Olipa kerran

Kaikkeus hyötyy seikkailustamme illuusiossa, sillä senkin tulee oppia. Se oppii meidän seikkailijoiden kautta..

Niin hyödymme mekin yhtä lailla kuin (Kaikkeus).
Pistin sulut, kun se on niin polariteettinen ilmaus joka rajaa jotakin millä ei ole rajoja.

Tarinassa Pieni sielu ja Jumala ovat yhtä.
Jokainen meistä on tämä Pieni Sielu.
Hieno opetus tarinassa myös piilee joka on myös mainittu Raamatussa.
On se että käännä toinenkin poski, kun lyöjänä olet sinä itse joka ei vain muista kuka on.

Saagapolku kirjoitti:

Kaikkeus hyötyy seikkailustamme illuusiossa, sillä senkin tulee oppia. Se oppii meidän seikkailijoiden kautta..

Niin hyödymme mekin yhtä lailla kuin (Kaikkeus).
Pistin sulut, kun se on niin polariteettinen ilmaus joka rajaa jotakin millä ei ole rajoja.

Tarinassa Pieni sielu ja Jumala ovat yhtä.
Jokainen meistä on tämä Pieni Sielu.
Hieno opetus tarinassa myös piilee joka on myös mainittu Raamatussa.
On se että käännä toinenkin poski, kun lyöjänä olet sinä itse joka ei vain muista kuka on.

>>>>Niin hyödymme mekin yhtä lailla kuin (Kaikkeus).
Pistin sulut, kun se on niin polariteettinen ilmaus joka rajaa jotakin millä ei ole rajoja.>>>>

Me olemme lähes pakotettuja tällä tasolla polariteettisiin ilmauksiin. Jos puhuisimme ei-polaarisesti, sanoisimme ei ja kyllä yhtäaikaa. Jos sanoisimme hyvä, joutuisimme sanomaan samaan aikaan paha: puhuisimme hyvä-pahasta, itä-lännestä, Kaikkeus-ei-Kaikkeudesta ja Jumala-ei-Jumalasta.

Sanoilla on vastakohtansa, myös valolla. Tarinassa valo ja pimeys ovat harhaa. Pieni Sielu (=Jumala eli Kaikkeus) tahtoi kokea olevansa sitä mitä oli, ja samalla kadotti itsensä Valoon. Käsitteet valo ja pimeys kuuluvat polariteettien maailmaan.

Hienoa näissä tarinoissa on se, että voimme muodostaa näkemyksen siitä mitä tarina kertoo. Yleispätevää kaikille ihmisille sopivaa näkemystä lienee turha etsiä, koska käytämme vaihtelevia sanoja ja olemme tottuneet, ainakin monet meistä, tietynlaisiin sanontoihin.

Saagapolku kirjoitti:

Kaikkeus hyötyy seikkailustamme illuusiossa, sillä senkin tulee oppia. Se oppii meidän seikkailijoiden kautta..

Niin hyödymme mekin yhtä lailla kuin (Kaikkeus).
Pistin sulut, kun se on niin polariteettinen ilmaus joka rajaa jotakin millä ei ole rajoja.

Tarinassa Pieni sielu ja Jumala ovat yhtä.
Jokainen meistä on tämä Pieni Sielu.
Hieno opetus tarinassa myös piilee joka on myös mainittu Raamatussa.
On se että käännä toinenkin poski, kun lyöjänä olet sinä itse joka ei vain muista kuka on.

" "Ajattele sitä näin," sanoi Jumala. "Olet kuin kynttilä Auringossa. Ei sinulla siellä mitään hätää ole. Muiden miljoonien, ziljoonien toisten kynttilöiden joukossa jotka muodostavat Auringon. Eikä aurinko olisi Aurinko ilman sinua. Ei, se olisi aurinko ilman yhtä kynttiläänsä ... eikä se olisi Aurinko ollenkaan, sillä se ei paistaisi yhtä kirkkaasti. Siispä. Kuinka tuntea itsensä Valona kun olet Valon keskellä - siinäpä kysymys." "

Tämä paljastaa oleellisen. Ollessaan valo (tässä: valo ilman polariteettejä) Kaikki-Mitä-On tahtoi nähdä itsensä valona, ja joutui kiinni polariteetteihin. Ilman näennäistä pimeyttä ei voi nähdä valoa.

Kun on valo niin ei näe itseään valona. Jos näkee itsensä valona joutuu olemisen tilasta näennäisen valon (polaarisen valon) piiriin. Näin tuon käsitän.

Jeesuksen neuvo kääntää poskensa ja tehdä toisille samoin kuin itselle perustuu siihen, että toinen = minä itse. Se perustuu suoraan havaintoon ykseydestä.

kokija kirjoitti:

>>>>Niin hyödymme mekin yhtä lailla kuin (Kaikkeus).
Pistin sulut, kun se on niin polariteettinen ilmaus joka rajaa jotakin millä ei ole rajoja.>>>>

Me olemme lähes pakotettuja tällä tasolla polariteettisiin ilmauksiin. Jos puhuisimme ei-polaarisesti, sanoisimme ei ja kyllä yhtäaikaa. Jos sanoisimme hyvä, joutuisimme sanomaan samaan aikaan paha: puhuisimme hyvä-pahasta, itä-lännestä, Kaikkeus-ei-Kaikkeudesta ja Jumala-ei-Jumalasta.

Sanoilla on vastakohtansa, myös valolla. Tarinassa valo ja pimeys ovat harhaa. Pieni Sielu (=Jumala eli Kaikkeus) tahtoi kokea olevansa sitä mitä oli, ja samalla kadotti itsensä Valoon. Käsitteet valo ja pimeys kuuluvat polariteettien maailmaan.

Hienoa näissä tarinoissa on se, että voimme muodostaa näkemyksen siitä mitä tarina kertoo. Yleispätevää kaikille ihmisille sopivaa näkemystä lienee turha etsiä, koska käytämme vaihtelevia sanoja ja olemme tottuneet, ainakin monet meistä, tietynlaisiin sanontoihin.

Kaunis tarina, ja opettavainen, mutta anteeksi antoa paljon tärkeämpi asia on ettei synny anteeksiannettavaa, koska silloin kaikki on annettu anteeksi jo etukäteen, niin silloin ei tarvitse, loukkaajaa, pahantekijää jotta voisi antaa anteeksi
Jos kukaan ei loukaantuisi kun loukataan, maailma olisi ihan toisenlainen,sillä ei olisi enään loukkajia eikä pahantekijöitäkään,sllä tietämättään ihmiset tekevät pahaa, koska hyvän teon seuraksetkin saattavat olla pahoja
On helppo sanoa, että annan anteeksi, koska meillä on hyvän idea anteeksiantamisesta, mutta antaako
karmamme
, eli psykologinen perimämme anteeksi, koska se perustuu toisen hyväksikäyttöön sekä taloudellisesti, että henkisesti

arjuuna kirjoitti:

Kaunis tarina, ja opettavainen, mutta anteeksi antoa paljon tärkeämpi asia on ettei synny anteeksiannettavaa, koska silloin kaikki on annettu anteeksi jo etukäteen, niin silloin ei tarvitse, loukkaajaa, pahantekijää jotta voisi antaa anteeksi
Jos kukaan ei loukaantuisi kun loukataan, maailma olisi ihan toisenlainen,sillä ei olisi enään loukkajia eikä pahantekijöitäkään,sllä tietämättään ihmiset tekevät pahaa, koska hyvän teon seuraksetkin saattavat olla pahoja
On helppo sanoa, että annan anteeksi, koska meillä on hyvän idea anteeksiantamisesta, mutta antaako
karmamme
, eli psykologinen perimämme anteeksi, koska se perustuu toisen hyväksikäyttöön sekä taloudellisesti, että henkisesti

Vuosia sitten eräs henki ilmoitti selväsanaisesti, "että ihmiset eivät kykene parempaan, joten tiettyjä taitamattomuuksia (kuten sotia) ei tarvitse ihmetellä". Pääasia että tekee parhaansa, koska muuhun ei pysty. Ihmisten persoona kultivoituu hyvän tekemisessä, kun motiivi on hyvä, vaikka tuo hyväntekeminen aikaansaisi fyysistä pahaa ja sotiakin. Persoonan kultivoiminen on eräs varma tie sisäiseen rauhaan.

Vasta kun henkilöllisyys lakkaa olemasta ja universumi katoaa, niin sodat loppuvat lopullisesti. Universumi katoaa oivalluksessa, se on: pysyvässä henkilöllisyyden katoamisessa. Tietoisuus jää, ja maallinen toimintakyky.

kokija kirjoitti:

Vuosia sitten eräs henki ilmoitti selväsanaisesti, "että ihmiset eivät kykene parempaan, joten tiettyjä taitamattomuuksia (kuten sotia) ei tarvitse ihmetellä". Pääasia että tekee parhaansa, koska muuhun ei pysty. Ihmisten persoona kultivoituu hyvän tekemisessä, kun motiivi on hyvä, vaikka tuo hyväntekeminen aikaansaisi fyysistä pahaa ja sotiakin. Persoonan kultivoiminen on eräs varma tie sisäiseen rauhaan.

Vasta kun henkilöllisyys lakkaa olemasta ja universumi katoaa, niin sodat loppuvat lopullisesti. Universumi katoaa oivalluksessa, se on: pysyvässä henkilöllisyyden katoamisessa. Tietoisuus jää, ja maallinen toimintakyky.

Universumi katoaa oivalluksessa.

Totta, ja antaakaamme itsellemme anteeksia kun ollaan huijattu itseämme kuvittelulla että se on ja näin kiusattu luuloillamme ja kuvitelmilla todellisuudesta jota itseasiassa ei ole koskaan edes ollutkaan.