Minkälainen uskova on hyvä uskova? Minkälaisen uskovan kanssa sinä tahtoisit viettää viikonlopun?
Mitä minä tarkoitan? Yritän kertoa.
Olen tavannut n. 20 vuotisen uskonelämäni aikana monenlaisia uskovia.
Joidenkin uskovien kanssa kokee sellaista iloa ja vapautta ettei tiedä oikein miten päin olla.
Ilo ja ylsitys vain pulppuaa koko ajan sydämestä ja suun kautta ulos. Silloin on helppo käydä rukoukseen hänen/heidän kanssaan. Rukousta suorastaan odottaa ja kaipaa.
Sitten olen tavannut uskovia joiden kanssa on juuri päin vastoin. Miksi näin on?
Sitten on uskovia joiden kanssa on helppo puhua yhteisestä uskostamme. He mielellään kertovat omista Jumalan kohtaamisistaan, Jumalan ihmeistä elämässään ja aarteen etsinnöistään ja löydöistään (Raamatun tutkimisestaan). Sitten on sellaisia uskovia joiden kanssa ei kehkeydy minkäänlaista hengellistä keskustelua. He puhuvat kaikesta muusta mutta kun yrittää ottaa hengelliset asiat esille, he katsovat vaivautuneena ja vaikenevat. Miksi näin on? Ajattelen että he eivät ole lukeneet eivätkä he lue Raamattua. He eivät tunne Raamatun Kirjoituksia eivätkä he uskalla puhua hengellistä asiaa ettei heidän tietämättömyytensä tulisi paljastetuksi. Voisiko olla muita syitä heidän vaikenemiseensa?
Kaikkein eniten hämmästyn sellaista Raamattua lukevaa uskovaa jonka suusta ei saa mitään Raamattuun perustuvaa opetuksen ja kehotuksen eikä lohdutuksen sanaa. Vaikka tiedän että he ovat lukeneet paljon Raamattua ja että he lukevat Raamattua päivittäin, he eivät kerro mitään lukemastaan Sanasta. He eivät jaa Sanan aarteita toisille vaikka he itse istuvat aarrekirstun päällä. Miksi näin on? Ovatko he hengellisiä saitureita?
Sitten on uskovia jotka jakavat Sanaa aina missä he osallistuvat hengellisiin keskusteluihin. Heidän kauttaan Jumala pääsee puhumaan koska he avaavat suunsa Jumalan Sanalle. Heiltä melkein odottaa profetian sanaa, sellaista profetian sanaa etteivät he itse edes tiedosta sitä että he profetoivat. Minä olen kokenut tällaista. Olen tavannu Raamattua lukevia uskovia jotka ovat kertoneet minulle kummalliselta tuntuvan Sanan jonka he ovat saaneet Raamatusta. He ovat kertoneet että yksi Sana Raamatusta nousi hyvin voimakkaasti kun luin Sanaa aamulla. Tuo Sana on pyörinyt ajatuksissani koko päivän enkä ymmärrä miksi. Sitten he lukevat ko. Sanan Raamatusta ja Sana kolahtaa sydämeeni. Jumala on puhunut.
Minkalainen uskova Jumala tahto että me olemme?
Minkälainen uskova on kiva uskova jonka kanssa viihtyy toinen uskova?
Minkälainen uskova on uskova jonka kanssa uskosta osaton viihtyy?
Minkälainen uskova on hyvä uskova (Jumalan ja ihmisten silmissä)?
KERTOKAA MIELIPITEITÄNNE. Myös Jumalan Sanasta saa ottaa esimerkkejä ja opetuksen Sanaa.
Mitä minä tarkoitan? Yritän kertoa.
Olen tavannut n. 20 vuotisen uskonelämäni aikana monenlaisia uskovia.
Joidenkin uskovien kanssa kokee sellaista iloa ja vapautta ettei tiedä oikein miten päin olla.
Ilo ja ylsitys vain pulppuaa koko ajan sydämestä ja suun kautta ulos. Silloin on helppo käydä rukoukseen hänen/heidän kanssaan. Rukousta suorastaan odottaa ja kaipaa.
Sitten olen tavannut uskovia joiden kanssa on juuri päin vastoin. Miksi näin on?
Sitten on uskovia joiden kanssa on helppo puhua yhteisestä uskostamme. He mielellään kertovat omista Jumalan kohtaamisistaan, Jumalan ihmeistä elämässään ja aarteen etsinnöistään ja löydöistään (Raamatun tutkimisestaan). Sitten on sellaisia uskovia joiden kanssa ei kehkeydy minkäänlaista hengellistä keskustelua. He puhuvat kaikesta muusta mutta kun yrittää ottaa hengelliset asiat esille, he katsovat vaivautuneena ja vaikenevat. Miksi näin on? Ajattelen että he eivät ole lukeneet eivätkä he lue Raamattua. He eivät tunne Raamatun Kirjoituksia eivätkä he uskalla puhua hengellistä asiaa ettei heidän tietämättömyytensä tulisi paljastetuksi. Voisiko olla muita syitä heidän vaikenemiseensa?
Kaikkein eniten hämmästyn sellaista Raamattua lukevaa uskovaa jonka suusta ei saa mitään Raamattuun perustuvaa opetuksen ja kehotuksen eikä lohdutuksen sanaa. Vaikka tiedän että he ovat lukeneet paljon Raamattua ja että he lukevat Raamattua päivittäin, he eivät kerro mitään lukemastaan Sanasta. He eivät jaa Sanan aarteita toisille vaikka he itse istuvat aarrekirstun päällä. Miksi näin on? Ovatko he hengellisiä saitureita?
Sitten on uskovia jotka jakavat Sanaa aina missä he osallistuvat hengellisiin keskusteluihin. Heidän kauttaan Jumala pääsee puhumaan koska he avaavat suunsa Jumalan Sanalle. Heiltä melkein odottaa profetian sanaa, sellaista profetian sanaa etteivät he itse edes tiedosta sitä että he profetoivat. Minä olen kokenut tällaista. Olen tavannu Raamattua lukevia uskovia jotka ovat kertoneet minulle kummalliselta tuntuvan Sanan jonka he ovat saaneet Raamatusta. He ovat kertoneet että yksi Sana Raamatusta nousi hyvin voimakkaasti kun luin Sanaa aamulla. Tuo Sana on pyörinyt ajatuksissani koko päivän enkä ymmärrä miksi. Sitten he lukevat ko. Sanan Raamatusta ja Sana kolahtaa sydämeeni. Jumala on puhunut.
Minkalainen uskova Jumala tahto että me olemme?
Minkälainen uskova on kiva uskova jonka kanssa viihtyy toinen uskova?
Minkälainen uskova on uskova jonka kanssa uskosta osaton viihtyy?
Minkälainen uskova on hyvä uskova (Jumalan ja ihmisten silmissä)?
KERTOKAA MIELIPITEITÄNNE. Myös Jumalan Sanasta saa ottaa esimerkkejä ja opetuksen Sanaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
>> Myös Jumalan Sanasta saa ottaa esimerkkejä ja opetuksen Sanaa.
on hyvä ja mielenkiintoinen. Olen samaa mieltä kanssasi.
>>>Omasta puolestani sanon, ettei kannata metsästää hyvää uskovaa. Kaikki olemme tavalla tai toisella vajavaisia. Jonkun leimaaminen 'hyväksi uskovaksi' merkitsee samalla jonkun toisen leimaamista huonoksi uskovaksi. En usko, että meidän tehtävämme on jakaa toisiamme vuohiin ja lampaisiin.
jäi huomaamatta loppukanetiksi. Se oli tarkoitettu tekstin sisälle.
Lukija voi itse asetta tämän lauseen tekstiin siihen kohtaan mihin
se vaikuttaa parhaiten sopivan. Minä en korjaa kirjoitustani tämän enempää.
>>>Ja siitä voi syntyä kateutta ja kehkeytyä valtataistelu.
Köyhyys itsessään ei pelasta, mutta köyhän pitää kerjätä Jeesukselta lahjaksi, kun tiedostaa, tuntee, näkee ja kokee, että itseltä puuttuu.
Muistamme ilmestyskirjasta sanat, "en minä mitään tarvitse." Se on vakava tila silloin ihmisellä, kun alkaa olemaan enemmän vanhurskautta itsellä (vaikka muille jakaa), kun tarvetta saada Jeesukselta lahjaksi hänen täydellinen vanhurskautensa.
Jeesuksen seuraaminen merkitsee ristin ja itsensä kieltämisen tietä. Ylpeys itseriittoisuus ja oma kunnia eivät nujerru helpolla lahjavanhurskauden tieltä.
>>>Jeesuksen seuraaminen merkitsee ristin ja itsensä kieltämisen tietä. Ylpeys itseriittoisuus ja oma kunnia eivät nujerru helpolla lahjavanhurskauden tieltä.
... teidän jäsenenne jotka maan päällä ovat ..., vanhaa Bibliaa v. 1776. Kristityn kilvoitus on kuolemista pois synnistä yhdessä Kristuksen kanssa JOKA PÄIVÄ. Kristityn elämä on elämistä uskossa ja parannuksessa.
Menestyksen teologisassa uskotaan että lihakin uudestisyntyy. Tarkoittaisi lyhyesti sitä, että synnin kiusaukset ja joskus lankeemisetkin loppuisivat uudestisyntymisen jälkeen. Synnin ruumista kuoletetaan jokapäiväisen parannuksen kautta. Kun on tehty väärin, pyydetään anteeksi.
Ihminen joka elää lähellä pyhää Jumalaa, hän tuntee väistämättä myös synnin voiman joka lihassa asuu. Laki on hengellinen mutta ihminen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen, niin kuin Paavali veli asiasta kuvaavasti kirjoittaa.
Joka ei ole vihollisen oma sitä hän kuisaa, käy ympäri kuin kiljuva leijona, saadakseen vietellä pois uskosta, niin kuin Raamattu kuvailee kristityn elämää. Jeesuksen seuraamisen tie on ristin ja itsensä kieltämisen tie. Se ei ole lihallemme viihteen tie, Jeesus ei ole viihdemestari, vaan syntiuhri joka maksoi raskaat lunnaat (ruumiinsa verensä ja henkensä), lunastessaan meidät iankaikkisesta kuolemasta meidät jotka olimme luolleet syntiemme tähden.
Jeesus nousi ylös kuolleista, kuolema ei voinut häntä pitää.
HÄNESSÄ, - USKON KAUTTA -, meilläkin on nyt iankaikkinen elämä.
Meidän iankaikkinen elämämme on Jeesuksessa Kristuksessa.
Meidän pyhyytemme on Jeesuksen Kristuksen pyhyys,
meidän vanhurskautemme on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus,
ja meidän puhtautemme on Jeesuksen täydellinen puhtaus.
Ihmisessä itsessään ei löydy sellaista vanhurskautta, pyhyyttä ja puhtautta joka kelpaisi Jumalalle, siksi hän lähetti poikansa Jeesuksen lunastamaan meidät lain alaiset. Jeesus kuoli puolestamme, nyt me olemme lunastetut synnin kuoleman ja perkeleen vallan alta, olemme Jumalan lapsia. Hallelujaa kiitos Jeesus!
tekstissäsi ole mitään huomauttamista. En ainakaan huomannut mitään.
Se on juuri niin kuin sinä kirjoitat. Aamen!
Kiitos selvennyksestäsi.
>>> Ylpeys itseriittoisuus ja oma kunnia eivät nujerru helpolla lahjavanhurskauden tieltä.
eli hengellisestä köyhyydestä olen kerran kirjoittanut palstalle.
Teksti löytyy linkistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/2860752/14692574
Uudempi käännös käyttää ilmaisua 'hengessään köyhät', mikä on mielestäni parempi.
'Hengessään köyhä' tarkoittaa nöyrää, omista pyyteistään riisutunutta ja hengellisissä kasvanutta ihmistä.
Muuan suuresti kunnioittamani hengenmies sanoi aikoinaan, että hänen elämänsä suuri rikkaus on hänen lapsuutensa köyhyys. Saman voisi sanoa tästä 'hengessä köyhyydestä'. Se on elämän suuri rikkaus, jota itseriittoiset lainopettajat ja fariseukset eivät ymmärtäneet Jeesuksen aikana, eivätkä ymmärrä myöskään samalla asenteella olevat tämän ajan opettajat - ja jäävät köyhiksi.
jonka David Pawson rukoili Raamatunopetuksensa yhteydessä Raamattu avautuu -ohjelmassa TV7:lla:
En ole sellainen, jollainen minun tulisi olla.
Enkä ole sellainen jollainen tahtoisin olla.
Mutta kiitos Jumalani siitä, etten ole sellainen kuin olin ennen!
käyttäytymiset riippuvat pääosin sinusta itsestäsi.
Tapaamisissahan on aina vähintään kaksi osapuolta, joten turha sinun on luulla että on vain se vastakkainen osapuoli.
Vastakkaisen osapuolen käytökseen vaikuttaa aina myös itsensä käytös ja jos viestejäsi palstalla lukee niin se on useinkin täysin sivistymätöntä, kuten sekin kun sanoit minulle että "minun omat ystäväni teloittavat minut" (ellen usko siihen mitä sinä sanot).
Ei kaikki kehtaa alkaa toisten kanssa silmäkkäin olemaan toista mieltä, eivätkä halua riitoja kaltaistesi kanssa.
Ehkäpä asiaa voisi lähestyä, millainen on "huono" uskova. Sen esitit aloituksessasi asettuessasi uskovien yläpuolelle "laupiaaksi isäksi", joka armollisesti haluaa kaitsea laumaansa ja suo jopa alentuvan silmäyksen uskonnottomalle.
"Minkälainen uskova on hyvä uskova (Jumalan ja ihmisten silmissä)?"
Tässä lauseessasi esität täydellisen halveksunnan muita ihmisiä kohtaan. Korotat itsesi vähintään auktoriteettisi Jumalan rinnalle. Kysyt, että mitä minä ja Jumalani haluaisimme sinusta.
Palstan uskova huomaa ylernkatseesi ja itsesi korottamisen eikä edes vaivaudu vastaamaan.
Esitit mainiosti negatiivisen uskovan luonnekuvana. Voinet itse spekuloida, millainen olisi positiivinen ilme.
Haluaisin, että uskovatkin pysyisivät ihmisinä ja elämässä kiinni. Puolustaisivat elämää sinun kuolleiden uskoa vastaan.
on sekin mielipide. Joskus sinulla on hyviä ajatuksia.
Kiitos!
Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinunkin kanssasi.
Olet ihan oikeassa. Yritin kivasti vastata, ja sain paskat niskaani eli olen nyt "kuolemantilassa"ja valhetelija. En ole koskaan, en ikinä, joutunut kokemaan mitään vastaavaa ateistin(tai käytetäänkö mr.Jaikalin ym. termiä:uskosta osaton, jumalankieltäjä)ateistin taholta.
Käyttäytyvät paljon korrektimmalla tavalla, ovat paljolti fiksumpaa-ja rauhallisempaa sakkia, kuin nämä fundikset tällä palstalla.
... vai olisin minä parannus-saarnan tarpeessa.. pyh!
Minkalainen uskova Jumala tahto että me olemme?
Markus 12:29-31
Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä
Minkälainen uskova on kiva uskova jonka kanssa viihtyy toinen uskova?
Kyllä se on ihan itsestä ja omasta avarakatseisuudesta kiinni miten tulee juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Jos on halu tulla toimeen ja jos on halu löytää jokaisesta ihmisestä hyviä puolia, niin se tuottaa yleensä paljon hyvää hedelmää sen "vaikeimmankin" ihmisen kohdalla. Mutta tietty, jos kääntää kelkan toisinpäin, niin kaikki ihmiset voivat toki ärsyttääkin "niin maan perin juurin".
Minkälainen uskova on uskova jonka kanssa uskosta osaton viihtyy?
Tässä pätee ihan samat lainalaisuudet kuin edellisessäkin, ihan sama, onko uskova tai uskosta osaton, mutta jos on halu tulla toimeen ihmisten kanssa, vaikka he olisivat vaikeitakin, niin molemminpuolisen hyvän olon perusedellytykset ovat kyllä silloin olemassa. Jos tarkoitat viihtymisellä tällaista, mitä kuvaillaan yhdessä laulussa, niin sitten voi mennäkin jo aika hakusaan niin uskovaisia/uskosta osattomia lähimmäisiä ajatellen.
"Käymme yhdessä ain
Käymme aina rinnakkain
Vaikka esteitä on
Joskus tiellä kohtalon
Voimme kaikki ne voittaa
Kun kuljemme vain
Tiemme yhdessä näin rinnakkain
Varmaan ymmärrät sen
Kun on mennyt huominen
Polku johtava on eteen vastoinkäymisten
Ethän pelkää, kun yhdessä kuljemme näin
Kätes voit ojentaa, ystäväin"
Minkälainen uskova on hyvä uskova (Jumalan ja ihmisten silmissä)?
Ja taas kertausta edellisiin, hyväksi uskovaksi tai ihmiseksi yleensä katsotaan sellainen, joka antaa tilaa toisille, on sopeutuva, yrittää parantaa omaa elämäänsä, ei toisten, ei muistele ylettömän pitkään kärsimäänsä pahaa, vaan antaa anteeksi, ei juoruile jne.
Toisaalta täytyy aina muistaa se, että kun uskovaisella on halu tehdä hyvää ja ajatella lähimmäisensä parasta (huom. halu ei ole sama kuin teot), koska Jumalan Henki asuu hänessä ja hänellä on Jumalan voima, niin uskosta osattomalla näin ei ole, joten hänellä ei välttämättä ole tällaista Jumalalta saatua halua ajatella lähimmäisensä parasta.
Lopuksi haluaisin sanoa, että tunnen uskosta osattomia (toisaalta en kyllä haluaisi kauheasti lähteä heidän uskoaan arvioimaan, kun en ole sitä kysynyt, mutta eivät he ainakaan julkisesti kerro uskostaan Jumalaan), jotka ovat ihmisinä niin ihania, niin valoisia, niin hyväntuulisia, niin kaikki huomioonottavia jne., että heidät nähdessään tuntee olevansa hyvä, arvokas ja nähty ja hyvä näin. Eri asia on kuitenkin se, että Jumalan edessä ei yksin riitä se, että on hyvä lähimmäinen, niinkuin Jeesuksen sanat Markus 12 kertoo.
joskus uskovan ja uskosta osattoman välille kun uskova ilmoittaa ensimmäistä kertaa uskonsa Jeesukseen.
Olen kulkenut ovelta ovelle todistamassa Jeesuksesta. Olen huomannut erään ongelman uskosta osattomien kanssa. Muutama samankaltainen tapaus joka minulle on sattunut;
Tulin erääseen kotiin. Tapasin siellä ensimmäistä kertaa talon väen. En tuntenut heitä eikä he minua.
Ilmapiiri oli vapaan iloinen tullessani sisään. Aloimme heti keskustella jostakin tavallisesta asiasta mistä keskustelu nyt lähtikin liikkeelle.
Minulla on yleensä aika helppo saada yhteys ihmisiin. Olen tottunut tapaamaan kaikenlaisia ihmisiä.
Nämä ihmiset vaikuttivat erittäin miellyttäviltä ihmisiltä. He puhelivat iloisesti minun kanssani. Meille oli syntynyt yhteys. Sitten jonkun ajan kuluttua huomasin että en ollut vielä esitellyt itseäni ja asiaani. Ajattelin että nämä ihmiset ovat niin mukavia ihmisiä että heidän kanssaan varmasti tulee hyvä hengellinenkin keskustelu. Kerroin iloisesti kuka minä olen ja millä asialla liikun. Kun mainitsin ensimmäisen kerran Jeesuksen nimen; täydellinen hiljaisuus. Kukaan heistä ei sanonut enää sanaakaan. Nyt he näyttivät hyvin kiusaantuneilta. Minä hämmästyin. Miksi tämä yhtäkkinen välirikko? Miten uskon asiat voivat olla näin suuri erottava tekijä meidän välillämme? Hiljaisuus oli hyvin kiusallinen ja totaaalinen. Yritin korjata tilannetta jatkamalla jutustelua leppoisaan tyyliini mutta en saanut mitään vastakaikua. Hetken kuluttua ymmärsin että minun on parasta lähteä koska talon väki ei puhunut enää juuri mitään. En saanut enää minkäänlaista keskustelua aikaiseksi. Talon väki näytti vain odottavan että minä ymmärtäisin kävellä ulos. Hetken kuluttua sanoin että nyt minä jatkan matkaa. Sanoin hyvästit ja niin kävelin ovesta ulos. Huokaisin helpotuksesta että olin selvinnyt jollakin tavalla tästä vaikeasta tilanteesta ja päässyt ulos vapauteen mutta surin suuresti välirikkoa joka oli väliimme tullut.
Näin uskosta osattman kanssa voi joskus olla mahdotonta saada yhteyttä.
Yhteys katkeaa heti kun mainitsee Jeesuksen nimen. Tämä oli vain yksi muutamasta tällaisesta kokemuksestani. On minulla päinvastaisiakin kokemuksia.
Eräs nuori mies istui olohuoneessaan tullessani hänen asuntoonsa. Hän katseli televisiota.
Tulin seisomaan eteisen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon. Poika pani telkkarista äänen pois ja katsoi minua ja jäi kuuntelemaan minua. Hän istui sohvan toisessa päässä poispäin minusta katsottuna. Sohvan toinen pää oli oven vieressä jossa minä seisoin. Seisoin siinä n. tunnin ajan kertoen hänelle Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta. Hän teki minulle kysymyksiä ja minä vastasin parhaaní mukaan. Hän vaikutti erittäin kiinnostuneelta. Hän siirtyi keskustelumma aikana sohvalla istuen minua lähemmäksi. Kun sitten jätin hänet, hän istui sohvan keskiosassa. Hän oli hivuttautunut n. metrin verran minua lähemmäksi ilman että hän olisi noussut sohvalta seisomaan. luulen että hän ei itse huomannut siirtyneensä minua lähemmäksi keskustelumme aikana. Olin lopulta niin väsynyt (hän ei ollut ensimmäinen jolle olin todistanut sen päivän aikana) että en enää jaksanut todistaa hänelle. Sanoin hänelle että nyt minun täytyy lähteä. Hän katsoi minua vakavana ja sanoi painottaen ensimmäistä sanaa: "KIITOS että tulit ja kerroit minulle näistä asioista." Arvaa tuntuiko minusta hyvältä. Nuori kaveri n. 20 vuotias kuunteli minua kokonaisen tunnin tehden kysymyksen kysymyksen jälkeen ja lopuksi kiitti minua siitä että olin kertonut hänelle Jeesuksesta.
Ihmiset kokevat julistamisen usein tuputtamisena ja saattavat olla arkojakin sanomaan, ettei uskonto kiinnosta. He myös saattavat pelätä olevansa epäkohteliaita tai loukkaavansa mikäli ilmoittavat suorasukaisesti ettei sanoma kiinnosta.
Toisekseen, et julista kristinuskoa yleisesti vaan helluntai-uskoasi. Helluntailaisuutta pidetään ahdasmielisenä ja suvaitsemattomana kristinuskon suuntauksena. Tämäkin voi aiheuttaa joissakin ihmisissä vaivautuneen reaktion, ei uskalleta tai haluta sanoa, että elämänarvot ovat toisenlaiset, eikä helluntailaisuus ole missään tapauksessa mikään varteenotettava vaihtoehto.
Ihmisillä saattaa olla myös jokin toinen elämänkatsomus ja tällöin julistamista saaatetaan pitää jopa yksityisyyteen kajoamisena.
"Toisekseen, et julista kristinuskoa yleisesti vaan helluntai-uskoasi. "
Väärin ja väärin ja taas väärin.
En ole koskaan enkä missään enkä kenellekään julistanut helluntailaisuutta.
Mistä sinä sellaista voit lukea? Olen julistanut ja julistan Jeesusta Kristusta ja pelastusta Hänessä.
Joskus opetan uskoville Jumalan Sanaa. En kuitenkan opeta koskaan enkä missään helluntailaisuutta enkä helluntaiuskoa. En näe sitä tarpeelliseksi eikä sitä tehtävää ole Jumala minulle antanut.
Sitäpaitsi Raamattu ei tunne helluntaiuskoa mutta Raamattu tuntee helluntain ja siitä minä kyllä joskus opetan. Opeta sieki vel helluntaista ja sen tapahtumista!
- "Sitten on USKOVIA joiden kanssa on helppo puhua YHTEISESTÄ USKOSTAMME."
- " He mielellään kertovat omista Jumalan kohtaamisistaan, Jumalan ihmeistä elämässään ja aarteen etsinnöistään ja löydöistään (Raamatun tutkimisestaan). "
- "Sitten on sellaisia uskovia joiden kanssa ei kehkeydy minkäänlaista hengellistä keskustelua."
adventistit
katolilaiset
lestadiolaiset
luterilaiset
ortodoksit
Jehovan todistajat
körttiläiset
- Helluntailaisten kanssa on helppo puhua YHTEISESTÄ USKOSTAMME."
- He mielellään kertovat omista Jumalan kohtaamisistaan, Jumalan ihmeistä elämässään ja aarteen etsinnöistään ja löydöistään (Raamatun tutkimisestaan).
Johanneksen evankeliumi:
10:16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Markuksen evankeliumi:
9:38 Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä."
9:39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
9:40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
- "Sitten on USKOVIA joiden kanssa on helppo puhua YHTEISESTÄ USKOSTAMME."
sana Apt 2:41-47 mahdoton toteutua tämän päivän uskovien elämässä? Onko omaisuutemme niin suuri että
ei siitä voi antaa toiselle joka elää puutteessa? Omaisuutemme kun ei saisi vähetä, sen pitäisi kasvaa. Näinhän varakkaat ihmiset yleensa ajattelevat. Mutta, miten omaisuutemme kasvaa?
En tietenkään tarkoita että oikean uskovan tulee myydä omaisuutensa ja jakaa köyhille (uskoville). Elämme yhteiskunnassa jossa sosiaaliturva on korkea ja jossa yhteiskunta huolehtii varattomista. Mutta olemmeko valmiit antamaan jotakin omastamme jos ja kun Herra käskee antamaan? Vai onko niin ettei kukaan uskova omistakaan mitään (Hagg 2:8, Psalmi 50:10-12). Eikö omaisuutemme ja kaikki tavaramme ole Herran omaa? Jos emme omista omaamme, olemmeko silloin valmiit luopumaan siitä Herran käskystä. Mutta vain Herran käskystä. Älkäämme "profetoiko" toiselle että Herra käskee sinua antamaan........ Herra kyllä osaa ja kykenee puhumaan ihmiselle antamisesta ilman sinua ja minua. Antamisessa on siunaus kun se tehdään ilolla, vai mitä teemme tälle Sanalle?
2 Kor 9:6 "Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti". Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut."
uudestisyntynyt, armoitettu Raamatun opettaja vastasi kerran RistinVoitto lehdessä kirjoitukseeni, kun kirjoitin Raamatullisesta kymmennyksistä UudenLiiton aikana.
* Siinä kirjoitin, että Raamattu opettaa jakamaan oamisuudet uskovien kesken, ja tuomaan kaiken apostolien jalkainjuureen, josta sitten jaetaan tasapuolisesti tarvitseville.
* Niin tuo juutalainen opettaja tunnusti, että noin asia tulisi olla tänäkin päivänä, koska sitä ei ole missään eikä koskaan Raamatussa myöhemminkään kumottu. Siksi se on myös varteen otettavaa Sanaa joka on Jumalan sanaa yhä! Mutta tuskinpa siihen koskaan päästään, että se toteutuisi käytännössä?
* Jos se olisi mahdollista, niin uskovien joukossa ei köyhää olisikaan, ja siinä maailma näkisi todellisen yhteyden uskovien kesken, nythän se on ainoastaan toereettista yhteyttä , aineellisella tasolla.
* Eikä myskään seurakunnissa olisi mitään talaudellisia ongelmia, ja seurakunnnat olisivat kykeneviä palkaamaan työtekijöitä paljon enemmän, esm. lähetystyöhön ja kotimaan evankelistoja. Uskovat on tässä asiassa menettäneet valtavat resurssit ja mahdollisuudet, seurakunta tasolla ja uskovien yhteisessä hyvinvoinnissa!