Aika usein saa palstalta lukea, että ateistin on paha olla. Yleensä tätä pahaa oloa kauppaavat kristityt.
Minulla on kuitenkin nyt tasan näin katkera olo (potikat kaakkoon ja kielilläpuhumisvaihde päälle):
http://www.youtube.com/watch?v=ABxvOxRqXOA
Jes! Millainen hyvä olo sitten onkaan :D
Minulla on kuitenkin nyt tasan näin katkera olo (potikat kaakkoon ja kielilläpuhumisvaihde päälle):
http://www.youtube.com/watch?v=ABxvOxRqXOA
Jes! Millainen hyvä olo sitten onkaan :D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kirjoitit kristittyjen kommenteista lähinnä ykköstyypin ateistisesta olosta ja ylevöitit oman ateismisi kertoessasi sen tuottavan kakkostyypin olon.
Maailmankuvan pohjana jokin tietty olo ei kaiketi ole suotavaa. Jos sinulla menee lujaa, asiat tuntuvat olevan mallillaan, olet tyytyväinen, niin mikäpä siinä. Joku toinen voi päätyä etsimään Jumalaa, koska olo on paha, mutta rikasta ja monenlaisilla merkityssisällöillä elämänsä mahdollisimman täyteen ladannut ateisti saattaa myös kokea miten onttoa ja sinänsä tyhjää kaikki lopultakin on, 0-0-0-0.
Asiaa voi myös tarkastella niin, että hyvä olo on Jumalasi. Se on maailman tärkein asia. Jos saat piukeaksi viritetystä moraalista parhaat kiksisi, niin hyvä niin, mutta muussa tapauksessa moraali joustakoon - kunhan olet onnellinen. Lähimmäistesi onnellisuus on arvatenkin myös tärkeää, mutta silloin kun se on ristiriidassa oman onnellisuutesi kanssa, hyvän olosi kannalta voi olla olennaista miten muut joustavat onnellisuudestansa.
Oletetaan kuitenkin enemmän tai vähemmän perustellusti, että korkea moraali on kuin onkin korkein ohjenuorasi ja sen noudattamisen myötä saat hersyvää iloa ja kosolti onnellisuutta. Mikäli näin on, ja ajattelet miten sellainen olisi laajemmaltikin mitä tavoiteltavinta, niin silloin olet saanut kiinni siitä ajatuksesta millainen on taivasten valtakunta. Jos se puolestaan on mielestäsi puhtaasti fantasiaa, tai sen saavuttaminen olisi pelkästään ihmisten työn varassa, niin siinäkin tapauksessa edustaisit sellaista ateismia, jolla on pitkälti kristillinen arvopohja.
Kysyisin miltä sellainen sinusta tuntuu, mutta ehkäpä suhtautumisesi minuun ja viesteihini edustaa sittenkin sitä ykköstyypin ateistista oloa, joten joutunen arvaamaan kantasi. Sen mukaan onnellisuutesi ei aivan perustu moraaliin, vaan sittenkin rienaamiseen. Tuollaisen käsityksen kirjoituksistasi saa, mutta ehkäpä sinulla ei ole mitään sitä vastaan ja siksi tähän mitään lisättävää.
Vetävä melodiakipale, totta tosiaan. Se jäi nyt soimaan päässä.
Suo anteeksi että puutun puheeseen mutta ateistina otan hieman itseeni tuon mitä oletat ateistisesta olosta jota haluat näköjään jaotella ykkös- tai kakkostyypiksi kuin se olisi diabetes tai jokin muu sairaus.
"Oletetaan kuitenkin enemmän tai vähemmän perustellusti, että korkea moraali on kuin onkin korkein ohjenuorasi ja sen noudattamisen myötä saat hersyvää iloa ja kosolti onnellisuutta. Mikäli näin on, ja ajattelet miten sellainen olisi laajemmaltikin mitä tavoiteltavinta, niin silloin olet saanut kiinni siitä ajatuksesta millainen on taivasten valtakunta. Jos se puolestaan on mielestäsi puhtaasti fantasiaa, tai sen saavuttaminen olisi pelkästään ihmisten työn varassa, niin siinäkin tapauksessa edustaisit sellaista ateismia, jolla on pitkälti kristillinen arvopohja. "
Tuossa sanot tiivistetysti näin: "Koska et usko samoihin mielikuvitusolentoihin kuin minä niin olet väärässä, mutta jos osoittautuu että et olekaan niin väärässä kuin luulen niin sen täytyy johtua siitä että uskot samoihin mielikuvitusolentoihin kuin minä vaikka et myönnä sitä."
Eiköhän asia ole ennemminkin niinpäin, että jos kristinuskosta riisutaan kaikki politiikka, sekalaiset tarut, yhden kansan kiinnostus vain omista asioistaan, julmuudet, epäjohdonmukaisuudet ja pikkumaiset säännöt joiden tarkoitus on vain tarkistaa onko uskova valmis tottelemaan sokeasti mitä tahansa typeryyksiä, ja toiveikas usko siihen että joku oikeasti olisi kiinnostunut ihmisten edesottamuksista täällä maan pinnalla niin sieltä pohjalta löytyy myös hieman sitä oikeaa moraalia johon kuka tahansa järkevä ja empaattinen ihminen voi päätyä ihan itse ajattelemalla ja pohtimalla.
Ilmoitat ottavasi itseesi siitä että luet rivien välistä jotakin, mikä on varsin tulkinnanvaraista, mutta silti näytät pitävän asianmukaisena kertoa kielteisen näkemyksesi kristinuskosta kuin se olisi itseoikeutetusti ainoa oikea tulkinta. Jospa siis jättäisimme yksityiskohdat ja pitäisimme kokonaisuuden hahmottamisen kannalta oleellisesta tietynlaisesta suurpiirteisyydestä, jota myös avarakatseisuudeksi kutsutaan.
Kaiketi kannatat sellaista moraalista perustaa, että lähimmäistä tulee rakastaa kuin itseänsä. Sellaiselta pohjalta voi ainakin havaita miten se kuuluu myös kristillisiin arvoihin, joten kahden eri tavoin uskovan ihmisen arvot saattavat monissa asioissa olla pitkältikin yhtenevät.
Haluatko täsmentää millä tavoin meillä onkaan tässä moraaliasiassa jokin erimielisyys?
P.S.
"otan hieman itseeni tuon mitä oletat ateistisesta olosta jota haluat näköjään jaotella ykkös- tai kakkostyypiksi kuin se olisi diabetes tai jokin muu sairaus."
Minulla on kohtuullisen usein sellainen tapa, että jätän täkyjä ärhentelijöille, jotta nämä voivat keskittyä räksyttämään sitä, koska itse asiaan heillä ei ole tapana tuoda keskusteluun mitään järkevää. Asiakeskustelijoiden kanssa sitten voi sitten rauhassa jutustella. Toisinaan joku asialinjan edustajistakin saattaa antaa nootin. Yleensä sitä totutaan puolin ja toisin, siis täkyihin ja nootteihin, koska asiaa vasten niillä ei juurikaan ole merkitystä. Eri asia sitten on keskustelijat, joiden päällimmäinen tarkoitus on loukata. Mitä mieltä olet, eikö heitä tulisi jotenkin karsinoida?
"jotakin, mikä"
Piti olla:
jotakin, joka
ala inhottamaan oma ilkeytesi? Vai onko se moottorina koko elämisellesi?
"ilmoitat ottavasi itseesi siitä että luet rivien välistä jotakin, mikä on varsin tulkinnanvaraista, mutta silti näytät pitävän asianmukaisena kertoa kielteisen näkemyksesi kristinuskosta kuin se olisi itseoikeutetusti ainoa oikea tulkinta. "
Minä kirjoitin näin:
"Eiköhän asia ole ennemminkin niinpäin, että jos kristinuskosta riisutaan kaikki politiikka, sekalaiset tarut, yhden kansan kiinnostus vain omista asioistaan, julmuudet, epäjohdonmukaisuudet ja pikkumaiset säännöt joiden tarkoitus on vain tarkistaa onko uskova valmis tottelemaan sokeasti mitä tahansa typeryyksiä, ja toiveikas usko siihen että joku oikeasti olisi kiinnostunut ihmisten edesottamuksista täällä maan pinnalla niin sieltä pohjalta löytyy myös hieman sitä oikeaa moraalia johon kuka tahansa järkevä ja empaattinen ihminen voi päätyä ihan itse ajattelemalla ja pohtimalla."
Mikähän tulkinnassani oli sitten virheellistä? Eikö Raamatussa ole luettelemiani asioita?
- politiikka
Jeesuksen rooli kansanvillitsijänä sai roomalaiset huolestumaan
- sekalaiset tarut
monet Raamatun tarinat ovat samoja kuin monissa muissa uskonnoissa, ne ovat osa ikiaikaista tarinaperintöä
- yhden kansan kiinnostus vain omista asioistaan
missä ovat Raamatun kertomukset Skandinavian, Australian tai Amerikan asukkaista? Entä inuiitit? Muut kansat ovat aika usein juutalaisten heimolle vain häiriöitä jotka pitää tuhota että saadaan lisää asuintilaa, ja tässä Jumala on tietysti "omaisuuskansansa" tukena.
. julmuudet
kansat kehotetaan tuhoamaan sylilapsia ja eläimiä myöten, palavan lihan ja rasvan haju on Jumalasta ylen miellyttävää, Jumalan intoilee esinahkakokoelmastaan ja viis veisaa pienten avuttomien lasten kärsimyksistä. Ja miksi ihmeessä ketään pitää naulata elävältä kiinni mihinkään?
- epäjohdonmukaisuudet
vaikkapa tässä alkajaisiksi:
http://www.infidels.org/library/modern/donald_morgan/inconsistencies.html
- pikkumaiset säännöt
viitan tupsut, verenvihmomissäännöt, temppelin ympäryspienat, kaikenlaiset vihauhrit ja vikauhrit ja mitä niitä nyt olikaan - aika pikkumaista Jumalalta joka ei edes tiedä että Australiassa asutaan.
- toiveikas usko siihen että joku oikeasti olisi kiinnostunut ihmisten edesottamuksista täällä maan pinnalla
eikä pelkästään noin vaan että joku olisi luonut koko maailmankaikkeuden vain tehdäkseen koealustan jolla muutamat ihmiset saavat valita missä viettävät ikuisuuden. Ikuisuuden! Se on aika pitkä aika...
"Haluatko täsmentää millä tavoin meillä onkaan tässä moraaliasiassa jokin erimielisyys? "
Mikäpäs siinä.
Kuvitellaan että sinä suunnistat metsän läpi tiettyyn ilmansuuntaan pää ikivanhassa nahkakypärässä josta ei juurikaan näe ulos. Kypärässä on sisäpuolella monimutkaisia kapistuksia, läppiä ja aukkoja joista huolimatta aina joskus voit nähdä pikaisen vilahduksen ulkopuolelta tulevasta valosta - mutta myös heijastuksia ja valonvälähdyksiä jotka johtuvat monimutkaisesta läppä- ja peilijärjestelmästä. Olkoon tämän kypärän nimi vaikkapa kirstulliskorvohohja.
Monet samanlaisen kypärän käyttäjistä jäävät ikiajoiksi metsään rämpimään tai putoilevat jyrkänteiltä tai uppoavat hankala kypärä päässään suohon heijastusten ja luukkujen hämääminä, tai törmäilevät muihin kypäränkäyttäjiin jääden toisiinsa kiinni monimutkaisista ulokkeista. Sinä ihme kyllä pääset perille metsän reunaan ja tapaat siellä minut joka kuljin myös metsän läpi katsoen suunnan suoraan auringosta ja tähdistä, ilman kypärää, läppiä ja luukkuja. Ja armollisesti toteat: "jos kerran pääsit perille niin selvästi käytit myös kirstulliskorvohohjaa".
osuit tällä naulan kantaan :D
Huomaatkos muuten, että tuo aloittaja-kommentoija ei vastannut saamaansa kommenttiin, mutta antaa sinulla papukaijamaksimit sellaisesta yksittäisestä termistä, josta tuskin itsekään erityisemmin ylpeilet, tai että pitäisit sitä järin nasevana oivalluksena - että kun argumentointiin ei itsellä ole uskallusta, niin imarrellaan sitten siihen kykenevää vastenmielisyyksiin asti. Kiinnitäpä jatkossakin huomiota moiseen.
Sitten itse asiaan.
""jos kerran pääsit perille niin selvästi käytit myös kirstulliskorvohohjaa""
Millä tavoin tuolla on tekemistä esittämäni kysymykseni kanssa, siis tämän:
"Haluatko täsmentää millä tavoin meillä onkaan tässä moraaliasiassa jokin erimielisyys? "
Jos kerran olet moraalisi ylevyyden osoittamisen yhteydessä valmis esittämään karikatyyrejä kristillisyydestä, joiden tarkoitus on myös alleviivata sitä kuinka kristityt ovat ateistin mielestä väärässä ja pilkkansa ansainneet, niin millä tavoin moraalisi olikaan kunnossa?
Arvelen, ettet tällä tavoin tarkoittanut käytännössä osoittaa noita eroja.
Sikäli kuin sinua kiinnostaa Raamatun sanoman keskeiset asiat, niin evankeliumihan se tärkein sanoma on. Siltä osin kuin joitakin asioita tulkitset sitä vastaan, voit olla varma ettet tulkitse sitä kristillisesti. Silloin on kummallista, että arvostelet Raamattua, kristillisyyttä ja kristittyjä pelkästään sen pohjalta miten koet näiden kaikkien olevan epäkristillisiä. Toki paradoksin havaitseminen, siitä päätelmien tekeminen ja huomauttaminen kuuluvat epäilijän oikeuksiin, mutta on kohtuutonta sekä keskustelullisesti että itseänsä kohtaan, jos päättää etukäteen pitäytyä omien tulkintojensa oikeaksi katsomisessa.
Mitä linkityssotaan tulee, niin se ei kaiketi palvele kuin jonkin näkemyksen betonoimista. Jos olet eri mieltä, osaat kaiketi itse etsiä myös paradokseja auki purkavia sivustoja. Sellaisiakin on.
"Muut kansat ovat aika usein juutalaisten heimolle vain häiriöitä jotka pitää tuhota että saadaan lisää asuintilaa"
Varoitan, että aiheen asiallinen käsittely on hankalaa pelkästään nykytilanteen ja lähihistorian takia. Silti totean, että kun Raamatussa kerrotaan miten kaikista kansoista Jumala valitsi juutalaiset, niin valintaperuste ei ollut mitenkään juutalaisia mairitteleva. Pienuus, kuten eräs mainittu kriteeri oli, ei välttämättä lainkaan tarkoittanut lukumäärää, vaan sen voi ymmärtää myös moraalisena arviona. Tämä tulkinta on varmasti kiistanalainen, mutta oleellista on huomata miten sitä ei ainakaan voi yksiselitteisesti tyrmätä. En voi tukea juutalaisvastaisuutta, koska on nähty millaisiin karmeuksiin se on johtanut, mutta olipa pankkitoiminnan takana ns. oikeat juutalaiset tai kasaarijuutalaiset, niin silti on selvää miten paljon on ollut harmia rahan tekemisestä tyhjästä. Seurauksena on ollut lamoja ja sotia. Kritiikki juutalaisuutta kohtaan on usein perustunut siihen mitä talmudissa sanotaan olevan ohjeita juutalaisille, siis että suosi juutalaista ja sorsi rajatta muita, valehtelu ja koronkiskonta mukaan lukien, sekä verityöt. Toisaalta asian oikeudenmukaisen käsittelyn kannalta on oleellista todeta miten väitteiden mukaisesti talmudia on peukaloitu, jonka jälkeen kyseisistä kohdista on tullut bensiiniä juutalaisvastaisen propagandan liekkeihin. Itselläni ei ole asiasta tietoa, joten suoralta kädeltä en kommentoi talmudia. Sen voi todeta, että pelkkä VT ilman UT:n sanomaa kertoo suurelta osin millaista moraalia syntyy kun Jeesus ja sovitustyönsä kiistetään.
Raamatun mukaan juutalaiset tulevat sankoin joukoin kääntymään elävän Jumalan, Kristuksen, puoleen aikojen lopulla, ahdistuksen aikana.
Ihan sitä vasten kun katsot asialliseksi tuoda epäkohtinasi näkemiä asioita kristillisyydestä, niin voi todeta helposti miten ateismin eri painotuksista niitä löytyy myös: Rationaalinen ateismi listaa tieteellisiä perustotuuksia, mutta niiden nojalla joutuu umpikujaan, mutta epärationaalisesti kiistää sekä umpikujan, sekä sen miten nuo perustotuudet eivät olisikaan perustotuuksia. Humanistinen sekularismi listaa arvoja, mutta ne eivät perustu mihinkään, koska mitään sellaista moraalista pohjaa ateismissa ei ole, joka voisi olla parempi kuin jokin toinen moraalinen perustelu, toisista lähtökohdista ja toisista arvoista ammennettu. Satanismi esittelee omat arvonsa, ja jos ne joiltakin osin poikkeavat humanistisen sekularismin arvoista, niin näiden keskinäistä paremmuutta ei voi verrata, koska mitään yhteismitallista käsitettä ja mittaria sitä varten ei yksinkertaisesti ole - siis noin ateistisesti ajateltuna.
1.
"Kiinnitäpä jatkossakin huomiota moiseen."
Kiitos opastuksesta, kiinnitän huomioni niihin asioihin joihin sen kiinnitän. Ja olen kyllä hieman mielissäni sanasta kirstulliskorvohohja. Keksin sen noin vain mutta jotenkin se minusta kuvaa hyvin sitä hankalaa nahkakypärää josta huolimatta kristityt yrittävät elää oikeamielistä elämää. Lähes tunnen miten se painaa korvia ja hankaloittaa näkemistä.
Iaurwen on kirjoittaja jota arvostan ja jonka mielipiteisiin useimmiten täysin yhdyn. Tälle palstalle kirjoittaminen ei liene kenellekään velvollisuus ja ehkäpä joskus kiireessä ehtii kommentoida vain joitakin yksityiskohtaa lyhyesti. En katso asiakseni paimentaa muita kirjoittajia ja vahtia heidän aktiivisuuttaan.
2.
""jos kerran pääsit perille niin selvästi käytit myös kirstulliskorvohohjaa"
"Millä tavoin tuolla on tekemistä esittämäni kysymykseni kanssa, siis tämän:
"Haluatko täsmentää millä tavoin meillä onkaan tässä moraaliasiassa jokin erimielisyys? " ""
Sillä tavoin, että sinä esitit mielipiteenäsi näin:
"Oletetaan kuitenkin enemmän tai vähemmän perustellusti, että korkea moraali on kuin onkin korkein ohjenuorasi ja sen noudattamisen myötä saat hersyvää iloa ja kosolti onnellisuutta. Mikäli näin on, ja ajattelet miten sellainen olisi laajemmaltikin mitä tavoiteltavinta, niin silloin olet saanut kiinni siitä ajatuksesta millainen on taivasten valtakunta. Jos se puolestaan on mielestäsi puhtaasti fantasiaa, tai sen saavuttaminen olisi pelkästään ihmisten työn varassa, niin **siinäkin tapauksessa edustaisit sellaista ateismia, jolla on pitkälti kristillinen arvopohja**."
Siihen minä sanoin näin:
"Eiköhän asia ole ennemminkin niinpäin, että jos kristinuskosta riisutaan kaikki politiikka, sekalaiset tarut, yhden kansan kiinnostus vain omista asioistaan, julmuudet, epäjohdonmukaisuudet ja pikkumaiset säännöt joiden tarkoitus on vain tarkistaa onko uskova valmis tottelemaan sokeasti mitä tahansa typeryyksiä, ja toiveikas usko siihen että joku oikeasti olisi kiinnostunut ihmisten edesottamuksista täällä maan pinnalla niin **sieltä pohjalta löytyy myös hieman sitä oikeaa moraalia johon kuka tahansa järkevä ja empaattinen ihminen voi päätyä ihan itse ajattelemalla ja pohtimalla**."
Sinä pyysit vielä täsmentämään, jolloin minä käytin apuna vertausta selittääkseni että minusta on nurinkurista väittää moraalisen ateistisen ihmisen perustavan moraalinsa "kristilliselle arvopohjalle", päinvastoin myönsin että kristinuskossakin on moraalia mutta se on sekoittuneena kaikenlaiseen joutavaan ja toisarvoiseen, jopa moraalittomaan.
Olen huomannut että jostakin syystä jumaliin uskovien ihmisten on vaikea käsittää vertauskuvia, onkohan tässä nyt kyse siitä ilmiöstä?
3.
"Sikäli kuin sinua kiinnostaa Raamatun sanoman keskeiset asiat, niin evankeliumihan se tärkein sanoma on. Siltä osin kuin joitakin asioita tulkitset sitä vastaan, voit olla varma ettet tulkitse sitä kristillisesti. Silloin on kummallista, että arvostelet Raamattua, kristillisyyttä ja kristittyjä pelkästään sen pohjalta miten koet näiden kaikkien olevan epäkristillisiä."
En suinkaan arvostele noita mainitsemiasi asioita siksi että ne olisivat epäkristillisiä. Nehän ovat kaikki varmaan hyvinkin kristillisiä. Kristillisyydessä sinänsä on sitävastoin asioita joita arvostelen - vaikkapa julmuus, epäjohdonmukaisuus, pikkusieluisuus, itsekkyys, megalomaanisuus näin alkuun.
Sinä selvästi pidät sanaa "kristillinen" synonyymina sanoille "hyvä, oikeamielinen, moraalinen".
Minä en.
4.
"Jos kerran olet moraalisi ylevyyden osoittamisen yhteydessä valmis esittämään karikatyyrejä kristillisyydestä, joiden tarkoitus on myös alleviivata sitä kuinka kristityt ovat ateistin mielestä väärässä ja pilkkansa ansainneet, niin millä tavoin moraalisi olikaan kunnossa?"
Olen pilapiirtäjä, karikatyyrit putkahtelevat mieleeni spontaanisti jos huomaan ristiriitoja ja absurdeja tilanteita.
En ole muistaakseni koskaan väittänyt olevani mitenkään ylevä. Tiedän kyllä aika usein mikä on oikein mutta aina en siltikään niin tee. Pyrin kuitenkin koko ajan olemaan parempi ihminen.
Tässä kohtaa voisin myös sanoa sinulle että katso kenen nimi ovessa lukee. Onko sinulle yllätys että palstalla, jonka otsikko on "ateismi" esitetään mielipiteitä jotka eivät pidä sisällään jumaliin uskomista? Jos täällä esitettävät mielipiteet loukkaavat sinua ja tuntuvat sinusta moraalittomilta niin älä ihmeessä lue tätä palstaa. Minä en käy kirjoittelemassa uskovaisten palstoille enkä itse käy lukemassa esimerkiksi sadomasokistien sivuja.
Mielestäni on kyllä aika moraalista kritisoida instituutiota jolla tuputetaan lasten ja aikuistenkin mieliin syyllisyyttä ja helvetin pelkoa ja jossa viis veisataan (sic) tosiasioista. Kun kuuntelen sunnuntai-iltaisin Radio Deitä niin huomaan kyllä selvästi minkälaisen pelon vallassa moni teistä kristityistä elää. ja miksi ei eläisi - onhan ikuinen piina helvetissä aika ikävä vaihtoehto, osuipa se omalle tai jonkun läheisen kohdalle.
Minun moraalini ei sellaista kohtaloa soisi kenellekään.
Muutama kommentti.
En ole mikään kirkkofani sikäli kuin tarkastellaan jotakin mammuttimaista instituutiota, jonka avulla on ajettu valtaisasti mitä epäkristillisimpiä asioita. Järjestäytyminen itsessään on hyvä, mutta mitä järjestön sisällä tapahtuu ja miten valta siellä kasautuu, ei välttämättä ole lainkaan kristillistä.
"julmuus, epäjohdonmukaisuus, pikkusieluisuus, itsekkyys, megalomaanisuus näin alkuun"
Julmuus ei kuulu armoon. Epäjohdonmukaisuus pikkuasioiden suhteen voi pohjautua itsekkyyteen, jolloin kokonaiskuvan hahmottaminen ja oman pienuuden ymmärtäminen sitä vasten ei varmaankaan avaudu. Kontrasti siihen mitä laki on ilman armoa, on valtaisa. Rakkaus itsessään voi tuntua epäjohdonmukaiselta ja rikoksen uhria kohtaan epäoikeudenmukaiseltakin, mutta sellaisenkin on huomioitava miten Jeesus kuoli tämänkin syntien vuoksi, jotka myös erottavat Jumalasta. Jos kyseisen uhrin tekemisiä vähätellään tai vaikka voidaankin osoittaa niiden merkitys pieneksi, tämä ei voi kiistää Jumalan sovitustyötä ellei sitten halua tehdä varsin suurta rikkomusta. Idea? Armo on tarjolla jokaiselle.
"Tiedän kyllä aika usein mikä on oikein mutta aina en siltikään niin tee. Pyrin kuitenkin koko ajan olemaan parempi ihminen."
Varsin inhimillistä.
"Onko sinulle yllätys että palstalla, jonka otsikko on "ateismi" esitetään mielipiteitä jotka eivät pidä sisällään jumaliin uskomista?"
Minulle ei valitettavasti ole sekään yllätys, että ateisteille joutuu jatkuvasti selittämään miten ateismista voi keskustella myös kristillisistä lähtökohdista.
"Mielestäni on kyllä aika moraalista kritisoida instituutiota jolla tuputetaan lasten ja aikuistenkin mieliin syyllisyyttä ja helvetin pelkoa ja jossa viis veisataan (sic) tosiasioista."
Tietenkin. Kyllä sitä meikäläisittäin on 500 vuotta tehtykin. Helvetillä pelottelu saa oman nahkapiposi pisaroimaan, mutta luulisi sinun ymmärtävän miten vastavuoroisesti kaiken loppumisen toitottaminen tuottaa myös monelle ahdistusta oman itsen ja läheisten puolesta. Nämähän ovat siis näkökulmakysymyksiä. Eri totuuskäsitykset huomioidenkin voi esittää erilaisia painotuksia. Kristillisesti painotuksen tulisi kuitenkin olla evankeliumissa, ilosanomassa.
Jos tämän keskustelun annin pyrkii kiteyttämään jollakin tavoin, niin pyydän sinua tarkastelemaan kirkkoa ja kristillisyyttä kahtena eri asiana. Mikäli armon ja rakkauden sanoma ei mielestäsi näy kirkon toiminnassa, onko se rakkauden vai rakkaudettomuuden vika?
"onhan ikuinen piina helvetissä aika ikävä vaihtoehto, osuipa se omalle tai jonkun läheisen kohdalle"
Me emme tiedä juuri mitään taivaasta ja helvetistä, vaikka erilaisia tulkintoja on paljon aina siitä kuinka taivasten valtakunta on sisäisesti meissä siihen kuinka uusi Jerusalem on tuonpuoleisen fysiikan mukainen kaupunki, tai sitten jotakin mihin mielikuvituksemme edes taivu. En siksi yritä sitoutua mihinkään yhteen esitettyyn näkemykseen. Sama pätee helvettiin. Mehän olemme jo nyt erossa Jumalasta sikäli kuin tämän maailman puitteissa ikuisuus on tietyllä tavalla asiaankuuluvaa, ja toisaalta tämähän on kuoleman ja tuonelan valtakuntaa viimeisen päälle. Emme myöskään osaa sanoa onko Jumalalla jotain kadotukseen joutuvien varalle. Jeesus sanoo kyllä tällä tavoin
Luuk. 12:59
Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten."
Sikäli en löisi vetoa sen puolesta, että kannattaa testata tuota esittämääni ajatelmaa, varsinkin kun huomioidaan tämä:
Ps. 49:8
(49:9) Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. [Mark. 8:37]
Ehkäpä juuri näiden takia esitetään ajatus kadotuksen ikuisuudesta ja siitä kuinka armollinen Jumala on asettanut armollensa ehdon, sen kuinka pitää myöntää ja hyväksyä omat virheet ja ottaa sovitus vastaan, tai saa kokea sen mitä on käydä Pyhää vastaan. Sillä tavalla asian oikean tulkinnan kannalta olen toiveikas, että Jumalan rakkaus on rajaton. Jos jotkut onnistuvat osoittamaan iankaikkisen kadotustuomion avulla miten Jumala ei ole hyvä, niin siinä tapauksessa mikäli he eivät olekaan oikeassa, heidän todistusvoimansa on lähinnä siinä kuinka pahimmassakin paikassa on toivoa. Jumala on uskon, toivon ja rakkauden Jumala.
P.S.
Mitä siitä tulee, kun paha yrittää tehdä hyvää? Pirunmoinen yritys ja onnistunut itsepetos?
Se on vähän kuin lääkelobbaus; ensin pitää vakuuttaa potilas (olemattomasta) pahasta olostaan ja sitten myydä lääkkeet siihen.
Olen useasti huvittuneena lueskellut noita uskovaisten kirjoituksia ateismin synkkyydestä. Parikymmentä vuotta uskovaisten piireissä olleena ja ihmisten murheita kuulleena voin kyllä todeta ettei se kovin suloista uskovaisenkaan vaellus ole. Kun puhutaan tosiuskovista olen sitä mieltä, että usko imee sellaisia melankolisuuteen taipuvaisia naishenkilöitä. Näille elämä on kärsimys ja kuolema voitto.
Sitten kun himoiten kesällä vilkaistaan vahingossa naapurin vähäpukeista komistusta tulee ankara syyllisyys ja taivaspaikka katkolla ilman sovitusta..
kun yritin seurata tekstiä:)
>>Aika usein saa palstalta lukea, että ateistin on paha olla. Yleensä tätä pahaa oloa kauppaavat kristityt.
Karaoke Aleman, Jubbii! Kyllä saksalainen on taitava. Taidan jättää saksalaiset karaoket väliin parin viikon päästä, kun menen sinne. Ehdottomasti ei taidot riitä.
Tämän jälkeen suomalainen karaoke on kalpea versio kunnon karaokesta. Voi meitä onnettomia.
Tämä taidon puute varmaan tekee sen pahan olonkin, jonka uskovat niin hyvin tunnistavat.
Yksi suosikkilauluistani jo vuosien takaa, ja noin hilpeänä karaokeversiona - sehän piti liästä kirjanmerkkeihin saman tien. Aion opetella laulamaan sen sujuvasti ja vaikka en karaokeen suunnistaisikaan niin voinpahan laulaa autossa sydämeni kyllyydestä levyn mukana.
Aloituksesi hieman hämäsi ennenkuin luin pitemmälle. Ei tosiaankaan tullut mieleen että ateistit liiemmin valittelisivat pahaa oloaan, mitä nyt epäoikeudenmukaisuudentunteita tässä uskovien keisarien kalsarikulkuemaailmassa.
Hiton hyvä youtube-nauha.
Voisi ajatella, että se osa fundisuskiksista joka ei kuvittele olevansa yhtä hyvä ja fiksu kuin kuvitteellinen jessensä, voisi olla välillä kakkoset housussa joko oman tai lähimmäisensä epävarman kohtalon takia. Ajatuksen ikuisesta helvetistä täytyy olla osalle uskovia helvetillisen ahdistava.
Mitä enemmän ihminen uskoo sitä huonommin hän voi ja sitä enemmän hän purkaa pahaa oloaan muihin, koska ei ymmärrä pahan olonsa todellista syytä.
Buddhalaiset suhtautuvat pahaan oloon ja yleensäkin kärsimykseen mielenkiintoisella tavalla. Heidän mielestään kärsimys johtuu pelkästään ihmisen itsensä toimista. Tämä estää tehokkaasti vastuun kyseisestä asiasta siirtämisen muille syyttelyn kautta ja toisaalta ihminen myös saa hyvällä omallatunnolla ottaa kunnian omasta onnellisuudestaan.
Buddhalaisella on siis jokaisessa ikävässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa, joko hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat ilman valittamista tai pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen positiivisesti omilla valinnoillaan ja teoillaan. Siksi buddhalaiset ovat yleisesti kuvattu hyvin onnellisina, heidän mielestään suurin osa kaikesta pahasta olosta ja kärsimyksestä on täysin turhaa ja täysin vältettävissä vain oikealla elämänasenteella.
Jos tätä filosofiaa verrataan kristittyihin niin huomataan että kristityt suhtautuvat asioihin hyvin uhrimaisesti, pahasta syytetään ulkopuolisia tekijöitä ja apua niin ikään etsitään myös ihmisen itsensä ulkopuolelta Jumalalta avun rukoilemisen muodossa. Herääkin tosiaan kysymys että missä ihmisen oma tahto sitten on jos omat ajatukset ovat saatanan tuotosta ja Jumala hyväksyy vain meillä vain itseltään tulleet ajatukset. Filosofisesta näkökulmasta kristinusko on aivan liian moninmutkainen ollakseen tehokas missään muussa mielessä kuin ruokkimassa lammasmaista käytöstä joka siirtää vastuun aina ulkopuolisille tahoille oman heikkoutensa takia.
Ateismilla ei ole mitään varsinaista omaa filosofiaansa joten kyse on lähinnä vain siitä että jokainen etsii omalla kohdallaan toimivan filosofian jota pitää ohjenuoranaan. Mutta kuten buddhalaisten esimerkki osoittaa, onnellisuuteen ei Jumalaa tarvita. Eikä Jumalattomuus kenestäkään tee itsekästä vain oman edun tavoittelijaa, todellinen syyllinen on aina itse itsekkyys joka johtuu empatiakyvyn puutteesta.
aivan oikensuuntaista asiaa, sillä onnellisuus ei ole elämän päätavoite, vaan se tulee sivutuotteena, oikeanlaisesta elämästä
Elämä sinänsä, on elämän päätarkoitus, jossa ajaton ilmentää ajatonta elämää ajassa ja aineessa, ja meidän tehtävämme on ymmärtää tämä prosessi, ja tuo ymmärtäminen tuo muassaan kaiken kärsimyksen, tuskan, ahdistuksen, ja väkivaltaisuuden päättymisen, koska tuo ajasta ja materiasta syntynyt ego, sielu, ajattelija ei
hallitse enään meidän henkistä elämäämme.