Uskovatko lupsakoita ?

Uskovaisllakin on omat luonteensa. Näyttää siltä, että monet uskovaiaset tulevzt koviksi ja ilkeikis uskon elämänsä jossain vaiheessa. Ehken se on sitä, että luullaan olevamme korkeammalla ja raamatullisempia kuin muut ihmiset. Etenkin helluntailaisissa tämä korostuu hyvin selkeästi. En kuitenkaaan yleistä kaikkia uskovia tai muitakaan ihmisiä tällaisiksi. Ensiksi perusluonne voi jo pohjiaan olla ilkeä ja sitten kun luullaan olevan jotain niin sitten ilkeyskin ja pahasuovuus korostuu. Omalla kohdallani on myös toisin päin! Eräs helluntialaisepappis, joka on sukuakin minulle on todella lempeä ja miellyttävä ihminen. Mutta jo hänen perusluonteensa on hyvin miellyttävä ja toisia ihmisiä kunnioittava. Itse olen myöskin uskovaine, mutten helluntailainen. Toivon mukaan minusta ei tule sellaista kuvaa, että olisin ilkeä, pahansuopa, tai muuta sellaista, joka ei kuulu uskovan todellisuuuskuvaan. Jeesus on lempeä ja rakastava. Toivon,että voin omalta osaltani olla levittämässä tätä Jeesuksen lempeyttä ja rakkaudellisuutta ympärillä oleviin. Herra siihen minua auttakoon!

Sanotaanks Raamatussa, että uskovan pitää olla lupsakka?

Siis lupsakka on jotenkin niin vetelä jo sanana, etten ikäpäivänä haluaisi lupsakan mainetta itselleni. Lups lups vaan, tulee mieleen sellainen vähän pönäkkä kuuskymppinen mies, joka istuu nuhjuisella kotisohvallaan posket punoittaen, ylänappi nousuista auki ja pukkasee ohi laahustavaa vaimoansa takapuoleen "Viittikkös mamma porauttaa meille sumpit?"