Olen vain pieni ymmärtämätön ihmislapsi. Minulla on pitkään pyörinyt mielessä kysymyksiä ja toivon, ettette ole heti lyömässä turpaan. Uskontoni on kristinusko, mutta minulla on myös aivot.
1) Miksi Jumala loi ihmisen? Koska hän halusi seuraa? Miksi Jumala loi meidät tänne niin, että meidän ainoa tehtävämme on palvoa häntä? Siis hän loi ihmisen, jotta saisi kokea miten mahtava hän on luomalla jo sieluihimme valmiiksi Jumalan mentävän kolon? Eikö se ole jotenkin... egoistista?
2) Pitääkö jättää aivot narikkaan, jos haluaa olla kunnon kristitty? Miksi kaikkiin kysymyksiin pitää vastata Raamatun lauseilla? Miksei voi ajatella itse? Miksei voi ymmärtää, miten paljon kristinusko on saanut vaikutteita muista uskonnoista? Miksi historiaa ja biologiaa ei voisi ymmärtää Raamatun rinnalla? (Viimeisten tilastojen mukaan Jeesus on tummaihoisempi, lyhyempi, lihavampi ja kouluttamattomampi kuin meidän on annettu ymmärtää)
3) Miksi ihmiset sanovat, että Raamattu on täysin Jumalan sanaa, vaikka sen ovat kirjoittaneet ihmiset? Miksi UT olisi suoraa lainausta Jeesukselta, kun sen kirjoittaneet ihmiset eivät ole häntä tavanneet ja välissä on ollut vuosikymmeniä?
4) Miksi vaihtoehtoina on taivas ja helvetti? Miksi Jumala sanoo, että rakastaa ihmistä, mutta kaikilla kristityilläkään ei ole varmuutta, mihin he kuoleman jälkeen päätyvät? Miten Hän, joka on meidät luonut, ei ottaisi kaikkia taivaaseen? Me ihmiset olemme idiootteja, me teemme jatkuvasti virheitä, me emme ymmärrä pyytää ajoissa anteeksi. Me olemme vain ihmisiä. Pitääkö minun vetää loppuelämäkseni juuttisäkki päähän ja pysyä kotonani, jotten tekisi virheitä? Jos elän 99% elämästäni Jumalalle mieleisellä tavalla ja sitten viime hetkillä mokaan, joudunko helvettiin? Miksi ihmisen pitää leikkiä täydellistä, vaikkei hänellä ole työkaluja siihen?
5) Mitä tapahtuu niille, jotka eivät koskaan saa kuulla Jumalasta?
6) Miksi kristitty haluaa tempaukseen mukaan? Eikö olisi inhimillisempää jäädä tänne auttamaan heikkoja ja syntisiä ihmisiä ja auttaa pelastamaan heidän sielunsa?
7) Miksi pitää haluta taivaaseen? Siellähän ollaan ikuisesti. Siis aina. Soitetaan harppua ja ollaan onnellisia. Miksei taivaassa voi tuntea kipua, surua tai pettymystä? Miksi me emme saa enää olla ihmisiä vaan aivopestyjä lampaita? Kysyin kristityltä äidiltäni, että "eikö se kuulosta aika tylsältä". Hän vastasi "kyllä".
Tässäpä näin aluksi. Toivon, että sekä uskovat että ei-uskovat vastaisivat. Ei tyylillä "olet nyt eksyksissä, rukoilen puolestasi". Vaan ihan niitä oikeita vastauksia, kiitos.
1) Miksi Jumala loi ihmisen? Koska hän halusi seuraa? Miksi Jumala loi meidät tänne niin, että meidän ainoa tehtävämme on palvoa häntä? Siis hän loi ihmisen, jotta saisi kokea miten mahtava hän on luomalla jo sieluihimme valmiiksi Jumalan mentävän kolon? Eikö se ole jotenkin... egoistista?
2) Pitääkö jättää aivot narikkaan, jos haluaa olla kunnon kristitty? Miksi kaikkiin kysymyksiin pitää vastata Raamatun lauseilla? Miksei voi ajatella itse? Miksei voi ymmärtää, miten paljon kristinusko on saanut vaikutteita muista uskonnoista? Miksi historiaa ja biologiaa ei voisi ymmärtää Raamatun rinnalla? (Viimeisten tilastojen mukaan Jeesus on tummaihoisempi, lyhyempi, lihavampi ja kouluttamattomampi kuin meidän on annettu ymmärtää)
3) Miksi ihmiset sanovat, että Raamattu on täysin Jumalan sanaa, vaikka sen ovat kirjoittaneet ihmiset? Miksi UT olisi suoraa lainausta Jeesukselta, kun sen kirjoittaneet ihmiset eivät ole häntä tavanneet ja välissä on ollut vuosikymmeniä?
4) Miksi vaihtoehtoina on taivas ja helvetti? Miksi Jumala sanoo, että rakastaa ihmistä, mutta kaikilla kristityilläkään ei ole varmuutta, mihin he kuoleman jälkeen päätyvät? Miten Hän, joka on meidät luonut, ei ottaisi kaikkia taivaaseen? Me ihmiset olemme idiootteja, me teemme jatkuvasti virheitä, me emme ymmärrä pyytää ajoissa anteeksi. Me olemme vain ihmisiä. Pitääkö minun vetää loppuelämäkseni juuttisäkki päähän ja pysyä kotonani, jotten tekisi virheitä? Jos elän 99% elämästäni Jumalalle mieleisellä tavalla ja sitten viime hetkillä mokaan, joudunko helvettiin? Miksi ihmisen pitää leikkiä täydellistä, vaikkei hänellä ole työkaluja siihen?
5) Mitä tapahtuu niille, jotka eivät koskaan saa kuulla Jumalasta?
6) Miksi kristitty haluaa tempaukseen mukaan? Eikö olisi inhimillisempää jäädä tänne auttamaan heikkoja ja syntisiä ihmisiä ja auttaa pelastamaan heidän sielunsa?
7) Miksi pitää haluta taivaaseen? Siellähän ollaan ikuisesti. Siis aina. Soitetaan harppua ja ollaan onnellisia. Miksei taivaassa voi tuntea kipua, surua tai pettymystä? Miksi me emme saa enää olla ihmisiä vaan aivopestyjä lampaita? Kysyin kristityltä äidiltäni, että "eikö se kuulosta aika tylsältä". Hän vastasi "kyllä".
Tässäpä näin aluksi. Toivon, että sekä uskovat että ei-uskovat vastaisivat. Ei tyylillä "olet nyt eksyksissä, rukoilen puolestasi". Vaan ihan niitä oikeita vastauksia, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ymmärryksellä minkä olen saanut:
1) Ihmisen sielun pelastus on ihmisen elämän tarkoitus, että voi elää autuaana Luojassa.
2) Aivojaan voi käyttää vapaasti ja samoin saa anoa Jumalalta lahjavanhurskautta eli hyvää mielenlaatua Jumalan antamana ja Hengen hedelmänä. Jos ihminen alkaa vesittää Jumalan sanan ilmoitusta vastaan, niin silloin kannattaa tehdä parannusta anomalla ymmärrystä ja viisautta ja neuvoa ja tietoa, jos tahtoo, sillä siitä on kysymys loppujen lopuksi, sillä rakkaus on vapaaehtoista eikä pakonomaista. Pyritäään vaeltamaan rakkaudessa Herraa Jeesusta ja lähimmäisiä kohtaan, niinkuin on kirjoitettu.
3) Jumalan tahdon mukaisissa kirjoituksissa Jumalan Henki on vaikuttanut kirjoituksen tuotosta vaikka onkin toiminen ihmisen kautta. Se, voiko siellä olla sielullista vajavaisuutta, selviää mielestäni siinä, ettei kaikkea Paavali kirjoittanut Herran käskyinä vaan myös näkemyksenään, mutta sekin oli Jumalan Hengen opettama.
4) Kilvoitteluun liittyy ei elämättömyys vaan täysillä eläminen Jeesukselle rakastaen Herraa tekemällä tahtoaan ja lähimmäisiään. Virheitä tapahtuu tehdessä, mutta niistä voi tehdä parannusta, eikä kukaan ole täydellinen Isän mittapuun mukaan, mutta iloa voi kokea jo pienestä onnistumisesta Jumalan Hengen avulla, tosin nekin näemme vasta Hengen osoittaessa tai viimeistään tuomiolla. Kukin pyrkiköön elämään hyvän omantuntonsa säilyttäen ja Jumalan tahdon tuntemisessa ja lähimmäisen rakastamisessa. Loppujen lopuksi vain Hengen täydeydessä voimme elää Isän Jumalan tahdossa ja silloin toteutuu se, että en enää elä minä vaan Kristus minussa, sillä eivät ole enää minun tekoja vaan Pyhän Hengen vaikutusta ja johdatusta ja tekoja, sillä Jumalan armolahjoissa ja voimateoissa ja todistuksessa ja muussa esilletuomisessa. Siten voimme parhaillaan olla ansiottomia palvelijoita Jumalan käytössä ja tahtonsa välikappaleina, autuaat ne, jotka sitä tahtovat antaessaan itsensä Jumalan käyttöön ja johdatukseen. Yhdellä yksi ja toisella toinen, autuaat kaikki jotka pienessäkin ovat uskollisia ja tekevät Isän tahdon oman sijaan, jos ovat keskenään ristiriitaiset, sillä ristimme saamme ottaa ja seurata Ristin Herraa, toki saamme myös omiamme tehdä, mutta aina on parempi ensin etsiä Jumalan valtakuntaa ja vanhurskauttaan.
5) Samoin kuin meille kaikille eli meidät tuomitaan vanhurskaasti lain ja evankeliumin mukaan.
6) Siinä tilanteessa, missä ihmiset ovat ottaneet pedon merkin, näkemykseni mukaan parannuksen tekeminen on kenties mahdotonta, koska on myynnyt sielunsta epäjumalanpalvelukseen. Kaikille ihmisille tullaan nämä viimeisessä evankeliumin julistamisessa tiedoksi tekemään, mutta toiset uskovat ja toiset eivät, näin se on jo nyt, kun voimme lukea asiat Raamatusta. Oikeastaan tilanne ei siitä muutu silloinkaan, se saa vaan viimeisen elonkorjuun muodon ja ihmiset erotellaan toisistaan niinkuin jyvät maanviljelija erottaa akanoista puimatantereella viskimellä ja puimakoneella. Sinä et voi pelastaa ihmisiä, vaan yksin Herra pelastaa, vaikka sinä voit rukoilla ja pitää esillä hyvää sanomaa tai armolahjojen kautta rakentaa itseäsi ja kanssamatkaajiasi. Et voi auttaa todellisuudessa ketään, ottamalla itsesi päälle Jumalan vihaa, mutta voit kenties auttaa moniakin vaeltamalla Jumalan Hengen täyteydessä ja rakkaudessa ja johdatuksessa eli elämällä Isän tahdon mukaan Jeesuksessa, sillä hänestä erossa et voi tehdä mitään hyvää hengellisesti, vaikka sielullisesti voitkin, mutta samoin voit hänessäkin hengellisen lisäksi ja yksin Henki tekee eläväksi ja pelastaa ihmiset uudestisynnyttämällä elävään toivoon.
7) Ensimmäisessä ylösnousemuksessa siihen arvollisiksi katsotut tulevat elämään tuhatvuotisessa valtakunnassa uudessa maassa tulella puhdistetussa Jeesuksen Kuningaskunnassa ja valtakunnassa ja alaisuudessa nimet Karitsan elämän kirjassa. Se on kuitenkin huomattavasti parempaa, sillä Saatana on sidottu eikä kirousta ole enää oleva ja samoin kiusaukset poistuu, että on helpompi elää Jumalan vanhurskaan tahdon mukaan. Siten myös voi olla onnellinen Jumalassa ja kiittää Luojaa hyvästä elämästä, samoin kaikesta siitä rauhasta ja vahurskaudesta, jossa Herra tahtoo meidän elävän. Luodun on hyvä Luojaa kiittää, koska se kuuluu luomakunnan järjestykseen ja Luoja on Hyvä Herra ja hänessä yksin on hyvyys ja ylitsevuotavuus armossaan ja rakkaudessaan ja vanhurskaudessaan.
Jos voit elää ilossa tai surussa, niin etkö valitse ensimmäistä, samoin jos voit elää rakkaudessa tai vihassa, niin etkö valitse ensimmäistä, samoin jos voit elää hyvässä tai pahassa, niin etkö valitse ensimmäistä. Jos valitsin ensimmäiset, niin tahdot Jumalan valtakuntaan, jos valitsit toiset niin myös Tuonela voi sinulle kelvata, mutta mitä mielevyyttä siinä olisi, kun voit rakastaa sieluasi ja elämää ja hyvää.
tutustu muihinkin uskontoihin kuin kristinuskoon ja mikäli raamattu edelleen vaikuttaa ainoalta oikealta kirjalta niin jatka uskomista ja etsi vastauksia rukouksessa.
mikäli englannin lukeminen vain sujuu niin täältä löytää loistavan kokoelman uskonnollisia tekstejä.
http://www.sacred-texts.com/index.htm
Kiitän, että jaksoit vastata noin perusteellisesti. Muista kohdista ei jäänyt kommentoitavaa, paitsi näistä:
6) Pedon merkistä. Sen ottaa ei-uskova sekä uskova ja sen jättää ottamatta ei-uskova sekä uskova. Tänne siis jää ihmisiä, ei-uskovia, jotka eivät ole ottaneet pedon merkkiä. Koska heillä on järki ja itseisarvo. "Kukaan ei voi minua omistaa". Suurin osa ei-uskovistakin on kuullut pedon merkistä. Minä en aio merkkiä ottaa. Mutta, jos oikein rukoilen Jumalalta että saisin jäädä tänne? Suurin osa läheisistäni on ei-uskovia. Minua pelottaa ajatus, ettei tänne jää ketään kertomaan siitä mahdollisuudesta, mitä Jumalalla on tarjottavana. Se kuulostaa, no... epäreilulta. Etenkin lasten kohdalla.
7) Miltä tuntuu ilo, jos ei koskaan koe surua? Ei miltään. Miltä tuntuu onnistuminen, jos ei ole koskaan epäonnistunut? Ei miltään. Tunteet tarvitsevat vastakohtia ollakseen olemassa. Olit väärässä yhdessä asiassa. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.
Minun olisi esimerkiksi vaikea kuvitella, että minulla olisi avioliitto, joka olisi täydellinen ja jossa ei koskaan riideltäisi. Kuinka paljon sitä arvostaisin? Enkö arvostaisi sitä silloin enemmän, kun tiedän, että "tuostakin olemme yhdessä selvinneet, vaikka vaikeaa oli"?