Voisitko esittää oman arviosi Suomen osuudesta Leningradissa kuolleisiin. Andrei Ždanov sanoi aikanaan että Suomi tappoi puolimiljoonaa ihmistä kaupungissa. Oletko samaa mieltä?
Myönnän että Suomella oli pieni osuus maantietellisistä syistä ja siitä syystä että saksalaisia avustettiin avustuslähetysten häritsemisessä ja että monet Luftwaffen lentokoneet pomittivat Leningradia Suomesta käsin. Ne pantiin taistelukuntoon Suomessa.
Puolimiljoonaa on kuitenkin aivan liian korkea luku. Suorastaa hävytöntä valehtelua mutta mitäpä muutakaan Ždanovin kaltaiselta juopolta voi odottaa.
Itä-Karjalan valtaus ei millään tavalla vaikuttanut Leningradin saartoon. Se ei mitenkään edistänyt saksalaisten asemaa ja kiristänyt kaupunkilaisten elämää. Oletko samaa mieltä?
Myönnän että Suomella oli pieni osuus maantietellisistä syistä ja siitä syystä että saksalaisia avustettiin avustuslähetysten häritsemisessä ja että monet Luftwaffen lentokoneet pomittivat Leningradia Suomesta käsin. Ne pantiin taistelukuntoon Suomessa.
Puolimiljoonaa on kuitenkin aivan liian korkea luku. Suorastaa hävytöntä valehtelua mutta mitäpä muutakaan Ždanovin kaltaiselta juopolta voi odottaa.
Itä-Karjalan valtaus ei millään tavalla vaikuttanut Leningradin saartoon. Se ei mitenkään edistänyt saksalaisten asemaa ja kiristänyt kaupunkilaisten elämää. Oletko samaa mieltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valehtelet enemmän kuin itse Poprikov.
"Valehtelet enemmän kuin itse Poprikov."
Ja missähän asioissa? Ilolla otan vastaan oikaisuja, jos olen väärässä tulkinnoissani.
"Voisitko esittää oman arviosi Suomen osuudesta Leningradissa kuolleisiin. Andrei Ždanov sanoi aikanaan että Suomi tappoi puolimiljoonaa ihmistä kaupungissa. Oletko samaa mieltä?"
Miten kuolleiden lukumäärää voisi jakaa osiin piirittäjien kesken? Makabeeria. Todetkaamme että suomalaiset kantavat osasyyllisyyttä Leningradin uhreista, mutta saksalaiset suurempaa syyllisyyttä. No, eivät venäläiset ovat ajat sitten antaneet anteeksi saartajille, eivätkä kanna enää kaunaa suomalaisia tai edes saksalaisia kohtaan - sitä vastoin Venäjää ja venäläisiä vihataan Suomessa yhä, eikä sitä nyky-Suomessa pidetä ollenkaan luonnottomana ja maidemme suhteille vahingollisena, vaan pikemminkin normaalina ja hyväksyttävänä asenteena.
"Myönnän että Suomella oli pieni osuus maantietellisistä syistä ja siitä syystä että saksalaisia avustettiin avustuslähetysten häritsemisessä ja että monet Luftwaffen lentokoneet pomittivat Leningradia Suomesta käsin. Ne pantiin taistelukuntoon Suomessa."
Hienoa että joku (muu kuin äärivasemmistolainen) tällä palstalla nämä asiat suostuu myöntämään. Se on jo hyvä merkki.
"Puolimiljoonaa on kuitenkin aivan liian korkea luku. Suorastaa hävytöntä valehtelua mutta mitäpä muutakaan Ždanovin kaltaiselta juopolta voi odottaa."
En minäkään Ždanovia mitenkään arvosta, mutta huomautan että suomalaisten kannattaisi tuntea tiettyä kiitollisuutta siitä miten helläkätisesti tuo muuten raudankovana stalinistina ja leningradilaisten pyövelinä tunnettu korsto kohteli suomalaisia jatkosodan jälkeen.
"Itä-Karjalan valtaus ei millään tavalla vaikuttanut Leningradin saartoon."
Suomalaisten suorittama Itä-Karjalan valtaus oli osa operaatiota joka tähtäsi kaikkien Leningradin alueella ja Inkerinmaalla olevien neuvostojoukkojen saartamiseen ja tuhoamiseen sekä Leningradin valloittamiseen - ja tuhoamiseen. Hyökätessään Tuulosjoelta Syvärille Mannerheim oli vielä täysin mukana Operaatio Barbarossan toteuttamisessa. Leningradin saarrosta tuli "erillinen tapahtuma" sodassa vasta sen jälkeen kun saksalaiset ja suomalaiset olivat yleisesti juuttuneet paikoilleen ja Barbarossa siten jo käytännössä epäonnistunut. Suomen armeijan johto teki tilanteesta sen johtopäätöksen, etteivät suomalaiset enää tehneet uusia hyökkäysoperaatioita ja yrittivät mahdollisimman vähän puuttua Leningradin piiritykseen, vaikka Saksa toivoi Suomelta edelleen toimenpiteitä.
Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto uskoi Saksan voittoon v. 1941, epäili sitä v. 1942 ja oli v:een 1943 muuttunut kokonaan skeptiseksi. Mitään "erillissotaa" Suomi ei kuitenkaan v. 1941 käynyt, varsinkaan kesällä ja alkusyksystä, vaan ponnisti kaikki voimansa saavuttaakseen yhdessä Saksan kanssa Barbarossa-suunnitelmassa määritellyt tavoitteet, jotta Neuvostoliitto murskattaisiin ja Venäjä valloitettaisiin. Suomi yksinkertaisesti laski väärin v. 1941, yliarvoi (Hitlerin lailla) Saksan voimat ja aliarvioi Neuvostoliiton. Itse sotaan joutumista Suomi olisi tuskin mitenkään voinut välttää v. 1941 vallitsevassa tilanteessa, mutta Suomen hyökkäystavoitteet olisivat olleet suppeammat, mikäli Suomi ei olisi pyrkinyt samaan kuin Saksa, eli Neuvostoliiton täydelliseen kukistamiseen - ja uskonut sitä täysin mahdolliseksi.
Karjalankannaksen-Syvärin-Maaselän linja ei ollut mikään "edullinen puolustusasema", vaan vaarallinen eteentyönnetty linja, joka kesäkuussa 1944 saattoi kaikki Itä-Karjalan joukot jättiläismottiin jäämisen uhan alle. Mutta kolmen kannaksen linja oli se linja, jolle Suomen hyökkäys sattui v:n 1941 lopussa pysähtymään Barbarossa-hyökkäyksen muutenkin tyrehtyessä samaan aikaan kaikilla rintamilla. Jos Suomi olisi alusta lähtien käynyt "erillissotaa" ja ajattelut vain Suomen puolustamista ja Suomen säilymistä miehittämättä suursodassa (mistä tuli prioriteetti v:sta 1942 tai viimeistään 1943 eteenpäin), joukkoja ei olisi (suurin tappioin!) ajettu verisenä syksynä 1941 hyökkäämään niin syvälle Venäjän uumeniin, katkaisemaan Muurmannin rataa Äänisen rannoilla, saavuttamaan Karhumäen kaukaista etuvartioasemaa.
Hitler puhui sodan alussa täyttä totta. Suomi tosiaan hyökkäsi "im Bund" Natsi-Saksan kanssa. Se oli suuri liitto, suuri uhkapeli, suurin johon itsenäinen Suomi milloinkaan ryhtyi. Hitlerin Saksa menetti siinä pelissä kaiken, Suomi itse asiassa uskomattoman vähän. Hävityllä sodalla oli Suomelle merkittäviä positiivisia seurauksia. Kiihkokansallinen mieliala, joka oli riivannut Suomea maailmansotien välisenä aikana, laantui vihdoin, koska sen suuntauksen katsottiin sodassa kärsineet häviön. Useat kansakuntaa jakaneet, ristiriitoja ruokkineet järjestöt lakkautettiin. Kommunistit sidottiin osaksi parlamentaarista demokratiaa (ja tehtiin siten vaarattomiksi). Suomalaisten enemmistö omaksui Paasikiven johdolla realistisen käsityksen maansa asemasta ja mahdollisuuksista maailmassa.
Suomi ei hyökännyt Leningradiin, eikä edes tulittanut sitä. Nälkäkuolemat ovat täysin tässäkin asiassa tehtävänsä laiminlyöneen lommunistihallinnon syytä.
Paljonko ihmisiä kuoli L:ssa 1918-39, kun suomalaiset olivat suunnilleen samoilla linjoilla?
Olisi pitänyt hyökätä ja tulittaa. Oli kaatunut koko paska.
Vai että pitäisi Suomen olla kiitollinen tälle läskille juopolle bolsevikki roistolle Andrei Ždanoville joka alunperinkin pääsi valtaan juonittelemalla pomonsa Stalinin kanssa miten sen aikainen Pietarin herra Sergei Kirov saataisiin tapettua.
Saarto on Ždanovin syytä koska hän suunnitteli Mainilan laukausten lavastamisen ja rikostoverinsa Andrei Vyšinskin kanssa bolshevikki vallan Baltian maihin vaikka Suomi ja Baltian maat yrittivät pysytellä puolueettomina sodan ulkopuolella.
Saksa ei koskaan olisi uskaltanut hyökätä Suomen ja Baltian maiden kautta Leningradin kimppuun ellei typerä Neuvostoliitto Ždanovin johdolla olisi tehnyt ensimmäistä siirtoa koska Saksa tiesi että suomalaiset ja baltit puollustaisivat alueellista koskemattomuuttaan jos Saksa sitä loukkaisi. Saksa ei halunnut loukata potentiaalisia aseveljiä-.
Äläkä unohda niitä tuhansia virolaisia joita tämä Leningradin saarron heehhehehe viaton uhri Andrei Ždanov meni Baltiaan murhaamaan kesälle 1940.
Sama kohtalo muuten odotti suomalaisia jos Neuvostoliitto olisi saavuttanut alkuperäiset tavoitteensa Suomen suunnalla mikä tarkoitti Suomen valtaamista.
samaa luokkaa. Levasovosta yksin on löydetty useita satoja tuhansia teloitettuja.
"Paljonko ihmisiä kuoli L:ssa 1918-39, kun suomalaiset olivat suunnilleen samoilla linjoilla? "
Ai että miljoona suomensukuista olisi tapettu Leningradissa ja sen lähi-alueilla Neuvosto-vallan aikana? Asuiko siellä edes niin paljon suomensukuisia, suomalaisia ja virolaisia?