RAHA on se sairas juttu. jäin itsekkin työttömäksi 2 vuotta sitten ja opintolainaakin on viellä vähän maksamatta. Olen kolmekymppinen mies ja asun isävanhukseni kanssa kahdestaan nyt tällä hetkellä (hävettää), kun ei oikein muuta vaihtoehtoa ole. Kotitöitä teen asumistani vastaan. Tällä hetkellä käteen jää 0€ kiitos ulosottomiehen ja liiton pitkä-aikaisen hakemus käsittelyn. Keväällä otin sanallisesti yhteen broidini kanssa, kun rupesi minulle leveilemään matkoillaan omaisuudellaan ja itse jutustelin hänelle nykypäivän hulluista tilanteista. Noh suukopu siinä sitten nousi korkeimilleen ja huusin hänelle että VITTU MENE SINÄ SINNE VITUN REISULLES, KUN MULLA EI OO EES RAHAA RUOKAAN, hän vastasi - pitääkö sua leipoo turpaan, mee säkin töihin. Emme ole enään kovin hyvissä väleissä, töitä olen hakenut melkein joka päivä, sen ajan kun olen ollut työttömänä. Kaveritkaan ei enää soittele muuten kuin silloin jos tarvitsevat jotain, noh saapahan joskus vähän ruokaa noista "ystävän palveluista". Vituttaa kun ei pysty kauheesti missään enää käymään tai mitään tekemään, kun kaikki maksaa. Ruuatkin joutuu tarkalleen miettii. Ei tässä enää elämästäkään nauti, vois vaikka vetää ittensä kiikkuun kohta. Tässä viellä lisää siitä miksi olen köyhä, armeijan jälkeen ei ollut enää varaa jatkaa opiskeluja jotenka hakeuduin suoraan töihin josta tuli potkut tuotannollisista syistä, noh en tästä lannistunut ja hakeuduin oman alani kurssille (metalli) parantaakseni ammattitaitoani. Tuona aikana sain nukkuessani välilevyn pullistuman selkääni ja yritin päästä kunnallisen kautta mangneetti kuvauksiin, ei onnistunut ja jouduin menemään yksityiselle. Onneksi äitini tuli tässä vaiheessa edes vähän jelppimään (rauha hänen muistolleen), kuvaus maksoi noin 900€ lääkäri vastaanotot eli noin 1200€ jouduin ottamaan pienen luottolainan tätä varten, vasta tämän jälkeen pääsin kunnalliselle leikkaukseen. Selkä parani täysin kolmannen leikkauksen jälkeen. Samaan aikaan kun olin ensimmäisessä leikkauksessa tuolloinen tyttöystäväni juoksi vieraissa, tästä seurasi sitten vaikea ero ja tekaistut syytteet mua vastaan, olin kuulemma pahoinpidellyt häntä ja nostellut seinille, eli käräjäoikeuden mielestä juuri selkäleikkauksesta toipuva pystyy nostamaan ihmisen seinälle. Pahoinpitelystä ei ollut lääkärintodistusta ja exällä oli mutsi ja kaks kaveria (joita en oo ikinä nähny) todistamassa mua vastaan. Mulla oli ainoastaan lääkärin todistus leikkauksesta. Ex-tyttöystäväni tuli maksamaan mulle 3500€ kaikine sakkoineen ja kuluineen, nämä laskut maksoin kovalla työllä pois, siis tuolla työllä mistä olen nyt jäänyt työttömäksi työpaikkakiusaamisen vuoksi. Niin vittumaiseksi meni tilanne sielläkin. Exällä nykyään hieno auto perhe asunto jne, joo vähän katkera oon tiedetään. Ahdistus on kova tällä hetkellä, kun näitä unettomia öitä epätoivossaan pyörittelee ja mietiskelee että mistäköhän niitä töitä seuraavaksi hakisi. Olishan se kiva saada edes omakatto pään päälle ja pöperöäkin pöytään, ja ehkä joskus löytää se rakaskin jonka kanssa kulkea tätä kivistä polkua eteen päin, vaikka en mikään rantaleijona juppi ookkaan. Jospa tänä synttäripäivänä onni olisi myötä, ja tänne joku kirjoittaisi jotain ihan mistä aiheesta vaan niin olisin kovasti kiitollinen. Ja hatun nosto kaikille kirjoittajille, jotka oikeasti ovat yhtä pahassa ellei pahemmassa jamassa myös. Share the wealth and good night.
Hyviä neuvoja kaivataan
Ikuinen Köyhä
14661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onnea! - Ymmärsinkö oikein että sinulla on synttäripäivä?
Sanoit olevasi kolmekymppinen, joten olet minua onnekkaammassa asemassa (?), koska olen lähes viisikymppinen nainen. Olen nimittäin alkanut pikkuhiljaa huomaamaan ikärasismia työpaikkaa hakiessani.
Tuossa edellä kerroit kokemuksiasi jotka varmaan syystäkin harmittavat. Toivon kuitenkin ettet jäisi menneisiin kiinni vaan jaksaisit toivoa että parempaakin voi olla edessäpäin. Yleensä se on niin että kun suhtautuu siten että odottaa hyvää niin sitä hyvää jossakin muodossa myös tulee. Ihmismieli kun on siitä jännä että negatiiviset kokemukset usein jyllää mielessä ja vie kaiken huomion ja sellaiset pienet positiiviset asiat tahtoo jäädä jalkoihin ja vaille huomiota.
Kun aikoinaan olin itse 29-v, olin kokenut avioeron ja tuon avioeron jälkeen hain tasapainoa elämääni ja etsin sitä monista eri paikoista. Onneksi menin erääseen seurakuntaan ja tulin uskoon. Olen sitten lähes parikymmentä vuotta ollut uskossa enkä kadu tuota päätöstä lähteä seuraamaan Jeesusta. Luin silloin paljon hengellisiä kirjoja, mm. Merlin Carothersin "Kiitoskirjat". Tuossa kirjassa neuvottiin kiittämään Jumalaa monista eri asioista, myös sellaisista jotka ei aivan kiitosaiheilta tunnu. Kuitenkin kun kiitin Jumalaa eri elämäntilanteideni keskellä, huomasin miten Jumala antoi minulle erilaisia näkökulmia tuohon ongelmaan missä milloinkin takkusin - siihen asti olin tuijottanut ongelmaa kuin kapean putken läpi. Vaikeaa näitä juttuja on tietysti toiselle selittää, mutta jostakin syystä tämä tuli mieleen pitkästä aikaa.
Onhan minullakin monenlaisia ongelmia, nytkin on rahat tosi vähissä ja tilanne epäselvä muutenkin. Kuitenkin kaikissa asioissa voin aina turvautua Jumalaan ja rukoilla voin 24 h vrk:ssa, Jumalalla on aina vastaanotto auki. Kaikki rukousvastaukset eivät välttämättä ole juuri niitä mitä pyysin, koska Jumala voi vastata EI, KYLLÄ tai ODOTA. Rohkenen kuitenkin suositella sinuakin ottamaan Jeesuksen vastaan vapahtajanasi ja pelastajanasi. Eihän sitä voi tietää vaikka Hänellä olisi sinun varaltasi minkälainen suunnitelma...
TV7:n ja Radio Dein ohjelmatuotantoa kannattaa tutkia, itse olen katsellut myös TV7:n ohjelma-arkistosta mm. Elämän virta -sarjaa ja Polvijärven pastori -sarjaa mutta myös monia muita hyviä ohjelmia löytyy. Ota asioista selvää!
Toivotan sinulle kaikkea hyvää, Jumalan johdatusta elämääsi!
http://www.tv7.fi/
http://www.radiodei.fi/index.php?sid=7
uskovaisen kirjoitusta lukenut IKINÄ.
Noin kun puhuisivat muutkin kääntyneiden ja heränneiden osuus olisi monin kertainen.
En ole uskossa enkä maksa kirkollisvero, mutta KIITOS kirjoituksestasi.
"...olin kuulemma pahoinpidellyt häntä ja nostellut seinille, eli käräjäoikeuden mielestä juuri selkäleikkauksesta toipuva pystyy nostamaan ihmisen seinälle .."
Ai jaa? Itse et siis tiedä olitko?
Mitään nostelemisia tai pahoinpitelyitä en tehnyt, vähän korotin ääntäni hänelle, jeesus ei mua voi auttaa kiitosta vaan. Lisää paskaa sataa niskaan koko ajan. Hyvää synttäriä vaan mullekki, mutsi järjesti faijalle kunnon luottovelat päälle ennen kuin kuoli, syksyyn mennessa kämppä lähtee molemmilta. Ei pysty pienen eläkkeen takia hoitamaan laskuja, sisarukset rahan ahneita eivät auta. Inhimillisyys näköjään on kadonnut maan päältä, kohta rupeen tekee niin sanottua mustaa listaa. Vituttaa niin maan perkeleesti, mamut saavat kaiken tarjottimella. Suomessa koirillekkin on suojapaikkoja enemmän kuin meille köyhyydestä kärsiville ihmisille. On tää niin vitun sairas yhteiskunta.
Miksi luulet ettei Jeesus voi sinua auttaa? Oletko sitten joskus pyytänyt Jeesusta apuun vai oletko vain ennakkoluuloinen? Vai onko niin mukavaa piehtaroida itsesäälissä? Vai onko tuo ylpeyttä?
Sellainen ihminen joka sanoo ettei Jeesus voi minua auttaa, aliarvioi Jeesuksen. Mutta ei Jeesus ketään väkisin tule auttamaan, ihmisen pitää itse suostua autettavaksi. Kyllähän niitä muitakin apukeinoja saa kokeilla mutta liian moni vasta viimeisenä oljenkortena turvautuu Jumalaan.
Katkeruus on siitä paha että kun itse on katkera niin kärsii itse siitä eniten. Lopulta kun katkera ihminen on mässäillyt katkeruudellaan niin hän ei enää itsekään huomaa miten katkera on. Katkeruus lyö leimansa koko ihmiseen, näkyy jo naamasta ja kuuluu äänestä. Katkeruus mädättää. Itse tuosta katkeruudesta ei yleensä pääse eroon, siihen tarvitsee Jumalan apua.
Ehkä sanoin liian painokkaasti jotakin, mutta jos on taas liian hienotunteinen ja kiertelee ja kaartelee niin usein se itse asia jää vastapuolelta ymmärtämättä.
Täytyy myöntää että minäkin joskus vuosien varrella päästin suustani sellaisen lauseen että "minusta ei tule ikinä uskovaista"! Vaikka olen varmaan koko ikäni uskonut Jumalaan ja muutenkin nämä uskonasiat ovat kiinnostaneet ihan muutamaa vuotta lukuunottamatta. Mutta niinpä vaan olen ollut uskossa lähes parikymmentä vuotta ja joskus harmittaa että en jo silloin nuorena tullut uskoon kun olisin voinut elämässäni valita monta asiaa ihan eri tavalla. Mutta olkoon näin. Ajattele kuitenkin asioita rauhassa ja katso TV7:n ohjelmia. Ihan vaikka mielenkiinnosta.
rellestäminen ja tupakointi, siinä säästää pitkän pennin. Juopottelu köyhällä ei ole järkevää. Jos lopetat jokapäiväiset kapakkareissut ja taksilla ajelut, niin huomaat että saat ruokaa kaappiin.
Viina on kallista ja tupakkakin. Siis ryyppyreissut pois ja perunoita tilalle.
tai maailmaa et pysty muuttamaan. Tarkista oma asenteesi ja mieti, pitäisikö sitä muuttaa.
Ainakin itsetuhoaikeet kannattaa unohtaa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ellet pääse niistä itse eroon, hakeudu lääkärin juttusille.
Yritä tehdä sovinto veljesi kanssa ja unohtaa entinen tyttöystäväsi. Sinun elämästäsihän tässä on kysymys, muut eläköön omaansa.
Yritä löytää hyviä puolia elämästäsi. Sinusta on esimerkiksi varmaankin suurta apua ja kai myös iloa isällesi. Rupeat jossakin vaiheessa saamaan työttömyyskorvausta ja löydät varmasti työpaikankin. Olet nuori, elämä on edessäsi. Siihen rakkauteenkin vielä törmäät ihan väistämättä.
Oon kans 30-vuotias (elokuussa pamahtaa 31) ja jäin työttömäksi ajohommista viime syksynä taloudellisista syistä. Melkein jo luovuin toivosta saada tästä maasta työtä, josta edes maksettaisiin kohtuullisesti, mutta nyt on yli 3 viikkoo oltu uudessa työpaikassa.
Varmasti olet tähänkin asti kaikkesi tehnyt, mutta jatka työnhakua. Varmasti vielä tärppää. Ja jos töihin ei tunnu pääsevän, niin ei se uuden ammatin opiskeleminenkaan mikään huono vaihtoehto ole.
Lukion jälkeen mä opiskelin tietokonejuttuja, mutta nyt teen työtä kuorma-auton ratin takana. Enkä vieläkään ole varma aionko olla tässä ammatissa lopun elämääni. Olen työttömänä ollessani joutunut turvautumaan silloin tällöin myös vanhempien apuun, käymällä yhdessä kaupassa jne. Onhan se aina aika hävettävää, mutta olen myös käynyt vanhempien luona siivoamassa ja auttamassa aina, kun on kysytty.
Nyt töihin päästyäni saan taas jatkaan vanhemmille velkojen maksamista, josta olen iloinen.
Tuo exäsi temppu oli kyllä aika törkeä. En ymmärrä myöskään sitä, että läheisesi tulevat sinulle leventelemään omilla saavutuksillaan ja omistuksillaan. Jos mulla olis hyvin rahaa säästössä ja läheinen eläis jatkuvassa köyhyydessä, niin varmana ottaisin mukaan jollekin matkalle synttärilahjaks tms. Jaettu ilo on aina suurempi ilo.
Tsemppiä työnhakuun! Muista, että pelkkien hakemuksien lähettäminen harvoin riittää, soita hakemuksen lähettämisen jälkeen suoraan työnantajalle, jos ilmoitukseen on laitettu numero, johon soittaa. Täytyy olla hyperaktiivinen, että työpaikan saa.
Kiitos paljon neuvoista.
Kannattaa kuitenkin katsoa myös hieman peiliin. Jotain teet kyllä väärin kun kaikki ihmissuhteet näyttävät menevän karille :
"Keväällä otin sanallisesti yhteen broidini kanssa"," Emme ole enään kovin hyvissä väleissä"
"vaikea ero ja tekaistut syytteet mua vastaan"
"Kaveritkaan ei enää soittele muuten kuin silloin jos tarvitsevat jotain"
"olen nyt jäänyt työttömäksi työpaikkakiusaamisen vuoksi"
"sisarukset rahan ahneita eivät auta"
Mieti asiaa, älä loukkaannu....
Köyhyys. Tämä entinen ikuinen köyhä sai töitä omalta alalta. Kiitos hyvistä neuvvoista kaikille kirjoittaneille, toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä.
Onneksi olkoon :) Työn iloa nyt sitten vaan... :) Kiva kuulla vaihteeksi tällä palstalla hyviäkin uutisia!
Juu vähän helpottaa, palkkakin sen verran hyvä et kohta olen velaton. Yli vuoden pesti, ja pystyy jopa laittaa vähän säästöönkin.
älä viiti puhuu paskaa