Hirveä suhde

Elin parisuhteessa, jossa en saanut omaa tilaa olla oma itseni.
Aina kuulin huomautuksia tekemisistäni silloiselta mieheltäni. Sellaista pikkumaista naljailua ruuasta, ulkonäöstä jne. Kaikkein tyrmistyttävuntä oli se, että naisystäväni olivat muka lesboja, kun nautin heidän seurastaan, ts. hän oli mustasukkainen ja narsisti.
Alussa en piitannut naljailusta, otin sen huumorilla, mutta ajan oloon aloin puolustautua. Sanoin, että mitäs olet kanssani, jos kerran mussa on niin hemmetisti vikaa, ota vuoteesi (tavarasi) ja häivy.
Sen jälkeen alkoi eroprosessi minun osaltani olla aluillaan, olin kyllästynyt kaikkeen, ei ollut yhteistä säveltä enää. Siitä sota syttyi! Minua hakattiin ja haukuttiin mennen tullen ja sanottiin:Et lähde elävänä!
Menin lopulta turvakotiin, mietin asioita rauhassa, välillä itkin ja rukoilin. Palasin kotiimme hakemaan vain omat henkilökohtaiset tavarani puolisoni ollessa työssä. Otin lopputilin työpaikastani vedoten henkilökohtaisiin syihin, joten saatoin mennä minne nenä näytti.
Uhkarohkeaa oli jättää vakituinen, hyväpalkkainen työ ja hypätä työttömäksi ja muuttaa yksin pois ystävien ja sukulaisten läheisyydestä. Minusta se oli ainoa vaihtoehto ja se vapaus helpotti, materiasta viis veisaan.
Muutosta on jo parikymmentä vuotta
Toivon, että huonossa parisuhteessa elävät saavat voimia lähteä siitä helvetistä pois.