Marx?

Lyhyesti kun halusit. Se sana on dialektiikka.

http://www.peda.net/veraja/projekti/centraali/jao/filosof/6/a

"Karl Marx

Saksalainen Karl Marx sai huomattavia vaikutteita Hegelin dialektiikasta. Kun hegeliläisyys jakaantui myöhemmin "oikeistoon" ja "vasemmistoon", "vasemmistohegeliläiset" hylkäsivät Hegelin idealismin maailmanhenki-ajatuksineen omaksuen sen tilalle materialistisen historiankäsityksen. Myös Marx omaksui heidän vaikutuksestaan materialistisen maailmankuvan: hänelle talous ja taloudelliset suhteet ihmisten välillä ovat historiaa eteenpäin kuljettava voima. Marxin tärkeimpiä teoksia ovat Pääoma 1-3 (1867, 1885 ja 1894) sekä yhdessä Friedrich Engelsin kanssa kirjoitettu Kommunistinen manifesti (1848).

Marx asettaa yhteiskuntafilosofiassaan Hegelin hengen tilalle ihmisen yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuuden. Hänen mielestään ihminen voi ylipäätään olla olemassa, olla ihminen vain yhteiskunnassa, eli ihminen on olemukseltaan yhteiskunnallinen olento. Myös työ on Marxille aina yhteiskunnallista toimintaa; työtä tekemällä ihminen jatkuvasti "uusintaa" (tai luo) sekä itsensä että yhteiskunnan. Samalla "taloudellinen alarakenne" (materiaaliset tuotantosuhteet) on koko yhteiskunnan tosiasiallinen perusta, joka määrää kaiken muun. Yhteiskunnan "ylärakenne" eli inhimillisen kulttuurin eri muodot (ideat ja ideologiat, yhteiskunnalliset instituutiot, uskonto ym.) määräytyvät siis täysin tästä talouden alarakenteesta Marxin mielestä.

Marxin mukaan koko ihmiskunnan historia on ollut ns. "alkukommunismin" jälkeen eri yhteiskuntaluokkien välisten eturistiriitojen sävyttämää luokkataistelua (vrt. Hegelin dialektiikka): antiikissa ojanomistajat ja orjat, feodalismin aikakaudella feodaaliherrat ja maaorjat, kapitalismissa kapitalistit ja työläiset. "Alkukommunismissa" ei vielä ollut luokkayhteiskuntaa, koska pääomia ei ollut vielä päässyt kertymään; pääoman kasautumisen joillekin yksilöille myötä syntyi luokkavastakohtaisuus omistavan ja omistamattoman luokan välille.

Modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa työväenluokka, proletariaatti myy työvoimaansa porvaristolle eli kapitalisteille näiden ehdoilla. Porvaristo saa työläisten tekemästä työstä "lisäarvoa" (voittoa) itselleen; luokkien välillä vallitsee Marxin mukaan riistosuhde. Kun työläisiltä riistetään heidän työnsä hedelmät, he samalla "vieraantuvat" sekä omasta työstään että koko lajiolemuksestaan ihmisenä. Kapitalistisessa yhteiskunnassa pääoma myös jatkaa kasautumistaan harvojen käsiin, rikkaat entisestään rikastuvat ja köyhät köyhtyvät (kurjistumisteoria).

Marxin mukaan työväenluokan luokkatietoisuus kehittyy rinnakkain luokkaristiriidan kärjistymisen kanssa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Lopulta väistämätön tapahtuu, eli kommunistisen puolueen johtama työväenluokka nousee kapinaan ja aloittaa maailmanvallankumouksen, joka seurauksena tuotantovälineiden omistus yhteiskunnallistetaan. Proletariaatin diktatuurin kautta siirrytään lopulta historiallisen kehityksen viimeiseen vaiheeseen eli kommunismiin. Tällöin sekä yhteiskuntaluokat että yksityisomistus ovat kadonneet, kaikki pääsevät tasapuolisesti nauttimaan taloudellisen kehityksen hedelmistä.

Marxilaisuus jakaantuu nykyisin useisiin eri suuntauksiin. Ensimmäinen jakautuminen tapahtui jo 1800-1900-lukujen vaihteessa, kun liike jakautui kahtia varsinaisiin kommunisteihin ja ns. revisionisteihin. Revisionismin pohjalle rakentuvat myös nykyisten länsimaisten sosiaalidemokraattisten puolueiden ideologiat. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen on varsinainen kommunismi jakaantunut lukuisiin kansallisiin suuntauksiin, kuten esimerkiksi Kiinan maolaisuus, Pohjois-Korean juche-ideologia ja monien kehitysmaiden sosialististen puolueiden erilaiset ideologiat. "