Politiikan tausta-arvot

Poliittisilla puolueilla on tietysti erilaisia aatteellisia arvoja ja niiden mukaisia painotuksia. Tässä otan niistä esille yhde eli uskonnon ja politiikan välisen yhteyden, jonka lähiaikoina toi esiin julkisuudessa eräs politiikan tutkija. Tämä kysymys on nousemassa väkisinkin esille paitsi meidän suomalaisten keskinäisten arvojen mittelössä myös maahanmuuttajien arvojen osalta.

Suomessa on perustuslakiin kirjattuna uskonnonvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen voi kuulua haluamaansa uskontokuntaan ja uskoa vaikka menninkäisiin tai olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan ja uskomatta mihinkään uskontoon. Tämän pitäisi olla kaiken lähtökohta, mikä tarkoittaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden korostamista ja moniarvoisuutta.

On yllättävää havaita, ettei tämä perustuslain ajatus ole kuitenkaan täysin lyönyt itseään läpi suomalaisessa yhteiskunnassa. Politiikassa edelleen jotkut painottuvat oikeaksi uskomaansa uskonnollista näkemystä ja haluavat sen ohjaavan ihmisten elämää kattavasti eli yli uskonnonvapauden rajojen. Tätä voisi hyvällä syyllä pitää uskonnollisena fasismina, mitä onneksi meillä esiintyy suhteellisen vähän. Enemmän tämän vaikutus näkyy pinnan alla asenteissa.

Me kauhistelemme islamilaisten uskonnollista fanatismia ja fasismia omissa maissaan, mutta olemme samalla taipuvaisia ummistamaan silmämme omalta kristilliseltä fasismilta. Meillä yksi puolue jopa julistautuu kristillisten näkemysten poliittiseksi voimaksi. Tottakai tällainen näkemys on sallittu siihen mittaan, ettei se loukkaa uskonnonvapauden ajatusta. Kristillinen puolue ei voi kuitenkaan vapaassa yhteiskunnassa alistaa toisinajattelijoita tavoitteidensa taakse.

Uskonto on noussut nyt esiin sukupuolineutraalia avioliittoa koskevissa kysymyksissä ja myös homojen Pride-tapahtuman yhteydessä. Lueskelin pohjoisen Suomen lehtiä ja havaitsin niiden mielipidekirjoituksissa hämmästyttävän uskonnollispainotteisia julistuksia, jotka olivat ilmeisen fasistisia ja suvaitsemattomia.

Meillä enemmistö puolueista näyttää asettuvan uskonnonvapausperiaatteen kannattajiksi. Näitä ovat perinteisesti vasemmistopuolueet ja Vihreät, mutta myös hyvin selvästi Kokoomus, joka on vuosien mittaan muuntunut konservatiivipuolueesta liberaalipuolueeksi. Kristilliset ja perussuomalaiset eivät tässä kohdin piittaa perustuslain arvoista.

Kepu on tässäkin kysymyksessä opportunistinen. Kiviniemi kertoo, ettei puolue aja sukupuolineutraaleja arvoja kaikissa suhteissa. Näin puolue voi olla samanaikaisesti sekä asian puolesta että vastaan. Kepussa vaikuttaa vahva lestadiolaisjoukko, joka ei missään tapauksessa hyväksy tällaista vapaamielisyyttä ja joka edustaa pahimmillaan uskonnollista fasismia halutessaan kieltää muiltakin suvaitsevien arvojen noudattamisen. Todellisuudessa Kepu siis vastustaa asiaa, mutta haluaa väistää näin jyrkän kannan, koska se vie liberaalisti ajattelevia äänestäjiä Kokoomuksen suuntaan. Se on hyvin vastenmielistä politiikkaa, mutta hyvin linjassa Kepun yleisesti noudattaman politiikan kanssa.

37

421

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jumala armahtaa,kesk

      Keskustan paineet ovat kovat.Marista tehtiin aikalisäpuheenjohtaja keskustalle.Rivit ovat vähän hajalla ja niinkuin sodassa täytyy nyt vähän perääntyä.
      Annetaan kesän mennä,niin aika tekee tehtävänsä muiden puolueiden eduksi.Mielestäni keskustalla ei ole enään,kuin hävittävää.Aika näyttää,kuinka nopea puolueen kutistuminen on,mutta se on sata varmasti jo alkanut.
      Naamioituakaan ei voi oikein kauaa ja keskustalaiset eivät ole uskonnon ja muiden vähemmistöjen suhteen liberaaleja.Mari,kun vielä puolustelee homoja,sekä lesboja,niin lestadiolaisten virta vie persuihin.Valitset,kuinka tahansa,niin pienenevät kannatusluvut ovat edessä.

    • ellei säälittävää

      tuo kepun kaksinaismoraalinen asenne tuossakin asiassa. Opportunismin vuoksi tietysti, sillä halutaan pitää lestadiolaisten ja muiden uskonnollisten hihhuleiden kannatus ja saada tarvittavaa lisäkannatusta muualta, vapaamielisimmiltä. Myötähäpeää tunsi Kiviniemen puolesta katsellessa hänen kiemusrteluaan eilisessä tv-tentissä. Kädet heilahtelivat kuin puun oksta tuulessa, kun ei tiennyt, kumpaan suuntaan olisi edeulleisempaa valehdella.

      • tuollainen tyttölöin

        johtaa maamme hallitusta.. kun ei puolue saatikka sen pj edes oikein tiedä mitä haluaa ja mitä asiaa ajaa, niin eihän tässä voi kuin kauhulla odottaa mitä taas tuleman pitää vai tuleeko mitään??

        -saadaanko eläke iän nosto tällä vaalikaudella aikaiseksi? miksi ei? V. äänestäjät kaikkoaa
        -eläke iän nosto on keskustan seuraavan vaalikauden teema? V. äänestäjät kaikkoaa
        jne jne..

        eli tekee kepu nyt mitä tahansa niin äänestäjät lähtevät.


    • ei vastenmielistä

      Onpa mukava nähdä jälleen joku järkikirjoituskin palstan avauksena.

      Jossain oli Johanna Korhosen (kesk?) sanat, että Päivi Räsäsen kohdalla huumori loppuu.
      Olen samaa mieltä, jeesustelijapuolueen PJ on varsinainen ääliö "arvoineen".
      Mutta aijai, kuinka taas kepu ajelee kaksilla rattailla tässäkin asiassa.
      Kepulaiset ovat tehneet oikein taidetta siitä, kuinka se osaa olla kahta mieltä samasta asiasta, olematta samalla mitään mieltä, jos tarkkaan kuunnellaan.

      PS. Kirkko tulisi erottaa valtiosta.

      • Rajansa kaikella

        ... homot keskustasta


      • Melkin fifty-fifty
        Rajansa kaikella kirjoitti:

        ... homot keskustasta

        Tosin Vanhasen vielä esittäessä kovasti pääministeriä, hän puolusti kovasti homojen adoptio-oikeutta.
        Lisäksi hän yritti saada puoluehallituksen samalle kannalle, mutta äänestyksessä kävi niin, että 15 kannatti, 16 vastusti.

        Tulos kuvastaa hyvin sitä, ettei kepun kannasta ota pirukaan selkoa tässäkään asiassa.


      • Homo-Taneli

      • -
        Rajansa kaikella kirjoitti:

        ... homot keskustasta

        Kepu on lantasaapaspuolue, jonka paskanhajua ei Kiviniemen parfyymillä peitetä.


      • Vanhasen linjalla
        Rajansa kaikella kirjoitti:

        ... homot keskustasta

        Suomi-Areenan keskustelussa Mari Kiviniemi henkilökohtaisesti ilmoitti kannattavansa homoparien vihkimistä ja adoptio-oikeutta


      • Rajansa kaikella
        Vanhasen linjalla kirjoitti:

        Suomi-Areenan keskustelussa Mari Kiviniemi henkilökohtaisesti ilmoitti kannattavansa homoparien vihkimistä ja adoptio-oikeutta

        "Kuis suhtaudut tähän" - Vastaus löytyy tuolta:

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9202557


    • Transit_mies

      Ensin totean oman kantani: millä tahansa uskonnollisella suuntauksella pitää olla uskonnonvapautensa (uskontonsa harjoittamisen) lisäksi oikeus poliittiseen järjestäytymiseen. Tämä pitää sisällään myös uskonnottomat ja ateistit.

      Toiseksi totean, että jos kunnioitetaan yksilönvapautta samalla tavalla kuin uskonnonvapautta, niin se minkä sukupuolen kanssa joku on parisuhteessa, ei pitäisi millään tavalla kuulua muille kuin heille itselleen niin kauan kun eletään muiden vapauksia loukkaamatta.

      Noin sanottuani totean ihan loogisesti, että ihmisten keskinäiset parisuhteet pitäisi lainsäädännössä voida järjestää niin, että sukupuoli ei tuo eriarvoisuutta siihen, miten suhde järjestetään mm. taloudellisesti.

      Lyhyesti: oma kantani on, että kaiken lainsäädännön pitäisi olla sukupuolineutraalia, eikä tähän kantaan liity tippaakaan mitään homojen tai lesbojen hyysäämistä.

      • KauKe

        Mutta ei mitään jatkuvia etuoikeuksia, kuten nyt suunta näyttää olevan, näille homo lespo vähemmistöille.
        Jos koko kansasta heitä on alle 5 %, niin ei se tarkoita sitä että esimerkiksi kaikkissa suomeen valituissa tv, sarjoissa nykyisin esiintyy homo ja lespo pareja, vai onko Tarjalta tullut YLE,lle määräys että näin pitää menetellä.

        Kyllä se joskus normaali heteroa kyrsii kun tuutin täydeltä pitkin iltaa näytetään miesten suutelevan toisiaa, tai naisten hosuvan hieromasauvojen kanssa toisiaan. Mielestäni hieman vähempikin riittäisi niin oltaisiin tasaarvossa, tällä menolla he ovat etu oikeutettuja, ja vievät nuorisoa väärille urille.


      • voi olla sytä todeta, että olen kanssasi samaa mieltä. En todellakaan halua rajoittaa sitä, että uskonryhmillä on oikeus poliittiseen järjestäytymiseen. Heidän tulee kuitenkin noudattaa politiikassa demokratiaa ja ymmärtää, että muilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä, jotka perustuvat tai eivät perustu uskontoihin. Sen vuoksi sellainen vetoaminen Raamattuun tai Koraanin, että kaikkien pitäisi noudattaa niissä kerrottuja ohjeita, lähentelee fasismia.


      • Transit_mies
        Mielipidepankki kirjoitti:

        voi olla sytä todeta, että olen kanssasi samaa mieltä. En todellakaan halua rajoittaa sitä, että uskonryhmillä on oikeus poliittiseen järjestäytymiseen. Heidän tulee kuitenkin noudattaa politiikassa demokratiaa ja ymmärtää, että muilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä, jotka perustuvat tai eivät perustu uskontoihin. Sen vuoksi sellainen vetoaminen Raamattuun tai Koraanin, että kaikkien pitäisi noudattaa niissä kerrottuja ohjeita, lähentelee fasismia.

        Jokainen saa vedota niihin arvoihin, joiden varaan on perustanut puolueensa. Eihän se uskonnosta tai muistakaan arvoista sinänsä riipu, jos noiden arvojen puolesta hurahdetaan äärimmäisyyteen ja jopa fasismiin saakka.

        Hurmoshenkistä hommaa on nähty joka puolueen tilaisuudessa kokoomusta ja demareita myöden, kun kiihkeimmät puolueuskovaiset näyttävät saavuttavan miltei transsinomaisen tilan vaikka tv-lamput loiatsvat, kamerat käyvät ja haastattelija työntää mikrofonia kurkkuun.

        Tällä en halua puolustella mitään ääriryhmiä, en uskonnollisia ainakaan, koska hurmoshenkisyydellä on paha tapa viedä ihmisiltä kyky normaaliin tilannearviointiin.


    • Niinpä niin

      Suomalaisilla on tapana tehdä joistakin arvoista siten dogmaattisia ettei arvokeskusteluja voida tietyistä asioista käydä. Nyt trendinä on suvaitsevaisuus joka on muodostunut niin tärkeäksi arvoksi, ettei suvaitsemattomia mielipiteitä sallita, i9lmiö on aika jännä ja jopa mahdoton muissa kulttuureissa.

      Jos ajatellaan ihmisten moraalisia kannanottoja niillä on hyvin vähän tekemistä lakien kanssa, voidaan sanoa lakien olevan ainoastaan pintakuohua niiden arvojen rinnalla jotka ihmisiä todellakin ohjaavat. moraalimme perustuu traditioon ja siinä on hyvin paljon mukana sellaisia käsityksiä joita ei ole laissa ja jotka ovat jopa lakien vastaisia. Yhtä kaikki nämä käsitykset ohjaavat ihmisen toimintoja. Havainnollinen esimerkki voisi olla vaikkapa aviorikoksen käsite, laki ei tunnista ko. rikosta, mutta jokainen joka tähän touhuun on sortunut, tietää toki rikkoneensa jotakin vastaan. Seuraukset voivat olla merkittävästi vakavammat kuin tuomioistuimen antamat kohtalaisen löysät tuomiot.

      Homoseksuaalisuus on aika vaikea asia, koska se murentaa erään perhekäsityksemme perustan, miehen ja naisen liiton, joka katsotaan pyhitetyksi. Traditio on takana siis varsin vahva. Homoparien liittojen lailliseksi tekeminen (yhtäläisin oikeuksin) on toki inhimillinen ja tavoiteltava tavoite sinänsä, kuitenkaan se ei saa tarkoittaa sitä, ettei avioliittojen pyhyydestä ja kirkollisista käsityksistä voitaisi lainkaan puhua. Mitä suvaitsevuutta on sellainen, joka tuomitsee puheet mutta ei salli tekojen merkitystä arvioitavan? Ongelmallista on myös homoparien kirkolliset siunaukset, jotka koetaan varsin vaikeina tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä, peruskysymys on siis onko näiden ihmisten uskonnollisilla käsityksillä oikeus? Ellei ole, niin miksi?

      Puolueiden tulee edustaa kansaa ja yksittäisten kansanedustajien oikeutta vapaaseen mielipiteiden ilmaisuun tulisi pikemminkin lisätä, aina vain enemmän tulisi olla ns. moraaliäänestykseen sallivia lakiesityksiä, näin kansanvalta lisääntyisi. Keskustelu tulisi olla vapaata ja ihmisillä oikeus tuoda kantojaan julki, vaikka kaikkien mielipiteistä ei pitäisikään, siitä huolimatta aggressiot tulisi hillitä. Päivi Räsäsen kohtalaisen maltillisia kannanottoja ei siis tulisi arvioida uskonnonvapauden nimissä, ne tulisi nähdä nimenomaan osoituksena sen toimivuudesta.

      Homoparien adoptio oikeus on varsin hankala asia, koska sen salliminen vaikuttaa osaan kansainvälisiä adoptioita, varsinkin kiina on kielteisellä kannalla, sieltä ei siis voitaisi enää lapsia adoptoida. Koska kyse on nimenomaan miesparien adoptointioikeudesta (mikäli keskustellemme kansainvälisestä adoptiosta) silloin kyse on varsin triviaalista-asiasta, koska adoptiossa on kyse lastenoikeuksista ja valinta on varsin tiukka. Kovin moni miespari ei siis lasta näin kykenisi hankkimaan. Lakiesitys siis vaikeuttaisi kansainvälisiä adoptioita ja osin lopettaisi ne kokonaan ja samaan aikaan ei juurikaan mahdollistaisi yhtään adoptiota, koska ennakkoluulot ovat niin vahvat. Realistina en näe adoptiolain muuttamista tältä osin tarpeelliseksi, mutta perheen sisäisen adoption tulisi olla mahdollinen. On väärin luulla, että legitimiteetti riittäisi muuttamaan ihmisten moraalikantoja, mikäli se niin tekee, muutos on hyvin hidas.

      • Kommenttisi on jälleen kerran odotetun tasokas, helteistä huolimatta. Silti taidan olla jossain kohdin hieman eri mieltä tai sitten puhumme vain hieman toistemme ohi.

        En puolusta suvaitsevaisuutta aukottomasti. Meidän ei tule suvaita sellaisia asioita, jotka ovat jollekin kansalaiselle tai kansalaisryhmälle selvästi vahingollisia. Arvelisin, että laki on harvoin ristiriidassa ihmisten selvän enemmistön moraalin kanssa. Lakia ei nimittäin olisi syntynyt, ellei sille olisi moraalista tukea. Jotkut Eu-säännökset voidaan kokea typerinä, koska koetaan, ettemme ole osallistuneet niistä päättämiseen.

        Aviorikos on ihan hyvä esimerkki moraalisista arvoista. Aviorikosta ei tunneta enää rangaistavana tekona. En usko, että suurin osa kansalaisista haluaisikaan, että yhteiskunta rankaisisi siitä, koska välien rikkoutumisen syyt voivat olla moninaisia ja vieraisiin meno vain seurausta välien rikkoutumisesta. Tämä ei tarkoita, etteikö laissa silti huomioitaisi perhesuhteita ja avioeroja. Syrjähypyistä rankaisemisen ei katsota vain enää kuuluvan yhteiskunnan tehtäviin.

        Suvaitsevaisuuden ydin on siinä, että sallitaan muille sellaisia käyttäytymismalleja, jotka eivät ole kenellekään vahingollisia. Jonkun uskonnollisen näkemyksen omaava ei ehkä pidä siitä, että esim. sunnuntaina tehdään työtä. Hän voikin henkilökohtaisesti pidättäytyä työn tekemisestä, mutta ei saa estää muista tekemästä töitä, koska se ei loukkaa hänen käsitystään oikeasta, vaan oikeastaan vain vahvistaa sitä, koska sääntöjen rikkominen toisinaan vahvistaa myös subjektiivisia kokemuksia oikeasta.

        Suvaitsevaisuutta on myös se, että poliitikkojen annetaan tuoda esille moraalisia valintojaan. Sitä en tietenkään vastusta. Se mitä vastustan on näiden moraalisten valintojen yksioikoinen ulottaminen koskemaan itsestään selvästi koko ympäröivää yhteisöä. Päivi Räsäsen kannanotot ovat olleet maltillisia, koska hän tajuaa, ettei Suomessa voi saavuttaa menestystä jyrkillä uskonnollisilla kannoilla. Päivi Räsäsen näkemykset olisivat olleet tästä syystä paljon jyrkempia sata vuotta sitten ja suorastaan fasistisia muutama sata vuotta sitten eri puolilla Eurooppaa. Räsänen mitoittaa näkemystensä jyrkkyyden ympäröivän yhteiskunnan arvomaailmaan. Hän on siis realisti, mikä on tietysti hyvä asia. Olen päässyt välillä kuulemaan paljon jyrkempiäkin kannanottoja esim. lestadiolaisten toimesta ja sellaisten esiin nouseminen yleisemmin hirvittäisi.

        Moraalikantojakin olisi hyvä välillä analysoida tarkemmin. Itse kunkin voisi olla hyvä tutkailla, mistä hänen moraalinen näkemyksensä kumpuaa. On moraalisia näkemyksiä, jotka ovat selvästi globaaleja ja varsin ikuisia kuten muiden ihmisten tahallisen vahingoittamisen kielto. Se perustuu yhteiskuntarauhan rationaliteetille. On jokaiselle eduksi, jos väkivaltaa rajoitetaan ja kielletään, koska jokainen on vaarassa joutua sen kohteeksi ja väkivallan salliminen voisi johtaa täydelliseen katastrofiin eli olla itsetuhoista käyttäytymistä. Nämä moraalin petrusteet ovat hyvin ratinaalisia. Sen sijaan kovin rationaalinen peruste ei ole se, että jossain tuhansia vuosia sitten laaditussa kirjoituksessa on annettu erilaisia käyttäytymisohjeita. Niiden rationaalisuus perustuu vain uskoon siitä, että kirjoitus on jostain syystä globaalisti legitiimi, mikä väite taas on erittäin hataralla pohjalla.


      • Niinpä niin
        Mielipidepankki kirjoitti:

        Kommenttisi on jälleen kerran odotetun tasokas, helteistä huolimatta. Silti taidan olla jossain kohdin hieman eri mieltä tai sitten puhumme vain hieman toistemme ohi.

        En puolusta suvaitsevaisuutta aukottomasti. Meidän ei tule suvaita sellaisia asioita, jotka ovat jollekin kansalaiselle tai kansalaisryhmälle selvästi vahingollisia. Arvelisin, että laki on harvoin ristiriidassa ihmisten selvän enemmistön moraalin kanssa. Lakia ei nimittäin olisi syntynyt, ellei sille olisi moraalista tukea. Jotkut Eu-säännökset voidaan kokea typerinä, koska koetaan, ettemme ole osallistuneet niistä päättämiseen.

        Aviorikos on ihan hyvä esimerkki moraalisista arvoista. Aviorikosta ei tunneta enää rangaistavana tekona. En usko, että suurin osa kansalaisista haluaisikaan, että yhteiskunta rankaisisi siitä, koska välien rikkoutumisen syyt voivat olla moninaisia ja vieraisiin meno vain seurausta välien rikkoutumisesta. Tämä ei tarkoita, etteikö laissa silti huomioitaisi perhesuhteita ja avioeroja. Syrjähypyistä rankaisemisen ei katsota vain enää kuuluvan yhteiskunnan tehtäviin.

        Suvaitsevaisuuden ydin on siinä, että sallitaan muille sellaisia käyttäytymismalleja, jotka eivät ole kenellekään vahingollisia. Jonkun uskonnollisen näkemyksen omaava ei ehkä pidä siitä, että esim. sunnuntaina tehdään työtä. Hän voikin henkilökohtaisesti pidättäytyä työn tekemisestä, mutta ei saa estää muista tekemästä töitä, koska se ei loukkaa hänen käsitystään oikeasta, vaan oikeastaan vain vahvistaa sitä, koska sääntöjen rikkominen toisinaan vahvistaa myös subjektiivisia kokemuksia oikeasta.

        Suvaitsevaisuutta on myös se, että poliitikkojen annetaan tuoda esille moraalisia valintojaan. Sitä en tietenkään vastusta. Se mitä vastustan on näiden moraalisten valintojen yksioikoinen ulottaminen koskemaan itsestään selvästi koko ympäröivää yhteisöä. Päivi Räsäsen kannanotot ovat olleet maltillisia, koska hän tajuaa, ettei Suomessa voi saavuttaa menestystä jyrkillä uskonnollisilla kannoilla. Päivi Räsäsen näkemykset olisivat olleet tästä syystä paljon jyrkempia sata vuotta sitten ja suorastaan fasistisia muutama sata vuotta sitten eri puolilla Eurooppaa. Räsänen mitoittaa näkemystensä jyrkkyyden ympäröivän yhteiskunnan arvomaailmaan. Hän on siis realisti, mikä on tietysti hyvä asia. Olen päässyt välillä kuulemaan paljon jyrkempiäkin kannanottoja esim. lestadiolaisten toimesta ja sellaisten esiin nouseminen yleisemmin hirvittäisi.

        Moraalikantojakin olisi hyvä välillä analysoida tarkemmin. Itse kunkin voisi olla hyvä tutkailla, mistä hänen moraalinen näkemyksensä kumpuaa. On moraalisia näkemyksiä, jotka ovat selvästi globaaleja ja varsin ikuisia kuten muiden ihmisten tahallisen vahingoittamisen kielto. Se perustuu yhteiskuntarauhan rationaliteetille. On jokaiselle eduksi, jos väkivaltaa rajoitetaan ja kielletään, koska jokainen on vaarassa joutua sen kohteeksi ja väkivallan salliminen voisi johtaa täydelliseen katastrofiin eli olla itsetuhoista käyttäytymistä. Nämä moraalin petrusteet ovat hyvin ratinaalisia. Sen sijaan kovin rationaalinen peruste ei ole se, että jossain tuhansia vuosia sitten laaditussa kirjoituksessa on annettu erilaisia käyttäytymisohjeita. Niiden rationaalisuus perustuu vain uskoon siitä, että kirjoitus on jostain syystä globaalisti legitiimi, mikä väite taas on erittäin hataralla pohjalla.

        Varmaankin puhumme toistemme ohi, koska en sinänsä ole eri mieltä, näkökulmani on vain hieman toisentyyppinen. Olen ollut tietämätön suomalaisesta keskustelusta ja sen valtavirroista. Lähinnä iltapäivälehtien varassa olevana, en kattavasti keskusteluja voi seurata.

        Minä näin suomalaisen suvaitsevuuden astuneen jo nyt varsin vaaralliselle hetteikölle, toisaalta kulttuurirelativismin nimissä ei olla valmiita kieltämään burkhia, jotka ovat eräs ihmisoikeuksien loukkaamisen tavoista ja EIVÄT perustu edes uskontoon ja samaan aikaan kielletään omassa maassa tapahtuva uskontoon selkeästi perustuva moraalikeskustelu. On huomioitava se, että keskustelun ei tulisi loukata ketään, ei edes sellaisen joka käsittelee uskonnollisia näkemyksiä. Päivi Räsäsen keskustelunavauksen saama kohtelu oli hämmästyttävä ja se oli flirttailua nykyarvoja kohtaan. Suvaitsevaisena ihmisenä näen keskustelun tervetulleena, mutta luonnollisesti olen peruslinjoista kanssasi samaa mieltä. Sukupuolineutraali avioliitto on tervetullut uudistus, mikäli se toteutetaan siten, että osalla ihmistä voi olla siitä poikkeavia näkemyksiä. Uskonnollisten yhteisöjen tulisi myös voida vapaasti päättää kantansa silloin kun puhutaan kirkollisista vihkimisistä.

        Kun keskustellaan avioliitosta, joka on perusteiltaan vahvasti traditionaalinen ja se pohjana on myös uskonnollisia näkemyksiä (jos puhutaan kirkollisista vihkimisistä), silloin vaikuttaa varsin absurdilta, että näiden uskonnollisten näkemysten vuoksi halutaan vihkimistä, joka on perussanoman vastainen. vaikka vihkiminen sinänsä on aika näytösluonteinen juttu sinänsä, kuitenkin myös uskonnollisen yhteisön kannanottoja tuli kuulla. Suvaitsevaisuus on vaarallinen asia, mikäli sen mukana tulee vahva suvaitsemattomuus ja arvorelativismi.

        Moraalikeskustelu menee helposti hurskasteluksi ja näin näyttää lipsahtavan myös minulla, kuitenkin kulttuurilliset arvot ja yhteinen moraalipohja ovat kansakunnan yhtenäisyyden kannalta erittäin tärkeitä. On vaarallista murentaa sitä pohjaa, joka on vuosisatojen myötä muodostunut, koska sellainen toiminta vaikuttaa yksilöiden ja yhteisöjen käsityksiin oikeasta ja väärästä. Jos osa kansasta kokee, ettei sen arvoilla ole merkitystä päätöksentekoon, silloin tämän arvottomuuden tunteen myötä häviää myös yhteisöllisyys. Voidaan aika perustellusti sanoa, että kommunistinen vallankumous epäonnistui juuri siinä, että moraaliarvot muuttuivat liian radikaalisti. Yhteiskunnan kokeminen vastapuolena ja yleinen välinpitämättömyys veivät kansakunnilta eväät.


      • Niinpä niin kirjoitti:

        Varmaankin puhumme toistemme ohi, koska en sinänsä ole eri mieltä, näkökulmani on vain hieman toisentyyppinen. Olen ollut tietämätön suomalaisesta keskustelusta ja sen valtavirroista. Lähinnä iltapäivälehtien varassa olevana, en kattavasti keskusteluja voi seurata.

        Minä näin suomalaisen suvaitsevuuden astuneen jo nyt varsin vaaralliselle hetteikölle, toisaalta kulttuurirelativismin nimissä ei olla valmiita kieltämään burkhia, jotka ovat eräs ihmisoikeuksien loukkaamisen tavoista ja EIVÄT perustu edes uskontoon ja samaan aikaan kielletään omassa maassa tapahtuva uskontoon selkeästi perustuva moraalikeskustelu. On huomioitava se, että keskustelun ei tulisi loukata ketään, ei edes sellaisen joka käsittelee uskonnollisia näkemyksiä. Päivi Räsäsen keskustelunavauksen saama kohtelu oli hämmästyttävä ja se oli flirttailua nykyarvoja kohtaan. Suvaitsevaisena ihmisenä näen keskustelun tervetulleena, mutta luonnollisesti olen peruslinjoista kanssasi samaa mieltä. Sukupuolineutraali avioliitto on tervetullut uudistus, mikäli se toteutetaan siten, että osalla ihmistä voi olla siitä poikkeavia näkemyksiä. Uskonnollisten yhteisöjen tulisi myös voida vapaasti päättää kantansa silloin kun puhutaan kirkollisista vihkimisistä.

        Kun keskustellaan avioliitosta, joka on perusteiltaan vahvasti traditionaalinen ja se pohjana on myös uskonnollisia näkemyksiä (jos puhutaan kirkollisista vihkimisistä), silloin vaikuttaa varsin absurdilta, että näiden uskonnollisten näkemysten vuoksi halutaan vihkimistä, joka on perussanoman vastainen. vaikka vihkiminen sinänsä on aika näytösluonteinen juttu sinänsä, kuitenkin myös uskonnollisen yhteisön kannanottoja tuli kuulla. Suvaitsevaisuus on vaarallinen asia, mikäli sen mukana tulee vahva suvaitsemattomuus ja arvorelativismi.

        Moraalikeskustelu menee helposti hurskasteluksi ja näin näyttää lipsahtavan myös minulla, kuitenkin kulttuurilliset arvot ja yhteinen moraalipohja ovat kansakunnan yhtenäisyyden kannalta erittäin tärkeitä. On vaarallista murentaa sitä pohjaa, joka on vuosisatojen myötä muodostunut, koska sellainen toiminta vaikuttaa yksilöiden ja yhteisöjen käsityksiin oikeasta ja väärästä. Jos osa kansasta kokee, ettei sen arvoilla ole merkitystä päätöksentekoon, silloin tämän arvottomuuden tunteen myötä häviää myös yhteisöllisyys. Voidaan aika perustellusti sanoa, että kommunistinen vallankumous epäonnistui juuri siinä, että moraaliarvot muuttuivat liian radikaalisti. Yhteiskunnan kokeminen vastapuolena ja yleinen välinpitämättömyys veivät kansakunnilta eväät.

        Minäkin arvelen, että olemme pääosin samoilla linjoilla. Suvaitsevaisuus on sitä, että sallitaan uskonnolliset näkemykset ja myös sitä, ettei omita uskonnollisia tapoja sellaiseen, minkä uskonto kieltää. Ongelmana onkin näissä kysymyksissä valtion ja kirkon yhteys. Vihkiminen on yhteiskunnallinen toimi ja krtistillinen vihkiminen avioliittoon sen keskeisin muoto. Vihkimisestä olisi pitänyt uskonnonvapauden myötä tehdä ei-uskonnollinen riitti, jonka lisäksi jokaisella on halutessaan mahdollisuus korvata se uskonnollisin menoin.

        Kommunismin sortumisessa onkin ehkä liian vähälle huomiolle jäänyt se, mitä esität. Olen samaa mieltä siitä, että ihmiset eivät ehtineet muuttua kommunismin mukana. Muutkin syyt romauttivat kommunismin, mutta tämä arvotyhjiö oli yhtenä niistä.

        Suomalaisessa politiikassa ja valtionjohtajuudessa minua jonkin verran kismittää se tekopyhyys, mikä liittyy uskonnollisiin menoihin kuten juhlajumalanpalveluksiin. Ne ovat jäänteitä menneestä, pelkkiä tapoja säätyajan yhteiskunnasta, joista voisi jo vähitellen yrittää päästä irti. Valtion ja kirkon erottaminen edistäisi tätä tavoitetta.


      • Niinpä niin
        Mielipidepankki kirjoitti:

        Minäkin arvelen, että olemme pääosin samoilla linjoilla. Suvaitsevaisuus on sitä, että sallitaan uskonnolliset näkemykset ja myös sitä, ettei omita uskonnollisia tapoja sellaiseen, minkä uskonto kieltää. Ongelmana onkin näissä kysymyksissä valtion ja kirkon yhteys. Vihkiminen on yhteiskunnallinen toimi ja krtistillinen vihkiminen avioliittoon sen keskeisin muoto. Vihkimisestä olisi pitänyt uskonnonvapauden myötä tehdä ei-uskonnollinen riitti, jonka lisäksi jokaisella on halutessaan mahdollisuus korvata se uskonnollisin menoin.

        Kommunismin sortumisessa onkin ehkä liian vähälle huomiolle jäänyt se, mitä esität. Olen samaa mieltä siitä, että ihmiset eivät ehtineet muuttua kommunismin mukana. Muutkin syyt romauttivat kommunismin, mutta tämä arvotyhjiö oli yhtenä niistä.

        Suomalaisessa politiikassa ja valtionjohtajuudessa minua jonkin verran kismittää se tekopyhyys, mikä liittyy uskonnollisiin menoihin kuten juhlajumalanpalveluksiin. Ne ovat jäänteitä menneestä, pelkkiä tapoja säätyajan yhteiskunnasta, joista voisi jo vähitellen yrittää päästä irti. Valtion ja kirkon erottaminen edistäisi tätä tavoitetta.

        Kommunismin kaatumiseen lienee varsin monta syytä, mutta ideologian perimmäiseen epäonnistumiseen on vaikuttanut vanhan kulttuuritradition unohtaminen. Neuvostoliitto kadotti yhteyden taiteeseen, hävitti vahvan kirjallisen perinteensä ja hävitti kansalaisten yksilömoraalintajun. Kuitenkin koko ajan maassa oli pohjavirtana vahva ortodoksinen perinne, joka oli vain osittain valtion hallinnassa. Syntyi tilanne, jossa todellisuuden ja yleisen tietoisuuden välillä oli varsin vahva jännite ja toki ihmiset tämän tajusivat. Valtioon ei luotettu ja vaikka suuruuden harha osittain peittikin perusepäluottamuksen ja pelko piti ihmiset kurissa, rakenne ei kuitenkaan voinut kestää. Olikin luonnollista, että vapauden lisääntyessä oli mahdotonta saada yhteiskuntaa toimivaksi.

        Valtion ja kirkon erottaminen on -minunkin mielestäni- välttämätöntä. Nykyisen kaltainen tilanne on epäpyhä ja moraaliton, se on vastoin sekä kirkon julistusta että myös uskonvapauslakia. Kirkon tulisi pysyä tontillaan, näin se voisi huolehtia julistuksestaan. Nykyinen tilanne ei mahdollista avointa keskustelua uskonnosta, koska kirkon on pidettävä myös yleinen mielipide arvojärjestelmänsä osana. Kaavaleimani kehitys tosin johtaisi siihen, että kirkon kannanotot muuttuisivat tiukemmiksi ja tämä kehitys johtaisi siihen, että kirkon valta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vähenisi. Meillä olisi siis moraalinen unilukkari joka pystyisi seuramaan valppaammin muutoksen suuntaa. Arvokeskusteluun tulisi näin lisää happea.


      • vanha-kapu

        ...ja vastaukseni oli pelkkää höpötystä verrattuna siihen, mitä Sinä olet sanonut, tuossa ja jatkossa. Varsin samalla tavoin minäkin asian näen, ja jotenkin noin olisin halunnut sanoa, mutta en siihen pystynyt.

        Hyvin viisasta puhetta Sinulta, kuten aina. Lukijan kiitos siitä!


      • Transit_mies

        >>Suomalaisilla on tapana tehdä joistakin arvoista siten dogmaattisia ettei arvokeskusteluja voida tietyistä asioista käydä. Nyt trendinä on suvaitsevaisuus joka on muodostunut niin tärkeäksi arvoksi, ettei suvaitsemattomia mielipiteitä sallita, ilmiö on aika jännä ja jopa mahdoton muissa kulttuureissa.


      • Kysyn vaan
        Transit_mies kirjoitti:

        >>Suomalaisilla on tapana tehdä joistakin arvoista siten dogmaattisia ettei arvokeskusteluja voida tietyistä asioista käydä. Nyt trendinä on suvaitsevaisuus joka on muodostunut niin tärkeäksi arvoksi, ettei suvaitsemattomia mielipiteitä sallita, ilmiö on aika jännä ja jopa mahdoton muissa kulttuureissa.

        Tuo kulttuuri alkoi jo Lipposen aikana.

        Syy siihen on se että tiedotusvälineet riepottelevat asiat täöysin päälaelleen ja yrittävt vaikuttaa yleisen mileipiteen kautta saadakseen mileisensä päätöksen aikaan.

        Sanomalehdistö luulee edustvansa kansan ääntä. Niin ei ole.

        Jos tiedotusvälineet ottaisivat sen paikan joka niille kuuluu. Käsitellä asioita neutraalisti, varmasti se julkinen keskustelu keskeneräisistäkin asioista olisi vilkasta. Mutta kun Tiedotusvälineet tekee politiikkaa, tai yrittävät vaikuttaa asioihin ja alkavat pepostella asioita henkilökohtaisuuksina poliitikoita vastaan, se sulkee sen keskustelun.

        Elkeiän nosto oli todella hyvä esimerkki siitä mitä se julkinen keskustelu keskeneräisistä asioista on. Se oli pelkkää tiedotusvälineiden propakandaa ja ihmisten milen kääntämistä Vanhasta vastaan.

        Miten julkinen keskustelu voi olla avointa jos kaikkia esille tulevia asioita käytetään lyömäaseena asian esille tuonutta poliitikkoa vastaan?


      • Kysyn vaan kirjoitti:

        Tuo kulttuuri alkoi jo Lipposen aikana.

        Syy siihen on se että tiedotusvälineet riepottelevat asiat täöysin päälaelleen ja yrittävt vaikuttaa yleisen mileipiteen kautta saadakseen mileisensä päätöksen aikaan.

        Sanomalehdistö luulee edustvansa kansan ääntä. Niin ei ole.

        Jos tiedotusvälineet ottaisivat sen paikan joka niille kuuluu. Käsitellä asioita neutraalisti, varmasti se julkinen keskustelu keskeneräisistäkin asioista olisi vilkasta. Mutta kun Tiedotusvälineet tekee politiikkaa, tai yrittävät vaikuttaa asioihin ja alkavat pepostella asioita henkilökohtaisuuksina poliitikoita vastaan, se sulkee sen keskustelun.

        Elkeiän nosto oli todella hyvä esimerkki siitä mitä se julkinen keskustelu keskeneräisistä asioista on. Se oli pelkkää tiedotusvälineiden propakandaa ja ihmisten milen kääntämistä Vanhasta vastaan.

        Miten julkinen keskustelu voi olla avointa jos kaikkia esille tulevia asioita käytetään lyömäaseena asian esille tuonutta poliitikkoa vastaan?

        Suomessa salailun kulttuuri ja avoimuuden vastustaminen alkoi Kekkosesta eikä suinkaan Lipposesta. Kekkosen aikana luotiin kabinettipolitiikan kulttuuri, jota sitten vähän kerrassaan mutta riittämättömälla vauhdilla on avattu. Kabinettikulttuurin avaamisen on pakottanut kansalaisten vieraantuminen politiikasta, mikä näkyy poliittisen osallistumisen vähentymisenä.

        Lehdistön tehtävänä on ottaa myös kantaa asioihin. Suomessa on ollut myös selkeä poliittinen lehdistö ja niin on edelleen. Niin pitää myös olla. Jokaisella puolueella on ns. äänenkannattajalehdistönsä. Esim. kepulaisista lehdistä Maaseudun tulevaisuus, Suomenmaa, Keskisuomalainen ja ennen muuta Ilkka ovat aina ottaneet kantaa. Myös poliitikot ovat käyttäneet näitä lehtiä väylänään tuoda esille poliittisia näkemyksiään. Tässäkin kohdin Urho Kekkonen on tunnetuin. Hänellä oli lukuisa nimimerkkejä, joiden taakse hän kätkeytyi ja teki sillä tavoin politiikkaa. Siinä oli neutraalisuus kaukana.

        Eläkeiän nostaminen on hyvä esimerkki siitä, miten asioista tulee keskustella ennen kuin lyödään päätökset lukkoon. Lehdistö toimi tässä kohdin täysin asiallisesti. Kepussa on ollut aina sellainen perinne, että sille mieluisat asiat yritetään runnoa läpi ilman, että asioista keskusteltaisiin ja niitä tutkittaisiin laajasti ennen ratkaisua.

        Esimerkkejä tästä löytyy paljon. Karkein ja törkein esimerkki tältä vuosituhannelta lienee se, kun Kepu yritti saada aikaan päätöksen valtion virastojen hajasijoittamisesta ilman mitään selivtystä ja julkista keskustelua. Puolue oli laatinut listan sijoitettavista virastoista aikatauluineen. Virastojen päällikötkään eivät tienneet asiasta. Nelosen uutiset sai sitten vihiä asiasta ja julkaisi suunnitelmat. Sen jälkeen demarit ja tietysti virastojen toiminnasta vastuussa olevat vaativat, että asia pitää perusteellisesti selvittää ennen päätöksiä eikä Kepun tavalla, että ensin tehdään päätös ja sitten haetaan siihen sopivat perustelut. Tämä suunnitelma meni sillä kertaa puihin ja Kepu joutui ajamaan asiaa virastokohtaisesti. Muistissa on vielä Lääkelaitoksen onneton sijoituspäätös, todellinen hyssälöinnin mestariteos.

        Eläkeiän alentamisaloite on tosiaankin hyvä esimerkki huonosti valmistellusta asiasta. Vanhanen kertoi saaneensa idean Rukan hangilla ja sitten tehtiin päätös. Kyllä tällainen pääministeri on kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Jossain Zimbabwessa Mugaba voi saada kaikenlaisia päähänpistoja ja ne toteutetaan tuossa tuokiossa, mutta demokratioissa on totuttu toiminaan ihan toisin. Vanhanen ansaisi täysin sen kritiikin, jota tässä häntä kohtaan esitettiin.


      • Niinpä niin
        Transit_mies kirjoitti:

        >>Suomalaisilla on tapana tehdä joistakin arvoista siten dogmaattisia ettei arvokeskusteluja voida tietyistä asioista käydä. Nyt trendinä on suvaitsevaisuus joka on muodostunut niin tärkeäksi arvoksi, ettei suvaitsemattomia mielipiteitä sallita, ilmiö on aika jännä ja jopa mahdoton muissa kulttuureissa.

        Arvodogmaattisuus on suomalaisen kulttuurin erityispiirre, vastaavanlaista voisi löytää uskonnollisesti johdetuista yhteiskunnista.

        Airaksinen on joskus kirjoittanut arvojen ja arvostuksien eroista. Hänen määritelmänsä mukaisesti, arvot perustuvat tietoon ja niitä voidaan punnita, niistä keskustella ja niiden tulee kestää kritiikkiä. Arvot ovat myös siten vahvoja, että niiden tulisi pysyä muuttumattomina tilanteista riippumatta, juuri sen vuoksi koska perustalla on tieto.Arvostukset ovat taas sellaisia, joiden takana ovat uskomukset, kulttuuritraditiot ja luottamus (johonkin). Arvostuksien varassa elävät ihmiset eivät kestä kritiikkiä ja muutokset ovat heille luonnollisesti erittäin vaikeita, koska olosuhteiden muuttuessa ei perustelemattomia arvoja voida soveltaa. Syntyy arvotyhjiö joka on sietämätön tilanne myös yksilölle.

        Suomalainen kulttuuri on vahvasti perustunut nimenomaan arvostusten varaan, tämä johtuu siitä ettei yhteiskuntamme ole ollut avoin keskusteluyhteiskunta. Jos on asioita, joista puhuminen on kiellettyä, silloin arvoja ei voi syntyä, koska niiden punninta on mahdotonta.

        Keskustapuolueen tilanne on erittäin outo, kannattajien arvot ovat pikemminkin arvostuksia ja puolueen kuitenkin tulisi siirtyä nykyaikaa jo eloonjäämisenkin vuoksi. Puolue toimiikin varsin merkillisen strategian turvin: päätöksienteko on erotettu puolueen perusfilosofiasta. Juhlapuheissa ja vaaliteemoissa nojataan perinteisiin ja käytännön taholla tehdään päätöksiä, jotka ovat perinteiden vastaisia. Voisikin hieman ironisoiden sanoa: Keskustapuolueen olevan puhdasverinen postmoderni luomus, näinkin mahdottomuuksiin voi siis venyä, mikäli toiminta on pelkästään arvostusten varassa.


      • Emäntä 56
        Niinpä niin kirjoitti:

        Arvodogmaattisuus on suomalaisen kulttuurin erityispiirre, vastaavanlaista voisi löytää uskonnollisesti johdetuista yhteiskunnista.

        Airaksinen on joskus kirjoittanut arvojen ja arvostuksien eroista. Hänen määritelmänsä mukaisesti, arvot perustuvat tietoon ja niitä voidaan punnita, niistä keskustella ja niiden tulee kestää kritiikkiä. Arvot ovat myös siten vahvoja, että niiden tulisi pysyä muuttumattomina tilanteista riippumatta, juuri sen vuoksi koska perustalla on tieto.Arvostukset ovat taas sellaisia, joiden takana ovat uskomukset, kulttuuritraditiot ja luottamus (johonkin). Arvostuksien varassa elävät ihmiset eivät kestä kritiikkiä ja muutokset ovat heille luonnollisesti erittäin vaikeita, koska olosuhteiden muuttuessa ei perustelemattomia arvoja voida soveltaa. Syntyy arvotyhjiö joka on sietämätön tilanne myös yksilölle.

        Suomalainen kulttuuri on vahvasti perustunut nimenomaan arvostusten varaan, tämä johtuu siitä ettei yhteiskuntamme ole ollut avoin keskusteluyhteiskunta. Jos on asioita, joista puhuminen on kiellettyä, silloin arvoja ei voi syntyä, koska niiden punninta on mahdotonta.

        Keskustapuolueen tilanne on erittäin outo, kannattajien arvot ovat pikemminkin arvostuksia ja puolueen kuitenkin tulisi siirtyä nykyaikaa jo eloonjäämisenkin vuoksi. Puolue toimiikin varsin merkillisen strategian turvin: päätöksienteko on erotettu puolueen perusfilosofiasta. Juhlapuheissa ja vaaliteemoissa nojataan perinteisiin ja käytännön taholla tehdään päätöksiä, jotka ovat perinteiden vastaisia. Voisikin hieman ironisoiden sanoa: Keskustapuolueen olevan puhdasverinen postmoderni luomus, näinkin mahdottomuuksiin voi siis venyä, mikäli toiminta on pelkästään arvostusten varassa.

        Pääsithän viimein asiaasi, Keskustan mustaamiseen.
        Kerrotko nyt kuitenkin myös muiden puolueiden arvoista ja niiden käytännön toteuttamisesta, ettei mene liian yksipuoliseksi?


      • Niinpä niin
        Emäntä 56 kirjoitti:

        Pääsithän viimein asiaasi, Keskustan mustaamiseen.
        Kerrotko nyt kuitenkin myös muiden puolueiden arvoista ja niiden käytännön toteuttamisesta, ettei mene liian yksipuoliseksi?

        Koska palstan aiheena on Keskustapuolue on varsin luonnollista se, että nimenomaan tästä puolueesta keskustelua käydään, muu toimintahan olisi perin kummallista.

        En mustamaalannut Keskustapuoluetta, totesin vain yksinkertaisen tosiasian. Jos puolue nojaa perinteisiin ja kertoo puolustavansa perinteistä suomalaista kulttuuria ja samaan aikaan ajaa sukupuolineutraalia avioliittokäsitettä lainsäädäntötasolla, silloin toiminasta puuttuvat arvot. Liberaalit arvot ovat aivan hyviä arvoja ja voidaan aivan perustellusti sanoa puolueen toimivan oikeiden arvojen mukaisesti nyt hallituksessa ollessaan. Epäuskottavia ovat kuitenkin ne arvot johon puolue SANOO nojaavansa, nämä arvostukset ovat kuitenkin niitä, joita peruskannattajat haluaisivat puolueen noudattavan. Ristiriita on melkoinen ja mahdollista ainoastaan siten, ettei arvokeskustelua käydä, ei puolueen sisällä ja se pyritään estämään myös yhteiskunnallisena vuoropuheluna.

        Kirkon kannanotot ovat mielenkiintoisia ja jos kirkko vihkimisoikeudesta juridisena toimenpiteenä luopuu, silloin kansallisen traditiomme perusta muuttuu merkittävästi. Perhe ja avioliitto käsitteenä maallistuu.


    • Perusperiaate uskonnon ja poliittisen liikkeen kytkennässä on juuri sen konservatiivisuuden aste. Mitä vanhakantaisempi puolue on, sen varmemmin puoluetoveri toista kyttää. Kaikki halutaan ahdistavaan pakkopaitaan ja henkinen sakin hivutus on armotonta rivissä heiluvaa kohtaan. Jeesuspuolue kristilliset vannoo Raamatun nimeen, mikä kertoo puoleesta paljon. Raamattu on itse asiassa aika sairas kirja, jos sitä ajattelee kokonaisuutena, eikä poimi pelkästään "rakkaus-rusinoita" Uudesta Testamentista. Silti kristillisten joukoissa on paljon ihmisiä, joiden mielestä Raamattu on todellinen dokumentti ja ihmisille annettu pyhä ilmoitus. Taannoin tutkittiin työpaikkakiusaamista eri aloilla ja siinä uskontoon sidotut työpaikat olivat työpaikkakiusaamisen kärjessä. Tulos ei yllättänyt.

      Perussuomalaiset taas ovat johtajavaltainen yhdenmiehen organisaatio, joka seisoo tai kaatuu johtajansa mukana. Veikko Vennamon SMP:n konkurssiraunioille kyhätty perussuomalaiset on Veikko Vennamon johtajaperinteen mukaisesti yhden miehen show. Timo Soini oli Vennamon uskollinen salkunkantaja, joka katsottiin sopivaksi muutamien väliepisodien jälkeen johtamaan autoritääristä pienpuoluetta. Puolueen merkittävin piirre on synkkä muukalaisvihamielisyys, joka sekin näyttäisi olevan liian lepsua eräille puolueen kannattajille. Perussuomalaiset ovat hajoamassa osittain jo ennen seuraavia ek-vaaleja ja reilusti muutaman vuoden sisällä. Muutos-liike on verrattavissa SMP:tä hajottaneeseen Skyp-puolueeseen, joka ilmeisesti oli Kekkosen isku Vennamoa kohtaan, jota piti luopiona. Timo Soini vaikuttaa julkisten esiintymisten perusteella olevan melko heikossa hapessa, joten puolueen alasajo voi olla jo melko lähellä. Perussuomalaiset vannovat alkukantaisiin raamatullisiin arvoihin ja vastustavat raivokkaasti kaikkea muutosta ja kansainvälisyyttä.

      Vihreät ovat seksuaalisen tasa-arvon kärkipuolue, mutta eivät silti merkittävästi erotu uskonnon ja politiikan selkeämmän erottumisen puolesta. Heidi Hautalan johdolla tehtiin esitys kirkon ja valtion erottamisesta 2006. Ehdotus meni läpi, mutta se on sen jälkeen vaiettu kuoliaaksi. Tuija Brax vastaavana ministerinä ei käsittääkseni ole edistänyt asiaa mitenkään ja vastusti ehdotusta aikoinaan. Onkin jotenkin paradoksaalista, etteivät vihreät ponnekkaammin aja valtiollisten uskonnollisten rakenteiden alasajoa? Ehkä vihreiden nykyinen rooli poliittisena osto- ja myyntiliikkeenä vaikuttaa suhtautumiseen tämänkaltaisiin maailmallisiin valintoihin.

      Demareilla ja kokoomuksella suurina puolueina ovat omat vanhakantaiset kristilliset joukoissaan ja suut pysyvät siitä syystä melko supussa. Uskontoa ei korosteta mitenkään ja asian haluttaisiin puoluejohdoissa varmaankin ohittaa vaalien alla melko vähäisellä huomiolla. Alexander Stubbin selkeä flirttailu homoseksuaalien kanssa on melko yllättävää entiseltä konservatiivipuolueelta, mikä saattaa närkästyttää puoleen vanhoillista osaa. Kristillisten Päivi Räsänen väitti viime viikolla, että monet kokoomuslaiset ovat olleet yhteydessä häneen ja muihin puolueen edustajiin asian tiimoilta. Kokoomuksessa ehkä lasketaan, että bilettävä homoyhteisö tuo enemmän kuin vie. Jää nähtäväksi. Ihmisoikeuksiin polittiikkansa perustava demaripuolue ja mahdollisuuksia korostava kokoomus pystyivät helposti hyväksyä neutraalin avioliittolain, koska mitään perustetta estää sellainen ei voi olla. Demarit hyväksyivät valtion ja kirkon eron tavoitteeksi Forssan kokouksessa ja n. sata vuotta sitten, mutta eivät edistä asiaa mitenkään. Taktiikaksi on valittu kirkon demarisoiminen, mikä onkin onnistunut hyvin. Porvarihallituksen aikanakin kirkon johto on korostanut köyhän huonoa asemaa yhteiskunnassa. Kokoomus ei puolueena varmaan edes mieti uskonnon erottamista julkisesta elämästä.

      Kepu on taas kerran kaksinaamaisin puolue tässäkin asiassa. Kaksilla rattailla eteneminen on kepun syvin olemus. Kiviniemi on henkilökohtaisesti neutraalin avioliittolain kannalla ja kirkollisen vihkimisen hyväksymisen kannalla, kenttä on jyrkästi vastaan ja puolue-elimet eivät puolla puoluejohtajansa henkilökohtaista kantaa. Puolueapparaatti esiintyy kannattajiensa äänellä ja puoluejohtaja "helsinkiläisenä" kalastelee kaupunkilaisten ääniä. Vastenmielistä.

      • Uskonnollisuuden rajaaminen Euroopan suurissa maissa on jo meneillään. Krusifiksit valtion kouluissa kiellettiin EU:n päätöksillä Italiassa ja Ranska kieltää burkan käytön julkisilla paikoilla. Kehitys on tervettä, koska uskonnollisuus sisäänrakennettuna huokuu suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Suomen politiikassa vaikuttavat edelleenkin uskonnollisten yhteisöjen ääntenkeskitysten turvin umpiuskonnollisia edustajia, jotka viittaavat kintaalle perustuslaillisille vaatimuksille. Julkisuuteen tulleet lähinnä keskustalaisissa lestadiolaisyhteisöissä tapahtuneet vanhempien hyväksymät lasten hyväksikäytöt ovat todennäköisesti jäävuoren huippu. Kuten katolilaisissa yhteisöissä, myös Suomen lahkoissa tapahtuu varmaan kammottavia tapauksia tänäkin päivänä. "Syö puurosi tai Saarnamies tulee". Suomalaistenkin pitäisi ponnekkaammin vaatia sekulaaria julkista tilaa.


      • -mielenkiintoista-
        ironcurtain kirjoitti:

        Uskonnollisuuden rajaaminen Euroopan suurissa maissa on jo meneillään. Krusifiksit valtion kouluissa kiellettiin EU:n päätöksillä Italiassa ja Ranska kieltää burkan käytön julkisilla paikoilla. Kehitys on tervettä, koska uskonnollisuus sisäänrakennettuna huokuu suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Suomen politiikassa vaikuttavat edelleenkin uskonnollisten yhteisöjen ääntenkeskitysten turvin umpiuskonnollisia edustajia, jotka viittaavat kintaalle perustuslaillisille vaatimuksille. Julkisuuteen tulleet lähinnä keskustalaisissa lestadiolaisyhteisöissä tapahtuneet vanhempien hyväksymät lasten hyväksikäytöt ovat todennäköisesti jäävuoren huippu. Kuten katolilaisissa yhteisöissä, myös Suomen lahkoissa tapahtuu varmaan kammottavia tapauksia tänäkin päivänä. "Syö puurosi tai Saarnamies tulee". Suomalaistenkin pitäisi ponnekkaammin vaatia sekulaaria julkista tilaa.

        Nämä "perustuslailliset vaatimukset" eivät maassamme tietenkään koske islamilaisia. Kummallista että Suomessa tunnustukselliset Kristilliset päiväkodit ovat kiellettyjä, tai ainakaan ne eivät saa valtion tukea. Mutta Islamilainen päiväkoti saa toimia ja vielä kunnan rahoittamana Vantaalla. Päiväkodissa tarjotaan normaalin päivähoidon lisäksi KORAANIN OPETUSTA, arabialaiskirjainten opetusta ja halal-ruokaa:

        http://www.muslimaoy.net/toiminta.html


      • -mielenkiintoista- kirjoitti:

        Nämä "perustuslailliset vaatimukset" eivät maassamme tietenkään koske islamilaisia. Kummallista että Suomessa tunnustukselliset Kristilliset päiväkodit ovat kiellettyjä, tai ainakaan ne eivät saa valtion tukea. Mutta Islamilainen päiväkoti saa toimia ja vielä kunnan rahoittamana Vantaalla. Päiväkodissa tarjotaan normaalin päivähoidon lisäksi KORAANIN OPETUSTA, arabialaiskirjainten opetusta ja halal-ruokaa:

        http://www.muslimaoy.net/toiminta.html

        Suomen olisi syytä pitää koraanikoulujen perustaminen laittomana, jos koulutusohjelmat eivät ole julkisia ja jatkuvasti tarkastettavissa. Koraanihan kehottaa vääräuskisten tappamiseen.


      • Transit_mies

        Luin juttusi kiinnostuksella. Se herätti mielessäni ajatuksen siitä, että puoluekannatuksen kasvu korreloisi jotenkin arvoliberaaliuden kanssa.

        Vasemmistohan kasvoi 60-70 -luvuilla juuri edistyksellisyytensä ja arvoliberaaliutensa perusteella ja nyt niin tekevät kokoomus ja vihreät. Persujen kasvu taas kertoo, että vastavoimakin on olemassa, vaikka Suomessa onneksi heikompana kuin esim. Ruotsissa.


    • huomiota..

      loistavassa avauksessaan MEille sosialidemoksaateille tärkeään asiaan.

      Kepulainen suvaitsemattomuus ei salli kirkkohäitä pystyynnostetun sukupuolineutraalin (kuohitun) sian kanssa. Eikä häämarssina kepulaiset salli internationalea.

      • Asiahan menee niin, että kepulainen puoluejohtaja kertoo, ettei Kepu aio edistää mainitsemiasi asioita, mutta puoluejohtaja itse kyllä kannattaa niitä. Näin se kepulainen opportunismi toimii.


    • vanha-kapu

      ...ja näkyypä herättäneenkin asiallista keskustelua. Jos nyt jonkin asiattomankin kommentin, mutta anustapittelija-hörhöt ovat pysyneet poissa.

      Olin keskiviikkona Tallinnan matkalla ja valitettavasti en nähnyt tuota tv-keskustelua, jossa Kiviniemi kuulemma yritti olla kumpaakin mieltä kummassakaan onnistumatta, mutta selväähän on, että opportunistinen kepu ei tuossakaan asiassa uskalla olla selvästi mitään mieltä.

      Olen monet käskyt rikkonut - varsinkin kuudetta käskyä aikanaan paljonkin - vanha syntisäkki, mutta minut kasvattaneen uskovaisen mummoni jättämänä perintönä koetan edes jotenkuten kunnioittaa uskonnollisia arvoja, eikä tulisi mieleenikään rienata niillä, joten ymmärrän kyllä hyvin Päivi Räsäsenkin ajattelua.

      Olen ollut tarpeeksi paljon myös muiden uskontojen valtamaissa - islamilaisuuden ja juutalaisuuden - ja uskonnoistakin ja niiden historiasta kuten nykymerkityksistäkin lukeneena tunnen niitä tarpeeksi tietääkseni, että kyllä niitä maissaan pidetään "oikeampina" kuin muita uskontoja ja niitä arvostetaan ja niiden vaikutus elämään on suuri. Myös aivan maltillisten suuntausten, joissa fundamentalistinen hihhulismi tuomitaan. Kristinuskolla on meillä jo tarpeeksi pitkä historia ja syvällinen vaikutus kansallistuntomme ja yhteiskuntamme rakentumiseen tällaiseksi kuin se on, joten mielestäni nimenomaan kristnuskon asema meillä on perusteltu. Tietenkin myös muut uskonnot tulee sallia, mutta niiden noudattamisessakin pitäisi olla "maassa maan tavalla", Jutta Urpilaisen elvyttämää vanhaa slogania käyttääkseni.

      Tuosta tv-keskustelussa ilmeisesti esillä olleesta sukupuolivähemmistöjä koskeneesta asiasta olen sitä mieltä, että kenellekään ulkopuolisille ei kuulu, mitä ihmiset tekevät sänkykammareissaan, ja meillä kaikilla pitää olla vapaus olla oma itsensä myös sukupuolisissa asioissa, kunhan sillä vapudella ei loukata muita ihmisiä. Mutta olen kai sen verran vanhanaikainen - ikämies kun olen - että käsite "supuolineutraali avioliitto" kuulostaa minusta absurdilta, jotenkin luonnottomalta.

      Enpä noista asioista osaa mitään viisaampaa sanoa, halusin vain antaa tunnustusta hyvästä avauksesta!

      • Tottakai kristinusko on meillä syvällä arvoperustassa. Se on kiistatonta enkä halua sitä kiistääkään. Mutta maailma ja Suomikin ovat muuttuneet paljon vuosisatojen saatossa. Kristisusko oli aiemmin hyvin fasistista. Mitään muuta ei sallittu. Pakanuudesta, vääräuskoisuudesta ja noituudesta rangaistiin ankarasti ja kovimman mukaan. Kun kävit Tallinnassa, olisi kannattanut käväistä myös Olde Hansan vieressä piinaamisnäyttelyssä eli kidutusnäyttelyssä, mistä löytyi palanen kristinuskon julminta historiaa.

        Meidän ei tule edetä takaisin kohti sellaista suvaitsemattomuutta, vaan päinvastoin sallia jokaiselle uskonnon harjoittamisen oikeus ilman, että sitä tuputetaan muille taikka arvioidaan muita ihmisiä huonommiksi esim. uskonnottomuuden vuoksi. Me voimme ihan hyvin vähitellen luopua sellaisesta yhteiskunnallisesta uskonnosta, joka pyrkii pakottamaan ihmisiä samaan muottiin. Tyytyväisenä olen sen sijaan pannut merkille eräiden kirkon edustajien arviot nykymaailman erilaisista ongelmista. Kun uskonto on yksityisasia, kirkkokin voi keskittyä enemmän laupeudentyöhön kuin saarnaamaan kadotuksesta ja helvetistä.


      • hallitus...
        Mielipidepankki kirjoitti:

        Tottakai kristinusko on meillä syvällä arvoperustassa. Se on kiistatonta enkä halua sitä kiistääkään. Mutta maailma ja Suomikin ovat muuttuneet paljon vuosisatojen saatossa. Kristisusko oli aiemmin hyvin fasistista. Mitään muuta ei sallittu. Pakanuudesta, vääräuskoisuudesta ja noituudesta rangaistiin ankarasti ja kovimman mukaan. Kun kävit Tallinnassa, olisi kannattanut käväistä myös Olde Hansan vieressä piinaamisnäyttelyssä eli kidutusnäyttelyssä, mistä löytyi palanen kristinuskon julminta historiaa.

        Meidän ei tule edetä takaisin kohti sellaista suvaitsemattomuutta, vaan päinvastoin sallia jokaiselle uskonnon harjoittamisen oikeus ilman, että sitä tuputetaan muille taikka arvioidaan muita ihmisiä huonommiksi esim. uskonnottomuuden vuoksi. Me voimme ihan hyvin vähitellen luopua sellaisesta yhteiskunnallisesta uskonnosta, joka pyrkii pakottamaan ihmisiä samaan muottiin. Tyytyväisenä olen sen sijaan pannut merkille eräiden kirkon edustajien arviot nykymaailman erilaisista ongelmista. Kun uskonto on yksityisasia, kirkkokin voi keskittyä enemmän laupeudentyöhön kuin saarnaamaan kadotuksesta ja helvetistä.

        osoitti laupeutta suomalaisia kohtaan kun sen aiheuttama tuho oli pienempi kuin Holkerin hallituksen?


    • Keskeisimpiä asioita politiikassa ja lainsäädännössä on se, että käsitteet määritellään täsmällisesti, muuten asiat, puurot ja vellit, menvät sekaisin. Jos esimerkiksi avioliitolla ymmärretään miehen ja naisen suhdetta, niin ei samaa määritelmää voi mennä mielivaltaisesti muuttamaan. Jos näin metellään, niin sittenhän jopa hyvän ja pahan käsitteet yhtälailla voivat sekoittua, hämärtyä, ja ennenpitkää meillä on anarkia käsissämme. Anarkia, joka on oikein "demokraattisesti" aikaansaatu.

      Näinä tasa-arvohuuheroinnin aikoina olen ihmetellyt, miksei kaikille suomalaisille taata statusneutraalia asemaa yhteiskunnassa sillä tavoin, että kaikille kansalaisille taattaisiin vähintään ministeritasoiset etuudet. Kapitalistit tehtaissaan puolestaan voisisivat siirtyä suoritusneutraaliin tulospalkkaukseen jne. sikäli mikäli kapitalismia ylipäätään mihinkään tarvitaan, koska tässäkin olisi oiva mahdollisuus aateneutraaliin politiikkaan. Tosin oikeastaan tämä aateneutraali politiikka on jo toteutunutkin siinä mielessä, että politiikka on etupäässä käsittämätöntä mössöä, mussutusta, josta jonkinlaisen tolkun saaminen on lähes mahdoton tehtävä.

      Kaikenkaikkiaan yksi mielenkiintoisimpia yhteiskunnallisia kysymyksiä onkin, missä määrin "laillinen" lainsäädäntö luo yhteiskuntaan rikollisuutta huonon poliittisen ja lainsäädännöllisen valmistelun vuoksi.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      84
      1369
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      52
      987
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      370
      818
    4. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      146
      789
    5. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      55
      709
    6. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      124
      707
    7. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      658
    8. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      625
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      76
      622
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      604
    Aihe