Viestini poistettiin, se taisi sisältää jälleensyntyjille sellaisia kysymyksiä että niihin oli hankala vastata. Yksi syy viestini poistamiseen oli se että se on minun kirjoittamani. Joku voisi selitellä että kun se ei ole palstan teemen mukainen mutta käykääpä uudelleen läpi kaikki aloitukset. Aika monta viestiä on sellaista jotka pitäisi poistaa.
Nyt viestini on täysin teeman mukainen.
Uskotko että kuoleman jälkeen suunnitellaan seuraavaa elämää tapahtumineen?
Tälläistä olen kuullut jälleensyntyjien väittävän.
Jälleensyntyjät uskovat että he suunnittelevat kohdallensa mm. julmuuksia. Heidän on saatava kokea kaikki joten myös julmuudet ovat osa sitä kokemista josta he oppivat/kasvavat. Kun sitten ne julmuudet tapahtuvat niin eivät kai he halua että ulkopuoliset tulisivat keskeyttämään heidän suunnitelmiaan.
Suunnitteliko tuo raiskattu ja tapettu 10-vuotias koulutyttö myös julmuudet kohdallensa? Suunnitteliko tuo julmuuksien tekijä ne itsellensä?
Olisiko tuo raiskattu ja tapettu koulutyttö harmistunut jos joku ulkopuolinen olisi tullut ja kiskaissut hänen raiskaajansa pois ja pelastanut hänet?
Kuinka enää jälleensyntyjät voivat väittää että kristinusko on julmaa? Kristinusko ei opeta julmuuksia eikä vaadi että jokaisen pitää ne kokea. Kristinusko on siis vastakohta jälleensyntymiselle. Kristinusko haluaa pelastaa ihmiset jälleensyntymisen julmuuksilta. Kristinusko haluaa pelastaa ihmiset uskomasta harhakuvitelmiin.
Mitä ajattelisi tuo koulutyttö nyt jos joku valpas ihminen olisi kuullut hänen hätähuutonsa ja toiminut. Tuo ihminen olisi syöksynyt pelastamaan koulutyttöä, tempaissut raiskaajan pois hänen päältään ja vienyt hänet turvaan. Olisiko tuo koulutyttö itkenyt silloin pelastuksen kyyneliä, vai katkeruuden kyyneliä siitä että nyt hänen suunnitelmansa menivät mönkään? Mitä jos tuo koulutyttö olisi oma lapsesi?
Nyt joku jälleensyntyjä voi ivaillen heittää että miksi sitten Jeesus ei pelastanut häntä. Kuka tietää, ehkä pelastikin. Ehkä tuo koulutyttö viimeisillä henkäyksillä kutsui Jeesusta apuun.
Miettikää jälleensynytjät ihan oikeasti tätä arkielämää. Älkää eläkö huuruisessa maailmassanne.
Ps. Tämä viesti sisälsi ajateltavaa siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos tämä viesti loukkasi tunteitasi niin ilmoita tästä palstan valvojalle tai muulle vastaavalle jotta hän poistaisi tämän viestin.
Nyt viestini on täysin teeman mukainen.
Uskotko että kuoleman jälkeen suunnitellaan seuraavaa elämää tapahtumineen?
Tälläistä olen kuullut jälleensyntyjien väittävän.
Jälleensyntyjät uskovat että he suunnittelevat kohdallensa mm. julmuuksia. Heidän on saatava kokea kaikki joten myös julmuudet ovat osa sitä kokemista josta he oppivat/kasvavat. Kun sitten ne julmuudet tapahtuvat niin eivät kai he halua että ulkopuoliset tulisivat keskeyttämään heidän suunnitelmiaan.
Suunnitteliko tuo raiskattu ja tapettu 10-vuotias koulutyttö myös julmuudet kohdallensa? Suunnitteliko tuo julmuuksien tekijä ne itsellensä?
Olisiko tuo raiskattu ja tapettu koulutyttö harmistunut jos joku ulkopuolinen olisi tullut ja kiskaissut hänen raiskaajansa pois ja pelastanut hänet?
Kuinka enää jälleensyntyjät voivat väittää että kristinusko on julmaa? Kristinusko ei opeta julmuuksia eikä vaadi että jokaisen pitää ne kokea. Kristinusko on siis vastakohta jälleensyntymiselle. Kristinusko haluaa pelastaa ihmiset jälleensyntymisen julmuuksilta. Kristinusko haluaa pelastaa ihmiset uskomasta harhakuvitelmiin.
Mitä ajattelisi tuo koulutyttö nyt jos joku valpas ihminen olisi kuullut hänen hätähuutonsa ja toiminut. Tuo ihminen olisi syöksynyt pelastamaan koulutyttöä, tempaissut raiskaajan pois hänen päältään ja vienyt hänet turvaan. Olisiko tuo koulutyttö itkenyt silloin pelastuksen kyyneliä, vai katkeruuden kyyneliä siitä että nyt hänen suunnitelmansa menivät mönkään? Mitä jos tuo koulutyttö olisi oma lapsesi?
Nyt joku jälleensyntyjä voi ivaillen heittää että miksi sitten Jeesus ei pelastanut häntä. Kuka tietää, ehkä pelastikin. Ehkä tuo koulutyttö viimeisillä henkäyksillä kutsui Jeesusta apuun.
Miettikää jälleensynytjät ihan oikeasti tätä arkielämää. Älkää eläkö huuruisessa maailmassanne.
Ps. Tämä viesti sisälsi ajateltavaa siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos tämä viesti loukkasi tunteitasi niin ilmoita tästä palstan valvojalle tai muulle vastaavalle jotta hän poistaisi tämän viestin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jlleensyntymästä, sillä kukaan ei suunnittele sitä itse, vaan hänen seuraava elämänsä tulee hänen tekojensa seurauksista, eikä hanen tietoinen persoonansa synny uudelleen, vaan nuo seuraukset ilmenevät uudessa persoonassa, jonka on ne välttämättömyyden pakosta otettava kannettavakseen
Perisynti, eli psykologinen perimä,on syyn ja seurauksen tulosta, joka jatkuu elämästä toiseen, niinkauan kun ne
päättyvät jonki maaelämän aikana, ja ihminen vapautuu, tuosta ajan ja aineen synnyttämästä persoonasta, sillä ego, sielu ei ole jumalallista alkuperää, ja sen takia ihminen joutui ulos paratiisitilasta
Nyt uskonto haluaa ikuista elämää tälle materiasta syntyneelle itselle, sielulle armon kautta, lupaamalla sitä kuoleman jälkeen taivaassa.
Miksi kuoleman jälkeen, siksi, että syyt ja seuraukset eivät päättyisi elämän aikana, ja sielu jatkaisi eteenpäin elämästä toiseen, ja näin sielu ikuistuisi, ihmisen kokeman kärsimyksen, väkivallan, tuskan ja ahdistuksen
kautta
Kaikki paha mitä maailmassa tapahtuu, ihmiset tekevät sen tietämättään hyvän saavuttamiseksi, ja tarkoitus pyhittää keinot
Jälleensyntyminen on matemaattinen mahdottomuus, Valitettavasti tarvitaan matemaattista kykyä, että voi nähdä tämänkin asian.
Ihmisellä on vain yksi ainoa elämä. Sen aikana pitäisi tehdä sovinto Jumlan kanssa.
Ja kukas se jumla on? Aina uusia uskontoja. Yritä tässä sitten pysyä perässä kenen kanssa sitä pitäisi sovinto tehdä...
Kristinusko on oman ennustuksensa täyttäen koko maailman kattava uskonto. Kristinusko sanoo, että kun kaikki kansat on evankelioitu, tullaan samalla aikoihin, joita sanotaan lopun ajoiksi.
Mutta ei ollut tarkoitus puhua lopun ajoista, vaan siitä, että kristinusko on ainoa uskonto, jota voi edes harkita. Muut ovat jääneet pieniksi nurkkakunniksi tai ainakin oleellisesti kristinuskoa pienemmiksi. Mitä niiden "jumalista" välittää, jos niistä ei mihinkään ole.
Kristinuskon Jumala ilmoittaa, että hän ei aja pois ketään, joka hänen luoksensa tulee. Kun siis on selvä, että muut uskonnot voi unohtaa, mitäpä jos kokeilit ainoan oikean Jumalan kutsumista elämääsi. Sillä kutsulla olen nähnyt monen elämän muuttuvan kertaheitolla.
Ahaa, näkemyksesi jälleensyntymästä poikkeaa joidenkin muiden palstalaisten näkemyksestä ja uskot karman lakiin. Tietoinen persoona ei siis synny uudelleen vaan tilalle tulee uusi persoona. Edellisen persoonan teot kuitenkin tulevat täysin uuden persoonan kannettavaksi. Onko silloin enää kysymys jälleensyntymästä? Eikö silloin jälleensynny vain teot. Jos minä nyt teen näin niin joku Einari tulevaisuudessa joutuu kantamaan vastuun teoistani. Tavallaan niinhän se on jos ajatellaan sitä mitä me teemme luonnolle. Mutta toisaalta ihmisten väliset teotkin voivat kantautua sellaiselle joka ei niistä ole vastuussa. Esimerkiksi Italian verikostot. Tai vaikkapa Hitlerin elossaolevat sukulaiset ovat tehneet sopimuksen että he eivät hanki jälkeläisiä. Nämä ovat kuitenkin ihan normaaleja ihmisen omia päätöksiä eivätkä siten vaadi kuolemaa ja jälleensyntymistä voidakseen tapahtua sillä nämä asiat kantautuvat tulevien/syntyvien ihmisten korviin elämän kautta. Elävät ihmiset kertovat asioita ja muut omaksuvat niitä.
Jos Hitlerin teot aiheuttivat suurta epätasapainoa ja nyt tuo 10-vuotias koulutyttö joka ei siis ole jälleensyntynyt Hitler joutui kantamaan tätä tekoa nuoreen kuolemaansa asti niin eikö se ole vähän epäloogista? Joutuiko tuo raiskaaja ja tappaja kantamaan jonkun muun persoonan hyviä tekoja ja tasapainottaakseen tilannetta hänestä tuli tuollainen? Tekikö raiskaaja/tappaja tuon kaiken hyvän saavuttamiseksi?
Ihmisen sieluhan ei ole materiaa kuten niin sanot vaan ihmisen ruumis on sitä materiaa, maan tomua.
Sielu taas nimenomaan on Jumalallista alkuperää. Tässähän se on sanottu "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”
Tarvitaan siis kaksi asiaa jotta saadaan kolmas kokonaisuus, maan tomu elämän henkäys=elävä olento.
Maan tomun voi kuka tahansa/mikä tahansa yhtäkkiä poistaa tästä yhtälöstä. Kävelet suojatiellä ja syöt jäätelöä auringonpaisteessa ja samalla rekka jyrää ylitsesi. Sen jälkeen et ole enää elävä olento. Jos sielu olisi materiaa niin se kenties voitaisiin löytää tuosta jauhelihakasasta. Sitä ehkä voitaisiin pitää keinotekoisesti elossa kuten esim. sydäntä ja siirtää se sitten sellaiselle joka on sielunsa menettänyt. Vaan kun sielu ei ole materiaa missään muodossa niin sitä ei voi uudelleenkäyttää. Jos uskot sielun olevan materiaa/energiaa niin miten voit uskoa jälleensyntymään?
yritä nyt päästä jo yli noista koulutytöistä.
Mutta eikö juuri Raamatussa kerrota että; "leveä on se tie joka vie kadotukseen ja monet sitä kulkevat ja kapea se tie joka vie pelastukseen ja harvat sen löytävät ja sitä kul,,," tällä perusteella juuri hallitsevat uskonnot ovat se "leveä tie" suurine jäsenmäärineen ja "kapean tien" kulkijat löytyvät aivan muualta.
Outoa on myös tuo saarnata "kaikille kansoille" ja pelastaa "kaikki" kun ihmiskuntaa syntyy ja elää ja kuolee eli supolvet vaihtuvat. Missä kohtaa se sukupolvien ketju katkaistaan ja millä perusteella. Jeesus muuten lupasi seuraajilleen tulla "pian/tahky" eli lyhyen ajan kuluessa. Lisäksi hän sanoi pelastavansa "monet/polloi"(joka tarkoitti määrättyä rabbiini joukkoa), ei siis 'kaikkia' kuten universalistit ovat väärin asian kääntäneet ja tulkinneet.
Vaan tiedän sielun olevan materiaa koska materialistisen filosohvian mukaan henki on materian korkein tuote, ja ajatus on ihmisessä sen tuottama, ja on syyn ja seurauksen lain mukaan syntynyt, joten se ei voi olla jumalallista alkuperää
Ajatus on alunperin puhekielestä syntynyt kommunikaatio väline jon ihminen toi tietämättään myös henkiselle alueelle jossa se loi keskuksen, ajattelijan,egon sielun, ja se tapahtuma katkaisi yhteyden paratiisitilaan jossa ihminen sitä ennen eli
Mutta kaipuu tuo tilaan jäi, ja niinpä ihminen keksi omat persoonalliset jumalat, joita palvomalla toivoi pääsevänsä takaisin paratiisiin
Vain ihmisen elämä, joka pitää hänet hengissä elämänsä ajan, kaiken lähteestä, eli osa sitä, ja ollut ennen syntymää ja myös kuoleman jälkeen, ja on kaikille sama kaikkialla maailmankaikkeudessa.
Kun elämä vetäytyy ihmisestä, yhtä äkkisesä kuolemassa niin sielu ei edes huomaa, että on kuollut
vaan jatkaa entiseen malliin, niin ainakin noiden selvinäkijöiden mukaan
sitten ei kristinusko ole maailman kattava uskonto tai sitten emme elä lopun aikoja.
Ihmisellä on yksi elämä ja jumalia on nolla kapaletta. Se siitä.
Kylläpä olikin julmaa, että provoileva viestisi poistettiin ja siirrettiin sinne minne se kuuluukin. Kylläpä maailma tosiaan on julma pikku jiille.
>>Uskotko että kuoleman jälkeen suunnitellaan seuraavaa elämää tapahtumineen?
"Harmonian" vuoksi näyttäisi siltä, että nykyisen ihmiskunnan tuleekin vielä uskoa monin eri tavoin. Ajattele vaikka tilanne, jossa synnyt uudelleen ja kaikki tietävät, että juuri sinä olit ollut edellisessä elämässäsi sadistinen massamurhaaja. Vaikkapa joku Josef Mengele. Sanomattakin on selvää, että uudesta elämästäsi tulee varmasti erittäin raskas, jos pystyt edes elämään sitä elämääsi ihmisten joukossa tuollaisen tiedon kanssa? Karman laki hoitaakin homman niin, että synnytkin vaikkapa tuoksi tytöksi, joka kuolee väkivaltaisesti. Eikö asia ole silloin tavallaan ihan oikeudenmukaistakin? Hyvin pahatkin ihmiset syntyvät uudelleen aivan yhtä "viattomina" kuin kaikki muutkin ihmiset. Mitä itse ajattelisit tämän tytön kohtalosta, jos tietäisit tämän tytön olleen edellisessä elämässään itse Mengele?
Jälleensyntyminenhän on kaikesta karmeudestaankin huolimatta hyvin armollista, ainakin jos sitä vertaa ikuiseen kidutukseen helvetissä. Tässä maanpäällisessä elämässähän on usein ihan tarpeeksi helvetin kärsimystäkin. Jotkut pääsevät tosin helpommalla mikä taas voi olla aivan hyvin "palkinto" edellisten elämien kovista kärsimyksistä.
Itse pidän reinkarnaatiota järkevänä selityksenä sille mitä tässä maailmassa sitten ikinä tapahtuukin. Ihmiset pitävät roolipeleistäkin, joissa roolihahmo kehittyy taso tasolta. Kehitys siis kiehtoo ihmismieltä: Kokoajan pitää kehittyä, jotta homma olisi mielekästä ja mielenkiintoista. Näen asian siis enemmänkin eräänlaisena kosmisena kouluna, ehkä jopa jonkinlaisena "oppivelvollisuutena", joka hitaasti mutta varmasti tekee meistä parempia olentoja. No, kaikki eivät diggaile koulujakaan, mutta suurin osa kuitenkin haluaa kehittyä jollain tavalla. Joku haluaa opiskella pitkälle ja joku toinen taas tulla maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Jokaisella tuntuu olevan haaveena jonkin sortin kehittyminen paremmaksi.
Pyrkimys johonkin onkin kaiken mielekkyyden takana. Ihminen, joka ei pyri mihinkään masentuu ja menettää elämänhalunsa. Uskovainen ehkä saa mielekkyyden elämäänsä siitä, että pyrkii taivaan iloon. Sekään ei ole ollenkaan huono pyrkimys.
Pahat asiat ovat mielestäni kuitenkin sellaisia, että niitä ei suunnitella, vaan ne tulevat pakosti eteemme. Pahan tekeminen jossain elämässä aiheuttaa sen, että se paha tuleekin vielä vastaamme tulevassa elämässämme omakohtaisesti. Karmaa kuitenkin tasataan usein useammalle elämälle, jolloin taakka ei muodostu liian raskaaksi. Joskus tosin voimme valita itsellemme hyvinkin rankan elämän sovittaaksemme karmaamme nopeammin. Emme siis voi valita kärsimmekö vaiko emme, vain sen miten nopeasti tai hitaasti haluamme tuon kärsimyksemme, karmamme kokea. Maailmassa on hyvin erilaisia tapoja, minkä huomaa kun tutkii lukuisten ihmisten kohtaloita. Siellä on esimerkkejä nopeammasta ja hitaammasta tavasta sovittaa karmaansa. Niin monia erilaisia, kuin on ihmisiäkin.
Asia on tietenkin monimutkainen, mutta yksinkertaistettuna tähän kosmiseen kouluumme kuluu myös ne ikävämmätkin asiat. Jokainen meistä joutuisi kokemaan myös niitä kurjiakin kohtaloita, mikä on tosin oikeudenmukainen "järjestely". Uusi annettu mahdollisuus on myös erittäin armollista. Et voi elää niin huonoa ihmiselämää, että joutuisit kitumaan sen tähden ikuisesti. Uusi persoona myös mahdollistaa sen, että et muistuta enää juuri lainkaan sitä ihmistä, joka olit ennen nykyistä elämääsi. Tavallaan sinulle annetaankin myös "rauha".
Parempi kuitenkin unohtaa kaikki teoria ja alkaa elämään tätä päivää. Yksinkertaisena sääntönä se, että tekee täällä muille sen minkä haluaa itselleenkin tehtävän. Uskominen reinkarnaatioon ei tee meistä juuri viisaampia. Vain eletty elämä tekee meille sen. Kun tutkimme itseämme mahdollisimman rehellisesti, huomaamme kyllä missä meillä on vielä paljon kehittämisen varaa. Emme tarvitse siihen sitä tietoa kuka olimme jossain edellisessä elämässämme? Joskus toki jokin tieto voi auttaa tuntemaan itseämme paremmin, mutta yleisesti ottaen meillä ei ole juuri mitään syytä alkaa kaivella menneitä elämiämme. Emme pystyisi silloin elämään kunnolla tätä nykyistä elämäämme. Ajatuksemme harhailisi jatkuvasti jossain ihan muualla. Ja joillekin on käynyt niinkin :)
edellisten elämien analysointi, ei ratkaise mitään, vaan näiden elämien saaton ymmärtäminen, mistä se on saanut alkunsa, ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä sukupolvesta toiseen, mutta siihen tarvitaan paljon enemmän kuin analysointia
Tarvitaan paljon enemmän, suoraa näkemistä, oivallusta joka syntyy kun mieli tyhjentyy sisällöstään, ja silloin voimme nähdä asian ytimeen
Me voimme analysoida perimäämme, mutta se ei johda mihinkään, sillä tuo analysoija on perimä itse, eikä se halua luopua olemassaolostaan
Jos pyrimme vain ymmärtämään itsemme vailla mitään pyydettä, ovallus voi herätä, ja näemme asian ytimeen,
niin silloin itsen keskus hajoaa, ja samalla tuo syyn ja seurauksen lain alainen perimämme päättyy, eikä se luo enään uusia syitä ja seurauksia.
Lienee viisainta olla miettimättä liikaa kuoleman jälkeisiä. Kun näitä lukee niin on yhtä monta mieltä kuin kirjoittajaakin, kaikki ovat lisäksi varmoja asiastaan. Minä kallistan pääni iki-uneen tuonpuoleisia miettimättä, sen näkee sitten, jos näkee.
Olen ollut pitkäkestoisessa leikkauksessa ja sen ajan syvässä narkoosissa. Kun heräsin, olisin voinut olla yhtä hyvin unessa sata vuotta tai minuutin, ajan taju meni täysin, samoin uni, täydellista pimeyttä joka oli varmaan olemattomuutta, vaikka siitä vielä heräsinkin. Kuvittelen kuoleman sellaiseksi, lopullinen uni, ilman tajuntaa kuten oltiin ennen syntymäämmekin, ei me silloinkaan mitään osattu kaivata, sattuman kautta synnyimme.