Tuota, en haluaisi olla epäkunnioittava, mutta näin ei-luterilaisena, missä menee raja ennen kuin lut. kirkon pappeja tai piispoja erotetaan oppiensa takia?
Elikkä siis, kuinka pitkälle ev-lut. kirkko venyy vaikka opetettaisiin selvästi ei-Raamatullista ja ei-traditionaalista oppia, vaikkapa ettei helvettiä ole, tai että kaikki pääsevät taivaaseen?
Kun välillä tuntuu siltä että rivijäsenetkin kauhistelevat sitä minkä näkevät ja kuulevat ja sentään kirkon edustajilta?
Anteeksi jos loukkasin jotakuta, haluaisin vain tietää..
Elikkä siis, kuinka pitkälle ev-lut. kirkko venyy vaikka opetettaisiin selvästi ei-Raamatullista ja ei-traditionaalista oppia, vaikkapa ettei helvettiä ole, tai että kaikki pääsevät taivaaseen?
Kun välillä tuntuu siltä että rivijäsenetkin kauhistelevat sitä minkä näkevät ja kuulevat ja sentään kirkon edustajilta?
Anteeksi jos loukkasin jotakuta, haluaisin vain tietää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Linja pappien erottamiselle menee yksilökohtaisen keskustelun pohjalta. Kirkon jäsenyydestä näitä pappeja ei eroteta.
Ainakin pari vuotta sitten eräältä pohjalaiselta papilta otettiin papinoikeudet pois, kun hän kielsi uskovansa Jumalaan.
Kylliäinen sai puhuttelun piispalta, ja homma piti olla sillä selvä. En tiedä onko sitten jatkanut opetuksiaan, saattaa olla.
Homoiksi tunnustautuvien pappien kohdalla piispojen linja on ollut tähän mennessä, että ei saa elää homosuhteessa. Linjasta keskustellaan kirkossa kiivaasti.
90-luvulla ainakin kerran pappi erotettiin kun oli rikkonut avioliittonsa seurakunnan diakonissan kanssa ja eli julkisesti avosuhteessa.
Linja vaihtelee jossain määrin myös hiippakunnittain (eri piispa).
Piispan erottamista harhaoppisyytöksineen taidettiin puida KHO:ssa viimeksi arkkipiispa Wikströmin homolausunnoista. Ei katsottu olleen syytä erottamiselle.
Pappien erottelua tapahtuu myös ennalta ehkäisevästi. Naispappeutta vastustavat papit pyritään seulomaan pois henkilökohtaisilla keskusteluilla kirkkoherran virkaan hakevilta papeilta. Heille ei anneta vaalikelpoisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naispappeuden vastustajat eivät pääse muihin kuin yksipappisiin seurakuntiin.
Ruotsissa heitä ei suostuta edes vihkimään papiksi. Suomessa tämä toteutuu siten, että ns. erillisvihkimyksiä ei enää suoriteta, kun Oulun piispa Rimpiläinen jäi eläkkeelle.
Selvensi asiaa..
Kirjoitit:
"Homoiksi tunnustatuvien pappien kohdalla piispojen linja on ollut tähän mennessä, että ei saa elää homosuhteessa. Linjasta keskustellaan kirkossa kiivaati"
--->> Keskustellaanko kirkon sisällä siitä, että tulisiko tällä kohdin noudattaa sitä mitä Raamattu sanoo, vaiko otetaanko noissa keskusteluissa mukaan Raamattua?
Raamattu on uskomme perusta, mutta sitä tulkitaan eri tavalla, näin iso kirkkokunta kun olemme Suomessa. Eikö sinun pitäisi tietää että kirkko sisältää niin raamattu-uskovaisia kuin liberaalejakin ja kaikkea siltä väliltä? Vai oliko se vain "piikki"? Tai sitten yleistietosi ei vain ole kovin korkealla tasolla.
On naispappeja ja niiden vastustajia. On karismaatikkoja ja niiden vastustajia. On viisi eri herätysliikettä, jotka korostavat omia näkemyksiään Raamatulla. Ja sitten on niitä jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, mutta ovat silti aktiivikristittyjä. Ja sitten on niitä jotka uskovat Jeesukseen pelastajanaan, mutta eivät ole aktiivikristittyjä. On myös niitä jäseniä, jotka uskovat Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa (mitä sitten tarkoittaakin?). Sitten on myös jäseniä, joille kirkko ei merkitse juuri mitään, mutta eivät halua siitä erotakaan.
Niin että otetaanko keskusteluissa mukaan Raamattua? Päättele itse.
Raamatun auktoriteettiusko on rapistumassa kovaa vauhtia myös vapaissa suunnissa. Keskustellaanko siellä mitä Raamattu sanoo? Vai kielletäänkö keskustelu, ja sanotaan että ei meillä mitään ongelmia ole, ja että me pysymme oikeassa opissa, josta rivijäsenet kuitenkaan eivät tiedä paljonkaan.
Myös ulkopuolisena ja ei-protestanttina kommentoin aihetta omilla huomioillani. Kaikille protestanttisille liikkeille on tunnusomaista kehitellä jatkuvasti uusia opillisia näkemyksiä, jotka syntyvät jonkinlaisella uskonvarmuudella kehittelijänsä omassa päässä. Tällä tavalla kuvitellaan "puhdistettavan uskoa", vaikka todellisuudessa lisätään hajaannusta ja toimitaan kirkon uskontunnustusta vastaan, jonka mukaan kirkko on yksi ja jakaantumaton.
Suomenkin luterilaiset ovat välillä poistaneet helatorstain kokonaan, myös juhannus eli Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen syntymäpäivä on siirretty oikealta paikaltaan luterilaisessa kalenterissa, kaikenlaiset kylliäiset voivat kirjoitella uusia oppejaan ja kansa vain hurraa sitä enemmän mitä kauemmaksi kristillisyydestä luterilainen uskonto pääsee loittonemaan ja mitä perusteellisemmin yhteiskristillisen perinteen rippeetkin saadaan revittyä irti ihmisten mielestä.
Käy vain sääliksi luterilaisia, sillä tällä menolla yhä harvempi suomalainen pystyy oikeasti ymmärtämään yhteistä eurooppalaista kulttuuriperintöämme.
...Lähimmäinen on jehova, joka haukkuu luterilaisia muillakin forumeilla. Minä olen luterilainen juurikin sen vuoksi, että raamit eivät ole niin ahtaat kuin esim. juuri jehovilla.
Jos olet opiskellut teologiaa, sinun pitäisikin jo tuntea nämä perusasiat, joita olen kerrannut luterilaisille lähimmäisille. Tai ainakin sinulla on sen verran taitoja, että voit ottaa itse selvää apostolisen ajan kirkosta, josta myös luterilainen uskonto on vähitellen kehittynyt, "puhdistamalla" kristinopin perinnettä pois.
Jehova en ole, eikä päättelyketjusi vaikuta mitenkään vakuuttavalta, pikemminkin se antaa erittäin huonon käsityksen luterilaisen uskonnon naispapeista.