En oikein tiedä mitä tähän kirjoittaisin. Mutta otsikosta käy kaikki tärkeä ilmi.
Ollaan oltu poikaystäväni kanssa noin puoli vuotta yhdessä. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Mutta mitä tehdä kun syömishäiriöpeikko nostaa taas päätään? Mä oon vajonnut taas takaisin siihen monen vuoden takaiseen suohon, enkä tiedä että miten pääsisin ylös. Ja tottakai se vaikuttaa minun ja poikaystäväni suhteeseen, nää sh-ajatukset vaan tekee mut kokonaisvaltaisesti niin epävarmaksi ja masentuneeksi. Pelkään että tämä sairaus pilaa kaiken. Tuntuu joskus jopa pahalta kun toinen koskettaa, kaunis olo ei ole ollut enää pitkään aikaan. Syömishäiriö valtaa kaikki ajatukset, ja pelkään ihan hirveästi sitä, että mut hylätään. Jos tämä suhde menee pieleen, niin mulla olisi luultavasti vieläkin kierompi suhde itse syömishäiriöön. Ja typerintä on se, että syyttäisin kaikesta luultavasti mun vartaloa, miksen ollut laihempi ja parempi, olisin ehkä sitten pystynyt pitämään tämän suhteen kasassa.
Kyllä mä tiedän, että haluan ja jahtaan jotain, mitä ei ole edes olemassa. Ei mitkään laihdutetut kilomäärät tee mua onnellisemmaksi, eikä luultavasti edes paremmaksi. Elämä valuu hukkaan sormien välistä, tuhlaan aikaani. Silti en vaan ole saanut paranemisprosessia käyntiin, pelottaa liikaa ajatus siitä, etten laihtuisikaan, tai jopa peräti lihoisin. Tän häröilyn taustalle kätkeytyy vaan niin paljon tuskaa, etten tiedä miten sitä käsitellä.
Rakastan poikaystävääni ihan hirveästi, enkä halua häntä menettää. Meillä on hyvä suhde, silloin kun sairaus ei tule tielle.
Sekavaa tekstiä, tiedän. Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia asiasta, miten sovitatte syömishäiriön ja parisuhteen yhteen? Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, niin voitko olla sitä toisen kanssa?
Kommentteja kiitos.
Ollaan oltu poikaystäväni kanssa noin puoli vuotta yhdessä. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Mutta mitä tehdä kun syömishäiriöpeikko nostaa taas päätään? Mä oon vajonnut taas takaisin siihen monen vuoden takaiseen suohon, enkä tiedä että miten pääsisin ylös. Ja tottakai se vaikuttaa minun ja poikaystäväni suhteeseen, nää sh-ajatukset vaan tekee mut kokonaisvaltaisesti niin epävarmaksi ja masentuneeksi. Pelkään että tämä sairaus pilaa kaiken. Tuntuu joskus jopa pahalta kun toinen koskettaa, kaunis olo ei ole ollut enää pitkään aikaan. Syömishäiriö valtaa kaikki ajatukset, ja pelkään ihan hirveästi sitä, että mut hylätään. Jos tämä suhde menee pieleen, niin mulla olisi luultavasti vieläkin kierompi suhde itse syömishäiriöön. Ja typerintä on se, että syyttäisin kaikesta luultavasti mun vartaloa, miksen ollut laihempi ja parempi, olisin ehkä sitten pystynyt pitämään tämän suhteen kasassa.
Kyllä mä tiedän, että haluan ja jahtaan jotain, mitä ei ole edes olemassa. Ei mitkään laihdutetut kilomäärät tee mua onnellisemmaksi, eikä luultavasti edes paremmaksi. Elämä valuu hukkaan sormien välistä, tuhlaan aikaani. Silti en vaan ole saanut paranemisprosessia käyntiin, pelottaa liikaa ajatus siitä, etten laihtuisikaan, tai jopa peräti lihoisin. Tän häröilyn taustalle kätkeytyy vaan niin paljon tuskaa, etten tiedä miten sitä käsitellä.
Rakastan poikaystävääni ihan hirveästi, enkä halua häntä menettää. Meillä on hyvä suhde, silloin kun sairaus ei tule tielle.
Sekavaa tekstiä, tiedän. Haluaisin vaan kuulla muiden kokemuksia asiasta, miten sovitatte syömishäiriön ja parisuhteen yhteen? Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, niin voitko olla sitä toisen kanssa?
Kommentteja kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuullostaa tylyltä, mutta unohda laihdutus/laihtuminen ym!
olet juuri nyt hieno ihminen, voit vaikka puhua asiasta (jos pystyt) miehellesi, ei tarvitse makkaraa ruveta vetämään naamaan, terveellisesti/mikä maistuu. ei silläkään väliä jos eri ruokaa söisitte.
olen itse nyt yli 3 ½ ollut suhteessa, seurustellut, kerroin heti alkuun että on ollut tälläisia jne. ongelmia... hyvin on mennyt kun ei tarvitse salata!
jos haluan salaattia vain syödä niin ok, miehelle mitä hän haluaa teen.
kannattaa keskustella, jos vain pystyt siihen. Ei ihminen ole kanssasi sen takia mitä syöt, teet tms. vaan sinun itsesi takia!
..mut ei se ole niin helppoa unohtaa laihduttamista, kun on tää sairaus. Oon puhunut miehelleni tästä asiasta, mutta en jaksaisi tästä kokoaikaa jauhaakaan. Huomatkoot sitten kun oon taas laihtunut paljon, että laihdutan ja on ongelma jne.
Tosi kiva kuulla, että teillä menee hyvin, ja toivottavasti jatkuu samalla tavalla :) Minäkin yritän kovasti sitä, ettei tää paska tuhoaisi näin ihanaa suhdetta, se nyt on viimeinen asia maailmassa mitä haluan.
niin, no kaikkea hyvää sinullekin! ole oma itsesi, ja helppohan se sanoa mutta yritä olla lähtemättä sille kierolle tavalle, missä valehtulua valehtelun perään!