Olen tutustumassa ortodoksiseen kirkkoon, tarkoituksenani olisi liittyä jossain vaiheessa.
Olisin nyt kiinnostunut kuulemaan joltakin kirkon jäseneltä, mikä kanta ortodoksisella kirkolla mahtaa olla avoliittoon. Onko se jokaisen kristityn itse vapaan tahtonsa mukaan päätettävä asia, vai onko kirkolla jokin selvä kanta asiaan?
Olisin nyt kiinnostunut kuulemaan joltakin kirkon jäseneltä, mikä kanta ortodoksisella kirkolla mahtaa olla avoliittoon. Onko se jokaisen kristityn itse vapaan tahtonsa mukaan päätettävä asia, vai onko kirkolla jokin selvä kanta asiaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kerropa nyt se kirkon kanta...
Muut ovat varsin oikeansuuntaisesti täällä kuvanneet kirkon näkemystä avoliitosta. Kirkon perinne ei tunne tällaista yhteiselämän muotoa, vaan se on selkeästi maallistuneen (tekisi mieli sanoa länsimaisen ja modernin) yhteiskunnan ilmiö.
Muuta miehen ja naisen yhteiselämän muotoa kuin avioliitto, ei kirkossa tunneta.
Muistetaanpa että myös kihlaus on kirkollinen toimitus, joka nykykäytännössä tosin toimitetaan yleensä avioliiton mysteerion yhteydessä.Kihlaus on kuitenkin vanhassa perinteessä toimitettu erillisenä toimituksena eikä sekään suinkaan merkitse avoliittoa.
Mitä etiikkaan ja moraaliin tulee, ne ovat ortodoksisessakin näkökulmassa hyvin tärkeä ja vastuullinen alue. Kirkon jäsenyydessä kasvu on aina hengellistä kasvua ja kirkon perinteen ohjaamana löytyvät vastaukset myös parisuhdetta koskeviin kysymyksiin.
Kristus nousi kuolleista!
Ortodoksisen kirkon perinteen mukaan AVIOLIITTO on ainoa hyväksyttävä muoto miehen ja naisen välisessä suhteessa. Avoliitto ei ole rinnastettavissa perinteen mukaan avioliittoon. Avoliitossa kun ei sitouduta mihinkään - se ei ole minkäänlainen liitto.
Opiskeluintoa Sinulle Maru, jos haluat vakavasti liittyä ort. kirkkoon!!!
Kassialma
Näin arvelinkin asian olevan, kiitoksia vain vastauksesta. Ja kannustuksesta :)
Hei!
Mistä johtuu, että monet ortodoksit elävät avoliitossa? Onko maallistunut elämäntapa, uskonnollisuudesta sekä kirkosta etääntyminen vetänyt pitemmän korren? Iso osa ihmisistä ei nykyään esim. käy lainkaan kirkossa ehkä vain pääsiäisenä tai häissä ja hautajaisissa?
Surullista vai mitä ?
- vanharouva-
Itse olen ortodoksi ja elän avoliitossa. Ottamatta sen enempää kantaa kirkolliseen näkemykseen niin minulla se on ainakin askel kohti sitoutumista - avioliittoa. (tosin miellän avoliitonkin jo pieneksi sitoutumiksi ei kirkollisessa mielessä)
Kristus nousi kuolleista!
Hei Vanharouva!
Kysymyksesi on hyvä. Oma käsitykseni avoliitossa elämisestä on juuri mitä sanoit: maallistuminen. Toinen syy jonka olen huomannut on "susiparin" eri uskonto, eri arvot.
Koska olemme valtiokirkko, rekisteriä pitävä kirkko, jäseninä on paljon ihmisiä, jotka ovat vain jäseniä. Kirkko on "välttämätön paha" vain silloin kun tarvitaan hautajaiset, kasteet, häät, ym. perhejuhlat. (Prosentuaalisesti sama kirkossakävijämäärä on toisella valtiokirkolla, ilmiö on yhteinen).
Ilman muuta on surullista, että asia on näin. Valtio ei mitenkään edistä tätä asiaa: uuden uskonnonopetuslain mukaan ortodoksista uskontoa saa opettaa toisuskoinen. Tätä en katso suopein silmin. Perheellä on tietty suuri merkitys lasten uskonnollisessa kasvatuksessa, sieltä se siemen lähtee. Mutta kuten kysyit, miten saada ihmiset ymmärtämään oman uskonnon perinnettä ja rikkautta ja sitä hyvää elämäntapaa minkä kirkko meille mahdollistaa.
Onko maallistuminen länsieurooppalainen ilmiö?
Näin kyselee Kassialma
Ouuh, kirjoitin jo yhden viestin, mutta se hävisi...
Eli itse elän avoliitossa, olen kihloissa, naimisiin menossa. Avoliittoni syntyi jo ennenkuin vakavissani ryhdyin tutustumaan ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan, ja kuten niin monessa perheessä, myös meillä vain minä olen meistä mahdollisesti tuleva ortodoksi. Avomieheni haluaa jossain vaiheessa naimisiin, mutta hän ei aseta minkäänlaista uskonnollista velvoitetta asialle. Ainoastaan omalla päätökselläni en tästä naimisiin voi mennä, ja kuten avopuolisoni kunnioittaa minun vakaumustani, kunnioitan myös minä hänen näkemyksiään. On tehtävä kompromisseja, jotka tyydyttävät molempia. Rakkaus on silti todellista, ja sitoutuminen syvää, muttei tietenkään kirkollisessa mielessä.
Kuinka paljon kirkko muuten antaa jäsenilleen normeja, joiden mukaan tulee elämänsä elää? Olen saanut sen käsityksen, että ortodoksisuudessa ei ensi kädessä ole kysymys siitä, miten hyvin erilaisia moraalisäännöksiä noudattaa, ja uskonto ei ole yhtä kuin moraali, ainakaan korostetusti. Kasvaako eettisyys uskon mukana, hengellisen elämän syventyessä? Tarkoittaako maallistuminen uskonnollisesta, Jumalaa kuuntelevasta elämänkatsomuksesta etääntymistä enemmänkin kuin moraalisista ja konkreettista ohjeista irtisanoutumista?
Kristus nousi kuolleista!
Hei Maru!
Kristus itse on antanut meille ohjeita miten elää. Itse en pidä sanasta moraali, joten en käytä sitä. Kristuksen ohjeet ovat: Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi, rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi ja 10 käskyä. Vuorisaarna antaa meille myös hyviä ohjenuoria elämäämme. Elämän tarkoitus on elää meille annettu elämä, mieluimmin Jumalan tahdon mukaisesti. Ortodoksisuus on elämää ja ortodoksisuutta oppii osallistumalla kirkon jumalanpalveluksiin, opiskelemalla kirjallisuudesta, keskustelemalla ja omasta yksityisestä rukouselämästä - meillä on upea rukouskirja, ja elämällä sitä!
Ortodoksisuuden opin määritelmät on tehty mm. yleisissä kirkolliskokouksissa ja ne ovat ortodokseja velvoittavia. En puhuisi normeista vaan opinmukaisesta elämästä.
Maallistuminen on vastakohtana kirkollisuudelle, piittaamattomuudelle sen elämälle.
Iloitsen, että olet löytänyt rakkaan elämänkumppanin. Toivon elämäänne kaikkea hyvää!
Kassialma
Hei ja kiitos opastuksesta! Jatkan tietäni eteenpäin ja tutustun aiheeseen lisää.
Näin keskusteltiin 10 vuotta sitten.
Asia on yhä ajankohtainen.
Olisi hyvä jos saisi tietää selkeän kannan.
Tilannehan on se että jos vastaaja asuu itse avoliitossa, niin hän tietysti puolustaa avoliittoa, vaikka se ei olisikaan oikein.
Poikamies, kiva ortodoksityttö olisi ok.
Avioliittoon ehkä ei,avoliitto olisi ok.
Oleellisintahan tietenkin olisi, että jokin suhde ON Jumalan tahto. Ja mistäs sen sitten voi tietää...??? Kyllähän sitä pappi voi vihkiä kenet tahansa aviopariksi, mutta onko sitten aina Jumalan tahto...??? Näitäkin asioita ihmiset miettivät varmasti paljon enemmän aikoina, jolloin ei ollut ehkäisyvälineitä eikä sosiaalitukia yksinhuoltajille.
Roman Catholic on parempi.