Mummoni on dementikko. Mietin mikä voi olla syynä, että hän on lapsistaan unohtanut äitini, joka oli hänen kanssaan eniten tekemisissä ja tuntui olevan hyvin rakas mummoleni?
Äitini on kuollut ja äitini kuolema oli mummolle kova paikka. Häneltä on kuollut muitakin lapsia ja muut lapsensa hän muistaa hyvin, niin elävät kuin kuoleetkin. Hän myös muistaa muiden kuoleiden lastensa kuolema syyt ja milloin kuolivat. Äitini kuolemaa ei muista. Jos näyttää äitini kuvan hän sanoo sen olevan vanhin lapsensa eli muistaa tavallaan, mutta ei muista edes nimeä ja ikinä ei äidistäni mitään suostu puhumaan. Ennen dementiaa mummoni ei paljon muusta puhunutkaan kuin äidistäni ja suri tätä kovasti. Myös minä tunnuin olevan mummoleni rakas, mutta nykyään ei muista minuakaan. Tietää, että olen hänen lapsenlapsensa, mutta en selvästikään enää merkitse mummoleni mitään. Hän ei esim. enää anna minun halata itseään ja ennen se oli hänelle tärkeää. Hän itse halasi aina nähdessä ja lähtiessä. Selvästi muistaa muut lapsenlapsensa paremmin.
Voiko olla, että ihminen alitajuisesti haluaa unohtaa jonkun? Äitini oli avioton lapsi ja häpeä sen vuoksi mummoleni. Voisiko tämä selittää sen ettei hän edes haluaa enää muistaa äitiäni ja minua?
Kun dementikko unohtaa läheisensä
27
4242
Vastaukset
- näin vaan on
Dementian syvetessä vanhus ei enää muista kaikkia läheisiään. Ja hyvinkin voi olla että sen aviottoman lapsen häpeän takia ikäänkuin "haluaa" unohtaa. Se haluaminen ei ole tahdonmukaista vaan kenties sellaista että nuorena asiasta ei puhuttu ja nyt eräällä lailla palataan samaan tilanteeseen. Samoin voi käydä niin että alkaa pitämään lapsenlapsia omina lapsinaan, varsinkin jos on vähänkin saman näköinen kun kyseinen lapsi nuorena.
- muhku45
demantiahan tuhoaa aivosoluja,muistihan tekee meistä ihmisiä ja luonne katoaa sen mukaan kun aivot tuhoutuu....esim.miun mies 60 v...ei muista lapsiaan enää,esim.jos näytän tyttärestä kuvan pikkusena,hän tunnistaa ,mutta jos näytän 12v...hän ei tunnista...eli lähimuisti on täysin tuhoutunut...ja mm.hyvin rakkaat ihmiset muuttuu täysin vieraiksi....dementikko saattaa jopa suuttuu jos halaa...koska tuttu muuttunut vieraaksi,tätä joutuu vaan hyväksymään,rakas ihminen katoaa johonki tuntemattomaan..mutta hellyyttä ja läheisyyttä ja läsnäoloa dementikko kaipaa,voi jutella siitä mitä hän muistaa...eli ei pidä ottaa itteensä,sairaus on viheliäinen
- unohduin
OLET VÄÄÄRÄSÄSSÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VÄÄRÄSSÄ VALHEITA!!!!!
- typerä
unohduin kirjoitti:
OLET VÄÄÄRÄSÄSSÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VÄÄRÄSSÄ VALHEITA!!!!!
vastaus.
- Etra
Dementtinen henkilö ei pysty tahdonvoimallaan sulkemaan mielestään asioita, kyllä se johtuu ihan muusta, hänen aivonsa muuttuvat ja rappeutuvat. Hän ei tee sitä ilkeyttään, hän ei vaan pysty muistamaan edes tärkeitä asioita tai henkilöitä! Se ei tarkoita, että ette olisi hänelle rakkaita, hän ei vain enää tiedä siitä. Tiedän miten tuskalliselta se voi läheisistä tuntua, kun oma (iso)vanhempi ei enää muista...
Jaanpa oman tarinani:
Papallani oli Alzheimerin tauti, joka rappeuttaa aivoja. Hänen elämänsä oli alkuun muistilappujen varassa, jolloin hän tarkisti asioita lapuilta ja kykeni vielä toimimaan. Hän alkoi kertomaan tarinoita vanhoista ajoista, koska hän muisti ne tarkemmin kuin uudet - ja hän saattoi kertoa samaa tarinaa useinkin peräkkäin, koska hän oli jo unohtanut kertoneensa asiasta aiemmin. Hänellä on 5 lasta, jotka alkoivat mennä sekaisin hänen päässään. Lopulta hänen vaimonsa, mummoni, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa käytännössä ikänsä, unohtui häneltä pikkuhiljaa. Hän yhdisti mummoni enää itseensä siksi, että hän kantoi vihkisormusta ja lopulta hän ei muistanut enää vaimoaan. Ei ketään. Mielestäni siinä kohdassa häneltä katosi myös tietyllä tapaa minuus, kun ei enää muistanut mitään historiastaan tai siitä kuka nyt on.- kokemusta on
tuota se liika juhliminen aiheuttaa, ei sitä paljon perjantai-illan jälkeen muista
- irene5
Mummollesi on liian vaikeaa käsitellä ,suurta tuskaa ja ikävää tuottavia asioita,eli äitisi ja ilmeisesti sinäkin olette olleet niin tärkeitä ihmisiä hänelle,joten dementikko ei pysty yleensä käsittelemään näitä "suruja" enään lookisesti,eli silloin muistista "poistuu" nämä liian vaikeat asiat. Unohtaminen dementikolla ei ole tahallista,eikä toimi enään "terveen" ihmisen säännöillä.
Lisää tietoa saat esim. Altzheimer-liitosta.
T: dementia - hoitaja- Hoitsu-D
dementiaa hoidetaan oikeasti muisti-pulverilla, jota saadaan jauhamalla lehmän aivoja
- äidin tyttö
Dementikko ei unohda tahallaan ketään.
Äitini sairastaa Alzheimerin tautia ja nyt viiden sairastetun vuoden jälkeen pitää minua siskonaan. Poikansa.. siis veljeni hän tunnistaa lapsekseen.
Lapsuuskoti on mielessä mutta nykyisessä asuinpaikassaan ei löydä omaa huonettaan.
Dementikko ei siis teeskentele missään tapauksessa muistamattomuuttaan eikä päätä itse haluaako unohtaa jonkun. - Sellaista tämä on
Aivosairauksissa muistamisesta ja toiminnoista vastanneet aivosolut tuhoutuvat. Tilannetta voisi verrata tietokoneen muistin pyyhkiytymiseen. Lopulta aivot ovat niin tyhjät, että perustoiminnot kuten puhuminen, syöminen ja käveleminen tulevat mahdottomiksi. Ihminen on tavallaan jo kuollut pystyyn. Keho edelleen muuten toimii, mutta ohjausyksikössä ei ole enää ketään kotona. Omalla lähiomaisellani on myös kyseinen tauti. Joskus mietin olisiko parempi, jos hänet voisi viedä piikille. Eläimet lopetetaan kun ne eivät kykene enää perustoimintoihin. Ihminen sijoitetaan lopulta jonnekin pehmeään koppiin odottamaan elimistön romahdusta, jota ei muuten hyväkuntoisen vanhuksen osalta olisi odotettavissa vielä parikymmeneen vuoteen. Onko sekään ihmisarvon mukaista ?
- Dementikon tytär
Omaiselle dementia tai Alzheimer on vaikeaa. Sairastunut ei välttämättä tunnista lapsiaan, eikä puolisoaan.
Isäni veli muisti isäni (lapsuusajoilta ainakin), mutta ei puolisoaan. Tai ei siis tiennyt, että ihminen joka häntä hoitaa on hänen vaimonsa.
Valitettavasti dementoitunut ei voi itse valita mitä asioita unohtaa ja mitä muistaa. Kyse ei ole halusta. Ehkä voisit lukea tarkemmin sairaudesta niin olisi helpompi ymmärtää? Vika ei todellakaan ole sinussa tai äidissäsi, miksi hän ei muista. Tai halua halata.
Oma äitini on dementikko, mutta se ei ole vielä vaikea dementia. Muistaa vielä lapsensa, nimetkin. Välillä hänellä on parempia, välillä huonompia päiviä.- 1+4
75-vuotias äitini sai pari vuotta sitten diagnoosiksi Alzheimerin taudin. Aloimme huomata hänen muistihäiriönsä jo 2000-luvun alussa, mutta isäni ei niitä noteerannut tai halunnut edes ensin myöntää. Äiti on viikon kuukaudessa palvelukodissa ja isäni saa omaishoitajana joka viikko pari päivää vapaata kun äiti on "päivähoidossa".
Äiti oireilee vaihtelevasti ja keksii aika uskomattomia temppuja. Kunto vaihtelee väsymyksen mukaan. Hänelle on kehittynyt mm. sähköpistokkeiden ja valokatkaisijoiden tuhoamisvimma. Hän myös on leikellyt hienot, vuosikausien aikana kerätyt taide- ja valokuvakirjat ihan palasiksi. Vessan pöntöstä löyyy välillä pilkottu höyhentyyny tai tiukkaan tungettu talouspaperirulla. Hän saattaa myös valvoa yli vuorokauden putkeen. Isän nukkuessa hän oli hiljattain nostanut ruokapöydän tuolit ruokapöydälle ja istui niistä yhdellä kun isäni meni alakertaa kuuntelemaan, mitä kolinaa sieltä kuuluu. Äiti on myös tehnyt tarpeensa eteisessä oleviin kenkiin.
Hän ei tunnista juuri ketään, hyvä jos isääni. On muuten hienoa tietää, että vanki maksaa vuodessa enemmän kuin sairas vanhus, joka on tehnyt koko elämänsä töitä ja tuottanut verorahoja. - 22
Dementiassa "epäoikeudenmukaista" on se, että muisti katoaa epäloogisessa järjestyksessä. Itse olen hoitajana kokenut mm. sen, kuinka dementikko on unohtanut lapsensa mutta muistaa lukemattoman joukon lauluja sanoineen.
Olenkin sanonut, että dementiaa sairastavien omaisille pitäisi järjestää kursseja sairauden kulusta. Dementiaa myös on montaa eri tyyppiä, jokaisella eri oireet. Raskain omaisille on varmaan frontaalidementia, jonka oireisiin kuuluu estoton käytös.
- ei tunne
Äitilläni dementia eteni nopeasti, noin viidessä vuodessa hän menehtyi lopulta keuhkokuumeeseen. Oli aivan hirveää, kun oli ensimmäisiä kertoja ettei äiti tuntenut minua eikä isääni.
- unohduin
Mummoni tapasi unohtaa myös muita asioita, hän unohti esimerkiksi myös sen miten tehdään PERUNAMUUSSIA
- Tarjariitta
Dementia on viheliäinen tauti.
- maijuuliini
Tarjariitta kirjoitti:
Dementia on viheliäinen tauti.
Sisareni sairastui alzhaimeriin noin kymmene vuotta sitten 52-vuotiaana. Lääkärit hoitivat häntä aluksi työuupumuksena. Hänestä tuli vähäpuheinen ja hän salasi sairauslomansa niin hyvin, etteivät hänen lapsensa tienneet että hän oli ollut jo vuoden sairauslomalla. Hänelle tuli myös tuhoamisvimma. Se alkoi listojen irroittelemisella ja rappujen purkamisella hänen omassa kodissaan.Autoakin hän ajoi yöllä tai aamulla aikaisin jolloin ei ollut liikennettä. Luonnekkin muuttui niin lempeäksi, että me muut sisarukset olimme ymmällä, koska hän oli terveenä aina omistushaluinen ja itsekäs.
Nyt hän on ollut laitoksessa jo kymmenisen vuotta. Makaa vain sängyssä ja vahtaa kattöön. Käymme häntä usein katsomassa, mutta ei saa selvää että tunnistaako hän meitä sisaruksia tai äitiämme.Nyt hän on 64 vuotias.
Samaan sairauteen sairastui myös äitimme.Hänkin on jo hoitokodissa, mikä meille omaisille oli kuin lottovoitto, että sellainen paikka saatii. Hänestä tuli niin vaativa ja ongelmainen, että me neljä omaista emme jaksaneet juosta hänen vaatimilleen käynneille. Vaikka ruoka tuotiin kotiin, hoitajat kävivät aamuin illoin, kävi hierojat , kuntohoitajat, lukuisat tuttavat ja sukulaiset, kertoi hän aina ettei ole ketään nähnyt koko päivänä. Hänellä ei ole kipuja eikä muita sairauksia ja jalka nousee vaikka ikää on jo 84. Niinpä hän alkoi keksiä sairauksia ja vaati meitä lapsiaan tuomaan milloi lääkettä tai sekin auttoi keksittyyn vaivään, että vain oli hänen luonaan. Meidät lapset hän muistaa kun näkee meidä, mutta ei osaa luetella nimiämme jos kaikki eivät ole paikalla. Kuitenkin hän on nykyiseen paikkaansa niin tyytyväinen ja kotiutunut , että ei enää vaadi meitä olemaan kokoaikaa läsnä. Hän tuntee turvallisuutta kun on aina joku hoitaja paikalla. Nyt me omaiset saamme huohahtaa ja se tuli kyllä tarpeeseen.
Tämä sairaus ei ole helppo sairastuneelle eikä varsinkaan lähiomaisille.
Jaksamista ja ymmärrystä kaikille tämän sairauden kanssa kamppaileville!
- Hoitaja -70
Äitisi on varmasti edelleen hänelle hyvin rakas ja niin sinäkin, äitisi muisto, kuolema, voi olla vaan liian raskas puheenaihe, varsinkin kun muisti heikkenee voi olla vaikeaa käsitellä omia tunteitaan ,kun joutuu miettimään mikä on ollutta ja mennyttä , mikä on tätä päivää, se vie vanhukselta hyvin paljon energiaa... Muistathan että muistihäiriöinen ihminen elää vähän kuin "usvassa" . Anna mummollesi aikaa, juttele mukavia, muistelkaa menneitä. Käytä huumoria "viisaalla"tavalla keskusteluissanne. Älä väheksy ,äläkä moiti häntä muistamattomuudesta. Heillä tunnemuisti säilyy loppuun asti , vaikka ei sinua enää fyysisesti muistaisikaan , kosketukset ja teidän tuttu tapannne halata ovat hänelle todella arvokkaita , älä lannistu vaikka hän nyt tuntuu työntävän sinua kauemmakisi. Mukavia yhteisiä hetkiä toivotellen!
- unohduin
Olet varmaan oikeassa. Tuota en tullut ajatelleeksikaan. Olen myös onnellinen siitä, että mummoni on tavallaan päässyt äitini kuoleman yli vihdoin, koska on unohtanut äitini kuoleman kokonaan. Äidistänikään ei halua yhtään puhua.
Ihmettelin siis sitä miksi mummoni muistaa hyvin muut lapsensa. Heistä 2 muutakin on kuollut ja heidän kuoiemistaan ja heistä muutenkin puhuu paljon ja samoin elossa olevista läheisistään. Kaikki muut lapsenlapsensa tunnistaa kuvista, mutta minua ei. Ei lapsena, eikä aikuisena. Toisaalta taas mummoni muistaa minun lapset ja heidän nimensä.
Vaikkei mummoni minua muistakaan, niin nautin hänen luonaan käymisestä ja hänen kanssaa juttelusta, vaikka saattaakin välillä kysyä ihmeissään nimeäni. Viimeksikin kehui nimeni kauniiksi, mutta valitettavasti se ei herättänyt hänessä mitään muistoja tai tunteita. Ihan kuin olisi kuullut nimen ekaa kertaa. - Masentunut ..
unohduin kirjoitti:
Olet varmaan oikeassa. Tuota en tullut ajatelleeksikaan. Olen myös onnellinen siitä, että mummoni on tavallaan päässyt äitini kuoleman yli vihdoin, koska on unohtanut äitini kuoleman kokonaan. Äidistänikään ei halua yhtään puhua.
Ihmettelin siis sitä miksi mummoni muistaa hyvin muut lapsensa. Heistä 2 muutakin on kuollut ja heidän kuoiemistaan ja heistä muutenkin puhuu paljon ja samoin elossa olevista läheisistään. Kaikki muut lapsenlapsensa tunnistaa kuvista, mutta minua ei. Ei lapsena, eikä aikuisena. Toisaalta taas mummoni muistaa minun lapset ja heidän nimensä.
Vaikkei mummoni minua muistakaan, niin nautin hänen luonaan käymisestä ja hänen kanssaa juttelusta, vaikka saattaakin välillä kysyä ihmeissään nimeäni. Viimeksikin kehui nimeni kauniiksi, mutta valitettavasti se ei herättänyt hänessä mitään muistoja tai tunteita. Ihan kuin olisi kuullut nimen ekaa kertaa.Se ettei mummosi muista äitisi kuolemaa johtuu siitä että dementikon lähimuisti katoaa, siis kaikki asiat jotka ovat tapahtuneet lähiaikoina voivat kadota muistista ja mieleen jää vain pieniä murusia. Omalla äidilläni on dementia, hän muistaa vain jotain ja loput mitä ei muista hän keksii omasta päästään. Sieltä voi tulla aivan höpö juttuja ja yhtään ei luottamista ole siihen mikä on asian oikea laita. Kipeä asia ja aivan hirvittävä tauti,
- .........
Äitini on unohtanut jälkikasvunsa, mutta vaimoni hän jotenkin muistaa ja vanhimman poikani.
Mutta kun käyn häntä vanhainkotisairaalassa katsomassa, tervehdin häntä, kuten hän muistaisi, laulan hänelle "virsiä", koska ne on hänelle rakkaat lapsuudesta, sekä virsikirjasta luen Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen. Ne on hänelle tuttuja ja niitten kautta kulkee tämän päivän asiat.
Mutta lapsuu ja vanhemmat, isä ja äiti, vaikka ovat kuolleet jo 30 vuotta sitten on hänelle tätä päivää.
Mutta annan hänen elää siinä maailmassa, tekemättä ongelmaa asiaan.
Joskus sitten menee tällaisella ihmisellä asiat aivan joutaviksi. Luulee ilmeisesti miehekseen minut ja jos en saa asioita käännettyä sieltä "alapäästä" mihinkään muuhun, niin silloin poistun hyvin pian.
Hän ei voi sille mitään ja sellainen ongelma juuri näillä vanhuksilla on, olkoon mies tahi nainen.
Ihminen itse ei voi asialle mitään ja jos vielä on näkö mennyt, kuten äidilläni, ei hän ääniä ymmärrä, tunne, ja kun sairaalassa vaipoissa makuutetaan ja niitä vaihdetaan, se voi johtaa kaikenlaisiin harhoihin.
Välillä lukee kuin kirjaa ääneen, kysyy ja vastaa itse jne.
Eli kaikkea voi tulla vastaan, eikä niistä kannata tehdä numeroa, mekin voimme tulla samanlaisiksi, ongelma voi tulla vain omaiselle, ellei asiaa ymmärrä.- uzma
eiko Suomessa aloiteta laakitys taudin alku vaiheissa,laakitys ei parranna vaan auttaa potilasta olemaan oma itsensa kauemmin.Mieheni on ollutAricept laakityksella kolme vuotta,nyt, hiljattain on tullut muutos han unohtaa parranajon ja suihkun,kysyy minulta minkalaiset vaatteet pitaisi tanaan panna paalle.
han on aina ollut siisti mies ja nyt hanella on siivous vimma,tavarat pitaa olla jarjestyksessa,minunkin.
Vuosia, paivia ei muista,kun vastaa puhelimeen ei muista kenen kanssa on puhunut.
Han tunnistaa sukulaiset nimia ei muista.
Osaa vasta kannykkaan mutta ei soittaa,on hukannut kolme kannykkaa ja nyt on ilman sita.
kiitos kaikille kirjoittajille,oli mielenkiintoista lukea ja nyt tiedan mita tulevaisuus tuo tullessaan.
Voimia kaikille demetikon omaisille ja hoitajille. - äidin tyttö
uzma kirjoitti:
eiko Suomessa aloiteta laakitys taudin alku vaiheissa,laakitys ei parranna vaan auttaa potilasta olemaan oma itsensa kauemmin.Mieheni on ollutAricept laakityksella kolme vuotta,nyt, hiljattain on tullut muutos han unohtaa parranajon ja suihkun,kysyy minulta minkalaiset vaatteet pitaisi tanaan panna paalle.
han on aina ollut siisti mies ja nyt hanella on siivous vimma,tavarat pitaa olla jarjestyksessa,minunkin.
Vuosia, paivia ei muista,kun vastaa puhelimeen ei muista kenen kanssa on puhunut.
Han tunnistaa sukulaiset nimia ei muista.
Osaa vasta kannykkaan mutta ei soittaa,on hukannut kolme kannykkaa ja nyt on ilman sita.
kiitos kaikille kirjoittajille,oli mielenkiintoista lukea ja nyt tiedan mita tulevaisuus tuo tullessaan.
Voimia kaikille demetikon omaisille ja hoitajille.Niin.. lääkkeitä on tähän sairauteen. Ne ei paranna mutta voivat hidastaa ja antaa muutaman paremman vuoden lisää. Äidilläni auttoivat kolme vuotta, sen jälkeen tuli sairaudessa nopeasti huononeminen.
Lääkettä vähennettiinkin sen jälkeen koska levottomuus lisääntyi. Lääke aktivoi aivoja jonka takia levottomuus lisääntyi. Nyt mennään pienemmällä annoksella että jonkinlainen liikuntakyky vielä säilyisi.
Täytyy muistaa että kyseinen sairaus voi oireilla eri ihmisillä eri lailla. Toiset on hyvin rauhallisa ja tyytyväisen oloisia.. toiset erittäin levottomia ja jopa agressiivisia.
Lääkkeen vaikutus lakkaa joka tapauksessa jossain vaiheessa.
- ISO-V
Niin tottakai kipeita asioita uhohdetaan, sita tapahtuu kaiken aikaa. Seka taysin tahallaan etta taysin tahattomasti, ja kaikkea silta valilta. Mutta muista toki itse se, etta han ei valttamatta muista kaikkea ja suhtaudu siihen hanen kannaltaan, se ei ole kiusan tekoa jos ei oikesti muista. http://mattiviikate.newsvine.com/
- muhku45
vaikka mieheni miten haluaisi,ei hän muista tytärtään,tai kohta minuakaan,ei tahdonvoimalla mitään tekemistä alzheimerin kanssa...jos ei oo aivoisssa mitään millä muistaa,surkastunut muistikeskus vaan enää...kyl se on niin helvetin tuskallista katsella vierestä kun äijä taantuu joka päivä...yhtenä päviänä pieni pilkahdus,oli keittänyt kahvia,10 kuppia vettä mutta vain lusikallinen kahvia....ihan itkin vaik ei kahvilta maistunutkaan....mut tämmöstä tää,joka päivä luovumme jostain....olen vastuussa miehestäni samalla tavalla kuin lapsesta..minä joka kerran oli vaimo...nykyinen hoitaja
- ehkä sairastun
muhku45 kirjoitti:
vaikka mieheni miten haluaisi,ei hän muista tytärtään,tai kohta minuakaan,ei tahdonvoimalla mitään tekemistä alzheimerin kanssa...jos ei oo aivoisssa mitään millä muistaa,surkastunut muistikeskus vaan enää...kyl se on niin helvetin tuskallista katsella vierestä kun äijä taantuu joka päivä...yhtenä päviänä pieni pilkahdus,oli keittänyt kahvia,10 kuppia vettä mutta vain lusikallinen kahvia....ihan itkin vaik ei kahvilta maistunutkaan....mut tämmöstä tää,joka päivä luovumme jostain....olen vastuussa miehestäni samalla tavalla kuin lapsesta..minä joka kerran oli vaimo...nykyinen hoitaja
ole kyse muistista,vaan tajunnan menetyksestä. Kun ei tajua mitään, niin ei tajua kuka on kukin. On kuin nukkuisi silmät auki.
- tyhjyydessä käynyt
ehkä sairastun kirjoitti:
ole kyse muistista,vaan tajunnan menetyksestä. Kun ei tajua mitään, niin ei tajua kuka on kukin. On kuin nukkuisi silmät auki.
13 v:aana jouduin sellaiseen tilaan,missä ei ollut aikaa eikä paikkaa.Se oli hirveää.Etenkin,kun ajoittain palasin sieltä.Kyselin perheeltäni,nukuinko minä äsken vai mitä.Koska minua ei viety hoitoon toipuminen vei kauan aikaa.Päätin,että koska kukaan ei auta,niin täytyy itse ponnistella.Koulu tuotti vaikeuksia,koska alussa en osannut lukea,laskea.Kohtaus(traumaattinen shokki) mikä aiheutti tilaan joutumisen oli aika jännä.Aivoissa kelautui tosinopeasti filminauha elämästäni.Sitten filmi poikki.Onkohan dementikoilla filmi ajoittain poikki.Varmaankin ikävä ja pelottava tunne.Ei ihme että heidän ilmeensä on usein hämmästynyt.Raukat ovat aivan hukassa.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801897Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161584
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201306En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121234Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61232hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121196Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91170Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291161Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91160