Emil Hurja

Varmaan oli tavannut.

Emil Edward Hurja (22. tammikuuta 1892 Crystal Falls, Michigan, Yhdysvallat – 30. toukokuuta 1953 Washington D.C., Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliittinen vaikuttaja, toimittaja ja kirjailija.[1] Hurja oli uranuurtaja mielipidetiedustelujen käyttämisessä poliittisena välineenä ja Franklin D. Rooseveltin presidenttikauden aikana tehtyjen sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten tärkeä taustavaikuttaja.[2]

Hurja oli suomalaisten siirtolaisten poika, isä Matt Hurja (alun perin Matti Pitkäkangas) oli töissä kaivoksessa.[3] Hän aloitti kirjapaino-oppilaana vuonna 1909, työskenteli postissa ja sekalaisissa töissä samalla kun opiskeli. Hänestä tuli Charles A. Sulzerin sihteeri vuonna 1917. Hurja suoritti B.A.-tutkinnon Washingtonin yliopistossa vuonna 1917. Hän palveli vänrikkinä, myöhemmin kapteenina Yhdysvaltain ilmavoimissa ensimmäisessä maailmansodassa vuosina 1917–1919. Hän avioitui Gudrun Andersin kanssa 22. kesäkuuta 1919. Hurja työskenteli toimittajana sanomalehtialalla Daily American -lehdessä Teksasissa vuosina 1919–1926. Hän työskenteli finanssi- ja kaivosasiantuntijana New Yorkissa vuosina 1927–1931. Hurja julkaisi teoksen History of Predental Inauguration (1932)[4]

Hurjan kuva oli Time-lehden kannessa maaliskuussa 1936.[5] Hän toimi demokraattisessa puolueessa 1932–1937 ja vuonna 1933 hänestä tuli puoluejohtaja James Farleyn avustaja. Hänen kirjansa Westward Ho, Fare Paid ilmestyi 1937. Vuosina 1937–1939 hän toimi talousanalyytikkona ja vuosina 1939–1945 Pathfinder-lehden kustantajana ja päätoimittajana.

Rooseveltin pyrkimys hallinnon keskittämiseen oli pettymys Hurjalle. Sen vuoksi Hurja siirtyi republikaaniseen puolueeseen ja asettui vuonna 1946 ehdokkaaksi edustajainhuonevaaleissa. Häntä ei kuitenkaan valittu.[6][7] Emil Hurja on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaan osastolle 8.[4]