Jos uskova antaa synnin viedä hän on jo myynyt sielunsa synnin nautinnosta perkeleelle , ja saatana on erittäin mielissään todella tyytyväinen. Uskova ei voi vaeltaa kahta tietä, täytyy valita joko Jeesus tai synti molempia ei voi saada. Miten on sinun laitasi kumpi on sinulle rakkaampi.
Kukaan ei tee valintaa puolestasi sen teet sinä itse. Rukoile siis Jumalalta voimaa panna synti pois.
Kukaan ei tee valintaa puolestasi sen teet sinä itse. Rukoile siis Jumalalta voimaa panna synti pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eiköhän Jeesus tullut meitä syntisiä varten koska me kaikki olemme syntisiä, jopa sinäkin. Aika rohkeeta mennä rukoillen Jumalan eteen synnittömänä...Mihin silloin Jeesusta tarttet?
Synti on kuitenkin enemmän sydämessä eikä siitä nautikaan jollei tee sydämellisesti.
Syntiä on kaikki, joka menee överiksi tai loukkaa toista, katkera ja vihainen, asioita selvittämätön mielentila on syntiä.
Teen tyhjäksi loukkaamisen, ei ole pätevää syytä olla vihainen, sitten voin tulla joskus vanhurskaaksi.
Taitaa suurin synti maailmassa olevan se, että nämä "uskovaiset" tuomitsee muita ihmisiä! Jokainen tälle planeetalle syntyvä tekee sen omasta tahdostaan ja valitsee jopa vanhenpansa. Mitään "syntiä" ei ole edes olemassa, vaan kaksinaisuuden maailma. Jokainen joka "kärsii", on itse valinnut sen kasvaakseen sieluna. Pahan tekijä on vain välikappele tähän kokemukseen. Jokainen kärsii ja tekee pahaa jossain monista elämistään. Onko tätä niin vaikea tajuta? Lukekaa raamattua ja ottakaa opiksenne! Te "uskovaiset" olette alimpia eläviä organismeja tällä planeetalla. Eli kokemattomimpia. Teidän pitäisi kumartaa jopa matoja, saatikka meitä jotka TIEDÄMME!
että synti on nautinnollista, joten hampaat irvessä yrität elää tylsää ja harmaata elämää saavuttaaksesi kuoleman jälkeen jotain mistä kukaan ei varmuudella tiedä.
Kunnioitan kaikkea elollista, en vahingoita enkä loukkaa lähimmäisiäni tarkoituksellisesti, siinä on kylliksi, muuten riittää kun elää lain puitteissa.
En suinkaan ole elänyt hampaat irvessä, ihan jonkun toisen mielestä tappavan tylsästäkin elämästä olen löytänyt iloa.
Jumala on luvannut antaa ihmiselle "mitä sinun sydämesi halajaa", oikeasti olen saanut kaiken mitä halusinkin, paitsi en ehkä rakkautta, mutta se on pieni asia. Tästäkin voidaan irviä, " saavutit mukamas etapin", mitä pahaa siinä?
Vaikka nauttisi rikkaudesta, jolla sitä on, se ei ole syntiä, vain jos on ylimielinen sen tähden eikä vippaa kaverille. Syntiä on pirullinen asenne Jumalaa kohtaan, kuinka Hän muka panttaa meiltä kaikkea iloa tuottavaa.
Vastaus kysymykseesi: totuus.