Itse olen luterilainen, mutta olen jo ennen mieheni tapaamista miettinyt todella syvällisesti ja monelta kantilta sitä, haluaisinko muuttaa kirkkoani, koska en tunne saavani omalta kirkoltani sitä mitä haluan elämääni. Mieheni ei ole arkipäiväisessä elämässä tekemisissä uskontonsa kanssa ja lapsemme ovat luterilaisia.Itselleni uskonasiat ovat hyvinkin tärkeitä ja läheisiä haluaisin että myös mieheni lähetyisi Jumalaa. Toivoisin että yhdessä voisimme ottaa uskonasiat arkipäivän elämäämme paremmin... Papinko pakeille??????
mies katolinen
siirri :)
4324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä vaan! Ja mieluummin katolisen papin pakeille. Toivottavasti hän osaa auttaa!
Molemmat uskonnot ovat kristinuskontoja, joten en näe mitään erikoista syytä mennä muuttamaan kirkkoa. Joissakin asioissa roomalaiskatolinen kirkko on jyrkempi ja toisissa luterilaisuus, mutta muuten niiden näkemykset ovat hyvin samantapaiset. Jos miestäsi ei kiinnosta uskonasiat nyt, niin ei se kiinnostus välttämättä kasva siitä, että itse lisäät uskonnon hössöttämistä kääntääksesi hänen päätään omien näkemyksiesi mukaisiksi.
Tutustu kuitenkin enemmän katoliseen uskontoon pystyäksesi välttämään riitelyä näkemystenne eroista ja keskustelemaan hänen kanssaan uskonasioista silloin kun siihen syntyy spontaania tarvetta. Monesti juuri erilaiset näkemykset auttavat meitä kasvamaan ja näkemään myös uskonasioita uudesta näkökulmasta ehkä enemmän kuin aivat samat ajatuslinjat (mitä uutta niissä on?).
"Molemmat uskonnot ovat kristinuskontoja, joten en näe mitään erikoista syytä mennä muuttamaan kirkkoa."
En tiedä jos olet sokea vai puuttuuko lukemisen ymmärtäminen, mutta kirjoittaja selvästi sanoo, että hän ei saa luterilaisesta kirkosta sitä mitä haluaa.
Se on jo täysin riittävä syy alkaa miettiä kirkkokunnan vaihtamista.
Kukaan ei saa päähänsä liittyä Katoliseen kirkkoon ellei Jumala häntä sinne vedä. Se ilmenee kaipuuna. Ihminen kaipaa sitä koko olemuksellaan. Jumala kutsuu ja sielu vastaa kyllä. Se on eräänlaista rakastumista, ei kirkkoon vaan Jumalaan ja hänen armoonsa.
Keskustelun aloittajalle voi sanoa: Osallistu ensin katolisen kirkon elämään, varsinkin messuihin. Jos tunnet sielussasi, että tämä on oikein, ota yhteys paikalliseen katolilaiseen kirkkoherraan ja kerro ajatuksistasi. Onnea vaan!
uskon asioista ollenkaan, molemmat uskomme Jumalaan ja ajatuksemme ovat yhteneväisiä, mutta minä tuon enemmän julki sen, että haluan elää tiiviimmin Jumalan tahdon mukaista elämää, ja joskus toivoisin, että hänen teoissaan ja sanoissaan olisi enemmän ohjenuorana kristillinen elämäntapa. Suurin ihmettelyn aihe syntyi siitä, kun halusin mennä keskustelamaan luterilaisen papin kanssa uskonasioista ja keventämään mieltäni niin hän ihmetteli, että mitä pahaa olen tehnyt? Hänelle oli ihan sama vaikka lapset olisi jätetty kastamatta kokonaan, mikä ei olisi tullut minulle mieleenkään. Olen monesti riitatilanteissa rukoillut hänen puolestaan, että Jumala pitäisi hänestä kiinni, vaikkein hän itse ehkä koekaan Jumalan armoa ja rakkautta niin tärkeiksi asioiksi.
Täytyeen fundeerata asiaa....