Meillä on ollut nyt vuodenpäivät urosfretti, ja kesällä olisi tarkoitus ottaa sille kaveriksi naaras.
Onko tässä se vaara että tulisi jotain tappelua tms. eli pitääkö ne tutustuttaa jotenkin ensin toisiinsa tai vastaavaa?
Miten te olette menetelleet?
Onko tässä se vaara että tulisi jotain tappelua tms. eli pitääkö ne tutustuttaa jotenkin ensin toisiinsa tai vastaavaa?
Miten te olette menetelleet?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Todennäkösesti tulee tappelua. Meillä oli kaks pientä poikaa n. 3-4kk ikäsiä ja sitten tuli vähän villimpi tyttöyksilö, n 4kk. Tyttöä jahdattiin hirveän sähinän ja huudon kerä, sitä viskottiin niskavilloista päin seiniä ja se vaan itki ja vinku. Tätä siis tapahtu tytön ollessa vapaana poikien kanssa (pojat on aina ollu ilman häkkiä). Katsoin tollasta menoa tunnin tai pari korkeintaan ja hetkekskään ei rahottunu. Tyttö raahattiin väkisin häkiin ja sitä jatkuvasti kiusattiin. Se ei saanu hetkenkään rauhaa.
Lopuks tietysti laitoin neidin häkkiin turvaan, että se sai edes syötyä (pojat ei antanu sen syödä eikä juoda) ja meno rauhottu siihen, että pojat kävi nuuskimassa ja tyttö nuuskutti takasin. Tota sotaa kesti pari päivää, kunnes yhtenä aamuna tulin paikalle ja tytön häkki oli tyhjä. Etin sitä itku kurkussa kaikista piiloista, ja kirosin kummatki pojat maanrakoon, kun ne hipsi ulos kolostaan. Mut viimisenä sieltä kolosta tulikin meidän tyttö :) Pojat oli käyny vapauttamassa sen, tapellu tappelut loppuun ja nyt neiti oli hyväksytty "jengiin". Sen jälkeen se on saanu olla omissa oloissaan ja pojat on leikkiny nätisti sen kanssa. Ton kokemuksen pohjalta suosittelen, että se tappelu tapellaan loppuun ja siihen ei kamalasti mennä väliin. Muuten eläimet ei välttämättä koskaan tuu toimeen keskenään.
Hei!
Näin tarhaeälinten kera töitä tehneenä kysyisin, otatko naaraan pentuna, va lisääntymiskykyisenä?
Hei!
Kyselit hillereistä= fretti.
Olen tehnyt töitä hillereiden kanssa noin 5-vuotta. Tiedän freteistä aikapaljon. Otatko yhteyttä, voin antaa neuvoja (tarhausolosuhteissa). Tulet tarvitsemaan niitä!!!
rinnastamaan lemmikkinä olevaa frettiä ja tarhaoloissa elävää hilleriä... olosuhteet ovat niin erilaiset eikä kuitenkaan puhuta edes samasta eläimestä :)
En minäkään lähtisi sanomaan, että fretti ja hilleri olis rinnastettavissa keskenään. Oleellisin ero on juuri tuo, että fretti on nykyisin puhtaasti lemmikki ja hilleri elelee tarhoissa/luonnossa. Onhan ne, koira ja susikin aika sama eläin. ;)
Hei taas!
Varmasti puhutaan samasta eläilajista. Minulla oli aivan ihana hilleri naaras, joka kävi kotonakin ja nukkui talvella haalareitten sisällä.
Se vei minun sydämen! Kellekään muulle se ei tehnyt sitä. Se oli äitin tyttö. Fretti ja hilleri on sama eläin. Fretti on lemmikki ja hilleri on puolikesy. ja sitäpaitsi hilleri kuuluu Suomen luontoon!
Fretti on arohillereistä jalostettu laji, joten fretti ja hilleri ei ole sama eläin. Ne on kuitenkin niin lähellä toisiaan, että ne voi saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, mutta ne eivät ole sama laji.
Itelläni on kaks urosfrettiä ja turkistarhalta haettu hillerinaaras. Ulkonäössä ne eroaa jo sillä, että soopelihillerin turkki on kermanvärinen ja pää pyöreä, ei suippo niin kuin freteillä. Aikoinani omistin myös fretin ja hillerin sekotuksen, pikkusen uroksen, joka menehtyi päälle 8 vuotiaana. Luonteessa, mitä nyt on tullu esille, erona on se, että frettipojat on kilttejä kaikille ja ne rakastaa kaikkia, mut tämä hilleriprinsessa ja fretti/hilleri olivat enemmän kiintyneitä vain häneen-joka-tuo-ruokaa. Jos tarpeeksi usein rapsuttaa ja antaa karkkia, pääsee siedettävien kerhoon, muuten on se yksi ylitse muiden. Ihania noi kaikki kyllä on
kuulumisella ja tarhaolosuhteilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Itselläni on sekä puhtaita frettejä että fretin ja tarhahillerin risteytys ja eroja löytyy.
Ja kuten sanoin, tarhaolosuhteilla ja lemmikin elinolosuhteilla on niin suuret erot etteivät ne ole vertailukelposiset keskenään. Ja fretti ei ole sama kuin hilleri :)
HILLERI (Mustela putorius)
FRETTI (Mustela putorius furo)
Polveutuu arohilleristä.
Eli hilleri ja fretti ovat kaksi eri eläintä.
Eiköhän tämä ole jo muutenkin tullut selväksi.=)
hu0h, ei sais väsyneenä kirjotella
Kiva, että joku jaksoi kaivaa esille nuo latinankieliset nimet! =) Luulisi nyt loppuvan vastaväitteet.
Nyt on pakko kaivaa vähän pilkkua, sori :)
Fretin polveutumista mistään lajista ei ole luotettavasti todistettu. En tiedä mikä lähde on, mutta voisikohan olla vanhasta kirjasta tuo tieto.
Mutta jos sanotaan Mustela putorius furo niin vihjataan että kyseessä on hillerin (M.p.) alalaji "furo". Jos käyttää tätä nimeä niin on hieman ristiriitaista sanoa että se polveutuisi arohilleristä jolla on eri nimi, M. eversmanni
monimutkaista... :)
meiltä löytyy yksi neitonen eli tuo viivi josta löytyy frettiä ja hilleriä.
niin kiinni niistä freteistä. Meillä Vilma hyväksyi Sulon ilman mitään mutinoita. Toki nyt pentu opetettiin talontavoille, mutta ei mitään tappeluita ollut.
KUn Viivi tuli taloon niin Sulo ja Vilma ottivat sen heti kaveriksi.
Samoin Sulo ja Viivi ovat hyväksyneet aivan suoraan uudet tulokkaat Nasun ja Leevin. Vilmalla ja Nasulla on pientä kärhämää (no, minuakin ottaisi päähän jos äitini muuttaisi meille :D), mutta ei mitään vakavaa.
Todennäköisesti painia ja niskasta retuuttamista tulee olemaan ja viimeistään ajan kanssa oppivat tulemaan toimeen ja pian ovat kuin paita ja peppu :)
Jos kiinnostaa, niin voin pistää meilitse juttua [email protected] - meillä kun tosiaan on noita totutteluja tapahtunut näiden seitsemän aikuisen kanssa... ja kohta tutustutetaan noita isoja freetuja pentuihin :)
viivi hyväksyi uudet tulokkaat mutta nämä hankittiinkin samasta suvusta eli erona vain eri isä. (Toki meilläkin joitain pieniä kinoja esiintyy silloin tällöin mutta muuten ollaan kaveruksia, kun kinat ollaan selvitetty:) )
Ja totta kai tutustuttaminen toisiinsa täytyy tehdä valvovan silmän alla näin ensi alkuun. Kun kuiteskin toinen on tulossa toisen alueelle jossa joitain tappeluita voi esiintyä ja
muutamia neuvoja jo saitkin.
Niin ja olen myöskin kuullut/nähnytkin näitä raivokkaita tappeluita joidenka yrityksistäkin huolimatta eivätte ole keskenään tulleet toimeen.
Ja on myös tapauksiakin joissa toiset hyväksytään välittömästi ja ollaan erottamattomat kaverukset keskenään.
(google,fretti :) )
noista välien selvittelyistä näkee aika helposti, onko siinä ns. tosi kyseessä vai katsotaanko vain kuka on pomo ja miten kunkin kantti kestää.
Meillähän Tuukka hyväksyy vain Väinön, muut koitetaan tappaa. Väinö taas tulee muidenkin kanssa toimeen kunhan alku ujostelut on ohi :)
tapaukset jotka tiesin, niin niissä oli tosi kyseessä. Siinä ei toista hyväksytty lainkaan yrityksistä huolimatta mutta on tosiaankin tapauksia joissa toinen hyväksytään heti vaikka onkin ollut pitkään yksin eli kaikkeen tulevaan pitää varautua.
Kyllä ne pitää tutustuttaa toisiinsa. Ei niitä voi samantien tunkea samaan häkkiin, voi tulla (todennäköisesti tuleekin) tappelu.
Meiän rouva oli 2v kun hankin sille pojan kaveriksi. Uutta tulokasta se pelkäsi kovasti, juoksi aina karkuun kun Pöpö halusi tulla haistelemaan. Häkissäkin Tumppi-rouva kiipesi riippukeinuun nukkumaan, eihän pienen pieni pentu sinne päässyt kiipeemään. Viikossa taisivat kuitenkin tutustua hyvin ja nukkuivatkin vierekkäin sitten. Taisi kuitenkin mennä niin, että Tumppi rupesi vain sietämään (ei siis pitämään) Pöpöä. Pöpö oli kuitenkin päätä pahkaa rakastunut. =)
Toisen neidin (2v) hankin viime syksynä, Tumpin ollessa 3v ja Pöpön 1,5v.. Pöpöllä alkoi juuri "sopivasti" kiima, joten Muksu sai kyytiä. Kyytiä tuli myös Tumpin puolesta, joskin silloin lensi veri ja hätäkakat. Nopeesti Muksu oppi pitämään puolensa Pöpöä vastaan, nykyään niillä on kahdenkeskiset leikit, esim. hippa ja paini. Tumppi ei vieläkään oikein hyväksy uutta naista taloon, mutta tappelut on huomattavasti vähentynyt. Saatan jopa yllättää neidit nukkumasta vierekkäin! Herätessään alkaa kuitenkin tappelu.
Huolehdithan, että ainakin toinen freteistäsi on leikattu, ettei satu vahinkoja? Anna niiden rauhassa haistella toisaan vaikka häkin kaltereiden läpi. Älä kuitenkaan jätä urosta huomiotta, sillä siitä tulee kovin mustis, onhan sen reviirille tunkeuduttu ja se saattaa luulla, että nyt se hylätään kun mamilla(isillä on uusi lellittävä.
Nykyinen poikamme on leikattu, ja niin tullaan tuleva naaraskin leikkaamaan sillä emme ajatelleet pentuja teettää missän vaiheessa ja täten naaraathan on pakko leikata etteivät kuivu.
Ajattelimme fretit vähän aikaa eri kantokopeissa, sitte päästää nuuskutteleen toisiaan jollain"puolueettomalla" alueella, ettei siitä reviiristä heti tulisi kinaa.
Ja eikä todellakaan unohdeta sitä huomionantamista=)
"Kuivu"? Heh, kuulostipa hassulta. Tavallaan oot oikeessa, vaikka anemiaanhan ne naarasfretit kuolee. =) Mutta joo, en viila pilkkuja enempää. ;) Meillä kummatkin tytöt on leikattu.
Joo, vaikka ulkona valjaissa ensin tutustuttais niitä. Meillä ainaskin tytöt tulevat paremmin toimeen ulkona, joka on ei-kummankaan - aluetta. Ja sillon kun Muksu meille tuli, annoin sen ensin tutustua paikkoihin ihan ite, toiset oottelivat häkissä.
Tuo huomionantaminen on todella tärkeää. Huomasin sen Pöpön tullessa taloon. Jos et halinut ja pusinut Tumppia sen mielestä tarpeeksi, sait seuraavaksi korjata protestikakat jostain. =/ Siitä tuli tosi masentunut.
Kokemuksia on kahdenlaisia. Kyseessä on yksi ja sama naaras sekä kaksi erillistä frettivaljakkoa, joihin häntä tutustutettiin. Ensimmäinen episodi oli kaikkea muuta kuin pientä naljailua. Tyttö oli vasta kolmen kuukauden ikäinen ja juuri tullut taloon. Silloinen frettipariskuntamme ei tulokasta hyvällä katsonut. Vanhempi naaraamme tyytyi vain pieneen kuritukseen nurkan takana, mutta urosfretti oli jo luku sinäänsä. Jouduin sulkemaan ne häkkiin aina eri aikaan, sillä uros olisi syönyt tämän pennun kättelyssä jos vain tilaisuus olisi tullut. Sen raivo tulokasta kohden oli niin valtaisaa, että jopa n. 10kg. painava, kuutiometrin kokoinen häkki sai kyytiä, kun sitä paiskottiin pennun ollessa sisällä.
Toinen tapaus on nyt jo naaraan ollessa aikuinen ja tuo edeltämainittu frtettipari jo manan mailla. Tämä kokemus on kahden kuukauden takaa: Taloomme tuli kaksi leikattua, n. 8kk. ikäistä frettipoikaa perheestä, joka luopui niistä. Tyttömme suhtautui tulokkaisiin lievän agressiivisesti, mutta mistään totisesta kilpailusta ei kyse ollut (=veri ei lentänyt, auinoastaan painittiin ja huudettiin ). Näin ne selvittivät "nokkimisjärjestyksen" ja nyt kaikki on hyvin. Aikaa kului siis kaksi kuulautta ja se kiljuminen vaati todella pitkää pinnaa.
MITÄ NOISTA OPIMME? Sen, että tuo uuden fretin tulo taloon on niin tapauskohtaista, että voin vain toivottaa onnea ja pitkiä hermoja ja sanoa, KYLLÄ SE SIITÄ :)