Kaikille saksalaisille! Miehille sekä naisille!
Hetki on tullut! Vihollinen on maassamme! Teidän keskellänne! Te tanssitte ja riemuitsette vielä ettekä halua nähdä. Hän puhuu teille vielä suloisia sanoja kansojen rauhasta ja yhteisymmärryksestä. Mutta te kaikki tiedätte jo: Se on valhetta! Se on valhetta!
Ne ajat ovat ohi, joina te uskoitte korulauseisiin ja lupauksiin. Niin oli kerran! Sivistynyt saksalainen kadunmies on oppinut jotakin niistä korvapuusteista, joita viimeksi kuluneen vuosikymmenen historia on raikastavan häikäilemättömästi iskenyt vaten hänen kasvojaan. Hän on vielä liian laiska ja raukkamainen tehdäkseen tilit selväksi viettelijöidensä ja tuhoojiensa kanssa.
Mutta hetki tulee! Aika koittaa!
Hän otti omaisuudellaan kiinnityksiä kiinnityksien päälle, kunnes ei enää pystynyt kuolettamaan luottojaan aikaisempien lainojensa koroilla. Nyt on vipit vipattu. Nyt pätee sananlasku: Syö, lintu, tai kuole. Tee työtä tai oikaise koipesi. Siitä saatte leipänne! Se ei tosin riitä kaikille. Mutta muutamille kyllä. Ahkerimmille ja nöyrimmille, niille, jotka eivät heitä kapulaa vapautensa tuhoajan jalkojen väliin. Muut painukoon sinne, missä pippuri kasvaa.
Nyt veisataan viimeistä virttä! Kierrelkää ja kiemurrelkaa! Tekaiskaa lauseparsia ja verukkeita! Puikaa korulauseita kauneudesta ja arvokkuudesta, maailmanrauhasta ja sovinnosta! Ne kestävät niin kauan kuin kansa vaikenee. Sitten kun se alkaa puhua - ja se puhuu selvää kieltä - sitten loppuu lörpöttely. Tosiasiat ovat voimakkampia kuin lupaukset. Niin onollut aina; niin on vielä tänäkin päivänä ja tulee olemaan ikuisesti. Kommunistinen manifesti ei ole tähän päivään mennessä kasvattanut ainoatakaan tähkäpäätä, josta te voisitte leipoa leipänne ja syöttää lapsenne kylläisiksi. Sen sijaan se on auliisti auttanut teitä menettämään tuhansia hehtaareja meeta, joilla nyt heilimöi vilja, joka kasvattaa vihollisen lapset, jotta he viidentoista vuoden kuluttua löisivät teidän kallonne lopullisesti mäsäksi. Tämä on totuus! Tämä on alaston totuus!
Mitä kaikkea teille onkaan LUVATTU, sen jälkeen kun otitte kohtalonne omiin käsiinne? Alkaen paratiisista maan päällä aina tuotantokomitealakiin ja kahdeksan tunnin työpäivään saakka. Selvittittäkää nyt itsellenne: Mitä teille on ANNETTU?
Ei mitään! Kiviä teille on annettu leivän asemesta. Gesslerin hattu vapauden asemesta. Ja koiranelämä maanpäälliseksi paratiisiksi. Teitä on huiputettu. Teitä tullaan huiputtamaan aina ja ikuisesti, jos te ette iske vastaan nyrkillä ja lopeta kansaan kohdistuvaa rikosta, joa te ette lopeta sitä KERTA KAIKKIAAN.
Työläinen elää työttömyysavustuksilla. Miksi hän ei huuda sortajilleen vasten kasvoja: Tässäkö kaikki? Tämänkö vuoksi minun luuni ammuttiin murskaksi, tämänkö vuoksi minun vaimoni ja lapseni näkivät nälkää ja itkivät neljä vuotta? Sinä rasvainen, raukkamainen, lihava roisto, anna minulle valtioni! Anna minulle vapautta ja leipää! Ja jos sinä, pohatta, sanot että on nähtävä nälkää vanhan velan takia, mikset sinä, pohatta, ole esimerkkinä meille ja kärsi nälkää kanssamme, sinä joka kannat kukkuramittaa tuosta vanhasta velasta? Sotainvalidi seisoo kadunkulmissa, keskellä loistoa ja valoa, ja kerää kokoon pennosia, joita antavat ovat varastaneet häneltä sadan markan seteleinä ja joita he nyt heittelevät ylenkatseen ja myrkyn kera penneinä takaisin hänen likaiseen lakkiinsa. Miksi hän ei käännä kainalosauvaansa toisin päin eikä iske kiduttajiensa kalloa lysyyn? Eikö se olisi kohtuullista? Eikö Jumala anna hänelle oikeutta siihen, sitä oikeutta, joka riippuu tähdissä? Missä teitä on opetettu vaieten sietämään parjausta ja pilkkaa ja nälkää? Ja kerjäämään sitä, minkä tähden teidän tuhoojanne ovat siekailematta puijanneet teiltä? Sen sijaan että toimisitte, te lyötte lyttyyn toistenne päitä. Ansaitsetteko te muka muuta kuin nälkää ja selkäsaunan? Te typerät, te raukat, te pelokkaat ja epätoivoiset! Antoivatko isät teille siunatun maan sitä varten, että antaisitte riistää sen itseltänne ja sanoisitte vielä: "Paljon kiitoksia!" ja nostaisitte hattua? Oleeteko te miehiä, oletteko te työläisiä?
Me vetoamme teihin! Teihin kaikkiin - alasimen ja kynän, nyrkin ja otsan työläisiin! Miehiin ja naisiin! Hetki on tullut! Hetki on tullut! Kuolettakaa se epäsopu, jota vihollinen kylvää joukkoonne! Lakatkaa vihaamasta ja vainoamasta toisianne ja vihatkaa ja vainotkaa tuhoojianne yksimielisesti! Me julistamme:
Vapautta ja leipää!
Tämä on nuoren Saksan huuto!
Yhtykää siihen!
Liittykää yhteen! Liittykää yhteen!
"Der Angriff" (Berliini) 14.11.1927
Suomennos: Aarno Peromies
Hetki on tullut! Vihollinen on maassamme! Teidän keskellänne! Te tanssitte ja riemuitsette vielä ettekä halua nähdä. Hän puhuu teille vielä suloisia sanoja kansojen rauhasta ja yhteisymmärryksestä. Mutta te kaikki tiedätte jo: Se on valhetta! Se on valhetta!
Ne ajat ovat ohi, joina te uskoitte korulauseisiin ja lupauksiin. Niin oli kerran! Sivistynyt saksalainen kadunmies on oppinut jotakin niistä korvapuusteista, joita viimeksi kuluneen vuosikymmenen historia on raikastavan häikäilemättömästi iskenyt vaten hänen kasvojaan. Hän on vielä liian laiska ja raukkamainen tehdäkseen tilit selväksi viettelijöidensä ja tuhoojiensa kanssa.
Mutta hetki tulee! Aika koittaa!
Hän otti omaisuudellaan kiinnityksiä kiinnityksien päälle, kunnes ei enää pystynyt kuolettamaan luottojaan aikaisempien lainojensa koroilla. Nyt on vipit vipattu. Nyt pätee sananlasku: Syö, lintu, tai kuole. Tee työtä tai oikaise koipesi. Siitä saatte leipänne! Se ei tosin riitä kaikille. Mutta muutamille kyllä. Ahkerimmille ja nöyrimmille, niille, jotka eivät heitä kapulaa vapautensa tuhoajan jalkojen väliin. Muut painukoon sinne, missä pippuri kasvaa.
Nyt veisataan viimeistä virttä! Kierrelkää ja kiemurrelkaa! Tekaiskaa lauseparsia ja verukkeita! Puikaa korulauseita kauneudesta ja arvokkuudesta, maailmanrauhasta ja sovinnosta! Ne kestävät niin kauan kuin kansa vaikenee. Sitten kun se alkaa puhua - ja se puhuu selvää kieltä - sitten loppuu lörpöttely. Tosiasiat ovat voimakkampia kuin lupaukset. Niin onollut aina; niin on vielä tänäkin päivänä ja tulee olemaan ikuisesti. Kommunistinen manifesti ei ole tähän päivään mennessä kasvattanut ainoatakaan tähkäpäätä, josta te voisitte leipoa leipänne ja syöttää lapsenne kylläisiksi. Sen sijaan se on auliisti auttanut teitä menettämään tuhansia hehtaareja meeta, joilla nyt heilimöi vilja, joka kasvattaa vihollisen lapset, jotta he viidentoista vuoden kuluttua löisivät teidän kallonne lopullisesti mäsäksi. Tämä on totuus! Tämä on alaston totuus!
Mitä kaikkea teille onkaan LUVATTU, sen jälkeen kun otitte kohtalonne omiin käsiinne? Alkaen paratiisista maan päällä aina tuotantokomitealakiin ja kahdeksan tunnin työpäivään saakka. Selvittittäkää nyt itsellenne: Mitä teille on ANNETTU?
Ei mitään! Kiviä teille on annettu leivän asemesta. Gesslerin hattu vapauden asemesta. Ja koiranelämä maanpäälliseksi paratiisiksi. Teitä on huiputettu. Teitä tullaan huiputtamaan aina ja ikuisesti, jos te ette iske vastaan nyrkillä ja lopeta kansaan kohdistuvaa rikosta, joa te ette lopeta sitä KERTA KAIKKIAAN.
Työläinen elää työttömyysavustuksilla. Miksi hän ei huuda sortajilleen vasten kasvoja: Tässäkö kaikki? Tämänkö vuoksi minun luuni ammuttiin murskaksi, tämänkö vuoksi minun vaimoni ja lapseni näkivät nälkää ja itkivät neljä vuotta? Sinä rasvainen, raukkamainen, lihava roisto, anna minulle valtioni! Anna minulle vapautta ja leipää! Ja jos sinä, pohatta, sanot että on nähtävä nälkää vanhan velan takia, mikset sinä, pohatta, ole esimerkkinä meille ja kärsi nälkää kanssamme, sinä joka kannat kukkuramittaa tuosta vanhasta velasta? Sotainvalidi seisoo kadunkulmissa, keskellä loistoa ja valoa, ja kerää kokoon pennosia, joita antavat ovat varastaneet häneltä sadan markan seteleinä ja joita he nyt heittelevät ylenkatseen ja myrkyn kera penneinä takaisin hänen likaiseen lakkiinsa. Miksi hän ei käännä kainalosauvaansa toisin päin eikä iske kiduttajiensa kalloa lysyyn? Eikö se olisi kohtuullista? Eikö Jumala anna hänelle oikeutta siihen, sitä oikeutta, joka riippuu tähdissä? Missä teitä on opetettu vaieten sietämään parjausta ja pilkkaa ja nälkää? Ja kerjäämään sitä, minkä tähden teidän tuhoojanne ovat siekailematta puijanneet teiltä? Sen sijaan että toimisitte, te lyötte lyttyyn toistenne päitä. Ansaitsetteko te muka muuta kuin nälkää ja selkäsaunan? Te typerät, te raukat, te pelokkaat ja epätoivoiset! Antoivatko isät teille siunatun maan sitä varten, että antaisitte riistää sen itseltänne ja sanoisitte vielä: "Paljon kiitoksia!" ja nostaisitte hattua? Oleeteko te miehiä, oletteko te työläisiä?
Me vetoamme teihin! Teihin kaikkiin - alasimen ja kynän, nyrkin ja otsan työläisiin! Miehiin ja naisiin! Hetki on tullut! Hetki on tullut! Kuolettakaa se epäsopu, jota vihollinen kylvää joukkoonne! Lakatkaa vihaamasta ja vainoamasta toisianne ja vihatkaa ja vainotkaa tuhoojianne yksimielisesti! Me julistamme:
Vapautta ja leipää!
Tämä on nuoren Saksan huuto!
Yhtykää siihen!
Liittykää yhteen! Liittykää yhteen!
"Der Angriff" (Berliini) 14.11.1927
Suomennos: Aarno Peromies
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.