Äitiys
zorroh
16194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tarkoittanet sitä että ko. nainen on ( ainakin toistaiseksi) jättänyt toimittajan uransa ja on jäänyt kotiin lastensa kanssa. Tämä on minusta hyvä ja kunnioitettava vaihtoehto niille naisille joille se sopii ja jotka siihen kykenevät. Tällä naisella on sentään uraa jo takanakin, joten se voi olla tietyssä mielessä helpompaakin jäädä kotiin; jos olisi suoraan jäänyt kotiin opintojensa päätteeksi voisi kynnys mennä töihin taas joskus korkeampi (ainakin oman päänsä sisällä) ja tämä voisi aiheuttaa stressiä jne.
Kuvat kotoa näyttivät siltä että heillä on ihan varakas perhe (kivan näköinen talo ja useampi auto). Ehkäpä hänen aiempi työuransa mahdollisti yhdessä miehen palkan kanssa ihan mukavan elintason ja näyttää että nyt hänellä on varaa olla kotona täyspäiväisesti. Monille voi olla taloudellisesti hyvin hankalaa jos on vain yhden palkan varassa. Mutta kuten sanottu, hyvä valinta niille keille se sopii. On myös naisia joita stressaa ja ahdistaa kotiäitinä olo - tällaisille perheille voi olla parempi että äitikin on töissä.
Tuo on totta, että monta kertaa kotiinjääminen ei taloudellisista syistä ole kaikille edes vaihtoehto, vaikka kokisikin sen muuten hyväksi valinnaksi. Siksi olisi hienoa jos yhteiskunnassa pyrittäisiin vaikuttamaan niin, että tuo vaihtoehto voisi olla mahdollisimman monella. Äitiyttä ei ehkä arvosteta tarpeeksi, eikä onnistuneen äitiyden (ja myös isyyden!) pitkän aikavälin vaikutuksia yhteiskuntaan osata tai haluta nähdä.
Ja mitkäköhän nämä onnistuneen äitiyden (isyyden) edellytykset sitten ovat? En ole koskaan törmännyt tälläiseen käsitteeseen kuin "onnistunut äitiys", joten mistä mahtaa olla kyse?
Lisääntyminen noin muuten on yksi maailman luonnollisimmista asioista, siihen pystyvät jopa yksisoluiset bakteerit, joten jälkeläisten saannista tai määrästä se ei ainakaan voi olla kiinni. Mistä siis?
Onnistuneen vanhemmuuden raja on tietenkin häilyvä. Ei ole mitään yleispätevää mittapuuta, jolla sitä voitaisiin mitata, koska vanhemmuus ei ole ainoa asia joka vaikuttaa lapsen kehittymiseen. Silti on olemassa sellainen käsite kuin onnistunut/epäonnistunut vanhemmuus, joka tottakai liittyy siihen kuinka hyvin kasvattaa lapsensa. Oppiiko lapsi kotona esimerkiksi kohtelemaan muita ymmärtävästi ja rakastavasti, saako hän hyvän itsetunnon ja moraalisen perustan jonka päälle voi elämäänsä rakentaa. Onnistunut ei tässä tarkoita tietenkään täydellisyyttä.
Miten näistä mikään liittyy kotivanhemmuuteen, jonka aiemman viestin perusteella liität tähän onnistumiseen jollain tavalla?
Tutkimuksissa päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotihoidossa olleet, koska päivähoito tukee oppimivalmiuksia ja sosiaalista ikäryhmäkäyttäytymistä. Kotivanhemmuus ei siis ainakaan tästä lähtökohdasta näyttäisi olevan parempi päivähoitoon verrattaessa.
Sitten voi kysyä, että mitä on koulumenestys ja mitä se mittaa elämässä? Ovatko koulumenestyneet itsenäiseen ajatteluun kykenevämpiä ja onnellisempia ja auttavaisempia ihmisiä kuin kotona lapsuutensa viettäneet? Arvostuskysymyksiä.
En vielä malta olla kysymättä, että onko Tapani onnistunut kasvatuksessa kun hänen kuudesta lapsestaan vain kaksi on pysynyt aikuisina Smithin kirkossa? Minusta on onnistunut, vaikka voi itse olla toista mieltä;-)
Hyviä pointteja ja eritoten kysymyksesi mitä koulumenestys mittaa elämässä.
Koulumenestys takaa, ainakin Suomessa, lapselle parhaat mahdollisuudet hankkia itselleen haluamansa koulutus. Jos ei menesty koulussa voi lapsi jo elämänsä alkumetreillä heittää hyvästit haaveille esim. lääkärin ammatista tai muista ammateista joiden koulutuslaitoksiin pääsyvaatimukset ovat erittäin korkeat. Ihmisellä joka "joutuu" tekemään työuransa ammatissa, josta ei koe saavansa tyydytystä, on huomattavasti heikommat lähtökohdat onnellisen elämän saavuttamiseen.
Arvostuskysymys kyllä. Mitä vanhemmat arvostavat ja miten he toivovat lapsensa selviävän elämässä ja olevan onnellisia.
Me lapsuutensa kotona viettäneet olemme onnellisia yrittäjiä;-)
Uraputkeen menneissä on huonojakin esimerkkejä "menestyksestä", varsinkin jos se "menestys" on tapahtunut vanhempien ylikannustuksella. Räikeimpänä esimerkkinä kotikunnassani ennen toiminut lääkäri, joka paljastui huumeiden käyttäjäksi. Lääkärin ammatti pojallle oli vanhempien toive, mutta tämä ei kestänyt sitä ilman huumeita. Tuo siis nimenomaan hyvin kärjisteinen esimerkki. Tiedän myös papin, joka ei ole uskovainen, mutta kun vanhemmat niin kovasti halusivat pojastaan pappia...
JOS joku haluaa lääkäriksi, ei se siihen kaadu, että ei ole ollut lapsena päiväkodissa...
Uraputken onnellisuudesta vosi vielä kertoa ehkä monellekin tutun tarinan siitä, kun joku liikemies ei malttanut olla kuvailematta rannalla makoilevalle kouluja käymättömälle laiskurille, että JOS sinä ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja opiskelisit... Laiskuri keskeytti aina sanoen: "Entäs sitten?" Kun liikemies oli päättänyt kuvailunsa ruusuisesta tulevaisuudesta rikkauksineen ja kun laiskuri edelleen vain kysyi, että entäs sitten, liikemies sanoi, että sitten voisit eläkkeellä tyytyväisenä vain makailla rannalla. Siihen laskuri sanoi: "Sitähän minä parhaillaankin teen ilman tuota kaikkea vaivaa..."
Niinpä. Monet vanhemmat elävät omaa unelmaansa lastensa kautta, mikä tekee lasten elämästä varsin epämiellyttävää. Tämä toistuu vanhempien valitessa lapsillee harrastuksia, kouluaikana lasten oppiainevalinnoissa, myöhemmin ammatillista koulutusta valittaessa ja monet menevät jopa niin pitkälle, että määrittelevät pitkälti millaiset häät lasten tulee järjestää. Lopulta tämä lasten elämän ohjaileminen sitten purkautuu lapsen urakehityksen, oman talouden, kodin ja puolison arvosteluna kun lapsen elämä ei sitten lopulta noudattanutkaan vanhemman pinkkiäpumpuliunelmaa. Tämän jälkeen mahdollisesti vielä koitetaan pilata myös mahdollisen lapsenlapsen elämä pyrkimällä ohjailemaan sitä ja moittimalla oman lapsen kasvatustapoja.
Mitä lääkärikoulutukseen tulee niin on totta ettei päivähoito ole edellytys eikä varsinkaan tae, että lapsi pääsisi lääketieteelliseen opiskelijaksi. Otin lääkärikoulutuksen esimerkkinä, koska se on yleisesti tunnettu ammatti, johon tiedetään olevan hyvin vaikea päästä ja vaatii erinomaista fysiikan, kemian ja biologian hallintaa, laskurutiinia ja lähes ilmiömäistä tenttikirjojen ulkolukua ja luetun tiedon soveltamista. Jos lapsi ei pärjää koulussa, hän tuskin hallitsee myöskään fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa, joten sinällään hyvä koulumenestys tarjoaa laajemman valikoiman vaihtoehtoja omalle uralle.
vähemmällä pänttäämisellä.
Niin, kyllä minä kumminkin luin fysiikkaa yliopistossa, vaikka en ole päiväkotia tai eskaria käynyt. Vanhempi poikani ymmärtää fysiikasta paljonkin, vaikka koulussa tai kotona sitä ei ole vielä opetettu. Koulunkäynti haittaa hiukan hänen opiskeluaan... Hän ei perheemme tilanteen vuoksi käynyt päiväkotia, mutta nuorempi on ollut hiukan alle kolmivuotiaasta ja menee kohta eskariin. Noita poikiahan voi sitten verrata, kun on esimerkki sekä päiväkodissa olleesta että olemattomasta. Toki kovin niukka otanta ja asiaan vaikuttavat muutkin asiat, mm. esikoinen-kuopus-asetelma ja luonteenpiirteet.
Aiheeseen liittyvä kolumni, joka itseasiassa nostaa esiin hyvin sen, että muualla maailmassa tehdyt tutkimuset eivät välttämättä päde suomalaisessa lastenhoitoperinteessä. Tämän kolumnistin käyttämien lähteiden mukaan suomalaiset lapset olisivat tasavertaisia riippumatta siitä hoidettiinko heitä päiväkodissa vai kotona.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/05/aiti_vai_hoitotati_1689576.html
Tuossahan oli asiaa. Nimenomaan psyykkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin koulumenestys, varsinkin jos jälkimmäinen tapahtuisi edellisen kustannuksella.
Mutta eipä suurta syytä huoleen, koska: "Yllä kuvattu suomalaistutkimus sen sijaan osoittaa, että päivähoito ei suuresti vaaranna lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia."
lapset ovat 16 vuotiaina tasavertaisia!? Siihen meneessä ovat useimmat lapset jo käsitelleet 1-5 vuotiaana saamansa traumat. Eli koulu toimii pk lasten psykiatrisena hoitolaitoksena. Ei tutkimuksissa ole mitään vikaa. Jotkut tutkimuksethan sanoi että ph oli pahaista toiset sanoi että ei ole! Lapsi on erittäin tilanteeseen muovautuva. Jopa alkoholistien lapsista voi tulla ihmisiä! Miksei sitten pk lapsista?
kokenut kaksikin onnistunutta (koti)äitiyttä: oman äitini ja itseni.
Meillä on ollut hauskaa ja mukavaa, olemme kaikki terveitä, tasapainoisia veronmaksajia, paitsi oman äitini, joka on jo kuollut. Muistelemme usein lapsuutemme kultaisia päiviä ja tunnemme kiitollisuutta siitä, että saimme kasvaa omassa kodissa oman äidin hoidossa.
..niin siis mitkä ovat ne onnistuneen äitiyden kriteerit kun kerran voit sanoa kokeneesi onnistuneen äitiyden?