Oli kerran kaksi hallitsijaa.
Hallitsija A salli ainoastaan tunnustukselliset kristilliset koulut, salli valtion virkoihin valittavan vain kristittyjä, antoi apurahoja kristillisen moraalin mukaisiin kohteisiin, ei sallinut moskeijoiden ja muiden ei-kristillisten uskontojen rakennusten rakentamista ja sääti alkoholipolitiikkaan lähes kieltolain.
Hallitsija B salli koulujen moniarvoisuuden, salli valtion virkoihin valittavan vain pätevyyden mukaan, antoi apurahoja myös ateistisille ja muiden uskontojen järjestöille, salli moskeijoiden ja muiden ei-kristillisten rakennusten rakentamisen ja sääti alkoholipolitiikkaa 'alkoholista aiheutuvat haitat korvaa käyttäjä'-periaatteella.
Kumpi näistä hallitsijoista on lähempänä oikeaa kristityn toimintatapaa?
Kirjoitin tämän sen takia, että ei ole useinkaan itsestään selvää politiikassakaan, mikä on kristillisesti oikea toimintatapa. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Parempi viisas ei-kristitty hallitsija kuin tyhmä kristitty hallitsija.
Hallitsija A salli ainoastaan tunnustukselliset kristilliset koulut, salli valtion virkoihin valittavan vain kristittyjä, antoi apurahoja kristillisen moraalin mukaisiin kohteisiin, ei sallinut moskeijoiden ja muiden ei-kristillisten uskontojen rakennusten rakentamista ja sääti alkoholipolitiikkaan lähes kieltolain.
Hallitsija B salli koulujen moniarvoisuuden, salli valtion virkoihin valittavan vain pätevyyden mukaan, antoi apurahoja myös ateistisille ja muiden uskontojen järjestöille, salli moskeijoiden ja muiden ei-kristillisten rakennusten rakentamisen ja sääti alkoholipolitiikkaa 'alkoholista aiheutuvat haitat korvaa käyttäjä'-periaatteella.
Kumpi näistä hallitsijoista on lähempänä oikeaa kristityn toimintatapaa?
Kirjoitin tämän sen takia, että ei ole useinkaan itsestään selvää politiikassakaan, mikä on kristillisesti oikea toimintatapa. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Parempi viisas ei-kristitty hallitsija kuin tyhmä kristitty hallitsija.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaihtoehdosta B on ilman muuta kristillisempi hallitsija. Hallitsija A ei käyttäytynyt hallitsijana kristillisesti, sillä hän ei ollut oikeudenmukainen, mitä sana kristillinen tässä yhteydessä merkitsee. Kristillinen ei ole koskaan ahdasmielisen synonyymi.
Inhoan oikeastaan kaikenlaista kristinuskosta väännettyä politiikkaa.
Ihan keskustelumielessä kuitenkin vastaisin. En valitsisi kumpaakaan näistä. Jumala johdattaa rukoilevaa kansaansa ja rukoilevia hallitusmiehiään.
Minun näkemykseni olisi jotensakin ihan puolueesta riippumatta, että "kansansa palvelija" (eduskunnan työntekijä) rukoilee jokapäivä ja pitää sielunsa alttarin Jumalalle pyhitettynä. Sieltä rukousalttariltaan käsin hän pyytää Jumalaa puuttumaan päätöksiensä tekoon, sekä auttamaan oikeanlaisten ratkaisujen syntymiseen, koko Suomen kansan edun mukaisesti.
Meidän Herramme on Voittaja Hän on arvollinen avaamaan sinetit ja solmut myöskin Suomen kansan elämässä ja tulevaisuudessa, kaikessa päätöksen teossa. En hetkeäkään epäile hänen älykkyyttään johtaa tätä kansaa sellaiseen elämään että tästä nurisevasta ja masentuneesta kansasta voisi tulla onnellinen, työteliäs kansa jota pian muut kansat alkavat ihmetellen katsella ja kysellä millä viisaudella te noita kansanne päätöksiä teette?
Kevät rusketus-terveisin
Tuttan
Myös napaketut tarvitsevat henkisen johtajansa.
Näistä vaihtoehdoista äänestäisin henkilö numero Beetä.
No eihän rukouskaan varmasti hukkaan mene.