Tänään herätti tunteita keskustelu uskovan perheenisän hyväksikäytetystä tytöstä.
Tässä tutkimustietoa uskonnollisten yhteisöjen lasten asemasta:
http://freepathways.wordpress.com/2010/01/16/lastensuojelu/
"Lastensuojelun tutkija, YTT Johanna Hurtig sanoo, että uskonnolliset yhteisöt ovat otollinen kasvualusta lasten hyväksikäytölle. Lisäksi hyväksikäyttötapausten havaitseminen voi olla uskonliikkeessä vaikeampaa kuin muualla yhteiskunnassa. Syynä ovat ihmisten kokema syvä luottamus ja turvallisuuden tunne yhteisön jäsenten kesken sekä auktoriteettisidonnaisuus."
Perhearvot kohdallaan? Kun uskovaiset ovat huutaneet täällä naama punaisena parisuhdelain tiimoilta niin voisivatko he nyt tuoda lahkojensa pervot vihdoin oikeuden eteen?
Tässä tutkimustietoa uskonnollisten yhteisöjen lasten asemasta:
http://freepathways.wordpress.com/2010/01/16/lastensuojelu/
"Lastensuojelun tutkija, YTT Johanna Hurtig sanoo, että uskonnolliset yhteisöt ovat otollinen kasvualusta lasten hyväksikäytölle. Lisäksi hyväksikäyttötapausten havaitseminen voi olla uskonliikkeessä vaikeampaa kuin muualla yhteiskunnassa. Syynä ovat ihmisten kokema syvä luottamus ja turvallisuuden tunne yhteisön jäsenten kesken sekä auktoriteettisidonnaisuus."
Perhearvot kohdallaan? Kun uskovaiset ovat huutaneet täällä naama punaisena parisuhdelain tiimoilta niin voisivatko he nyt tuoda lahkojensa pervot vihdoin oikeuden eteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseessä ei ole lahkojen pervot vaan yleinen käytäntö näissä ja se tulee heille sallia uskonnonvapauden nimissä.
Ankara yhteisö, johon ihminen on vauvasta saakka kasvatettu, riistää ihmiseltä oman minuuden. Ja sijoittaa tilalle kollektiivisen minuuden.
Tästä seuraa että se joka irrottautuu liikkeestä, ei vähään aikaan tiedä mikä hän on. Oma minuus on hukassa, ei ole mitään - joutuu tyhjän päälle.