Hei!
Kyselisin muiden yrittäjien kokemuksia työkkärin kautta saatavista harjoittelijoista. Ovatko olleet hyviä vai huonoja ja oletteko työllistäneet heidät harjoittelun jälkeen? Itselleni lisätyövoima olisi tarpeen, mutta palkkauskynnys on nykytilanteessa melko korkea, koska ei tiedä ythään millaista työvoimaa on saamassa.
Kyselisin muiden yrittäjien kokemuksia työkkärin kautta saatavista harjoittelijoista. Ovatko olleet hyviä vai huonoja ja oletteko työllistäneet heidät harjoittelun jälkeen? Itselleni lisätyövoima olisi tarpeen, mutta palkkauskynnys on nykytilanteessa melko korkea, koska ei tiedä ythään millaista työvoimaa on saamassa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täytyy olla todella tarkkana. Ilmainen tekijä voi viedä kaiken aikasi, jolloin et ehdi hoitamaan omiakaan töitä. Eli tehtävät ja niiden valvonta pitää tehdä erityisen selväksi.
on ollut useitakin, tarkkaan on haastateltava, mutta olen ollut tyytyväinen! ja ainahan niistä pääsee eroon, olen aina ensin tehnyt 1kk sopimuksen ja sen jälkeen pidentänyt, jos homma on toiminut.
Kuinka innokkaasti ja hyvin tekisit itse töitä, jos et saisi siitä palkkaa?
Joukossa on nykyään jo paljon niitä, jotka eivät yhdessä eikä kahdessakaan paikassa ole saaneet muuta kuin lupauksia vakiduuneista eivätkä usko joulupukkeihin enää. Osa tekee vahinkoa tahallaan "orjatyön" teettäjille. Useimmiten vahinkoja sattuu niin, ettei saa edes kiinni tahallisuudesta.
Homma toimii samoin kuin mikä tahansa muu ostaminen, eli saat niin hyvän kuin siitä maksat.
Jos et maksa mitään, niin aivan tuurilla mennään, eikä ennakolta paljoa tiedä eikä päältä näe. Jos otat jonkun kokemattoman, saattaa tehdä ihan innolla hommiakin, joskaan ei osaa mitään. Sitten kun nakkaat kortistoon takaisin, ei enää sen jälkeen paljoa työhaluja löydy. Enkä suoraan sanoen ihmettelekään miksi ei. Koko hommasta ei saa kuin 9 euroa päivä suolarahaa korvauksen päälle ja jos hyvän hyvyyttäsi maksat enemmän, verottaja ja sosiaalitantat pudottavat homman miinukselle.
Asiasta kolmanteen: Onko kukaan enää käyttänyt koeaikaa missään?
Minusta tuo on hyvin huono asennoituminen asiaan. Mitä itse olen ollut työharjoitteluissa, olen aina painanut hommia ihan siinä missä palkallisenakin painaisin. Jopa viikonloppuisinkin, vaikka mikään pakko ei olisi ollut, enkä siitä ole mitään pyytänyt. Se on molempien etu, koska jos työnantajalla on todellinen tarve palkata työntekijä, minä opin hommia painaessa talon tavat ja työn itsessään, sekä samalla tuotan työnantajalle rahaa joka korvaa hieman sitä etten välttämättä ensialkuun pysy kokeneempien kavereiden tahdissa. Jos harjoittelija oikeasti miettii muutakin kuin omaa etuaan, niin kyllä tämä silloin hommia tekeekin.
Mutta tämän asenteen takia kai minulle on töitä tarjottukin joka kerta kun aikuisiällä olen työharjoittelussa ollut. Ja olen yleensä ollut hyvin hämmästynyt niistä tarinoista mitä olen muista harjoittelijoista kuullut. Nuorten kohdalla ymmärrän, että oma-aloitteisuus ei välttämättä ole parhaalla tasolla kun ei uskalleta tai osata vielä tarpeeksi hyvin, mutta aikuisten ihmisten osalta en ymmärrä. Eikö tässä maassa ole enää minkäänlaista talkoohenkeä olemassa? Vai onko tämä puhdas oman edun tavoittelu vain jotain kaupunkilaisten haihattelua. Kuka perkele niille sitten töitä tarjoaa?
typeryyttä on montaa lajia, ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Siitä vaan tekemään ilolla ilman palkkaa, vaan esim. itsellä ei eväkään heilahda, jos ei rahaa tule.
Etkö ole mahtanut kuulla, että työnteossa ON kyse rahasta?
Vaan eipä siinä mitään, toivottavasti se kaveri jonka palkalliset hommat teet ilmaiseksi pois, muistaa kiittää kunnolla. Tai mitä paskaa, trolli mikä trolli.
"...tämän asenteen takia kai minulle on töitä tarjottukin joka kerta kun aikuisiällä olen työharjoittelussa ollut"
Eipä taida olla asenne auttanut, kun olet ollut montakin kertaa asialla työharjoittelussa orjatöissä eikä ole sitä vakipaikkaa löytynyt?
Tiedätkö, minulla on aivan loistava asennoituminen asiaan: Rahaa pitä tulla ja mahdollisimman paljon. Muuten ei hommaa kannata tehdä. Sehän on aivan sama asenne kuin yrittäjällä, joten se EI VOI OLLA väärin!
Jos joku yrittää velaksi työpanosta saada, saa muuten aivan varmasti maksaa sen jollakin tavalla.
Kirjoituksestasi päätellen et ole ihan oikeassa elämässä paljoa pyörinyt, joten tiedoksesi, että tuo aiempi kirjoittaja on kyllä oikeassa, suurimman osan mielestä kenellekään, varsinkaan itsellä, ei ole mitään vitun velvollisuutta tai edes syytä tehdä mitään ilmaiseksi. Jos siitä ei palkkaa saa, homma koituu yrittäjälle sen verran kannattamattomaksi, jotta tuntuu.
Hyväntekeväisyydet ovat asia erikseen, muta niissä katsitaan tarkasti, ettei kukaan asiaankuulumaton ala rahastamaan silläkään puolella.
Monella tuntuu menevän syyt ja seuraukset asioissa pahasti sekaisin.
Tästä muuten tullaan erääseen tuttuuni, joka ns. orjatöissä piti suorastaan kunnia-asiana, ettei orjatöistä ainakaan hyötyä yritykselle jäänyt. Talosta valitettiin, ettei (oikeasti taitavasta) kaverista ollut mitään hyötyä eikä osannut mitään. Pitää vain ihmetellä tälläisten järjenjuoksua. Mahtaako sitä olla ollenkaan? Tässä tapauksessa näki kilometrin päähän, että oltiin vain vailla ilmaista työpanosta eikä ollut aaikomustakaan palkata ketään missään vaiheessa. Luulivatko nämä järjenjättiläiset aikuisen oikeasti, että 15 vuoden kokemuksella oleva kaveri tekisi muka hommat ilmaiseksi? Ja vielä osaisi jotakin?
Voi hyvä jeesus...
Tiedätkös, että CV:ssä näkyy mitä on tehty, niille edellisille OIKEILLE (suomennos: palkanmaksukykyisille ja etenkin -haluisille) työnantajille saa kyllä soittaa ja kysyä. Koeajaksi kutsutaan sitä vaiihetta, jossa osaamisen ja tekemiseen tutustutaan. Ja siitä maksetaan palkkaa.
Toinen mielenkiintoinen juttu on, että jotkut kuvittelevat, ettei tälläisellä asenteella saa töitä. Voi näin ollakin, mutta mitäs vitun hyötyä on saada töitä josta ei makseta mitään? Ennemmin olen kotona. Sattuu nimittäin kumman usein hyvä jätkä muuttumaan vähemmän hyväksi heti kun pitäisi alkaa palkkaa maksamaan. Ja taas otetaan uusi harjoittelija.
Olen työskennellyt tähän mennessä neljällä alalla, ikävuosia on kertynyt pientä vaille 30. Vakipaikkaa on tarjottu, mutta yhdestä kieltäydyin työpaikan ilmapiirin takia. Toisesta oli pakko lähteä, kun yritys meni konkurssiin. Loput työkokemukset on kerätty sieltä täältä, tekemällä kaikkea mitä on tarjottu. Pienellä kylällä valinnanvara on ollut vähissä, mutta työttömänä ei ole sentään juuri tarvinnut lojua.
Olet tietysti oikeassa, että työtä tehdään rahan takia. Pääasiassa. Mutta toisaalta kyllä minä olen peltohommissa ja talkoissa viihtynyt vaikka sieltä ei olekaan käteen jäänyt kuin krapula. Ei raha sinänsä ole itseisarvo, vaikka sitä päivätöistään soisi mahdollisimman paljon saavankin.
Ja eipä sillä. Nykyinen työni, joka on myös vakituiseksi piakkoin muuttumassa, tuo leipää pöytään kuukaudessa lähes kolme kertaa sen verran mitä mikään aikaisempi työni, ja palkka on tämän maan palkkatasoon nähden jo ihan hyvä. Harmittaako kovasti, että piti tehdä pari kuukautta ilmaista työtä? Eipä kovin kauheasti. Jos olisin lähtenyt liikenteeseen sillä asenteella, että en varmasti tule olemaan ainakaan tuottava työntekijä, niin tuskin oltaisi tarjottu näin hyvää diiliä.
Joten ei, en ihan vieläkään vakuuttunut negatiivisesta asennoitumisesta aiheeseen.
Joo. Ahneudella ja riistolla ei ole enää mitään rajaa.
Pitää saada työntekijä, joka olisi ahkera, tunnollinen ja osaisi heti kaiken? Ilmaiseksi. Palkatta.
Ja sinä "Jännä asenne -talkoohenki"-kirjoittaja, et ole koskaan ollut missään työharjoittelussa.
Olet yksi näitä riisto-työnantajia, joka on (ihan oikein sinulle) saanut kokea, että jos haluaa ilmaisen ja hyvän työntekijän, on otettava kaksi.
En suinkaan ole yrittäjä, vaikka se kovasti kiinnostaisikin. Minusta ei todennäköisesti olisi kuitenkaan siihen, koska yrittäjyyden henkinen paine lienee liian kova. Mutta se täytyy korjata, etten suinkaan ole sitä mieltä että pitäisi olla ilmainen ja hyvä työntekijä aina olemassa. Ei edes halpaa ja hyvää, koska ammattitaidosta kuuluu nähdäkseni maksaa hyvin. Olen kyllä myös törmännyt tähän asenteeseen työnantajapuolella, mutta se on työntekijän muroihin kusemista, enkä sitä asennetta siedä. Ketjussa ei kuitenkaan ollut puhe työsuhteesta, vaan työharjoittelusta.
Ja onhan se tietysti tapauksesta riippuvainen, että miten harjoitteluun lähtee. Nuorempana oli harjoittelupaikkoja, joissa vain teetettiin hommia joita kukaan muu ei viitsinyt tehdä vailla minkäänlaista ajatusta tarjota työpaikkaa. Tietenkään sellaisessa tapauksessa ei kukaan viitsi alkaa panostamaan, eikä kannatakaan. Mutta sen haistaa aika nopeasti mitkä tarkoitusperät vastapuolella on, ja minusta on ainakin mukavampi aloittaa palkan kanssa tekemään työtä kun on jo hankittu pohjalle kokemusta ja suunnilleen jo tietää mitä tekee. Silloin voi paremmalla omatunnolla merkitä tunnit listaan, kun aikaa ei ole mennyt kovin paljoa hukkaan ja päivästä saattaa jäädä joskus jotain käteen isännällekin.
työpaikalla on nimenomaan siksi että henkilö saisi harjoitusta ko.ammattiin!! Ei siinä ketään hyväksikäytetä, korkeintaa harjoittelija työnantajaa, koska saa tältä opin ja eikä joudu maksamaan siitä mitään ja työnantaja menettää aikansa harjoittelijaa opettaessaan.
Lisäksi jos oppilaitoksesta tulee harj.työpaikalle velvoitetaan työnantaja vielä valvomaan opinnäytetyökin, joka vie myös aikaa.
Siksi olisi vähintäänkin kohtuullista että työnantajalle maksettaisiin jonkinlainen korvaus harjoittelijan ottamisesta, koska harjoittelija ei useimmiten osaa mitään tullessaan harjoittelemaan.
Koska maksat velkasi työssäkäyville, jotka elättävät sinut?
...ottamasta noita palkattomia harjoittelijoita, kun se on niin kamalan kallista ja vastenmielistä?
...persläpi?
Olen maksanut toistakymmentä vuotta veroissa joka tilistä mm. työttömyysturvasta. Mitä luulisit tarkoittavan käsitteen TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSU?
harjoittelija töhin, jolla on alasi kokemusta sekä koulutusta.Esim alan aikuisopiskelija. Jos hän on pitkäaikaistyötön on hänellä mahdollisuus koulutuksen jälkeen, tai työttömänä ollessaan saada palkkaturvaa. Eli TH maksaa tietyn summan hänen palkastaan mikäli otat hänet töihin vaikka kahdeksi vuodeksi. Muista 4 kk koeaika.
Ei ne veltoimmat pyri kouluihin.