Suomenruotsalaiset tutkijat levittävät suomenruotsalaista näkemystä. Se on kiinnostavaa, mutta rajoittunutta. On hyvä, että valtiollinen käsite "Ruotsi-Suomi" heitetään romukoppaan, mutta ei Suomi silti tyhjästä ilmestynyt v. 1809. Oma kehityksensä täälläkin oli.
Poliittiset näkökulmat vaikuttavat siihen, mitä tutkija tuo esiin menneisyydestä. Niinpä neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ei ole olemassakaan. Kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain näkökulmasta käsin.
Historiantutkimus voidaan jakaa eri aloihin paitsi tutkittavan ajan ja paikan mukaan, myös näkökulman mukaisesti. Tällaisia historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä (Wikipedia).
Tutkijat muistuttavat, että Ruotsi ja Suomi olivat pitkään rajoiltaan epämääräisiä alueita. Suomen nykyinen alue määräytyi vasta II maailmansodan jälkeen. Ruotsin alue on nykyisellään vuodesta 1905 lähtien. Niinpä historiaa tuskin kannattaa tutkia vain nykyisten valtiollisten rajojen puitteissa. Varsinkin Keski-Euroopassa rajat ovat vuosisatojen kuluessa muuttuneet usein.
Helsingin Sanomissa julaistut kirjoitukset ovat ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden markkinointia. Historia on vain maustetta, jolla tehostetaan kielipoliittista tavoitetta.
Poliittiset näkökulmat vaikuttavat siihen, mitä tutkija tuo esiin menneisyydestä. Niinpä neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ei ole olemassakaan. Kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain näkökulmasta käsin.
Historiantutkimus voidaan jakaa eri aloihin paitsi tutkittavan ajan ja paikan mukaan, myös näkökulman mukaisesti. Tällaisia historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä (Wikipedia).
Tutkijat muistuttavat, että Ruotsi ja Suomi olivat pitkään rajoiltaan epämääräisiä alueita. Suomen nykyinen alue määräytyi vasta II maailmansodan jälkeen. Ruotsin alue on nykyisellään vuodesta 1905 lähtien. Niinpä historiaa tuskin kannattaa tutkia vain nykyisten valtiollisten rajojen puitteissa. Varsinkin Keski-Euroopassa rajat ovat vuosisatojen kuluessa muuttuneet usein.
Helsingin Sanomissa julaistut kirjoitukset ovat ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden markkinointia. Historia on vain maustetta, jolla tehostetaan kielipoliittista tavoitetta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"On hyvä, että valtiollinen käsite "Ruotsi-Suomi" heitetään romukoppaan"
Käsite luotiin 1920-luvulla vasta itsenäistyneen kansakunnan itsetunnon kohotukseksi eikä sitä ole historiantutkimuksessa käytetty enää vuosikymmeniin. Helsingin sanomissa esiin tuodut näkökulmat ovat omalta osaltaan murtamassa tuota Ruotsi-Suomi -myyttiä ns tavallisen kansan tietoisuudesta ja niiden näkeminen kielipolitiikkana kertoo enemmänkin näkijästä kuin kirjoituksista.
Valtiollisena käsitteenä "Ruotsi-Suomea" ei liene esitettykään, ainakin se on kestämätön, mutta perusteltuna historiatieteen ja -kirjojen apukäsitteenä senkaltaista tarvitaan. Miten muuten saadaan esille nykyisen Suomen alue osana Ruotsin valtakuntaa? Ei kieli taivu sanomaan "täällä Ruotsin valtakunnan itäosassa", vaan on sanottava "Suomessa".
Käsitteeseen liittyi kyllä vahvasti ajatus siitä, että Suomi olisi ollut jonkinlainen oma kokonaisuutensa jo Ruotsin vallan aikana. Tarkoituksena oli kansallistunnon nostaminen menneisyyttä hieman viilaamalla.
"Tarkoituksena oli kansallistunnon nostaminen menneisyyttä hieman viilaamalla. " sanoi lapio.
Kyllä historiaa onkin viilailtu isolla raspilla, jotta Suomen ruotsalaisten hirmuteot ja vääryydet sekä rintamakarkuruus saataisiin näyttämään urhoolliselta ja maineikkaalta ja suomalaiset raappahousureppana- pelkureiksi, kun hurrit pelastivat Suomen viime sodassa..
Kyllä hurrien kansallistunnon nostamisviilaus on vuosisatojen varrella tuottanut ison raspin tuloksen ja sitä ollaankin nyt olevinaan itä-Suomalainen suomen kieltä osaava teutoonien perimä eli Suomen ruotsinkielinen vähemmistökieliryhmä.
Siis sinun mielestä Suomen alue, suomalaiset, suomen kieli ja suomalainen kulttuuri ei muodostanut minkäänlaista kokonaisuutta?
Tuo "olisi ollut" paljastaa totaalisen suomalaisuutta halveksivan svekomentaliteettisi, taas kerran.
Enää ei siis näin ole. Mutta kyllä minun mielestäni apukäsitettä Ruotsi-Suomi voi tarvittaessa käyttää varsinkin populaari- ja oppikirjoissa, kunhan vain lukijoille on selvää, että käsite on pelkkä keinotekoinen konstruktio asioiden esittämisen helpottamiseksi ja yksinkertaistamiseksi.
Mutta jos itse ensin analysoisit asiaa ja esittäisit, miltä nuo kokonaisuudet näyttävät. Minä lupaan tarkastella tulosta avaramielisesti.
Nyt tämä Lapio-fani on alkanut jo vastata Lapion puolesta!
Yksi neuvo uudelle palstalaiselle: Älä vastaa, jos ei kysytä.
Nytpä päästit jostakin syystä harkitsemattomuuden. Keskustelu on täällä vapaata eikä puheenvuoroja jaeta. Vastata saa, vaikka ei kysytäkään. Ja siitä pidetään kiinni.
Voit sinä itse esitellä ideoitasi, vaikka ei pyydettäisikään, niin kuin minä nyt tein.
"Yksi neuvo uudelle palstalaiselle: Älä vastaa, jos ei kysytä."
Olipa siinä neuvo.
Tämä on keskustelu-, ei kuulustelupalsta. Jos et siedä sitä, että muut kirjoittavat palstalle niin älä lue niitä toisten kirjoituksia.
Tottakai Suomi ja suomalaiset ovat olleet olemassa Ruotsin vallan aikanakin, mutta ei pidä kuvitella, että käsitteet olisivat merkinneet samaa kuin nykyään eikä esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin 'suomalainen kansallistunto' tai suomalainen identiteetti yksinkertaisesti ollut olemassa ennen 1700-lukua.
No se siitä. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että kirjallisessa keskustelussa on sopivaa kiirehtiä vastaamaan toiselle osoitettuun kysymykseen jopa ensin, koska siinä ei kannata jäädä odottamaan kysytyn vastausta. Sehän voi tulla pitkänkin ajan kuluttua tai ei ollenkaan.
Sinun mukaasi ei ollut suomalaista kansallistuntoa tai identiteettiä ennen 1700-lukua.
Mielenkiintoinen väite. Onko kyseessä vain suomalainen ilmiö?
Oliko muilla kansoilla ja esim. ruotsalaisilla kansallistuntoa ja identiteettiä ennen 1700-lukua?
Jos muilla oli, niin kerrotko, miksi ei suomalaisilla?
Kansallisuusaate on yleensäkin ottaen suhteellisen myöhäinen ilmiö, se on kehittynyt 1700-luvulta lähtien. Suomi ei tietenkään ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Lainaan tähän Heikki Ylikankaalta pari lausetta:
"Ihmiset identifioituivat silloin paitsi yhteiskunnallisesti säätyihinsä Ruotsin valtakunnan puitteissa myös -paikallisesti -pitäjiinsä ja erityisesti maakuntiinsa. Heimoidentiteettiä laajempaa paikallista identiteettiä ei esiintynyt; olettama kansallisesta identiteetistä on puhdasta ja paljasta anakronismia"
Käsitteitä 'Ruotsi' ja 'Suomi' projisoidaan historiaan aivan kuin ne olisivat olleet olemassa ennen vuotta 1809 sellaisina kuin ne olivat sen jälkeen. Suomi muotoutui Suomeksi vasta 1809 jälkeen ja sen yhdisti rautatiet. Aluksi Suomi tarkoitti Varsinais-Suomea ja jossain määrin myös Satakuntaa. Häme, Karjala, Savo ja Pohjanmaa eivät olleet Suomea. Pohjanmaata ei muuten viellä 1700-luvullakaan luettu osaksi Suomea.
Ruotsin valtakunta ei ollut kahtiajakoinen Ruotsi-Suomi, vaan jako oli pikemminkin valtakunnan ydinalueet ja periferiat. Ydinalueita olivat Sveanmaa, Götanmaa ja Suomen lounaisosat, periferiaa Smoolanti, Norlanti, Pohjanmaa, Savo jne. Sveanmaata ja Götanmaata erottivat toisistaan laajat metsät, meri puolestaan yhdisti Tukholman seutua ja Turun seutua. Myös Pohjanmaalta oli paremmat yhteydet meren kautta Ruotsin puolelle kuin vaikeakulkuisia maareittejä Savoon tai Karjalaan.
Voikin sanoa, että niin Ruotsi kuin Suomikin sellaisina kokonaisuuksina kuin ne tunnemme muotoutuivat vuoden 1809 jälkeen. Suomen yhdistivät rautatiet ja Bobrikov. On anakronismia siirtää vuoden 1809 jälkeistä Suomea tai Ruotsia sitä edeltäneeseen aikaan.
Aloittajamme Eheh kaipaa nähdäkseni vastapainoksi sellaista historiaa, josta Ruotsi ja ruotsinkieliset on raaputettu mahdollisimman täydellisesti pois. Mikäs siinä minunkaan mielestäni, mutta kun historiankirjoituksella on eettiset norminsa, joita ilman se ei olisi tiedettä. Epäasioita ja -henkilöitä ei saa olla. Toki kaikki historiointi on pohjimmaltaan on arviota, ja siinä mielessä mahdollisuudet ovat hyvät.
ikääkuin teinityttö."Aloittajamme Eheh kaipaa nähdäkseni vastapainoksi sellaista historiaa, josta Ruotsi ja ruotsinkieliset on raaputettu mahdollisimman täydellisesti pois"
Kerrottakoon Suomen, Suomen ruotsinkielisen väestön ja Ruotsin yhteinen historia rehellisesti. ILman
viilauksia ja raspeja. Siinä se on.
Suomen pakkoruotsittaja eliitti pelkää viimeiseen saakka heidän iso- ja esi-isiensä tekemiä kauheuksia suomalaisille. Kun totuutta joskus etsitään, uskonkin että hurrit eliitin käskyläiset tuhoavat arkistot.
Täsmennäpä noita viilauksia ja raspeja.
muuan fenno15.7.2010 15:13
"Mutta jos itse ensin analysoisit asiaa ja esittäisit, miltä nuo kokonaisuudet näyttävät. Minä lupaan tarkastella tulosta avaramielisesti. "
muuan fenno alias sontatalikko
Luulosta tarkemmin
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9201265