2 vuotta isän kuolemasta

ymmärtäväinen ja olen saanut paljon purettua hänelle tuntojani. Isän eläessä en uskaltanut puhua asioista, koska isä aina manipuloi, kiristi ja uhkaili. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hänen on täytynyt olla narsisti, koska kaikki piirteet kuvaavat tuota narsismia. Tässä taannoin tuli aamu sydämellä-ohjelma joka oli piste iin päälle.

Veljestäni vielä sen verran, että aikani yritin ymmärtää, tukea ja olla myönteinen. Nyt kuitenkin pariin vuoteen en ole enää yksinkertaisesti jaksanut enää yrittää auttaa häntä, sillä ymmärsin että hyysääminen vain mahdollistaa juomisen ja jostain hän sen syyn keksii kuitenkin juomiseen. Tosin missähän hänellä tulee se raja vastaan, että alkaisi itse haluamaan sitä parantumista (4vuoden sisällä ollut useita kertoja katkolla, pari vuotta mikkelissä hoidossa ja sieltä hämeeseen hoitoon vuodeksi, josta läksi toukokuussa).

Nämä edellä mainitut paikat eivät ole saaneet toipumista aikaan johtuen varmasti siitä, että ei halua apua ottaa vastaan ja menikin hoitoon varmaan vain toisten mieliksi, kun ei halunnut enää vanhemmillani asua. Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä vain on niin raskasta...pelkään että hänelle vielä sattuu jotain. Ennen isän kuolemista puolen vuoden ajan aina tuli katsottua puhelinta keskellä yötä, kunnes sitten tulikin se kauan pelätty soitto äidiltä. Nyt aina pelästyy, jos on muutama puhelu tullut ennen kuin näkee keneltä puhelu on.

Ninnaliinuska kirjoitti:

ymmärtäväinen ja olen saanut paljon purettua hänelle tuntojani. Isän eläessä en uskaltanut puhua asioista, koska isä aina manipuloi, kiristi ja uhkaili. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hänen on täytynyt olla narsisti, koska kaikki piirteet kuvaavat tuota narsismia. Tässä taannoin tuli aamu sydämellä-ohjelma joka oli piste iin päälle.

Veljestäni vielä sen verran, että aikani yritin ymmärtää, tukea ja olla myönteinen. Nyt kuitenkin pariin vuoteen en ole enää yksinkertaisesti jaksanut enää yrittää auttaa häntä, sillä ymmärsin että hyysääminen vain mahdollistaa juomisen ja jostain hän sen syyn keksii kuitenkin juomiseen. Tosin missähän hänellä tulee se raja vastaan, että alkaisi itse haluamaan sitä parantumista (4vuoden sisällä ollut useita kertoja katkolla, pari vuotta mikkelissä hoidossa ja sieltä hämeeseen hoitoon vuodeksi, josta läksi toukokuussa).

Nämä edellä mainitut paikat eivät ole saaneet toipumista aikaan johtuen varmasti siitä, että ei halua apua ottaa vastaan ja menikin hoitoon varmaan vain toisten mieliksi, kun ei halunnut enää vanhemmillani asua. Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä vain on niin raskasta...pelkään että hänelle vielä sattuu jotain. Ennen isän kuolemista puolen vuoden ajan aina tuli katsottua puhelinta keskellä yötä, kunnes sitten tulikin se kauan pelätty soitto äidiltä. Nyt aina pelästyy, jos on muutama puhelu tullut ennen kuin näkee keneltä puhelu on.

Ninnaliinuska,
Et voi tehdä mitään veljesi hyväksi.
Jos, tai sanotaan kun hän haluaa hoitoon anna hänelle kyyti sinne ja se taitaa olla ainoa palvelus ja toivoa että hän ottaa hoidon vastaan.

Ninnaliinuska kirjoitti:

ymmärtäväinen ja olen saanut paljon purettua hänelle tuntojani. Isän eläessä en uskaltanut puhua asioista, koska isä aina manipuloi, kiristi ja uhkaili. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hänen on täytynyt olla narsisti, koska kaikki piirteet kuvaavat tuota narsismia. Tässä taannoin tuli aamu sydämellä-ohjelma joka oli piste iin päälle.

Veljestäni vielä sen verran, että aikani yritin ymmärtää, tukea ja olla myönteinen. Nyt kuitenkin pariin vuoteen en ole enää yksinkertaisesti jaksanut enää yrittää auttaa häntä, sillä ymmärsin että hyysääminen vain mahdollistaa juomisen ja jostain hän sen syyn keksii kuitenkin juomiseen. Tosin missähän hänellä tulee se raja vastaan, että alkaisi itse haluamaan sitä parantumista (4vuoden sisällä ollut useita kertoja katkolla, pari vuotta mikkelissä hoidossa ja sieltä hämeeseen hoitoon vuodeksi, josta läksi toukokuussa).

Nämä edellä mainitut paikat eivät ole saaneet toipumista aikaan johtuen varmasti siitä, että ei halua apua ottaa vastaan ja menikin hoitoon varmaan vain toisten mieliksi, kun ei halunnut enää vanhemmillani asua. Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä vain on niin raskasta...pelkään että hänelle vielä sattuu jotain. Ennen isän kuolemista puolen vuoden ajan aina tuli katsottua puhelinta keskellä yötä, kunnes sitten tulikin se kauan pelätty soitto äidiltä. Nyt aina pelästyy, jos on muutama puhelu tullut ennen kuin näkee keneltä puhelu on.

ajatus tavata kasvokkain ihmisiä, enimmät naisia, joilla on takanaan samanlaisia kokemuksia kuin sinulla ja myös kerrottavanaan kokemuksia selviytymisestä? Voisit purkaa omat huolesi ja pelkosi sinua ymmärtävälle naiselle.

Ninnaliinuska kirjoitti:

ymmärtäväinen ja olen saanut paljon purettua hänelle tuntojani. Isän eläessä en uskaltanut puhua asioista, koska isä aina manipuloi, kiristi ja uhkaili. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hänen on täytynyt olla narsisti, koska kaikki piirteet kuvaavat tuota narsismia. Tässä taannoin tuli aamu sydämellä-ohjelma joka oli piste iin päälle.

Veljestäni vielä sen verran, että aikani yritin ymmärtää, tukea ja olla myönteinen. Nyt kuitenkin pariin vuoteen en ole enää yksinkertaisesti jaksanut enää yrittää auttaa häntä, sillä ymmärsin että hyysääminen vain mahdollistaa juomisen ja jostain hän sen syyn keksii kuitenkin juomiseen. Tosin missähän hänellä tulee se raja vastaan, että alkaisi itse haluamaan sitä parantumista (4vuoden sisällä ollut useita kertoja katkolla, pari vuotta mikkelissä hoidossa ja sieltä hämeeseen hoitoon vuodeksi, josta läksi toukokuussa).

Nämä edellä mainitut paikat eivät ole saaneet toipumista aikaan johtuen varmasti siitä, että ei halua apua ottaa vastaan ja menikin hoitoon varmaan vain toisten mieliksi, kun ei halunnut enää vanhemmillani asua. Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Tämä vain on niin raskasta...pelkään että hänelle vielä sattuu jotain. Ennen isän kuolemista puolen vuoden ajan aina tuli katsottua puhelinta keskellä yötä, kunnes sitten tulikin se kauan pelätty soitto äidiltä. Nyt aina pelästyy, jos on muutama puhelu tullut ennen kuin näkee keneltä puhelu on.

"Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö."

Piti vielä täsmentää, että siis veljelläni on nuo sairaudet eikä itselläni. Itse olen jostain syystä noilta välttynyt, onneksi. Luulen, että osasyynä on se, että muutin kotoa jo 17v. ja pääsin elämään omaa elämää.

Ninnaliinuska kirjoitti:

"Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö."

Piti vielä täsmentää, että siis veljelläni on nuo sairaudet eikä itselläni. Itse olen jostain syystä noilta välttynyt, onneksi. Luulen, että osasyynä on se, että muutin kotoa jo 17v. ja pääsin elämään omaa elämää.

Kuulepa vielä ninnaliinuska. Ehdottomasti olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa.
Vielä tiukentaisin kyllä linjaa seuraavasti; olet nuori ja sinulla vaikuttaa olevan hyvä mies ja terveet lapset. Älä missään nimessä anna elämästäsi enää yhtään hetkeä sairaille (oli sairaus sitten narsismi, bipolaarinen mielialahäiriö tai mikä tahansa), sinun velvollisuus ei ole tässä elämässä korjata sitä, minkä omat vanhempasi "kypsinä" kasvattajina jättivät tekemättä. Suurin palvelus, minkä voit kaikille, ja erityisesti itsellesi on tehdä, on, että olet terveellä tavalla itsekäs. Nyt on sinun aikasi keskittyä itseesi ja omaan elämääsi. Niin ikävää kuin se onkin, et pysty muuttumaan veljesi hyväntekijäksi tai sielunhoitajaksi. Keskitysleirillä sillä mentaliteetilla (liiallisella toisen ajattelemisella) kuoltiin ensimmäisten joukossa.
Kuten joku aikaisempi kirjoittaja sanoi, voit silloin auttaa veljeäsi, jos jossain vaiheessa tulee selväksi, että hän todella haluaa ja on valmis ottamaan apua, ajat silloin hänet aa-klinikalle tai teet mitä tahansa, mutta vain oikeasta tarpeesa. Kroonisesti sairaitten narsistien kanssa ei kannata lähteä pelleilyleikkiin. Usein nämä narsistit ovat patologisesti alkoholisoituneita, että sinulla menee ihan koko elämä heidän kanssa pelleillessä.
Älä mieti hetkeäkään enää muiden tunteita. Olet varmasti ikäiseksesi kärsinyt ihan tarpeeksi, että sinun on saatava tila omalle elämällesi. Et ole veljesi vartija etkä myöskään pelastaja. Jokainen meistä pelastaa itse itsensä - jos pelastaa.

Ninnaliinuska kirjoitti:

"Tiedän, että parantuminen tulee lähteä itsestä emmekä me muut voi tehdä muuta kuin seurata vierestä. Ja vielä kun lisäksi on tuo masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö."

Piti vielä täsmentää, että siis veljelläni on nuo sairaudet eikä itselläni. Itse olen jostain syystä noilta välttynyt, onneksi. Luulen, että osasyynä on se, että muutin kotoa jo 17v. ja pääsin elämään omaa elämää.

sairautensa, lapsuudenkodissasi oli alkoholismia. Et ole voinut välttyä niiden vaikutuksesta omaan elämääsi.
Kuulin että myös alkoholistien aikuislapset pitävät omia kokoontumisiaan purkaakseen lapsuutensa ja nuoruutensa aikaisia pettymyksiään, kipeitä kokemuksia ja saamiaan iskuja.

"Ninnaliinuska,
Et voi tehdä mitään veljesi hyväksi.
Jos, tai sanotaan kun hän haluaa hoitoon anna hänelle kyyti sinne ja se taitaa olla ainoa palvelus ja toivoa että hän ottaa hoidon vastaan. "

Valitettavasti näin se vähän on.

Hetkonen, missään vaiheessa en ole sanonut että elämäni olisi kurjaa, enkä täten ole kaatamassa kenenkään niskaan "omaa kurjuuttani". Voin vain olla kiitollinen, että pääsin muuttamaan nuorena kotoa, tapasin ihanan miehen, jolla on terveet elämäntavat ja jonka kanssa olen saanut perustaa perheen ja olla onnellinen.

Sitä en voi kieltää, etteikö tuntuisi pahalta isäni ja veljeni tekemät valinnat, kun asiat voisivat olla toisin tällä hetkellä, jolloin isäni olisi päässyt kunnolla tutustumaan lapsiini, tekemään keinun koivuun, jossa joskus sitten sanojensa mukaan keinuttaisi lapsen lapsiaan, veljestäni olisin voinut ajatella kummia ja olla tekemisissä kuten ennen. Näin ei kuitenkaan ole, eikä tule koskaan olemaan...

mikkokkk kirjoitti:

"Ninnaliinuska,
Et voi tehdä mitään veljesi hyväksi.
Jos, tai sanotaan kun hän haluaa hoitoon anna hänelle kyyti sinne ja se taitaa olla ainoa palvelus ja toivoa että hän ottaa hoidon vastaan. "

Valitettavasti näin se vähän on.

mikkokkk: Näinhän se on... Se vain on vaikeaa hyväksyä, ettei pysty tekemään asian eteen mitään tai että toinen ei ymmärrä omaa parastaan, vaikka kyseessä on hänen oma elämänsä ja hän tekee kuten "parhaaksi" näkee eikä siinä tule koskaan painamaan toisten mielipiteet. Enkä niitä olekaan tyrkyttämässä ollutkaan aikoihin.

Ninnaliinuska kirjoitti:

Hetkonen, missään vaiheessa en ole sanonut että elämäni olisi kurjaa, enkä täten ole kaatamassa kenenkään niskaan "omaa kurjuuttani". Voin vain olla kiitollinen, että pääsin muuttamaan nuorena kotoa, tapasin ihanan miehen, jolla on terveet elämäntavat ja jonka kanssa olen saanut perustaa perheen ja olla onnellinen.

Sitä en voi kieltää, etteikö tuntuisi pahalta isäni ja veljeni tekemät valinnat, kun asiat voisivat olla toisin tällä hetkellä, jolloin isäni olisi päässyt kunnolla tutustumaan lapsiini, tekemään keinun koivuun, jossa joskus sitten sanojensa mukaan keinuttaisi lapsen lapsiaan, veljestäni olisin voinut ajatella kummia ja olla tekemisissä kuten ennen. Näin ei kuitenkaan ole, eikä tule koskaan olemaan...

Jotku nyt kirjoittelee tänne huvikseen ja loukatakseen.
Ei kannata välittää joten ohita ne.