Tänne kirjoittaa ihmiset "varmaa tietoa" kuoleman jälkeisestä ajasta. Kuka on tavannut kummituksia, kelle Jeesus on käynyt kuiskimassa taivaan iloista jne. Tuntuu kuin suurin osa näistä kirjoittajista olisi unohtanut että kirjoittavat oletuksistaan, ja kuvitelmista.
Täällä sitä istutaan odottamassa kuolemaa kuin lapsi jouluiltaa, ja itse elämä jää kokematta. Elämä menee pelätessä ahdasta ruumisarkkua, tai nurkassa kyköttäen ja itselle todistellen "varmaan on Jeesus vastassa, varmaan on..."
Mikä hitto siinä kuolemassa pelottaa, en ole koskaan kuullut kenenkään muistelevan kauhulla aikaa ennen syntymää, mutta kuolema se jaksaa pelottaa. Kaikki sen on kokenut tai kokevat, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka ajatteelisi kauhulla kuin iltapäivän hammaslääkärikäyntiä. Kai se vaan niin on, että toiset lapset leikkii koko päivän, vaikka illalla odottaa hammaslääkäri, ja toiset pelkää koko päivän, todetakseen illalla nukkumaan mennessä "mua ei porattu lainkaan"!
Pelkuri kuolee tuhannesti, sankari vain kerran. (kiinalainen sananlasku)
Täällä sitä istutaan odottamassa kuolemaa kuin lapsi jouluiltaa, ja itse elämä jää kokematta. Elämä menee pelätessä ahdasta ruumisarkkua, tai nurkassa kyköttäen ja itselle todistellen "varmaan on Jeesus vastassa, varmaan on..."
Mikä hitto siinä kuolemassa pelottaa, en ole koskaan kuullut kenenkään muistelevan kauhulla aikaa ennen syntymää, mutta kuolema se jaksaa pelottaa. Kaikki sen on kokenut tai kokevat, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka ajatteelisi kauhulla kuin iltapäivän hammaslääkärikäyntiä. Kai se vaan niin on, että toiset lapset leikkii koko päivän, vaikka illalla odottaa hammaslääkäri, ja toiset pelkää koko päivän, todetakseen illalla nukkumaan mennessä "mua ei porattu lainkaan"!
Pelkuri kuolee tuhannesti, sankari vain kerran. (kiinalainen sananlasku)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noin minäkin olen ajatellut, mitä vanhemmaksi tulen, sen varmempi olen että kukaan ei todellisuudessa tiedä yhtään mitään, ihmisen päässä ja unissa syntyneitä harhoja pidetään totena.
Palaamme samaan olomuotoon kuin ennen syntymäämme, eli meitä ei vielä ollut ennen syntymää, kuoleman jälkeen palaamme taas olemattomuuteen. Jos toisin on, se tuottaa (toivottavasti) miellyttävän yllätyksen, asiaa ei kannata miettiä, ei noita kukaan elossa oleva todellisuudessa ole kokenut.
>>Tänne kirjoittaa ihmiset "varmaa tietoa" kuoleman jälkeisestä ajasta. Kuka on tavannut kummituksia, kelle Jeesus on käynyt kuiskimassa taivaan iloista jne. Tuntuu kuin suurin osa näistä kirjoittajista olisi unohtanut että kirjoittavat oletuksistaan, ja kuvitelmista.>Täällä sitä istutaan odottamassa kuolemaa kuin lapsi jouluiltaa, ja itse elämä jää kokematta. Elämä menee pelätessä ahdasta ruumisarkkua, tai nurkassa kyköttäen ja itselle todistellen "varmaan on Jeesus vastassa, varmaan on...">Mikä hitto siinä kuolemassa pelottaa, en ole koskaan kuullut kenenkään muistelevan kauhulla aikaa ennen syntymää, mutta kuolema se jaksaa pelottaa. Kaikki sen on kokenut tai kokevat, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka ajatteelisi kauhulla kuin iltapäivän hammaslääkärikäyntiä. Kai se vaan niin on, että toiset lapset leikkii koko päivän, vaikka illalla odottaa hammaslääkäri, ja toiset pelkää koko päivän, todetakseen illalla nukkumaan mennessä "mua ei porattu lainkaan"!>Pelkuri kuolee tuhannesti, sankari vain kerran. (kiinalainen sananlasku)
ja taaidankin alkaa nikkaroimaan arkkua tomumajalleni tulevan varalle.
Kansalaisopiston puutyökurssilla.
Jumalasta ja jeesuksesta ei ole mitään näyttöä mutta kuolemanjälkeisestä elämästä kyllä.
todellisuudessa pelkää kuolemaa, vaan sitä mitä me menetämme kuolemassa, ja kuoleman pelko on menettämisen pelkoa, että joudumme luopumaan, rakkaitamme ystävistämme, omaisuudestamme ym.
Ns. psykologinen kuolema, joka tapahtuu, jo eläessämme, missä, missä psykologinen perimämme,eli perisynti päättyy
Sen jälkeen fyysisellä kuolemalla ei ole mitään merkitystä, koska me emme enään menetä siinä kuolemassa mitään
elämä on ollut ennen syntymäämme, eikä se pääty kuolemassakaan, sillä elämä on kaikille sama.
Persoonamme,sielumme on taas eri asia, koska se on materiasta syntyisin, eikä ole jumalallista alkuperää,
niinkuin uskonnot väittävät, vaan on syyn ja seurauksen lain alainen kuten aika ja materiakin
Sielu elää vain niinkauan kuin syyt ja seuraukset ovat päättyneet, ja voivat kestää tuhansia elämiä.
Toisin sanoen me olemme kuoleman jälkeen sitä mitä me olemme ennen kuolemaa, eli jos meillä on tuskaa ja ahdistusta niin sitä on myös kuoleman jälkeenkin, joten tuo henkinen kuolema jo elinaikana poistaa kaiken tuskan ja ahdistuksen, ja kärsimyksen, mikä tuo taivaan jo maan päällä, sillä kuoleman jälkeen, se on liian myöhäistä.
Kaikki mitä voit kuvitella voi olla.
Ei siis voi esim. esittää sellaisia kysymyksiä joille ei olisi vastauksia.
ps. nikkari-taitoja on fiksua kehittää, se voi olla jopa hauskaa.
Niin, en sille voi mitään että rakastan lapsiani (ja hieman tuota vaimoakin ;p) paljon ja kaipaan heitä koko ajan vaikka he ovat vielä vierelläni, ihan "tuossa".
Mutta syvemmin ajatellen sitä oikeasti tuntee hieman syyllisyytä ja outoa häpeää siitä että on niin ihmeen vapaa, vapaa loppupelissä jopa perheestään ja tunteistaan, kaikesta tästä mitä materia kantaa.
Voit tuntea "syyllisyyttä" kun joudut jättämään lapsesi, mutta vain eläessäsi. Joskus näkee unia jotka voi olla varsin tunnepitoisiakin (valtavaa rakkautta, jännittävää seikkailua tai vaikka eron tuskaa) Herätessään tuntee hetken voimakasta tunnetilaa, joka haihtuu ennen kuin saa käytyä edes kusella. Itse unen muistaa aamukahvin laittoon asti, ja kun lähtee töihin on jo unohtanut koko unen.
Jos nyt minäkin alan spekuloimaan kuolemalla, niin tämän maailman muistot ja kokemukset hävinnee totaalisemmin kuin uni herättyä. (tosin tätä vastaan "sotii" yksi selittämätön kokemukseni, ja laitetaanpa sekin tähän, vaikka vitsinä)
Lapseni syntyi alle kiloisena keskosena, ja päästyään ensimmäistä kertaa kotiin huomasin hämästyttävän sattuman. Seinällämme on vanha suuri kello. Sen ympärillä kaapisto, joka ympyröi kellon, niin ettei se erityisesti erotu ympäristöstään. Kellossa ei kuitenkaan ole "gongia" kuten toisessa kellossa joka on toisella seinällä (miks meillä on kaksi kelloa, no ihmettelen sitä itsekin) Kun lapsonen makaili laatikossaan, alkoi "toisella seinällä" oleva pienenpi kello kumahdella. Lapsonen käänsi päätään ja katseli seinällä olevaa isoa kelloa, joka siis oli äänetön.
Vähän aikaa piti ihmetellä miksi toukka alkoi katsella kelloa, kuullessaan kellon äänen. Kyseessä oli kuitenkin hänelle ensimmäinen kerta, kun kuuli/näki kellon. Hullunpi voisi jo miettiä et koska keskosen näkö on jo kehittynyt saavuttaessaan lasketun ajan, hän näki jo kellon seinällä, myös keskosen niskat jaksaa käännellä päätä.. Se mistä tuo 8.5kk. sitten jakaantumaan alkanut munasolu yhdisti kellon kongin kellon ääneksi, on jo aika ufoa.
Oma arvioni on kuitenkin, et "tiijä häntä" sattuu niitä kummallisempiakin.
Jep, kirjoitat asiaa.
Omista vauvoista(lapset jo isoja kolleja ja neitejä) muistan jokeltelun, puklaukset päälleni ja vaipan vaihdot,,lähinnä ne hajusta ja kauheesta näystä! ;D
> ..kun väliin änkee pelolla ja toivolla manipuloivia uskovia. <
:D :D :D :D —>hui pelkoa hui..... aapuvaaa... *shivering*
http://www.youtube.com/watch?v=4-8Sm6IvwgA&NR=1&feature=fvwp