Olen tässä lueskellut tätä köyhyyspalstaa. En halua puuttua siihen, onko jokin rahamäärä riittävä elämiseen vai ei, mutta haluaisin nostaa esille keskustelua säästämisen ja ennakoinnin tärkeydestä.
Kun itse olin nuori, laitoimme mieheni kanssa aina viikon alussa yhteiseen lompsaan 200 markkaa, josta ostimme viikon ruuat. Jos viikolla syöpötteli hiukan nuukemmin, sai viikonlopuksi parempaa pöperöä. Ja laitoimme pöperöt siis itse. Ihan hyvä keino tänäkin päivänä. Ja riittävän konkreettinen.
Samoin jos halusin vaikkapa itselleni uuden talvitakin, säästin sitä varten kesästä saakka tilistäni ja sitten tein mieluisan ostosreissun tavarataloon. Voi että sitä tuli onnelliseksi, kun sai jotakin uutta, jonka oli itse säästänyt ja ponnistellut sen eteen. Samoin säästimme kaikkia hankintojamme varten, joskus otimme jotakin osamaksulla. Ja kaikkeahan ei tietenkään voinut saada, mutta sen otti aivan luonnollisena asiana että piti elää niillä tuloilla joita ansaitsi ja jos halusi jotakin kovasti, piti tinkiä jostakin muusta. Ei sen vaikeampaa !
Eikä muuten tullut mieleenkään, että muuttaisi omaan asuntoon, ellei sitä pystyisi itse kustantamaan. Tätä en ymmärrä nykyään, eihän se mitään itsenäistymistä ole, jos yhteiskunta maksaa nuoren itsenäistymisen. Kyllä itsenäistymiseen kuuluu vastuunottaminen omasta toimeentulostaan ennenkuin alkaa itsenäisen elämän. Ja nyt en tarkoita marginaalitapauksia, joilla on mahdottomat kotiolot, jolloin tietenkin tukea tulee saada. Mutta nyt kun kuuntelee ihmisiä, tuntuu että ne mekanismit joiden varaan elämä nykyään asetellaan on aika kaukana omasta vastuunotosta.
Tiedän toki, että nykyisin on eri tavalla (olenhan jo 5-kymppinen), mutta eihän se tosiasia ole mihinkään muuttunut, että ihmisen tulisi elää tulojensa mukaan. On hyvä, että yhteiskuntamme tarjoaa toimeentulotukea väliaikaisesti sitä tarvitseville, mutta sitäkin rahaa tulisi kyllä suunnitellusti ja ennakoivasti käyttää. Antaahan se itsellekin paremman hallinnantunteen, kun onnistuu elämään suunnitellusti. Ja tässä kohtaa joku varmasti pillastuu, että sairas ja elämänsä sekoittanut ihminen ei jaksa mitään suunnitella, mutta väittäisin juuri niin, että ne rutiinit ja suunnitelmallisuus saattaa olla se tapa, jolla saa edes jonkinlaista hallinnan tunnetta elämäänsä.
Mitähän nyt yritän oikein sanoa: säästäväisyyttä ja sen tosiasian myöntämistä, että aina ei saa heti mitä haluaa ja on hyvä lapsetkin siihen periaatteeseen kasvattaa. Opiskelemalla ja näkemällä vaivaa tulevaisuutensa eteen on mahdollista saada omaa elämä hallintaan. Tiedän, tiedän etteivät kaikki työhaluiset töitä saa ja että aina on olemassa niitä, jotka eivät ole työkykyisiä syystä tai toisesta, mutta kyllä ainakin näillä palstoille on paljon esillä täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka mieluummin maksattavat elantonsa muilla, ja se on minusta 5-kymppisestä täysin käsittämätöntä.
Kun itse olin nuori, laitoimme mieheni kanssa aina viikon alussa yhteiseen lompsaan 200 markkaa, josta ostimme viikon ruuat. Jos viikolla syöpötteli hiukan nuukemmin, sai viikonlopuksi parempaa pöperöä. Ja laitoimme pöperöt siis itse. Ihan hyvä keino tänäkin päivänä. Ja riittävän konkreettinen.
Samoin jos halusin vaikkapa itselleni uuden talvitakin, säästin sitä varten kesästä saakka tilistäni ja sitten tein mieluisan ostosreissun tavarataloon. Voi että sitä tuli onnelliseksi, kun sai jotakin uutta, jonka oli itse säästänyt ja ponnistellut sen eteen. Samoin säästimme kaikkia hankintojamme varten, joskus otimme jotakin osamaksulla. Ja kaikkeahan ei tietenkään voinut saada, mutta sen otti aivan luonnollisena asiana että piti elää niillä tuloilla joita ansaitsi ja jos halusi jotakin kovasti, piti tinkiä jostakin muusta. Ei sen vaikeampaa !
Eikä muuten tullut mieleenkään, että muuttaisi omaan asuntoon, ellei sitä pystyisi itse kustantamaan. Tätä en ymmärrä nykyään, eihän se mitään itsenäistymistä ole, jos yhteiskunta maksaa nuoren itsenäistymisen. Kyllä itsenäistymiseen kuuluu vastuunottaminen omasta toimeentulostaan ennenkuin alkaa itsenäisen elämän. Ja nyt en tarkoita marginaalitapauksia, joilla on mahdottomat kotiolot, jolloin tietenkin tukea tulee saada. Mutta nyt kun kuuntelee ihmisiä, tuntuu että ne mekanismit joiden varaan elämä nykyään asetellaan on aika kaukana omasta vastuunotosta.
Tiedän toki, että nykyisin on eri tavalla (olenhan jo 5-kymppinen), mutta eihän se tosiasia ole mihinkään muuttunut, että ihmisen tulisi elää tulojensa mukaan. On hyvä, että yhteiskuntamme tarjoaa toimeentulotukea väliaikaisesti sitä tarvitseville, mutta sitäkin rahaa tulisi kyllä suunnitellusti ja ennakoivasti käyttää. Antaahan se itsellekin paremman hallinnantunteen, kun onnistuu elämään suunnitellusti. Ja tässä kohtaa joku varmasti pillastuu, että sairas ja elämänsä sekoittanut ihminen ei jaksa mitään suunnitella, mutta väittäisin juuri niin, että ne rutiinit ja suunnitelmallisuus saattaa olla se tapa, jolla saa edes jonkinlaista hallinnan tunnetta elämäänsä.
Mitähän nyt yritän oikein sanoa: säästäväisyyttä ja sen tosiasian myöntämistä, että aina ei saa heti mitä haluaa ja on hyvä lapsetkin siihen periaatteeseen kasvattaa. Opiskelemalla ja näkemällä vaivaa tulevaisuutensa eteen on mahdollista saada omaa elämä hallintaan. Tiedän, tiedän etteivät kaikki työhaluiset töitä saa ja että aina on olemassa niitä, jotka eivät ole työkykyisiä syystä tai toisesta, mutta kyllä ainakin näillä palstoille on paljon esillä täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka mieluummin maksattavat elantonsa muilla, ja se on minusta 5-kymppisestä täysin käsittämätöntä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta,,
Kaikki kirjoitukset, eivät ole totuuden mukaisia, eivätkä omasta tilanteesta kirjoitettuja.
Olet varmaan huomannut, että myös poliittisesti hyvin aktiivisia, yhteen näkökulmaan jämähtäneitä, kirjoittaa hyvin aktiivisesti eri foorumeille.
Samoin löytyy joitain uskomuksensa mukaan kirjoittajia...
Kaikki köyhien kirjoitukset, eivät ole köyhänä elävän, köyhän kirjoittamia.
Minusta säästäminen on tarpeetonta!
Kun ensin määrittää todella välttämättömät tarpeensa ja etsii niiden täyttämiseen taloudellisimmat ( ei aina halvimmat ) vaihtoehdot.
Tämän jälkeen jokaisella on vielä rahaa jäljllä.
Seuraavaksi jäsentelee mielihyvää aikaansaavat asiat arvoanalyysiperiaatteella järjestykseen.
Paras panos/tulos suhde.
Ei yritä haalia kaikkea vaan valikoi em. periaatteella parhaan ( -aat)
Joskus voi, harkinnan mukaan, tyydyttää jonkin hassulta vaikuttavan mieliteon.
Avaintekijöinä ovat itsenäinen ajattelu = elämä ja valinnat trendeistä ja ympäristöstä välittämättä vain omien tarpeiden mukaan.
Rahalle on aina saatava omasta mielestä täysi vastike.
Sellainen että vielä lähitulevaisuudessakin on sitä mieltä.
Olemassa olevaa rahaa ei ole pakko käyttää!
Ensimmäisenkin euron ostovoima on sama kuin miljoonannen! Valtaosa ihmisistä käyttäytyy toisin.
Tolkkua kehiin ja omaa, itsenäistä ajattelua niin säästäminen on tarpeetonta eikä pihistämisen tunnettakaan ole.
Aika monelle on täysin tuntematonta säästäminen,ei mitään muuta kuin kuluttamista vaan.Jotenkin tuntuu että on uusavuttomuutta.
Ajatellen joskus aikoinaan kun oli köyhyyttä,hitto kaikille ei ollut edes kenkiä.Tämän päivän tulotason mukaan kun sillon olisivat saaneet niin kyllä pärjänny olis.
Tuhlarille?
Säästäminen on tarpeellista. Sillä voi turvata talouden yllätävissä tapauksissa.
Vaikka käyttäisi rahansa kuinka järkevästi ja tuntisi saavansa vastinetta, huonon päivän sattuessa. on k-sessa, kun tili näyttää nollaa....
Kun jäsentelee tarpeensa niin toteaa että välttämättömien tarpeiden jälkeen jää jokaiselle k'äyttämätöntä rahaa.
Kenelle enemmän, kenelle vähemmän.
Loppu kulutus on harkinnan varaista ja jos tajuaa tuon yhden euron ostovoiman kavereiden lukumäärästä riippumatta niin jokaiselle oikeustoimikelpoiselle jää rahaa säästöön!
Me emme ole koskaan varsinaisesti säästäneet mutta eläminen harkitsevasti vailla ympäristön paineita tai trendien seurantaa, on jättänyt käyttämätöntä rahaa.
Tavoitehakuinen säästäminen voi johtaa tuttaviemme kaltaiseen tilanteeseen jossa kuukauden pienen säästötavoitteen jälkeen on ikään kuin "pakko" kantaa loput lähipubiin!
Tarpeiden mukainen elämä ja oluen juominen kotona, puhumattakaan uuteoluen valmistuksesta, jättäisi enemmän säästöön.
Minusta tuo pubissa istuminen voi ensimmäisen tuopin osalta olla mielihyvää tuottavaan ryhmään luokittelemaani.
Seuraavat ovat silkkaa ylellisyyttä!
tekstiä kirjoitit tarkkailija vain. Jospa nykynuoret saisivat kaltaisesi ihmisen opastusta elämän tielle. Mitä siitä tulee, jos kaikki heittäytyisivät toisten elätettäviksi. Vastuuseen kasvaminen on nykyään vaikeata, kun elämän tarkoitus mainosten mukaan on kuluttaa ja etsiä hetken mielihyvää ja nautintoja. Perustotuudet ovat monilta vanhemmiltakin vielä oivaltamatta. Eletään päivästä toiseen hetken mielijohteiden mukaan ilman mitään näkemystä ja periaatteita.
tyytyväinen itseeni, olen 21v. lähihoitaja ja olen säästänyt jo 25000e tulevaisuutta varten koska tiedän että menot on suuret kun joskus perheen perustaa: lapset, asuntolaina, autot, yllättävät menot, harrastukset, matkustelu ymym.. asuin 19v asti kotona ja säästin jo silloin kun olin koulussa, olin ahkera ja menin AINA viikonloppuisin töihin kun oli mahdollista. meinaan jatkaa säästämistä niin kauan kun vain voin. on tosi hyvä olo kun tietää että joskus kun menee ostamaan asuntoa niin saa siitä maksettua ja jonkun verran pois :) ymmärrän toki ettei kaikilla ole tähän mahdollisuutta, että voi elää kotona tuohon asti tai koti-olot ovat niin huonot ettei siellä yksinkertaisesti pysty olemaan :( mutta tiedän kaveripiiristänikin monet ketkä laittavat rahansa aivan taivaantuuliin ja ostelevat mitä sattuvat. tai ottelevat pikavippejä tai ryyppäävät kaikki rahansa. Olen niiiiin onnelinen kun osaan ottaa ilon irti ja nauttia elämästä ilman rahaa :) oon kyllä sitä mieltä että nyky ihmiset ovat tosi kiittämättömiä :/