Olli Ainola alkaa menettää kaiken uskottavuutensa toimittajana. Ei esimerkiksi pitäisi sotkea sotilaallista tiedustelua ja vakoilua toisiinsa. Saahan sillä lailla pöhliä narautettua tietenkin, mutta niin ei pitäisi itseään kunnioittavan toimittajan tehdä.
Totta kai Suomi saa selvittää tasan kaiken sähkömagneettisen säteilyn omalla maallaan. Se ei ole vakoilua.
Totta kai Suomi saa selvittää tasan kaiken sähkömagneettisen säteilyn omalla maallaan. Se ei ole vakoilua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nyt selitellään, Sutelakin sanoi, että lopetettava oli, ettei jäädä kiinni. Mistä kiinni, jos ei kerran mitään salattavaa ollut?
Supo:n sellinovet vaan käyttöön.
Kertokaapa minulle lainoppineet tekivätkö armeijan miehet maanpetoksen?
Sentään vähemmästäkin on linnaan laitettu: muistelen näitä liikemiehiä, jotka veivät tietokoneita NL:oon...
NL ei nähtävästi sittenkään vakoillut Suomea juurikaan, luulisi heidän saaneen selville asian.
Tuumailua, että jos kerran Stasitiedotus oli vakoilua ja maan lakien vastaista, niin eiköhän sama koskenut myös silloin CIA tiedotusta? Pitäisikö ottaa amerikan malliin arvomerkit, virat ja eläkkeet pois osallistujilta?
Suomi teki sotilaallista tiedusteluyhteistyötä lännen kanssa. Ei se ole vakoilua. Vakoilua olisi ujuttaa urkkijoita toisen valtion alueelle tai muuten tunkeutua toisen valtion järjestelmiin. Suomen armeijan suorittama valvonta oman valtion alueella ei ole vakoilua vaan tiedustelua. Ja tiedustelutietoja on vaihdettu aina ja kaikkien kanssa.
Maalaisjärki sanoo, että kun naapurina oli sellainen kahjo kuin Neuvostoliitto oli asia pidettävä salassa. Entinen kommunistivaltio ei ollut sellainen kumppani, jonka kanssa näistä asioista voitiin keskustella asiallisesti ja tasa-arvoisesti. Ainoa asiassa mahdollisesti huomioon otettava negatiivinen seikka on se, että armeijan johto toimi osittain poliitikkojen tietämättä. Toisaalta suomettumisen aikaan poliitikot toimivat kansan tietämättä ajaen milloin mitäkin etua. Ehkä oli vain viisasta olla kertomatta liikaa länsiyhteistyöstä.
kenraaliluutnantti sanoo,
"niin minutkin olisi voitu asettaa syytteeseen siitä, tämähän on tosiasia, eihän sille mitään mahda."
http://www.yle.fi/ykkosdokumentti/arkisto/kevat_2004/salainensotilastielanteen.htm
Täällä on kitisty kymenissä kirjoituksissa Stasilistoista, samaan aikaan"Dokumentissa myös paljastetaan, kuka suomalainen korkea-arvoinen upseeri otti tehtäväkseen solmia suhteet Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun CIA:han"
Tuolla aiemmin joku kyseli, että mitä virallisesti puoluettoman maan laki tälläisestä sanoo?
Kuvattu vehkeily läntisten tiedustelupalvelujen kanssa oli maanpetoksellista siksikin, että se tapahtui Suomen poliittisen johdon tietämättä. Asevoimat ovat demokratiassa hallituksen alaisia, ei päinvastoin.
Kyseinen touhuilu oli paitsi laitonta myös vaarallista Suomelle. Mitäpä jos YYA-kumppani olisi saanut tietää ?
Tämän jälkeen on aivan turha vouhottaa joidenkin taistolaisten keskusteluista Tehtaankadulla. Mitä se oli sotilaiden toimintaan verrattuna ?
Nämä "taistolaistaistelijat" tuovat hyvin mielellään kulissien takaiset asiat kylmänsodan ajoilta vallankin koskien länsiyhteyksiä. Oli selvää, että armeija ei luottanut aina kulloinkin vallassa oleviin politiikkoihin, joka oli armeijan kannalta selvää reaalipolitiikkaa. II-maailmansota ja sen jälkeiset ajat Suomessa olivat opettaneet armeijalle, että se on aina viimeinen niitti Suomen puolustuksessa silloin kun poliitikot epäonnistuvat.
Miksi Suomen armeijalla ei olisi saanut olla länsiyhteyksiä? Tai miksi Suomen armeija ei olisi saanut tehdä tiedusteluja – oliko tästä erityisesti mainittu rauhanehdoissa sodan päätyttyä 40 luvulla?
Menemättä yksityiskohtiin, Suomen armeijalla oli toisen maailmansodan aikana yksi pätevimmistä radiotiedusteluryhmistä. Rauhan tultua ei radiotiedustelua lopetettu, olihan se yksi osa armeijan toimintaa. Radiotekniikkaa tuntevan ammattilaisena pidän itsestään selviönä, että muun kehityksen myötä myös radiotiedustelutekniikkaa seuraa muuta kehitystä. Ei ole mikään sattuma, että Nokia on noussut kansainvälisesti huipulle ”kännykkällä” (radiopuhelimella) - koko radiotekniikan tietämyksellä on Suomessa pitkät perinteet.
Suomen asema Neuvostoliiton ja lännen välissä oli melkoista tasapainoilua. Julkiset kirjoitukset ja ”liturgiat” olivat aivan jotain muuta mikä oli kansan tai armeijan mieli Neuvostoliittolaisesta ”yhteistyöstä”. ”Moskovakortti” oli valtti, jota käytti niin ”taistolaiset” kun Kekkonen valtapelissään, mutta kansan syviltä riveiltä ja armeijalta ”Moskovakortti” puuttui. Kaikista liturgioista ja vakuutteluista huolimatta Suomessa ei luotettu Neuvostoliittoon ja epäluottamusta syvensi entisestään -68 Prahan tapahtumat.
Vaikka muutamat Tampereelta ”valmistuneet” toimittajat kuinka haluavat Suomeen ei tule maanpetosoikeuden käyntiä –70 luvun alun armeijan ”elektronisesta” tiedustelusta. Kukaan ulkopuolinen taho ei määrää mihin armeija tiedustelutietojaan käyttää. Minkään maan armeijan tiedustelutiedot ja tekniikka ei ole detaljikohtaisesti julkista tietoa.
Kuten jo aiemmassa kommentissani totesin, demokraattisessa maassa armeija ei saa politikoida eikä operoida itsenäisesti, ilman poliittisen johdon lupaa. Kun armeijan johto on tälläiseen sekaantunut, on selvää, että heidät tulee saattaa edesvastuuseen.
Tietysti armeija saa operoida itsenäisesti. Sitä varten armeijalla on oma johto ja muilla instansseille on omansa. Aivan samalla tavalla kun Suomen pankissa voidaan (voitiin) muuttaa korkotasoa tilanteen mukaan voidaan armeijassa tehdä puolustuksellista työtä tilanteen mukaan - niiden rajojen sisällä, jotka poliittinen johto on määritellyt. Armeijan johto ja upseeristo kantaa päätöksistään vastuun ja tekee yhteistyötä eduskunnan kanssa. Tällöinkään ei tieto kuitenkaan ole automaattisesti esim. kaikille kansanedustajille kuuluvaa. Puolustukselliset päätökset ovat tyypillisiä kabinettipäätöksiä, joista keskustellaan henkilötasolla. Ja tietysti puolustusvaliokunnassa, josta sitä tarpeen mukaan jaetaan laajemmalle.
Ja mitä politikointiin tulee ei armeija ole tässä yhteydessä sellaista tehnytkään. Se on vaihtanut tietoja länsivaltojen kanssa eikä esim. solminut mitään salaisia sopimuksia poliittisen johdon selän takana. On hieman vääristelevää kutsua tätä tapausta vakoiluksi tai valtiopetokseksi!
Armeijan johdolla ei todellakaan ole valtuuksia hoitaa suhteita ulkovaltoihin, tiedusteluyhteistyö mukaan lukien, ohi poliittisen johdon. Suomessa armeija on puolustusministeriön alainen eli poliittisesti valvottu.
Armeija ei voi olla mikään tuuliviiri, joka kumartaa itään kun vasemmistoenemmistö tai länteen kun on oikeistoenemmistö. Armeijalla on aina omat stratekiansa joista eivät politiikot tiedä. Jos taas armeija raportoisi kaikesta politiikoille se ei olisi mikään armeija, vaan politiikkojen vallanväline, monasti vastoin kansan etua.
Politiikot vaihtuvat, mutta armeija pysyy, ilman armeijaa olisimme osa Venäjää.
Hallitus ja Ulkoministeriö, ei armeija.
Kyllähän armeija on poliittisen johdon alla, mutta silti itsenäinen. Armeijalla on tietty tehtävä, jota se hoitaa omien valtuuksiensa asettamissa raameissa. Esimerkiksi suhteita ulkovaltoihin armeija pitää jatkuvasti yllä; puolustusvoimien komentaja ja ylin johto tekevät valtiovierailuja siinä missä presidentti ja pääministerikin. Myöskään muiden maiden kenraalit eivät ole harvinainen näky Suomen sotaharjoituksia seuraamassa. Tätä ei kuitenkaan pidä sotkea politiikkaan sillä näissä tapaamisissa ei kirjoiteta sopimuksia eikä anneta julkilausumia.
Mitäpä jos tutustuisit Suomen perustuslakiin, niin et enää kirjoittaisi tuollaisia.