Kuulostaako ehkä hassulta? Oon animisti, eli uskon että esineillä, kasveilla ja luonnonvoimilla on sielu tai sanotaanko tietoisuus. Eli koen kaiken ympärilläni olevan elottoman eläväksi. Kuitenki uskon Luoja Jumalaan, koska tälläistä maapalloa kaikkine järjestyksineen ja ihmeellisyyksineen ei voi syntyä sattumalta. Kuulostaa siis ehkä hassulta että olen animisti mutta uskon Jumalaan? Luen Raamattuakin silloin tällöin, mutta se Jumala, johon uskon, ei ole varsinaisesti minkää uskonnon viitekehyksessä.
Jumaluskoani ilmennän mm. siten että en roskaa luontoa, mietiskelen joskus luomistöitä katsellen kaunista luontoa ja rakastan lähimmäisiäni ja jopa vihamiehiäni. Jumalalle on sallittua kaikki kunhan ei vahingoita toisia eläviä tai luontoa.
Koen että jumaluskoni ja animismini ei ole ristiriidassa keskenään. Herättikö ajatuksia, kysymyksiä?
Jumaluskoani ilmennän mm. siten että en roskaa luontoa, mietiskelen joskus luomistöitä katsellen kaunista luontoa ja rakastan lähimmäisiäni ja jopa vihamiehiäni. Jumalalle on sallittua kaikki kunhan ei vahingoita toisia eläviä tai luontoa.
Koen että jumaluskoni ja animismini ei ole ristiriidassa keskenään. Herättikö ajatuksia, kysymyksiä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet samoilla linjoilla omien näkemysteni kanssa. En nyt ihan kuitenkaan sanoisi, että esineillä on sielu. Tietoisuus tai tarkemmin sanottuna Ylitietoisuus (= maailmoja ja kaikkea ilmennyttä materiaa luova ja ylläpitävä voima ja viisaus) on joka tapauksessa vaikuttamassa niidenkin olemassaoloon , sillä mitään ei voi olla olemassa ilman 'informaatiota' (tiedekin on sen todennut!) ja siis tietyn tasoista tietoisuutta.
Esineissä itsessään ei kuitenkaan ole tiedostavaa tietoisuutta eikä näin ollen mitään, mitä voisimme sanoa yksilölliseksi sieluksi, vaikka niihin voidaankin 'ladata' informaatiota/muistia ja 'lukea' sitä (kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jättää informaation, joka on kaikkien saatavilla).
Vielä mainitten et mun mielestä ei oo olemas mitää oikeaa totuutta tai uskontoa. En siis väitä että mun totuudeksi mieltämä asia olis kaikkein perimmäinen totuus enkä tyrkytä omaa näkemystä muille. Se että tunnen tuon vieressä olevan maljakon näkevän ja tarkkailevan mua ei tarkota että muut tuntis tai pitäis tunteä niin. Uskon että jokaiselle se oma usko/uskonto (oli se sitte islam, animismi, taolaisuus ym.) on se oikea, henkilökohtainen totuus.
Sen takia oonki suvaitsevainen muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan enkä kummeksu uskomista yleensä. Se nyt vaan on niin että ihmisellä on kautta aikain ollu tarve uskoa johonkin eikä asia tuu varmaan koskaa muuttumaan.
Eikös vain olekkin ihanaa, että meitä on moneen junaan rikastuttamaan tätä ihmiskuntaa! :)