Pelottava tulevaisuus...

Karl Steinhauser:
EU: huomispäivän super-Neuvostoliitto
[Takakansi]

Valtiotieteen tohtori Karl Steinhauser on tutkinut vapaamuurariutta yli 20 vuotta ja kirjoittanut aiheesta neljä kirjaa, joista tämä on uusin. Kirja on ainutlaatuinen siksi, että se paljastaa vapaamuurarien vallankäytön salaiset menetelmät. Niistä ei tähän päivään mennessä ole ollut kirjoitettua tietoa suuren yleisön saatavilla. Kirjassa ei kuvata vapaamuurarien symboleja, loosi-istuntoja tai rituaaleja, koska nämä ovat kirjoittajan mielestä epäolennaista. Olennaista kirjoittajan mielestä on se, että vapaamuurarit ovat poliittinen puolue, jopa maailman ensimmäinen, vanhin ja voimakkain puolue, joka ei ole hävinnyt yhtään taistelua ja jonka valta on huipussaan juuri tänä päivänä.

Kirjoittaja paljastaa vapaamuurarien vallan perustuvan pankkitoimintaan. Hän mm. osoittaa, että vapaamuurarien hallussa oleva maailman suurin pankki eli USA:n yksityinen keskuspankki Federal Reserve System perustuu kaikkien aikojen suurimpaan rahapetokseen, jossa amerikkalaisten verovaroja on ryöstetty tähtitieteellisiä summia. Hän osoittaa, että vapaamuurarien hallussa oleva oikeus painaa dollareita mahdollistaa jättiläismäisen lahjonnan, joka on vapaamuurarien vallankäytön kulmakivi.

Karl Steinhauser esittää myös Euroopan Unionin salaisen puolen, jota julkisuudessa ei ole uskallettu käsitellä. Hän väittää, että Euroopan Unionista kehittyy byrokraattinen, demokraattisen valvonnan ulottumattomissa oleva super-Neuvostoliitto, mitä vapaamuurarien salapuolue diktatorisesti hallitsee. Steinhauser väittää, että EU:sta on tarkoitus kehittää useiden eri ihmisrotujen sulatus-uuni, ja tämä saadaan aikaan massiivisilla pakolaisvirroilla. Näin toteutuisi vapaamuurarien unelma uudesta ihmisrodusta. Esim. Itävallan uskomattoman vapaa siirtolaispolitiikka selittyy vain tästä näkökulmasta.

Tohtori Steinhauser paljastaa vapaamuurarien osuuden myös moniin Euroopan historian tapahtumiin, mm. Ranskan ja Venäjän vallankumouksiin, ja tarjoaa aivan ällistyttävän uuden näkökulman. Kirjassa on Joakim Boorin kirjoittama laaja suomalainen johdanto. Kirjaa voi suositella kaikille politiikan taustavoimista kiinnostuneille.

ISBN 951-97105-0-7

EU:n pääteasema on nimittäin super-Neuvostoliitto. Siis äärimmäisen kommunistinen vapaamuurareiden diktatuuri. Eikä ainoastaan siitä syystä että salainen veljeskunta pyrkii määrätietoisesti hallitsemaan täydellisesti Euroopan kansoja, vaan siksi että tuollainen vapaamuurareiden päämääriä tavoitteleva kehitys EU:n järjestörakenteessa on otettu jo huomioon.

Tämän huomaa, kun tarkastelemme Euroopan Yhteisön perusoikeuksia vähän tarkemmin. Se koostuu pääasiassa neljästä vapaudesta: oikeus tavaroiden vapaaseen vaihtoon, oikeus palvelusten vapaaseen vaihtoon, oikeus pääoman vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeus työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

Tai toisin muotoiltuna: EU:n neljä vapautta käsittävät kauppavapauden, työnteon vapauden, valuuttavapauden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Tämä ei suinkaan kuulosta huonolta. Päinvastoin. Nämä neljä vapautta kuulostavat jopa poikkeuksellisen hyvältä. Tosin vain sellaisten ihmisten korvissa, jotka antavat hyvältä kuulostavien poliittisten iskusanojen tehdä itseensä vaikutuksen.

Sillä todellisuudessa nämä EU:n neljä vapautta eivät ole mitään muuta kuin Karl Marxin ”kommunistisen manifestin” lyhennelmä, jonka muotoiluun on käytetty kapitalistista sanastoa. Sillä kaikki nämä neljä vapautta saavat aikaan käytännössä juuri sen, mikä loppujen lopuksi oli marxistisen kommunismin lopputulos:

Täydellinen sosialisointi, talouden valtiomonopolisointi. Täydellinen tasoitus, koko yhteiskunnan yhdenvertaistaminen. Ja täydellinen sentralisaatio, siis täydellinen vallanriisto kansalta.

Tätä kuolettavaa syysuhdetta EU:n neljän vapauden ja niiden pääteaseman, kommunismin, välillä eivät edes todella viisaat ihmiset huomaa. Sillä asiaa vain ylimalkaisesti tarkasteltuna pysyy tärkeä seikka huomaamattomana: politiikassa on jotakin, joka on vähintään yhtä arvokasta ja välttämätöntä kuin vapaus: suojelu.

Nimittäin suojelu on rikollisia ja ennen kaikkea sellaisia voimia vastaan, jotka ovat toisella tavalla kansalaiselle, jopa hänen olemassaololleen, vaaraksi. Esimerkiksi voimakkaat yksilöt, jotka vielä entisestään lisäävät voimiaan organisoitumalla ja ovat siten ylivoimaisia.

Tällaisesta suojelusta ei EU:ssa ole nähtävissä rahtuakaan. Päinvastoin. Monilla alueilla on jopa selkeä suojelukielto, esimerkiksi Euroopan Unionin taloudessa.

Siellä ei saa tukea (!!) heikompaa yritystä eikä heikompaa taloudenalaa (!!), saati sitten heikompaa maata. Sillä EU:ssa on sääntönä absoluuttisen vapaa kilpailu. Siellä ei ole minkäänlaisia turvaverkkoja kivikovalta kilpailulta suojautumiseksi. Eli ei minkäänlaisia suojatulleja eikä suojelusubventioita.

Eli: EU:ssa yksittäiset yritykset ja yksittäiset kansantaloudet ovat suojatta vahvemman kilpailijan armoilla. Tai vielä karummin sanottuna: EU:n sisällä vallitsee tuhoamiskilpailu. Millainen talouspoliittinen mielettömyys tällaisen kilpailujärjestelmän takana on, joka ei ainoastaan siedä tuhoavaa kilpailua vaan käytännöllisesti katsoen laitostaa sen, on parhaiten nähtävissä kun verrataan sitä urheiluun.

Asian selventämiseksi valitsen urheilulajin, jota pidetään erityisen raakana: nyrkkeilyn. Tässä kaikkea muuta kuin kainossa lajissa olisi esimerkiksi EU:n harjoittaman kaltainen tuhoamiskilpailu täysin poissa laskuista. Se tarkoittaisi nimittäin sitä, että nyrkkeilijä saisi iskeä vastustajaansa, kunnes tämä on kuollut.

Karl Steinhauser:
EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto – Tosiasioihin perustuva selonteko vapaamuurarien salapuolueen totalitaarisesta valtaannoususta Euroopassa, s. 168-169.

Välillä tuntuu siltä, että globalisaatiosta on tehty jonkinlainen nykyajan peikko tai mörkö, jota voi syyttää kaikista vaikeuksista. Kuitenkin suuri osa globalisaation syyksi otaksutuista haitoista on peräisin kansallisesta päätöksenteosta, ja sen osoittaminen, mikä johtuu milloin mistäkin on äärimmäisen hankalaa.

Esimerkiksi mainitsemasi peruspalveluiden tason laskeminen ja hyvinvoinnin väheneminen ei ole mielestäni seurausta globalisaatiosta vaan suomalaisten poliitikkojen kansallisesta päätöksenteosta. Eri asia on sitten, mikäli poliitikot puheissaan vierittävät syyn omien päätöstensä aiheuttamista seurauksista globalisoitumiselle.

Peruspalvelujen säilyttämiseksi ja hyvinvointivaltion pelastamiseksi vain ei yksinkertaisesti näytä löytyvän kansallista poliittista tahtoa.