Uskonnottomaksi.

Olin uskovainen (ev.lut) nelisen vuotta sitten. Nykyisin olen ateisti, enkä kuulu mihinkään uskontokuntaan. Maailmankatsomus oikeastaan avartui ja oman järjen käyttö parantui kun asioita ei tarvitse selittää yliluonnollisella. On asioita joita en ymmärrä, mutta se ei riitä toteamiseen että ne olisivat jotenkin yliluonnollisia.

Pari vuotta sitten menetin uskoni, se oikeastaan johtui useista eri syistä (joista voisin mainita muutamia):
-Raamattu itsessään liian ristiriitainen itsensä ja ulkopuolisen tiedon kanssa, eli liian virheellinen ja/tai epäselvä ollakseen jumalan kirjoittama. Verrannollinen tulkinta ei ole mielekäs, koska silloin ei ole mitään oikeaa kirjoitusta, vaan subjektiivinen tulkinta joka vaihtelee henkilöittäin
-/Minkään/ jumalan olemassaolosta ei löydy mitään selkeää todistetta
-On todennäköistä, että tuntemattomia asioita paikkaamaan keksittiin jumaluuksia joka kulttuurissa. Näin tietämättömyyden epämukavuus oli vältettävissä, siis uskomalla. Tämä epäilys oikeastaan vain vahvistui, kun opiskelin pidemmälle.
-Vahvat todisteet siitä, että ihminen on yksi eläinlaji ja osa luontoa, eikä jumalallista alkuperää jota varten luonto on luotu
-Ennakkoluulot; luulin uskoni perusteella erästä hevari-tyyppiä saatananpalvojaksi, nämä luulot paljastuivat vääriksi sen jälkeen kun tutustuin häneen
-Absoluuttinen hyvä ja paha (jumala ja saatana); onko sellaista olemassa? jos ajattelee vaikka robin hoodia, joka ryöväsi rikkaita ja antoi rahat köyhille, edustaako robin hood hyvää vai pahaa? rikkaat joilta rahat vietiin, saattavat sanoa robinia pahaksi ja köyhät saattavat pitää häntä hyvänä. eli hyvyys ja pahuus on paremminkin suhteellista, katsojasta ja tilanteesta riippuvaa
-Mikä uskonto on sitten oikea? Maailmassa on kymmeniä, ellei satoja uskontoja, kaikki väittävät olevansa oikeassa mutta yksikään ei ole todistanut sitä. Mistä voi tietää olevansa oikeassa uskonnossa - tietty uskomalla niin! Eli ei voi tietää, voi vain luulla.

Siinä oli ainakin lista näin pääpiirteittäin, oli muitankin vaikutteita, tosin kaikkien listaamiseen menisi liian kauan aikaa. Ajattelun vapautuminen oli kuitenkin minun elämäni käännekohta, nykyisin tuen tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Uskonnon tuleekin olla jokaisen henkilökohtainen asia ja ehkä listastani on jollekin apua mietinnöissä. Minulle uskonnottomuus sopii paremmin kuin uskonto, jokaisen pitää itse miettiä itselleen hyvä vaihtoehto.