Kasvattajien vastuu

Sanoin nuo lonkat vaan esimerkkinä sairauksista, koska se yleensä on kaikkien nähtävillä. Kaikilla roduilla ei ole vissiin vieläkään lonkka kuvaus pakkoa tai tulos ei vaikuta mihinkään.

Toi on kyllä totta, että rotujärjestot ovat sitä mieltä, että C lonkat on ihan hyväksyttävät, mutta onko niitä C lonkkaisia sittenkään järkevää käyttää jalostukseen, jos terveempääkin on mahdollista käyttää.
Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna mitä terveemmät lonkat on vanhemmilla niin sitä parempi. Silloin olisi suurempi todennäköisyys tulla terveempi lonkkaisia pentuja...ainakin perinnöllisyyden kannalta katsottuna.

Tuota on melko mahdoton pennun ottajan selvittää kuka on se kunnon kasvattaja ja jolta saa hyvä laatuisia pentuja. Moniko kasvattaja sanoo suoraan, että tällä esim. emä colliella on kyllä hieman huonohko hermorakenne ja pennut voivat olla sitten sen mukaisia. Luultavammin narttua kehutaan maasta taivaaseen.

Ainakin suomessa näyttää olevan niin, että jos pentuja jossain rodussa rekisteröidään enemmän kuin sata vuodessa, niin silloin rodulla on myös melko runsaasti perinnöllisiä sairauksia. Eli jos jalostus materiaalia on tarjolla paljon, sen hyötyä ei osata käyttää, vaan rahan kiilto silmissä teetetään pentuja kaikilla mahdollisilla nartuilla.

terveydestä kirjoitti:

Sanoin nuo lonkat vaan esimerkkinä sairauksista, koska se yleensä on kaikkien nähtävillä. Kaikilla roduilla ei ole vissiin vieläkään lonkka kuvaus pakkoa tai tulos ei vaikuta mihinkään.

Toi on kyllä totta, että rotujärjestot ovat sitä mieltä, että C lonkat on ihan hyväksyttävät, mutta onko niitä C lonkkaisia sittenkään järkevää käyttää jalostukseen, jos terveempääkin on mahdollista käyttää.
Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna mitä terveemmät lonkat on vanhemmilla niin sitä parempi. Silloin olisi suurempi todennäköisyys tulla terveempi lonkkaisia pentuja...ainakin perinnöllisyyden kannalta katsottuna.

Tuota on melko mahdoton pennun ottajan selvittää kuka on se kunnon kasvattaja ja jolta saa hyvä laatuisia pentuja. Moniko kasvattaja sanoo suoraan, että tällä esim. emä colliella on kyllä hieman huonohko hermorakenne ja pennut voivat olla sitten sen mukaisia. Luultavammin narttua kehutaan maasta taivaaseen.

Ainakin suomessa näyttää olevan niin, että jos pentuja jossain rodussa rekisteröidään enemmän kuin sata vuodessa, niin silloin rodulla on myös melko runsaasti perinnöllisiä sairauksia. Eli jos jalostus materiaalia on tarjolla paljon, sen hyötyä ei osata käyttää, vaan rahan kiilto silmissä teetetään pentuja kaikilla mahdollisilla nartuilla.

Lue lisää

vuosia sitten eräs suomalainen rotuyhdistys (metsästysrotua) keksi että jalostukseen saapi käyttää vain a-lonkkaisia. Meni muutama vuosi ja ihmeteltiin kun silti syntyi b- ja c-lonkkaisia ja jalostuskanta hupeni, koirat alkoivat olemaan enemmän ja enemmän sukua toisilleen.

Jossain pahuksen nettisivuilla oli tutkittu susia (enpä juuri nyt osaa hakea sitä) ja todettu että susilaumassa normaalit ovat ne c-lonkat ja hyvin porskuttaa kyseinen laji.

Ja tuo on kyllä kukkua että jos rekkauksia on paljon, on sairauksiakin paljon...

Pennun ostaja voi vaikuttaa todella paljon, ostopäätös. Ostamalla hyvältä kasvattajalta tukee kasvattajan päätöksiä jalostaa terveitä, hyväpäisiä koiria. Mistä kummasta sitten sikiää niitä pentutehtaita jossa ei muita kuin sairaita koiria olekaan?

terveydestä kirjoitti:

Sanoin nuo lonkat vaan esimerkkinä sairauksista, koska se yleensä on kaikkien nähtävillä. Kaikilla roduilla ei ole vissiin vieläkään lonkka kuvaus pakkoa tai tulos ei vaikuta mihinkään.

Toi on kyllä totta, että rotujärjestot ovat sitä mieltä, että C lonkat on ihan hyväksyttävät, mutta onko niitä C lonkkaisia sittenkään järkevää käyttää jalostukseen, jos terveempääkin on mahdollista käyttää.
Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna mitä terveemmät lonkat on vanhemmilla niin sitä parempi. Silloin olisi suurempi todennäköisyys tulla terveempi lonkkaisia pentuja...ainakin perinnöllisyyden kannalta katsottuna.

Tuota on melko mahdoton pennun ottajan selvittää kuka on se kunnon kasvattaja ja jolta saa hyvä laatuisia pentuja. Moniko kasvattaja sanoo suoraan, että tällä esim. emä colliella on kyllä hieman huonohko hermorakenne ja pennut voivat olla sitten sen mukaisia. Luultavammin narttua kehutaan maasta taivaaseen.

Ainakin suomessa näyttää olevan niin, että jos pentuja jossain rodussa rekisteröidään enemmän kuin sata vuodessa, niin silloin rodulla on myös melko runsaasti perinnöllisiä sairauksia. Eli jos jalostus materiaalia on tarjolla paljon, sen hyötyä ei osata käyttää, vaan rahan kiilto silmissä teetetään pentuja kaikilla mahdollisilla nartuilla.

Lue lisää

Jos spk:ta ajattelen niin harvemmin löytyy emältä yleensä juuri mitään muutakaan näyttöä mistään. Mennään usein uroksen meriiteillä jalostamaan...niin terveyden, kuin tulostenkin puolesta. (usein)

mietinpä vaan kirjoitti:

vuosia sitten eräs suomalainen rotuyhdistys (metsästysrotua) keksi että jalostukseen saapi käyttää vain a-lonkkaisia. Meni muutama vuosi ja ihmeteltiin kun silti syntyi b- ja c-lonkkaisia ja jalostuskanta hupeni, koirat alkoivat olemaan enemmän ja enemmän sukua toisilleen.

Jossain pahuksen nettisivuilla oli tutkittu susia (enpä juuri nyt osaa hakea sitä) ja todettu että susilaumassa normaalit ovat ne c-lonkat ja hyvin porskuttaa kyseinen laji.

Ja tuo on kyllä kukkua että jos rekkauksia on paljon, on sairauksiakin paljon...

Pennun ostaja voi vaikuttaa todella paljon, ostopäätös. Ostamalla hyvältä kasvattajalta tukee kasvattajan päätöksiä jalostaa terveitä, hyväpäisiä koiria. Mistä kummasta sitten sikiää niitä pentutehtaita jossa ei muita kuin sairaita koiria olekaan?

Lue lisää

"Ja tuo on kyllä kukkua että jos rekkauksia on paljon, on sairauksiakin paljon.."

Mutta on todennäköistä, sillä jo yhdestä pentueesta yleensä kaikki ei voi olla samanlaisia terveydeltään. se on tosi asia. Niin se on myös luonnossa susilla tai ketuilla jne..
Suuressa rekkaus määrässä näkyy vain tämä asia helpommin samassa suhteessa.

perheen isä kirjoitti:

Jos spk:ta ajattelen niin harvemmin löytyy emältä yleensä juuri mitään muutakaan näyttöä mistään. Mennään usein uroksen meriiteillä jalostamaan...niin terveyden, kuin tulostenkin puolesta. (usein)

Lue lisää

Juurikin näin se menee useissa roduissa. Urokset on terveitä ja kaikin tavoin testattuja ja kokeissa käyneitä, mutta nartut on mitä on.

mietinpä vaan kirjoitti:

vuosia sitten eräs suomalainen rotuyhdistys (metsästysrotua) keksi että jalostukseen saapi käyttää vain a-lonkkaisia. Meni muutama vuosi ja ihmeteltiin kun silti syntyi b- ja c-lonkkaisia ja jalostuskanta hupeni, koirat alkoivat olemaan enemmän ja enemmän sukua toisilleen.

Jossain pahuksen nettisivuilla oli tutkittu susia (enpä juuri nyt osaa hakea sitä) ja todettu että susilaumassa normaalit ovat ne c-lonkat ja hyvin porskuttaa kyseinen laji.

Ja tuo on kyllä kukkua että jos rekkauksia on paljon, on sairauksiakin paljon...

Pennun ostaja voi vaikuttaa todella paljon, ostopäätös. Ostamalla hyvältä kasvattajalta tukee kasvattajan päätöksiä jalostaa terveitä, hyväpäisiä koiria. Mistä kummasta sitten sikiää niitä pentutehtaita jossa ei muita kuin sairaita koiria olekaan?

Lue lisää

Kerroppa mistä pennun ostaja tietää kuka on se kunnon kasvattaja, joka oikeasti kertoo kaiken pennun vanhemmista ja kasvattaa vastuullisesti vain rodun parasta ajatellen.
Mitään listaa ei ole käytettävissä, josta tämä tulee ilmi.

Tuo mitä sanoin, että jos rekkauksia on paljon niin sairauksia on paljon. Pitää kyllä valitettavasti paikkansa. Se selviää ihan sairaus tilastoja tutkimalla. Valitettavasti ainakin suomessa suosio on rodulle huono juttu=kasvattajilta katoaa harkinta kyky.
Useimmilla vähemmän suosituilla roduilla on vähemmän sairauksia ja perimästä johtuvia ongelmia kuin suosituilla.

terveydesä kirjoitti:

Kerroppa mistä pennun ostaja tietää kuka on se kunnon kasvattaja, joka oikeasti kertoo kaiken pennun vanhemmista ja kasvattaa vastuullisesti vain rodun parasta ajatellen.
Mitään listaa ei ole käytettävissä, josta tämä tulee ilmi.

Tuo mitä sanoin, että jos rekkauksia on paljon niin sairauksia on paljon. Pitää kyllä valitettavasti paikkansa. Se selviää ihan sairaus tilastoja tutkimalla. Valitettavasti ainakin suomessa suosio on rodulle huono juttu=kasvattajilta katoaa harkinta kyky.
Useimmilla vähemmän suosituilla roduilla on vähemmän sairauksia ja perimästä johtuvia ongelmia kuin suosituilla.

Lue lisää

"Kerroppa mistä pennun ostaja tietää kuka on se kunnon kasvattaja, joka oikeasti kertoo kaiken pennun vanhemmista ja kasvattaa vastuullisesti vain rodun parasta ajatellen"

plus tämä

". ... suosio on rodulle huono juttu=kasvattajilta katoaa harkinta kyky. "

Yhtä kuin = mahdoton yhtälö.

Itse kuten moni muukin voisi neuvoa, että etsi kasvattaja, joka tekee kasvatustyötä pienimuotoisesti
Niinpä niin usein vain tulos on jälleen jossain vaiheessa tämä."kasvattajilta katoaa harkinta kyky"
Usein nähty juttu.

terveydesä kirjoitti:

Kerroppa mistä pennun ostaja tietää kuka on se kunnon kasvattaja, joka oikeasti kertoo kaiken pennun vanhemmista ja kasvattaa vastuullisesti vain rodun parasta ajatellen.
Mitään listaa ei ole käytettävissä, josta tämä tulee ilmi.

Tuo mitä sanoin, että jos rekkauksia on paljon niin sairauksia on paljon. Pitää kyllä valitettavasti paikkansa. Se selviää ihan sairaus tilastoja tutkimalla. Valitettavasti ainakin suomessa suosio on rodulle huono juttu=kasvattajilta katoaa harkinta kyky.
Useimmilla vähemmän suosituilla roduilla on vähemmän sairauksia ja perimästä johtuvia ongelmia kuin suosituilla.

Lue lisää

Kyllä sitä paljon voi ostaja,jos vaan haluaa...

Ensinnäkin,jalostustietojärjestelmä (SUURI kiitos siitä Skl:lle ).Jos vähänkään maalaisjärkeä,niin pystyy näkemään mm.pentueitten määrät,kuinka paljon tulee,missä määrin on tutkittuja (pevisallisissa toki jalostuskoirat pakko)rodunomaisissa jutuissa (ellei pevisassa,niin lukemalla jto ym.onko heikkouksia,mitä suositellaan tutkittavaksi),paljonko jälkeläisiä on tutkittu,ja tulokset siis näkyy.Jos "koerotu",millaisia koiria kasvattaja on käyttänyt,käykö siis itse myös kokeissa ym.
Jo pelkästään noista voi ihan maalaisjärjelläkin muodostaa jotain kuvaa.
Näytelmissä ym. voi käydä katsomassa koiria,miten käyttäytyy (niin koirat,kuin kasvattajat ;D ) ja aivan mainiosti myös kysyä visiittiä ihan tutustumaan rotuun ja koiriin.
Kasvattajilta voi myös ihan oma-aloitteisesti kysyä kaikesta rotuun liittyen,kuin myös jalostuskoirista,kasvateista ym.Niinkuin pentueen vanhemmista,mistä on ottamasta ja sukulaisistakin.
Kyllä siitä kuvaa saa,jo siitä,miten halukkaasti kasvis jo itsestään noita jakelee.Harva sitä suoraan valehtelee,koska nykypäivänä joutuu helposti siitä vastuuseen.Ja jos vibaa tehdään,niin se myös ostajan kannattaa tuoda esiin,muitakin ajatellen ;)
Myöskin,jo siitä,miten tarkka kasvis on siitä kenelle myy,miten ohjeistaa ym.,saa jotain osviittaa.

Että kyllä sitä pystyy ostaja vaikuttamaan,ja kuvaa muodostamaan,ja poimimaan jyvät akanoista.Se on vaan itsestä kiinni.Niinkuin monessa muussakin,kaikki ei vaan tule valmiiksi pöytään,vaan niiden eteen on nähtävä vähän vaivaakin...

perheen isä kirjoitti:

Jos spk:ta ajattelen niin harvemmin löytyy emältä yleensä juuri mitään muutakaan näyttöä mistään. Mennään usein uroksen meriiteillä jalostamaan...niin terveyden, kuin tulostenkin puolesta. (usein)

Lue lisää

Tarkoitatko saksanpaimenkoiraa ?

Todella tyhjentävästi sanottu.Hyvä kun joku vitsii,kun itse ei aina jaksa noita itsestäänselvyyksiä vääntää.
Ei voi kun kompata.
Ai niin,sanoisin vielä kuitenkin,että on myös "ostajia" ja ostajia,ihan samoin kuin "kasvattajia" ja kasvattajia...

molossi kirjoitti:

Todella tyhjentävästi sanottu.Hyvä kun joku vitsii,kun itse ei aina jaksa noita itsestäänselvyyksiä vääntää.
Ei voi kun kompata.
Ai niin,sanoisin vielä kuitenkin,että on myös "ostajia" ja ostajia,ihan samoin kuin "kasvattajia" ja kasvattajia...

Lue lisää

""ostajia" ja ostajia,ihan samoin kuin "kasvattajia" ja kasvattajia."

Pitää nähdä vaivaa ja etsiä kasvattaja (ei"kasvattaja") Sillä niitäkin on. Onhan meillä myös runsaasti hyviä koiria. Usein vain on, vaikea löytää tälläinen pienimuotoinen Kasvattaja, Pennutkin usein mennyt ennakkoon.
Mutta kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa asiaan.

________

"hmmm...SPK Tarkoitatko saksanpaimenkoiraa ?" kyllä jos minulta kysyt.

perheen isä kirjoitti:

""ostajia" ja ostajia,ihan samoin kuin "kasvattajia" ja kasvattajia."

Pitää nähdä vaivaa ja etsiä kasvattaja (ei"kasvattaja") Sillä niitäkin on. Onhan meillä myös runsaasti hyviä koiria. Usein vain on, vaikea löytää tälläinen pienimuotoinen Kasvattaja, Pennutkin usein mennyt ennakkoon.
Mutta kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa asiaan.

________

"hmmm...SPK Tarkoitatko saksanpaimenkoiraa ?" kyllä jos minulta kysyt.

Lue lisää

Olipa kerran pariskunta,joka kävi pätevällä ihmisellä opiskelemassa "mitenostanoikeaoppisestipennunvalitsenkasvattajanym.ym.ym...."Hyvää tietoa tuli jokusen tunninkin verran,ja parsiskunta vaan "juu juu".
No pätevällä ei ollut pentuja.Joten pariskunta marssi ainoalle,jolla sillä HETKELLÄ pentuja,ja osti pennun oitis.Ja siitä sitten on pare,kun en sano enempää...

Voi elämän kevät,itseasiassa voi sanoa,että on ostajia,"ostajia" ja vielä,noh,jätetääs sanomatta...
Tai sanon sittenkin...nuijia :/

molossi kirjoitti:

Olipa kerran pariskunta,joka kävi pätevällä ihmisellä opiskelemassa "mitenostanoikeaoppisestipennunvalitsenkasvattajanym.ym.ym...."Hyvää tietoa tuli jokusen tunninkin verran,ja parsiskunta vaan "juu juu".
No pätevällä ei ollut pentuja.Joten pariskunta marssi ainoalle,jolla sillä HETKELLÄ pentuja,ja osti pennun oitis.Ja siitä sitten on pare,kun en sano enempää...

Voi elämän kevät,itseasiassa voi sanoa,että on ostajia,"ostajia" ja vielä,noh,jätetääs sanomatta...
Tai sanon sittenkin...nuijia :/

Lue lisää

Ihmisten pitäisi ymmärtää ennakoida. Ei ole liioiteltua ennakoida vaikkapa kolme vuotta, jos vain pystyy. Varsinkin pienemmissä roduissa se on tarpeen. Itse en käytä ns. pentuvälittäjiä lainkaan. Käytän ihmisiä, joka pystyy olemaan ulkopuolinen, ja katsomaan asioita hiukan kauempaa. Mutta joka kuitenkin ymmärtää perusteet, ja on sen verran koiramaailmassa sisällä, että On kuullut niitä "epävirallisiakin juttuja". Loppupeleissä nuo aktiivipiirit on pieniä. Pääsen helpolla, kun olen jo päässyt rotuvalinnassa eteenpäin, vaikka sekään ei ihan helppoa ole. Ihmisten ei pitäis elää tässä ja nyt. Meillä otetaan se uusi kasvamaan jo usein ennen kuin vanhasta aika jättää, sillä lailla ei tule sitä pitkää koiratonta jaksoa. Joka on minulle ainakin kova paikka. Hetken aikaa on ehkä raskaampaa, mutta eipähän tarvitse sitten niin paljon tinkiä siitä, mitä on etsinyt. Maksan ihan mielelläni vieraalle (meidän tapauksessamme tosin hyvin tuttu), joka etsii meille kasvattajan. Ja kukaan kasvattaja ei ole ikinä ihmetellyt, kun olen yhteydenotossani (tai sitten tämän toisen ihmisen yhteydenotossa) kertonut miksi ko. kasvattajaan päädyin. En vaan ole hyvä noissa genetiikka jutuissa. Itse yksilöllä ei niin ole väliä sitten, kun suurinpiirtein luonteenpiirteet tiedetään. Itsehän pennun kasvatus ja sosiaalistamisprosessissa pystyn vaikuttamaan vielä hirveän paljon. Kaikkein tärkeintä on nimenomaan ne lähtökohdat. En pidä pahana maksaa toiselle asiasta, jota en itse hallitse.

Mutta prosessia ei pidä aloittaa silloin, kun on jo niin kova koirakuume, että harkintakyky voi pettää. Yhtään pentua ei pidä mennä katsomaan, joitakin kasvattaja tapaamisia tosin käydään aina ennen lopullista päätöstä (luonnollisesti, jossain vaiheessa prosessia on jo meidän vuoromme jatkaa). Eikä kukaan ole koskaan kyseenalaistanut toimintamallia.

molossi kirjoitti:

Todella tyhjentävästi sanottu.Hyvä kun joku vitsii,kun itse ei aina jaksa noita itsestäänselvyyksiä vääntää.
Ei voi kun kompata.
Ai niin,sanoisin vielä kuitenkin,että on myös "ostajia" ja ostajia,ihan samoin kuin "kasvattajia" ja kasvattajia...

Lue lisää

Näin ostajana tai "ostajana" en vain hoksannut sitä lisätä:) Paha sanoa kumpia me olemme. Kuitenkin luottaisin, jos olet kasvattaja, että pitäisit meitä ihan ostajina :) Vaikka hiukan omituisia välillä olemmekin :)

Ihme ja kumma kirjoitti:

Ihmisten pitäisi ymmärtää ennakoida. Ei ole liioiteltua ennakoida vaikkapa kolme vuotta, jos vain pystyy. Varsinkin pienemmissä roduissa se on tarpeen. Itse en käytä ns. pentuvälittäjiä lainkaan. Käytän ihmisiä, joka pystyy olemaan ulkopuolinen, ja katsomaan asioita hiukan kauempaa. Mutta joka kuitenkin ymmärtää perusteet, ja on sen verran koiramaailmassa sisällä, että On kuullut niitä "epävirallisiakin juttuja". Loppupeleissä nuo aktiivipiirit on pieniä. Pääsen helpolla, kun olen jo päässyt rotuvalinnassa eteenpäin, vaikka sekään ei ihan helppoa ole. Ihmisten ei pitäis elää tässä ja nyt. Meillä otetaan se uusi kasvamaan jo usein ennen kuin vanhasta aika jättää, sillä lailla ei tule sitä pitkää koiratonta jaksoa. Joka on minulle ainakin kova paikka. Hetken aikaa on ehkä raskaampaa, mutta eipähän tarvitse sitten niin paljon tinkiä siitä, mitä on etsinyt. Maksan ihan mielelläni vieraalle (meidän tapauksessamme tosin hyvin tuttu), joka etsii meille kasvattajan. Ja kukaan kasvattaja ei ole ikinä ihmetellyt, kun olen yhteydenotossani (tai sitten tämän toisen ihmisen yhteydenotossa) kertonut miksi ko. kasvattajaan päädyin. En vaan ole hyvä noissa genetiikka jutuissa. Itse yksilöllä ei niin ole väliä sitten, kun suurinpiirtein luonteenpiirteet tiedetään. Itsehän pennun kasvatus ja sosiaalistamisprosessissa pystyn vaikuttamaan vielä hirveän paljon. Kaikkein tärkeintä on nimenomaan ne lähtökohdat. En pidä pahana maksaa toiselle asiasta, jota en itse hallitse.

Mutta prosessia ei pidä aloittaa silloin, kun on jo niin kova koirakuume, että harkintakyky voi pettää. Yhtään pentua ei pidä mennä katsomaan, joitakin kasvattaja tapaamisia tosin käydään aina ennen lopullista päätöstä (luonnollisesti, jossain vaiheessa prosessia on jo meidän vuoromme jatkaa). Eikä kukaan ole koskaan kyseenalaistanut toimintamallia.

Lue lisää

No kyllä taidan kallistua tekstien perusteella ihan sinne ostajien puolelle... :O)

Tuo on erittäin hyvä systeemi,että käyttää tarvittaessa jotain "konsulttia".
Monen lähipiirissä/ tuttavissa on melko usein jotain pitkänlinjan koira-ihmistä,jolla tietotaitoa ja ehkäpä myös kontakteja hyvinkin paljon koiramaailmassa.Ja varmasti mielellään auttaa muita ;)

Nykypäivänä on myös niinpaljon tietoa saatavilla,verrattuna entisaikoihin,että asiat on vaan kiinni omasta viitseliäisyydestä,maltista ja harkinnasta.

ihme ja kumma kirjoitti:

Näin ostajana tai "ostajana" en vain hoksannut sitä lisätä:) Paha sanoa kumpia me olemme. Kuitenkin luottaisin, jos olet kasvattaja, että pitäisit meitä ihan ostajina :) Vaikka hiukan omituisia välillä olemmekin :)

Lue lisää

Sinä tunnut olevan ostaja, jolle kasvattaja varmasti mielellään pennun myy. Molossin esimerkissä oli "ostaja", joita rupukauppias tarvitsee ja mahdollistaa kyseenalaisen "kasvatustyön"

Onko tärkeämpää tuijottaa yksistään nartun lonkkakuvaustulosta, vai laajemmin koko suvun (indeksiä)?

Jos nartulla C-lonkat ja sisarukset ja vanhemmat terveitä, niin onko se huono asia?
Onko parempi narttu, jolla D-lonkat ja kaikki sisarukset sairaita D-lonkkaisia?

Minusta indeksin luku on tärkeämpi, kuin yksittäisen lonkkakuvaustulos :)

krggyy kirjoitti:

Onko tärkeämpää tuijottaa yksistään nartun lonkkakuvaustulosta, vai laajemmin koko suvun (indeksiä)?

Jos nartulla C-lonkat ja sisarukset ja vanhemmat terveitä, niin onko se huono asia?
Onko parempi narttu, jolla D-lonkat ja kaikki sisarukset sairaita D-lonkkaisia?

Minusta indeksin luku on tärkeämpi, kuin yksittäisen lonkkakuvaustulos :)

Lue lisää

Jos halutaan terveempiä (tai millä tavalla tahansa "parempia") koiria on jalostukseen käytettävä koiria, jotka ovat keskiarvoa parempia. Siinä mielessä indeksi kertoo enemmän kuin yksittäinen kuvaustulos.

molossi kirjoitti:

Kyllä sitä paljon voi ostaja,jos vaan haluaa...

Ensinnäkin,jalostustietojärjestelmä (SUURI kiitos siitä Skl:lle ).Jos vähänkään maalaisjärkeä,niin pystyy näkemään mm.pentueitten määrät,kuinka paljon tulee,missä määrin on tutkittuja (pevisallisissa toki jalostuskoirat pakko)rodunomaisissa jutuissa (ellei pevisassa,niin lukemalla jto ym.onko heikkouksia,mitä suositellaan tutkittavaksi),paljonko jälkeläisiä on tutkittu,ja tulokset siis näkyy.Jos "koerotu",millaisia koiria kasvattaja on käyttänyt,käykö siis itse myös kokeissa ym.
Jo pelkästään noista voi ihan maalaisjärjelläkin muodostaa jotain kuvaa.
Näytelmissä ym. voi käydä katsomassa koiria,miten käyttäytyy (niin koirat,kuin kasvattajat ;D ) ja aivan mainiosti myös kysyä visiittiä ihan tutustumaan rotuun ja koiriin.
Kasvattajilta voi myös ihan oma-aloitteisesti kysyä kaikesta rotuun liittyen,kuin myös jalostuskoirista,kasvateista ym.Niinkuin pentueen vanhemmista,mistä on ottamasta ja sukulaisistakin.
Kyllä siitä kuvaa saa,jo siitä,miten halukkaasti kasvis jo itsestään noita jakelee.Harva sitä suoraan valehtelee,koska nykypäivänä joutuu helposti siitä vastuuseen.Ja jos vibaa tehdään,niin se myös ostajan kannattaa tuoda esiin,muitakin ajatellen ;)
Myöskin,jo siitä,miten tarkka kasvis on siitä kenelle myy,miten ohjeistaa ym.,saa jotain osviittaa.

Että kyllä sitä pystyy ostaja vaikuttamaan,ja kuvaa muodostamaan,ja poimimaan jyvät akanoista.Se on vaan itsestä kiinni.Niinkuin monessa muussakin,kaikki ei vaan tule valmiiksi pöytään,vaan niiden eteen on nähtävä vähän vaivaakin...

Lue lisää

Ko. järjestelmä - se on kyllä hyvä! - mutta siihen ei saa lisättyä mitään sellaista, mitä ei rodun piirissä tahdota seurata. Lonkat joo, kyynärät joo, silmät joo... ne mitkä on pakko tutkia. Entäs, jos rodussa jyllää vaikkapa tietynlaiset iho-ongelmat, hermosto-ongelmat, ruoansulatusongelmat, jotka ovat kenties yleisiä, mutta niistä ei puhuta eikä niitä ole valittu jalostuksen kriteereiksi? Jos sattuu saamaan kasvattajalta paskan pennun, jolla on sairauksia vaikka muille jakaa, niin ei siitä voi minnekään ilmoittaa - paitsi jalostustoimikunnalle.

Tästä jo ruikutinkin jossain, kun jtoimikunta piti koiramme epilepsiaa rokotusten takia tulleena. Näitä asioita ei saa ilmi missään, vaikka emä tuottaisi järkiään epileptikkopentuja tai allergikkopentuja tai immuunipuutospentuja - kunhan joukossa on joku, joka menestyy näyttelyissä. Vaikka se näyttelytähtikin kuukahtelisi epilepsian kourissa, niin sitä hehkutetaan kotisivuilla ja emällä teetetään lisää pentuja sen menestyksen aallonharjalla.

terveisin terveeksi kehutun rodun sairaan yksilön omistaja. Kymmenen kuukautta ja rahaa mennyt tonneja koiran hoitoon ja tutkimuksiin, nytkin on antibioottikuuri, kortisonikuuri ja silmävoidekuuri menossa sen epilepsialääkityksen ohessa. Halleluja. Emälle suunnitteilla pentue heti, kun lakisääteinen yhden juoksun tauko pidetty.

ziisuskrai kirjoitti:

Ko. järjestelmä - se on kyllä hyvä! - mutta siihen ei saa lisättyä mitään sellaista, mitä ei rodun piirissä tahdota seurata. Lonkat joo, kyynärät joo, silmät joo... ne mitkä on pakko tutkia. Entäs, jos rodussa jyllää vaikkapa tietynlaiset iho-ongelmat, hermosto-ongelmat, ruoansulatusongelmat, jotka ovat kenties yleisiä, mutta niistä ei puhuta eikä niitä ole valittu jalostuksen kriteereiksi? Jos sattuu saamaan kasvattajalta paskan pennun, jolla on sairauksia vaikka muille jakaa, niin ei siitä voi minnekään ilmoittaa - paitsi jalostustoimikunnalle.

Tästä jo ruikutinkin jossain, kun jtoimikunta piti koiramme epilepsiaa rokotusten takia tulleena. Näitä asioita ei saa ilmi missään, vaikka emä tuottaisi järkiään epileptikkopentuja tai allergikkopentuja tai immuunipuutospentuja - kunhan joukossa on joku, joka menestyy näyttelyissä. Vaikka se näyttelytähtikin kuukahtelisi epilepsian kourissa, niin sitä hehkutetaan kotisivuilla ja emällä teetetään lisää pentuja sen menestyksen aallonharjalla.

terveisin terveeksi kehutun rodun sairaan yksilön omistaja. Kymmenen kuukautta ja rahaa mennyt tonneja koiran hoitoon ja tutkimuksiin, nytkin on antibioottikuuri, kortisonikuuri ja silmävoidekuuri menossa sen epilepsialääkityksen ohessa. Halleluja. Emälle suunnitteilla pentue heti, kun lakisääteinen yhden juoksun tauko pidetty.

Lue lisää

Ei saa kaikkea lisättyä,mutta pääsyy on se,että se on tietylle pohjalle (ainakin toistaiseksi tehty),johon tulee automaattisesti vain viralliset tulokset.Esim,eräskin yhdistys on halunnut erään sairauden dna-testiä (joka siis virallinen) näkyviin,mutta toistaiseksi ei ole onnistunut.

Eli kyse ei ole siitä,tahdotaanko vaan ei,vaan järjestelmä toimii tietyllä tavalla.

Mutta kuten sanoin,kyllä tietojärjestelmää lukemalla jo paljonkin mielikuvaa pystyy muodostamaan.Ei esim.ihan huonon kasvattajan kohdalla ole tutkittu rodunomaisissa vapaaehtoisesti paljon koiria,myös kasvatteja.Kasvatteja ei tarvi tutkia,vaikka pevisassa ollaan.Siinä nyt yksi esimerkki,muita jo mainitsin.

Muut ei varsinaisesti näy,mutta kuten sanoin,tenttaamalla paljon selviää,ja JOS kasvattaja on valehdellut/pimittänyt asioita,niin nykyään on helppo saada vastuuseen.Koiramme-lehtikin on myös alkanut julkaisemaan,jopa nimillä selkeästi ja todistettavasti häikkää tehneiden nimiä.

Jalostuksen kriteerit.Kaikkea ei valita kriteereiksi.Hyvä kasvatta tietää ne ihan ilman mitään "valintoja",maalaisjärjelläkin,ellei niitä tai jotain esim.jto:ssa tai jossain suosituksissa mainita.
Todella valitettavaa on,jos yhteen rotuun on sitten pelkästään kerääntynyt vastuuttomia kasvattajia ja hurjalta kuulostaa,jos näin on.

Jos katsoo tulleeksi "huijatuksi" kasvattajan toimesta (salattu kaupan osalta olennaisia tietoja ym.),niin ilmoittaa voi piirin "sovittelijalle" tai kysyä neuvoa kuluttajasuoja-asiamieheltä,jos korvauksia haluaa.
Jos haluaa asiasta julkisen,niin jos yhdistyksellä on keskustelupalsta,niin voi siellä reilusti nimellä kysyä asioista,ja yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin voi tehdä kirjelmän,että haluaa valitsemastaan asiasta keskusteltavan.
Kaikesta näistä saa asiat esiin,joka taas avittaa,jos vaikka muillekin on epäreilusti tehty.
Kyllä ne huonot jutut sitten myös jää elämään,joka vaikuttaa niin,että juttu kulkee.
Niin ja myös kennelliittoon voi ilmoittaa räikeissä tapauksissa,ja he käsittelevät asian,jos tarvetta löytyy.Ja sen tarpeen raja on huomattavasti alentunut nykyaikana...

Epilepsia on erittäin vakavasti otettava juttu.Ja se tiedostetaan vähänkään vastullisissa roduissa.
Joten täytyy sanoa,että kiinnostaa suuresti tietää,missä yhdistyksessä,siis yhdistystasolla, siihen suhtaudutaan kuvailemallasi välinpitämättömällä tavalla...

molossi kirjoitti:

Ei saa kaikkea lisättyä,mutta pääsyy on se,että se on tietylle pohjalle (ainakin toistaiseksi tehty),johon tulee automaattisesti vain viralliset tulokset.Esim,eräskin yhdistys on halunnut erään sairauden dna-testiä (joka siis virallinen) näkyviin,mutta toistaiseksi ei ole onnistunut.

Eli kyse ei ole siitä,tahdotaanko vaan ei,vaan järjestelmä toimii tietyllä tavalla.

Mutta kuten sanoin,kyllä tietojärjestelmää lukemalla jo paljonkin mielikuvaa pystyy muodostamaan.Ei esim.ihan huonon kasvattajan kohdalla ole tutkittu rodunomaisissa vapaaehtoisesti paljon koiria,myös kasvatteja.Kasvatteja ei tarvi tutkia,vaikka pevisassa ollaan.Siinä nyt yksi esimerkki,muita jo mainitsin.

Muut ei varsinaisesti näy,mutta kuten sanoin,tenttaamalla paljon selviää,ja JOS kasvattaja on valehdellut/pimittänyt asioita,niin nykyään on helppo saada vastuuseen.Koiramme-lehtikin on myös alkanut julkaisemaan,jopa nimillä selkeästi ja todistettavasti häikkää tehneiden nimiä.

Jalostuksen kriteerit.Kaikkea ei valita kriteereiksi.Hyvä kasvatta tietää ne ihan ilman mitään "valintoja",maalaisjärjelläkin,ellei niitä tai jotain esim.jto:ssa tai jossain suosituksissa mainita.
Todella valitettavaa on,jos yhteen rotuun on sitten pelkästään kerääntynyt vastuuttomia kasvattajia ja hurjalta kuulostaa,jos näin on.

Jos katsoo tulleeksi "huijatuksi" kasvattajan toimesta (salattu kaupan osalta olennaisia tietoja ym.),niin ilmoittaa voi piirin "sovittelijalle" tai kysyä neuvoa kuluttajasuoja-asiamieheltä,jos korvauksia haluaa.
Jos haluaa asiasta julkisen,niin jos yhdistyksellä on keskustelupalsta,niin voi siellä reilusti nimellä kysyä asioista,ja yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin voi tehdä kirjelmän,että haluaa valitsemastaan asiasta keskusteltavan.
Kaikesta näistä saa asiat esiin,joka taas avittaa,jos vaikka muillekin on epäreilusti tehty.
Kyllä ne huonot jutut sitten myös jää elämään,joka vaikuttaa niin,että juttu kulkee.
Niin ja myös kennelliittoon voi ilmoittaa räikeissä tapauksissa,ja he käsittelevät asian,jos tarvetta löytyy.Ja sen tarpeen raja on huomattavasti alentunut nykyaikana...

Epilepsia on erittäin vakavasti otettava juttu.Ja se tiedostetaan vähänkään vastullisissa roduissa.
Joten täytyy sanoa,että kiinnostaa suuresti tietää,missä yhdistyksessä,siis yhdistystasolla, siihen suhtaudutaan kuvailemallasi välinpitämättömällä tavalla...

Lue lisää

Brasilianterrierit. Niillä kyllä yhdistys on ollut jo jonkin aikaa kuohuntatilassa, lapsellisia riitoja hiekkalaatikolla.

Eilen RotuRacessa yllättäen löytyi meidän koiran veljen omistaja, joka oli sanonut omastaan, että melkein yhtä paha :) ja kun oli kasvattajaan ollut yhteydessä, oli saanut kuulemma samantyylisiä (erittäin epäkohteliaita, syyllistäviä ja "en-halua-tietää" -tyylisiä) vastauksia. Saapa nähdä, kauanko ko. kasvattaja porskuttaa pelkällä hyökkäävyydellä ja runnomisella. Ensimmäiseen vastaukseen, jonka saimme kun ilmoitimme epilepsiakohtauksista, oli laitettu vaimon etunimi ja titteli; oikeusnotaari. Eikö tuo jo sinällään ole uhkaus, että alapa rettelöimään, niin täältä pesee?

mikäsenytolikaan kirjoitti:

Brasilianterrierit. Niillä kyllä yhdistys on ollut jo jonkin aikaa kuohuntatilassa, lapsellisia riitoja hiekkalaatikolla.

Eilen RotuRacessa yllättäen löytyi meidän koiran veljen omistaja, joka oli sanonut omastaan, että melkein yhtä paha :) ja kun oli kasvattajaan ollut yhteydessä, oli saanut kuulemma samantyylisiä (erittäin epäkohteliaita, syyllistäviä ja "en-halua-tietää" -tyylisiä) vastauksia. Saapa nähdä, kauanko ko. kasvattaja porskuttaa pelkällä hyökkäävyydellä ja runnomisella. Ensimmäiseen vastaukseen, jonka saimme kun ilmoitimme epilepsiakohtauksista, oli laitettu vaimon etunimi ja titteli; oikeusnotaari. Eikö tuo jo sinällään ole uhkaus, että alapa rettelöimään, niin täältä pesee?

Lue lisää

Ai brassit...

Mutta kuten sanoin,jos kokee mielestään vääryyttä tai haluaa puuttua asioihin,on siihen mahdollisuus.
Uhkauksista ei tarvi välittää,jos niitä oikeasti tulee,niin siihen on viranomaiset.
Jos asioista puhuu asiallisesti,ja nojautuen faktoihin,ei huhuihin,niin eipä ainakaan itse rettelöi.Jos joku sitä haluaa tehdä,niin on oma asiansa ja tekee vaan itsensä tyhmäksi.Ja kuten sanoin,tarvittaessa on viranomaiset.
Tuo siis yleisesti koskien asioita.

ajateltuna voisi kuvitella, että tervelonkkaiset vanhemmat tuottavat varmemmin tervelonkkaisia/kyynereisiä jälkejäisiä.
Niinhän sitä luulisi. Oman koirani isän ( A/A ja 0/0) kuvatut jälkeläiset ovat 75 prosenttisesti lonkkavikaisia oli käytetty melkein mitä narttua hyvänsä parina. Tuskin kaikki näiden lonkkavikaisten omistajat ovat onnistuneet pilaamaan koiransa ruokinnalla ja liikunnalla,

Näinkin voi käydä kirjoitti:

ajateltuna voisi kuvitella, että tervelonkkaiset vanhemmat tuottavat varmemmin tervelonkkaisia/kyynereisiä jälkejäisiä.
Niinhän sitä luulisi. Oman koirani isän ( A/A ja 0/0) kuvatut jälkeläiset ovat 75 prosenttisesti lonkkavikaisia oli käytetty melkein mitä narttua hyvänsä parina. Tuskin kaikki näiden lonkkavikaisten omistajat ovat onnistuneet pilaamaan koiransa ruokinnalla ja liikunnalla,

Lue lisää

Ei se, että vanhemmat ovat terveet, takaa terveitä pentuja. Sukupuu pitäisi tutkia valtavn kauas. Kotikoiriksi myytyjen omistajat harvemmin pitävät yhteyttä lkasvattajiin ja kertovat ongelmista. Ikävä kyllä. Tosin kyllä kasvattajat voisivat itsekkin soitella perään ja kysell' mitä kasvatille kuuluu.

Terveet ihmisetkin saavat sairaita vauvoja!

terveydesä kirjoitti:

Kerroppa mistä pennun ostaja tietää kuka on se kunnon kasvattaja, joka oikeasti kertoo kaiken pennun vanhemmista ja kasvattaa vastuullisesti vain rodun parasta ajatellen.
Mitään listaa ei ole käytettävissä, josta tämä tulee ilmi.

Tuo mitä sanoin, että jos rekkauksia on paljon niin sairauksia on paljon. Pitää kyllä valitettavasti paikkansa. Se selviää ihan sairaus tilastoja tutkimalla. Valitettavasti ainakin suomessa suosio on rodulle huono juttu=kasvattajilta katoaa harkinta kyky.
Useimmilla vähemmän suosituilla roduilla on vähemmän sairauksia ja perimästä johtuvia ongelmia kuin suosituilla.

Lue lisää

kasvattajista Evergrey's on kennel josta saat rehellistä tietoa.

ihkuuu kirjoitti:

kasvattajista Evergrey's on kennel josta saat rehellistä tietoa.

Ja hyviä koiria..

Näinkin voi käydä kirjoitti:

ajateltuna voisi kuvitella, että tervelonkkaiset vanhemmat tuottavat varmemmin tervelonkkaisia/kyynereisiä jälkejäisiä.
Niinhän sitä luulisi. Oman koirani isän ( A/A ja 0/0) kuvatut jälkeläiset ovat 75 prosenttisesti lonkkavikaisia oli käytetty melkein mitä narttua hyvänsä parina. Tuskin kaikki näiden lonkkavikaisten omistajat ovat onnistuneet pilaamaan koiransa ruokinnalla ja liikunnalla,

Lue lisää

Kyllä se geneettisesti menee niin,että mitä terveempiä käytetään,sen parempi mahdollisuus on tervettä saada ja toisinpäin.Mutta se tarkoittaa pitkällä linjalla myöskin.Jos mainitsemasi koiran jälkeläiset on noin,niin se ei kerro vielä mitään.Kun pitäisi tietää ylipäätään rodun tilanne (dysplasiaprosentti suunnilleen rodussa),sekä myös takaa tulevat koirat.Samoin narttujen.
Jos kyseessä on rotu,missä huonot tulokset ei ole yleisiä,niin sopii vaan miettiä,miksi on käytetty niinkin paljon kuin "useita" kertoja urosta,jos jälkeläisnäyttö on huonoa.

molossi kirjoitti:

Kyllä se geneettisesti menee niin,että mitä terveempiä käytetään,sen parempi mahdollisuus on tervettä saada ja toisinpäin.Mutta se tarkoittaa pitkällä linjalla myöskin.Jos mainitsemasi koiran jälkeläiset on noin,niin se ei kerro vielä mitään.Kun pitäisi tietää ylipäätään rodun tilanne (dysplasiaprosentti suunnilleen rodussa),sekä myös takaa tulevat koirat.Samoin narttujen.
Jos kyseessä on rotu,missä huonot tulokset ei ole yleisiä,niin sopii vaan miettiä,miksi on käytetty niinkin paljon kuin "useita" kertoja urosta,jos jälkeläisnäyttö on huonoa.

Lue lisää

"(dysplasiaprosentti suunnilleen rodussa),sekä myös takaa tulevat koirat.Samoin narttujen."

Usein jää tämä taakse katsominen (kokonaisuus) ja tarkastellaan pelkästään uroksen ja nartun jälkeläisiä ja niiden terveystietoja.

Tai niin vastaushan on sama, kuin lonkkien suhteen...

Eli periaatteessa vastuu rodun tulevaisuudesta ja terveydestä on pentujen ostajilla ei kasvattajilla....

terveydestä kirjoitti:

Tai niin vastaushan on sama, kuin lonkkien suhteen...

Eli periaatteessa vastuu rodun tulevaisuudesta ja terveydestä on pentujen ostajilla ei kasvattajilla....

Mitä ovat heikko hermorakenne "ym."? Hermorakenteen ymmärrän, mutta tuntuisi, että niputat "ym." suurin piirtein kaikki ongelmat lonkkia lukuunottamatta tähän uuteen keskusteluherättelyyn.

Minusta tähänkin on tullut jo tosi hyviä vastauksia, kunhan asiaa soveltaa lonkkavastauksista. Toki hermorakennetta ei voi niin helposti nähdä kuin lonkkatuloksia, mutta suosimalla luonnetestattujen vanhempien pentuja sekin on varmempaa. Perehtymällä rodun keskimääräiseen luonnetestitulokseen, johon monesti voi löytyä apua rotuyhdistyksestä jos ei peräti suoraan netistä, ja vertaamalla sitä rotumääritelmässä ja muuten ilmaistuihin rodun toivottaviin piirteisiin. Ja sitä kun vertaa potentiaalisen pennun emän tuloksiin, pääseekin jo eteenpäin. Paljon voi päätellä siitä, millaisia ovat nartun taustat, löytyykö sieltä testattuja koiria, onko esim. pk-tuloksia tai muita rotutyypillisiä kokeita. Yleensä niissä ei kaikkein heikkohermoisin koira kovin hyvin pärjää. Tietysti luonne on vaikeampi kuin vaikka lonkat, mutta kyllä omalla pohjatyöllä, jota jo aiemmat vastaajat ovat korostaneet, tämänkin kompastuskiven yli on mahdollista päästä.

Oma pentuhankinta oli ohjelmassa keväällä. Sattui olemaan alussa mainitsemasi collie rotuna, josta tosi paljon löytää tietoa pelkästään netin ääressä istumalla, kun harrastajia on paljon ja joku on rustaillut kasvattajasivustonkin (pehkot tms.). Oma prosessi sujui niin, että selailin kasvattajien sivuja, joista raakkasin heti pois muutamia mielestäni outoja plus ne, joilla pentusuunnitelmia ei ollut. Kun pentusuunnitelmista oli tietoa, sillä pehko-sivulla on hyvin tietoa lonkka- ja silmätuloksista ja luonnetesteistä. Siitä oli helppo tehdä lisäkarsintaa, ei tuo, ei tuo... Koiranetin avulla jatkoin koirien sukutietojen penkomista, taas karsittiin. Tuijottelin vanhempien kuvia, ei tuo, ei ole mielestäni rodunomainen kuono, tuolla on omituinen pää... Lopulta oli tassussa muutama kasvattajanimi, joista aloin tehdä valintaa. Tuolla koiralla on tuo tulos parempi, mutta tämä huonompi kuin tuolla toisella... Lopputulos oli, että pentu vetelee juuri sikeitä naapurihuoneessa... Toistaiseksi ei ole ainakaan luonteen puolesta tarvinnut olla huolissaan, jos ei nyt sitten turhankin kovahermoinen tyyppi ole kyseessä, katsotaan kun kasvaa. ;-) Tärkeintä on, että vedin tietyn rajan. Jos loppusuoralle päässeistä kenneleistä mistään ei olisi tärpännyt, olisin siirtänyt hankintaa. En olisi alentanut rimaa. Joku ketjussa sanoi käyttävänsä konsulttia, mutta itse haluan tietää aina kaiken mahdollisen, ymmärtää mitä teen ja miksi. Silloin on helpompi hyväksyä, että itsepä valintani tein, jos jokin kuitenkin menisi pieleen.

Ja niin se on, että vastuu on viimekädessä ostajilla. Sitä tuotetaan, mikä menee kaupaksi. Jos ostajat alkavat laatutietoisiksi ja ostavat ainakin tulosten perusteella hyvien koirien jälkeläisiä, heikompienkin kasvattajien mielenkiinto siirtyy niihin tai loppuu kasvatusmarkkinoilta kokonaan.

Collielady kirjoitti:

Mitä ovat heikko hermorakenne "ym."? Hermorakenteen ymmärrän, mutta tuntuisi, että niputat "ym." suurin piirtein kaikki ongelmat lonkkia lukuunottamatta tähän uuteen keskusteluherättelyyn.

Minusta tähänkin on tullut jo tosi hyviä vastauksia, kunhan asiaa soveltaa lonkkavastauksista. Toki hermorakennetta ei voi niin helposti nähdä kuin lonkkatuloksia, mutta suosimalla luonnetestattujen vanhempien pentuja sekin on varmempaa. Perehtymällä rodun keskimääräiseen luonnetestitulokseen, johon monesti voi löytyä apua rotuyhdistyksestä jos ei peräti suoraan netistä, ja vertaamalla sitä rotumääritelmässä ja muuten ilmaistuihin rodun toivottaviin piirteisiin. Ja sitä kun vertaa potentiaalisen pennun emän tuloksiin, pääseekin jo eteenpäin. Paljon voi päätellä siitä, millaisia ovat nartun taustat, löytyykö sieltä testattuja koiria, onko esim. pk-tuloksia tai muita rotutyypillisiä kokeita. Yleensä niissä ei kaikkein heikkohermoisin koira kovin hyvin pärjää. Tietysti luonne on vaikeampi kuin vaikka lonkat, mutta kyllä omalla pohjatyöllä, jota jo aiemmat vastaajat ovat korostaneet, tämänkin kompastuskiven yli on mahdollista päästä.

Oma pentuhankinta oli ohjelmassa keväällä. Sattui olemaan alussa mainitsemasi collie rotuna, josta tosi paljon löytää tietoa pelkästään netin ääressä istumalla, kun harrastajia on paljon ja joku on rustaillut kasvattajasivustonkin (pehkot tms.). Oma prosessi sujui niin, että selailin kasvattajien sivuja, joista raakkasin heti pois muutamia mielestäni outoja plus ne, joilla pentusuunnitelmia ei ollut. Kun pentusuunnitelmista oli tietoa, sillä pehko-sivulla on hyvin tietoa lonkka- ja silmätuloksista ja luonnetesteistä. Siitä oli helppo tehdä lisäkarsintaa, ei tuo, ei tuo... Koiranetin avulla jatkoin koirien sukutietojen penkomista, taas karsittiin. Tuijottelin vanhempien kuvia, ei tuo, ei ole mielestäni rodunomainen kuono, tuolla on omituinen pää... Lopulta oli tassussa muutama kasvattajanimi, joista aloin tehdä valintaa. Tuolla koiralla on tuo tulos parempi, mutta tämä huonompi kuin tuolla toisella... Lopputulos oli, että pentu vetelee juuri sikeitä naapurihuoneessa... Toistaiseksi ei ole ainakaan luonteen puolesta tarvinnut olla huolissaan, jos ei nyt sitten turhankin kovahermoinen tyyppi ole kyseessä, katsotaan kun kasvaa. ;-) Tärkeintä on, että vedin tietyn rajan. Jos loppusuoralle päässeistä kenneleistä mistään ei olisi tärpännyt, olisin siirtänyt hankintaa. En olisi alentanut rimaa. Joku ketjussa sanoi käyttävänsä konsulttia, mutta itse haluan tietää aina kaiken mahdollisen, ymmärtää mitä teen ja miksi. Silloin on helpompi hyväksyä, että itsepä valintani tein, jos jokin kuitenkin menisi pieleen.

Ja niin se on, että vastuu on viimekädessä ostajilla. Sitä tuotetaan, mikä menee kaupaksi. Jos ostajat alkavat laatutietoisiksi ja ostavat ainakin tulosten perusteella hyvien koirien jälkeläisiä, heikompienkin kasvattajien mielenkiinto siirtyy niihin tai loppuu kasvatusmarkkinoilta kokonaan.

Lue lisää

Mun mielestä tuo heikko hermorakenne on perinnöllinen ominaisuus ja ym. on muut perinnölliset ominaisuudet. Koiria tuntevana varmaan tiedät mitä ne on eli melkein kaikki mitä koira on. Paitsi ympäristötekijöiden vaikutus.

Juu helppoa ja vaivatonta on tutkia kaikkia mahdollisia tieto lähteitä, jos on jo vuosia harrastanut koiria ja tietää mitä ja mistä etsiä. Suuri joukko on kuitenkin niitä, jotka on etsimässä itselleen ensimmäistä koiraa. Ja kun tätä koko koira hommelia miettii, niin saattaa olla melkoista hepreaa asiaan perehtymättömälle.

Ja voiko loppujen lopuksi luottaa kasvattajan antamiin tietoihin....ei välttämättä. Täytyy todella olla asioihin perehtynyt syvällisesti, että voi olla varma jostain.

terveydestä kirjoitti:

Mun mielestä tuo heikko hermorakenne on perinnöllinen ominaisuus ja ym. on muut perinnölliset ominaisuudet. Koiria tuntevana varmaan tiedät mitä ne on eli melkein kaikki mitä koira on. Paitsi ympäristötekijöiden vaikutus.

Juu helppoa ja vaivatonta on tutkia kaikkia mahdollisia tieto lähteitä, jos on jo vuosia harrastanut koiria ja tietää mitä ja mistä etsiä. Suuri joukko on kuitenkin niitä, jotka on etsimässä itselleen ensimmäistä koiraa. Ja kun tätä koko koira hommelia miettii, niin saattaa olla melkoista hepreaa asiaan perehtymättömälle.

Ja voiko loppujen lopuksi luottaa kasvattajan antamiin tietoihin....ei välttämättä. Täytyy todella olla asioihin perehtynyt syvällisesti, että voi olla varma jostain.

Lue lisää

Siksi kysyin hermorakenteen ja muun niputtamista, kun täydellistä, siis virheetöntä koiraa ei voi olla. Yhteen asiaan kun panostaa, voi toisessa tulla jotain vikaa. Luonnossa ei taida olla mitään virheetöntä elävää olentoa, eikä ihmisen jalostama koira sellainen ainakaan voi olla. Jos kasvattaja panostaa luonteeseen, saattaa ongelmia tulla silmäpuolella (erityisesti collieta ajatellen), silmiin panostettaessa vikaa voi olla lonkissa jne. Koirat ovat eläviä olentoja vikoineen, mutta tämän totuuden hyväksyminen tuntuu nykyiselle kuluttajansuoja-ajattelun läpitunkemalle ostajalle olevan liikaa. Takuut on pakko saada, tai tulee kiukku! ;-)

Se on totta, että pitkään rotua harrastaneena minulla on näppituntuma, mitä collien pitää tai mitä sen ei sovi olla. En kuitenkaan usko, että asia olisi toisin, jos vaihtaisin rotua vaikka sakemanniin tai rotikkaan, jotka joskus ovat käväisseet mielessä (en koskaan kumminkaan vaihda). Joutuisin vaan tekemään paljon enemmän pohjatyötä, kun pitäisi opetella rodun perusteita. Mutta en pidä sitä mahdottomana edes ensikertalaiselle ostajalle.

Koiraa, elävää olentoa, kun ei kuitenkaan pitäisi ostaa asiasta mitään tietämättä. Ja nykyään tietolähteitä on paljon enemmän kuin 80-luvulla, jolloin olin ensikertalaisen asemassa. Ei ollut koiranettiä, ei kasvattajien kotisivuja, ei edes netin keskustelupalstaa, jossa kysellä tietolähdevinkkejä. Mutta siinä on kanssa yksi ongelma eli nykyään kysytään "mikä rotu mulle", "suositelkaa kasvattajia", halutaan jonkun muun kertovan, ettei tarvitse itse ajatella. Pitäisi kysyä, mistä saa tietoa rodusta ja kasvattajista. Pitäisi penkoa tietolähteitä ja miettiä, millä auktoriteetilla joku sanoo jotain. Onko tietolähteenä esim. pitkänlinjan kasvattajan kirjoittama rotuopas vai nimettömän nettikirjoittajan yksittäinen mielipide. Loppujen lopuksi, eikös koiranomistaja, joka sanoo, ettei tiedä mitään valitsemastaan rodusta, ole aika omituinen koiranomistaja?

Se, voiko kasvattajan tietoihin luottaa, onkin jo eri kysymys. Faktatietoja, koiranetistä löytyviä, ei voi vääristellä. Mutta ensikertalaisen pitää tehdä siinäkin vain hiukan enemmän töitä. Tarvittaessa ottaa yhteyttä useampaan kasvattajaan, kun näppituntumatietoa kasvattajien työstä ei ole. Saako sillä, tai millään, sitten varmuutta? Ei minusta. Hyvän pohjatyön tehneenä ja edelleen pentuuni erinomaisen tyytyväisenä, en voi olla varma, että siitä tulee terve ja pitkäikäinen. Mutta se on riski, joka elävän olennon kaupassa on otettava.

Collielady kirjoitti:

Siksi kysyin hermorakenteen ja muun niputtamista, kun täydellistä, siis virheetöntä koiraa ei voi olla. Yhteen asiaan kun panostaa, voi toisessa tulla jotain vikaa. Luonnossa ei taida olla mitään virheetöntä elävää olentoa, eikä ihmisen jalostama koira sellainen ainakaan voi olla. Jos kasvattaja panostaa luonteeseen, saattaa ongelmia tulla silmäpuolella (erityisesti collieta ajatellen), silmiin panostettaessa vikaa voi olla lonkissa jne. Koirat ovat eläviä olentoja vikoineen, mutta tämän totuuden hyväksyminen tuntuu nykyiselle kuluttajansuoja-ajattelun läpitunkemalle ostajalle olevan liikaa. Takuut on pakko saada, tai tulee kiukku! ;-)

Se on totta, että pitkään rotua harrastaneena minulla on näppituntuma, mitä collien pitää tai mitä sen ei sovi olla. En kuitenkaan usko, että asia olisi toisin, jos vaihtaisin rotua vaikka sakemanniin tai rotikkaan, jotka joskus ovat käväisseet mielessä (en koskaan kumminkaan vaihda). Joutuisin vaan tekemään paljon enemmän pohjatyötä, kun pitäisi opetella rodun perusteita. Mutta en pidä sitä mahdottomana edes ensikertalaiselle ostajalle.

Koiraa, elävää olentoa, kun ei kuitenkaan pitäisi ostaa asiasta mitään tietämättä. Ja nykyään tietolähteitä on paljon enemmän kuin 80-luvulla, jolloin olin ensikertalaisen asemassa. Ei ollut koiranettiä, ei kasvattajien kotisivuja, ei edes netin keskustelupalstaa, jossa kysellä tietolähdevinkkejä. Mutta siinä on kanssa yksi ongelma eli nykyään kysytään "mikä rotu mulle", "suositelkaa kasvattajia", halutaan jonkun muun kertovan, ettei tarvitse itse ajatella. Pitäisi kysyä, mistä saa tietoa rodusta ja kasvattajista. Pitäisi penkoa tietolähteitä ja miettiä, millä auktoriteetilla joku sanoo jotain. Onko tietolähteenä esim. pitkänlinjan kasvattajan kirjoittama rotuopas vai nimettömän nettikirjoittajan yksittäinen mielipide. Loppujen lopuksi, eikös koiranomistaja, joka sanoo, ettei tiedä mitään valitsemastaan rodusta, ole aika omituinen koiranomistaja?

Se, voiko kasvattajan tietoihin luottaa, onkin jo eri kysymys. Faktatietoja, koiranetistä löytyviä, ei voi vääristellä. Mutta ensikertalaisen pitää tehdä siinäkin vain hiukan enemmän töitä. Tarvittaessa ottaa yhteyttä useampaan kasvattajaan, kun näppituntumatietoa kasvattajien työstä ei ole. Saako sillä, tai millään, sitten varmuutta? Ei minusta. Hyvän pohjatyön tehneenä ja edelleen pentuuni erinomaisen tyytyväisenä, en voi olla varma, että siitä tulee terve ja pitkäikäinen. Mutta se on riski, joka elävän olennon kaupassa on otettava.

Lue lisää

Muut ihmiset ja heidän kokemuksensa jostain kasvattajasta tai rodusta on kyllä erittäin hyvä tietolähde, jota kannattaa käyttää. Oli sitten kyseessä palstat tai suora kontakti ihmiseen. Sillä tavalla tulee tietoon se mitä kasvattaja ei kerro. Eikä itse tarvitse kantapään kautta oppia kuka on se kunnon kasvattaja ja vertailemalla ihmisten kokemuksia eri roduista tulee tietoon mahdollisesti myös se mikä on se oma rotu.

Eikös mitä tahansa kasvattaessa tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kokonaisuutena. Eikä vain pyrkiä saamaan yhtä osa-aluetta vahvaksi.

Vastuu koirien terveydestä ja tulevaisuudesta tulisi olla kasvattajilla, koska pennun ostajat eivät voi päättää millä koirilla pentuja teetetään. Pennun ostaja voi vaikuttaa vain siihen kuka pentuja saa/pystyy kasvattamaan.

terveydetä kirjoitti:

Muut ihmiset ja heidän kokemuksensa jostain kasvattajasta tai rodusta on kyllä erittäin hyvä tietolähde, jota kannattaa käyttää. Oli sitten kyseessä palstat tai suora kontakti ihmiseen. Sillä tavalla tulee tietoon se mitä kasvattaja ei kerro. Eikä itse tarvitse kantapään kautta oppia kuka on se kunnon kasvattaja ja vertailemalla ihmisten kokemuksia eri roduista tulee tietoon mahdollisesti myös se mikä on se oma rotu.

Eikös mitä tahansa kasvattaessa tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kokonaisuutena. Eikä vain pyrkiä saamaan yhtä osa-aluetta vahvaksi.

Vastuu koirien terveydestä ja tulevaisuudesta tulisi olla kasvattajilla, koska pennun ostajat eivät voi päättää millä koirilla pentuja teetetään. Pennun ostaja voi vaikuttaa vain siihen kuka pentuja saa/pystyy kasvattamaan.

Lue lisää

Tässä näyttää olleen jonkun rekkautuneen viesti, jota sinä ainakin osittain ilmeisesti olet lainannut. Tämä näkyy, kun kurkkaa viestin poistaneen eupatrian "käyttäjän viestejä". Eli en ihan pääse jyvälle, kuka mitäkin on sanonut. Mutta sillä varauksella...

Oma mielipiteeni on, että ollakseen vakuuttava tietolähteestä täytyy tietää, kuka on sanoja ja missä asemassa hän asiansa sanoo. On eri asia, onko kyse pitkänlinjan kasvattajasta tai rodun harrastajasta, noviisikasvattajasta tai harrastajasta, tai jostain vielä muusta. Itse en periaatteesta luota kommentteihin, joiden alkuperää en voi tarkistaa. Niistä ei voi koskaan arvioida, miksi jotain on sanottu ja se voi joskus olla yhtä merkittävää kuin se, mitä on sanottu. Jos nettipalstalla joku kirjoittaa jotain, minkä voi tarkistaa, niin toki siihen voi suhtautua vakavammin. Mutta todellisen kantapään kautta oppimisen riskin ottaa ostaja, joka vain nettikirjoitukseen luottaen tekee ostopäätöksensä tai vaihtoehtoisesti jättää jonkun kasvattajan hyvänkin pentueen edes harkitsematta.

Kasvattajien pitäisi tietysti pyrkiä kokonaisuuteen, mutta niin se vaan menee, ettei kertaalleen geeneihin puikahtanutta sairautta sieltä pois saa. On mahdollista, että jokin ominaisuus tupsahtaa esiin useankin sukupolven takaa. Ja koska geenit ovat mitä ovat, niitä ei voi kaupasta ostaa uusia, niin kaikki koiratkin ovat aina vaan geeniensä summia, jos ympäristötekijät jätetään huomiotta. Mitä ei kylläkään pitäisi tehdä esim. lonkkavikojen tai luonne-ongelmien kohdalla. Mutta olipa kasvattajan pyrkimys mikä tahansa, jokin vahva osa-alue tai tasalaatuinen kokonaisuus, niin virheetöntä yksilöä ei voi taata.

Siinä mielessä laitan vastuun ostajille, että kasvattajat tekevät päätökset siitokseen käytettävistä koirista, mutta ostajat tekevät ostopäätökset. Jos huonojen, ehkä pitäisi sanoa jalostukseen vähemmän kelvollisten, koirien pentuja ei ostettaisi, niiden tuottaminen loppuisi nopeasti. Se on juuri sitä mainitsemaasi pennunostajan vaikutusmahdollisuutta. Ja vahvaa sellaista, ei kukaan kasvattaja pitkään teettäisi pentueita, joille ei ole kysyntää.

Collielady kirjoitti:

Tässä näyttää olleen jonkun rekkautuneen viesti, jota sinä ainakin osittain ilmeisesti olet lainannut. Tämä näkyy, kun kurkkaa viestin poistaneen eupatrian "käyttäjän viestejä". Eli en ihan pääse jyvälle, kuka mitäkin on sanonut. Mutta sillä varauksella...

Oma mielipiteeni on, että ollakseen vakuuttava tietolähteestä täytyy tietää, kuka on sanoja ja missä asemassa hän asiansa sanoo. On eri asia, onko kyse pitkänlinjan kasvattajasta tai rodun harrastajasta, noviisikasvattajasta tai harrastajasta, tai jostain vielä muusta. Itse en periaatteesta luota kommentteihin, joiden alkuperää en voi tarkistaa. Niistä ei voi koskaan arvioida, miksi jotain on sanottu ja se voi joskus olla yhtä merkittävää kuin se, mitä on sanottu. Jos nettipalstalla joku kirjoittaa jotain, minkä voi tarkistaa, niin toki siihen voi suhtautua vakavammin. Mutta todellisen kantapään kautta oppimisen riskin ottaa ostaja, joka vain nettikirjoitukseen luottaen tekee ostopäätöksensä tai vaihtoehtoisesti jättää jonkun kasvattajan hyvänkin pentueen edes harkitsematta.

Kasvattajien pitäisi tietysti pyrkiä kokonaisuuteen, mutta niin se vaan menee, ettei kertaalleen geeneihin puikahtanutta sairautta sieltä pois saa. On mahdollista, että jokin ominaisuus tupsahtaa esiin useankin sukupolven takaa. Ja koska geenit ovat mitä ovat, niitä ei voi kaupasta ostaa uusia, niin kaikki koiratkin ovat aina vaan geeniensä summia, jos ympäristötekijät jätetään huomiotta. Mitä ei kylläkään pitäisi tehdä esim. lonkkavikojen tai luonne-ongelmien kohdalla. Mutta olipa kasvattajan pyrkimys mikä tahansa, jokin vahva osa-alue tai tasalaatuinen kokonaisuus, niin virheetöntä yksilöä ei voi taata.

Siinä mielessä laitan vastuun ostajille, että kasvattajat tekevät päätökset siitokseen käytettävistä koirista, mutta ostajat tekevät ostopäätökset. Jos huonojen, ehkä pitäisi sanoa jalostukseen vähemmän kelvollisten, koirien pentuja ei ostettaisi, niiden tuottaminen loppuisi nopeasti. Se on juuri sitä mainitsemaasi pennunostajan vaikutusmahdollisuutta. Ja vahvaa sellaista, ei kukaan kasvattaja pitkään teettäisi pentueita, joille ei ole kysyntää.

Lue lisää

ei tule mieleenkään ajtella jalostuskäyttöä tms. Eli kyllä se on kasvattajankin vastuulla, että myy näille kotikoiraihmisille "kunnollisen" koiran. Eivät kaikki osaa, viitsi hakea kaikkea mahdollista tietoa netistä ja muualta, oletetaan että kasvattaja on luotettava.

Ite en kyllä sokeasti usko luonnetestitulokseen. Siihen vaikuttaa aina koko tilanne. Tuomareiden antama tulos on aina heidän tulkintansa, hyvinkin samoin käyttäytyvät koirat voivat saada eri pisteet samasta osiosta. Koiralla on voinut olla tosi pitkä matkapv takana testipaikalle, mikä voi vaikuttaa sen suoritukseen ja paljon muuta.

Lisäksi harva ns kotikoiran omistaja lähtee testauttamaan koiraansa vaikka se olisi miten hyvä. Syy niin yksinkertainen, että heitä ei kertakaikkiaan vain kiinnosta, kaikki eivät edes tiedä moisesta testistä.

myös collie kirjoitti:

ei tule mieleenkään ajtella jalostuskäyttöä tms. Eli kyllä se on kasvattajankin vastuulla, että myy näille kotikoiraihmisille "kunnollisen" koiran. Eivät kaikki osaa, viitsi hakea kaikkea mahdollista tietoa netistä ja muualta, oletetaan että kasvattaja on luotettava.

Ite en kyllä sokeasti usko luonnetestitulokseen. Siihen vaikuttaa aina koko tilanne. Tuomareiden antama tulos on aina heidän tulkintansa, hyvinkin samoin käyttäytyvät koirat voivat saada eri pisteet samasta osiosta. Koiralla on voinut olla tosi pitkä matkapv takana testipaikalle, mikä voi vaikuttaa sen suoritukseen ja paljon muuta.

Lisäksi harva ns kotikoiran omistaja lähtee testauttamaan koiraansa vaikka se olisi miten hyvä. Syy niin yksinkertainen, että heitä ei kertakaikkiaan vain kiinnosta, kaikki eivät edes tiedä moisesta testistä.

Lue lisää

Juu, kotikoiraksi on omanikin kaikki hankittu, vaikka osan kanssa on muutama näyttely kierretty ja yhden kanssa jopa luonnetesti käyty. Enempään ei ole riittänyt aika tai omistajan mielenkiinto. Uusimman kanssa on varmaan nuo molemmat ainakin edessä, ja jos pennun taipumuksista jotain voi päätellä, niin jälkikentillä tulee poikettua. Mutta jos jutustani tulee kuva, että olen "vakavammalla" mielellä liikkeellä, niin se ei pidä paikkaansa. Tärkeintä on itselleni, kun kotikoiraa ja tärkeää perheenjäsentä haen, että totta ihmeessä teen kaiken mahdollisen varmistaakseni, että homma onnistuu.

Moni vertaa autoja tai taulutelkkareita oikein lehtien testijuttujen kanssa, ja osataan katsoa, onko tätä tai tota kirjainlyhennettä muutama yksikkö enemmän kuin toisessa merkissä. Mutta elävää olentoa ei sitten muka viitsitä etsiä ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ne telkkarit suurinpiirtein on kaikki samanlaisia, koirat ei ehkä sinnepäinkään. No, kukin tyylillään.

Ehkä hyvä pohjatyö on auttanut, etten niissä kasvattajissa, joihin olen yhteyttä ottanut, ole huonoihin törmännyt. Lähtökohtainen ajatukseni on ollut, että hyvää työtä ennenkin tehnyt kasvattaja varmaan tekee sitä minunkin pentuni pentueen kohdalla. Tietysti, jos mitään tietoa ei tosiaan viitsi etsiä eikä ajatella itse, niin silloin on pelkästään kasvattajan ja tuurin varassa. Mutta voiko silloin syyttää pelkästään kasvattajaa? Minulle sellainen koiranosto ei sovi. Maitoa voin ostaa yhtä hyvin Siwasta, Cittarista tai Prismasta, koiranpennuissa pitää olla vähän tarkempi.

Ei mikään, luonnetesti mukaanlukien, pitäisi oikeuttaa luottamaan johonkin "sokeasti", enkä kai sellaista kuvaa antanutkaan. Mutta luonnetestatusta tietää edes jotain, testaamattomasta ei. On sitten omistajan vika, jos kuskaa koiransa kärjistäen Rovaniemeltä Helsinkiin yhdessä päivässä ja päälle luonnetestiin. Varmalla näkyy testituloksessa, mutta kuka niin hassuja tekisi.

Se on totta, että harva kotikoiran omistaja testauttaa, omistakin on vasta viimeisin aikuiseksi ehtinyt testattu. Mutta eipä koirillani ole pentuja teetetty, eli se on vaikuttanut ainoastaan välillisesti sisarustulosten puuttumisena joihinkin siitoskoiriin, jos nyt sitäkään. Tarkoitin, että jos luonnetesti on, niin se kertoo takuulla enemmän kuin jos sitä ei lainkaan ole, ja liittyi ketjun aloittajan luonnepohdintaan yleisemmin. Ja ensisijaisesti tietysti aina jalostuskoiraan itseensä, vasta välillisesti sisarusten tulokset suuntaa-antavina, ehkä.

Collielady kirjoitti:

Juu, kotikoiraksi on omanikin kaikki hankittu, vaikka osan kanssa on muutama näyttely kierretty ja yhden kanssa jopa luonnetesti käyty. Enempään ei ole riittänyt aika tai omistajan mielenkiinto. Uusimman kanssa on varmaan nuo molemmat ainakin edessä, ja jos pennun taipumuksista jotain voi päätellä, niin jälkikentillä tulee poikettua. Mutta jos jutustani tulee kuva, että olen "vakavammalla" mielellä liikkeellä, niin se ei pidä paikkaansa. Tärkeintä on itselleni, kun kotikoiraa ja tärkeää perheenjäsentä haen, että totta ihmeessä teen kaiken mahdollisen varmistaakseni, että homma onnistuu.

Moni vertaa autoja tai taulutelkkareita oikein lehtien testijuttujen kanssa, ja osataan katsoa, onko tätä tai tota kirjainlyhennettä muutama yksikkö enemmän kuin toisessa merkissä. Mutta elävää olentoa ei sitten muka viitsitä etsiä ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ne telkkarit suurinpiirtein on kaikki samanlaisia, koirat ei ehkä sinnepäinkään. No, kukin tyylillään.

Ehkä hyvä pohjatyö on auttanut, etten niissä kasvattajissa, joihin olen yhteyttä ottanut, ole huonoihin törmännyt. Lähtökohtainen ajatukseni on ollut, että hyvää työtä ennenkin tehnyt kasvattaja varmaan tekee sitä minunkin pentuni pentueen kohdalla. Tietysti, jos mitään tietoa ei tosiaan viitsi etsiä eikä ajatella itse, niin silloin on pelkästään kasvattajan ja tuurin varassa. Mutta voiko silloin syyttää pelkästään kasvattajaa? Minulle sellainen koiranosto ei sovi. Maitoa voin ostaa yhtä hyvin Siwasta, Cittarista tai Prismasta, koiranpennuissa pitää olla vähän tarkempi.

Ei mikään, luonnetesti mukaanlukien, pitäisi oikeuttaa luottamaan johonkin "sokeasti", enkä kai sellaista kuvaa antanutkaan. Mutta luonnetestatusta tietää edes jotain, testaamattomasta ei. On sitten omistajan vika, jos kuskaa koiransa kärjistäen Rovaniemeltä Helsinkiin yhdessä päivässä ja päälle luonnetestiin. Varmalla näkyy testituloksessa, mutta kuka niin hassuja tekisi.

Se on totta, että harva kotikoiran omistaja testauttaa, omistakin on vasta viimeisin aikuiseksi ehtinyt testattu. Mutta eipä koirillani ole pentuja teetetty, eli se on vaikuttanut ainoastaan välillisesti sisarustulosten puuttumisena joihinkin siitoskoiriin, jos nyt sitäkään. Tarkoitin, että jos luonnetesti on, niin se kertoo takuulla enemmän kuin jos sitä ei lainkaan ole, ja liittyi ketjun aloittajan luonnepohdintaan yleisemmin. Ja ensisijaisesti tietysti aina jalostuskoiraan itseensä, vasta välillisesti sisarusten tulokset suuntaa-antavina, ehkä.

Lue lisää

"Moni vertaa autoja tai taulutelkkareita oikein lehtien testijuttujen kanssa, ja osataan katsoa, onko tätä tai tota kirjainlyhennettä muutama yksikkö enemmän kuin toisessa merkissä. Mutta elävää olentoa ei sitten muka viitsitä etsiä ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ne telkkarit suurinpiirtein on kaikki samanlaisia, koirat ei ehkä sinnepäinkään. No, kukin tyylillään"

Usein, kun oma vertaus ja hankinta vaikka kodinkoneessa menee pieleen niin opitaan ja selvitellään ja päivitellään huonoa laatua ja seuraavan esineen hankinnassa ollaan viisaampia
ja osataan huomioida tämä.
Koiran kanssa ei yleensä ole opittu menneestä mitään (ei kaikki) vaan syy menee vain kyseisen yksilön piikkiin. (yksilötapaus) ja hintaa tulee lääkäri ym.kustannuksissa ja tätä kautta taas pyöräpyörii....vaikka samalla "verailulla" saisi paremman tuloksen.

perheen isä kirjoitti:

"Moni vertaa autoja tai taulutelkkareita oikein lehtien testijuttujen kanssa, ja osataan katsoa, onko tätä tai tota kirjainlyhennettä muutama yksikkö enemmän kuin toisessa merkissä. Mutta elävää olentoa ei sitten muka viitsitä etsiä ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ne telkkarit suurinpiirtein on kaikki samanlaisia, koirat ei ehkä sinnepäinkään. No, kukin tyylillään"

Usein, kun oma vertaus ja hankinta vaikka kodinkoneessa menee pieleen niin opitaan ja selvitellään ja päivitellään huonoa laatua ja seuraavan esineen hankinnassa ollaan viisaampia
ja osataan huomioida tämä.
Koiran kanssa ei yleensä ole opittu menneestä mitään (ei kaikki) vaan syy menee vain kyseisen yksilön piikkiin. (yksilötapaus) ja hintaa tulee lääkäri ym.kustannuksissa ja tätä kautta taas pyöräpyörii....vaikka samalla "verailulla" saisi paremman tuloksen.

Lue lisää

Oiskohan se myöskin,että kun koiraa ostetaan,niin tunteet on mukana.Kun pentukuume iskee,niin vähän ajatuskykykin sumenee ja kiireesti vaan täytyy pentu saada.
Sitten on nämä,jotka hakee "vaan kotikoiraa",niin on sitä mieltä,ettei sen ostamisessa mitään kiemuroita tartte tehdä.Äkkiä vaan,kun pentukin söpöltä näyttää,siellä eka paikassa...

Ja jos tulee huti,tavalla tai toisella,niin eipä sitä viitsi silloinkaan sinne peiliin katsoa,että oliskohan sittenkin voinut asiat hoitaa paremmin ja harkitummin.Vikahan on aina pelkästään muissa...

molossi kirjoitti:

Oiskohan se myöskin,että kun koiraa ostetaan,niin tunteet on mukana.Kun pentukuume iskee,niin vähän ajatuskykykin sumenee ja kiireesti vaan täytyy pentu saada.
Sitten on nämä,jotka hakee "vaan kotikoiraa",niin on sitä mieltä,ettei sen ostamisessa mitään kiemuroita tartte tehdä.Äkkiä vaan,kun pentukin söpöltä näyttää,siellä eka paikassa...

Ja jos tulee huti,tavalla tai toisella,niin eipä sitä viitsi silloinkaan sinne peiliin katsoa,että oliskohan sittenkin voinut asiat hoitaa paremmin ja harkitummin.Vikahan on aina pelkästään muissa...

Lue lisää

"pentukin söpöltä näyttää,siellä eka paikassa.."....ja emäkin oli kiva, rauhallinen ja hyvätapainen (usein synnytyksestä, ja muusta väsymyksestä johtuva, jopa vilkkaalla koiralla) ja ainahan ne näyttävät terveiltä pentuvaiheessa (tunteella)

perheen isä kirjoitti:

"Moni vertaa autoja tai taulutelkkareita oikein lehtien testijuttujen kanssa, ja osataan katsoa, onko tätä tai tota kirjainlyhennettä muutama yksikkö enemmän kuin toisessa merkissä. Mutta elävää olentoa ei sitten muka viitsitä etsiä ajatuksen kanssa. Ja kumminkin ne telkkarit suurinpiirtein on kaikki samanlaisia, koirat ei ehkä sinnepäinkään. No, kukin tyylillään"

Usein, kun oma vertaus ja hankinta vaikka kodinkoneessa menee pieleen niin opitaan ja selvitellään ja päivitellään huonoa laatua ja seuraavan esineen hankinnassa ollaan viisaampia
ja osataan huomioida tämä.
Koiran kanssa ei yleensä ole opittu menneestä mitään (ei kaikki) vaan syy menee vain kyseisen yksilön piikkiin. (yksilötapaus) ja hintaa tulee lääkäri ym.kustannuksissa ja tätä kautta taas pyöräpyörii....vaikka samalla "verailulla" saisi paremman tuloksen.

Lue lisää

Olipa hyvä huomio, että vertailu telkkareissa tehdään karvaan kokemuksen perusteella. Se varmasti myös pitää enemmän kuin paikkansa, että kun pentu pitää saada, niin se pitää saada heti, lapsetkin mankuu ihanaa koiranpentua! Ja tunnepuoli on yksi pahimmista näissä koiraostoksissa, sitä korostettiin Koiramme-lehden pentutehtailua käsitelleessä jutussa. Eli kun ihanan pennun näkee, niin aivot narikkaan ja pentu kainaloon.

Moni sanoo, että kasvattajien pitäisi sitä tai kasvattajien täytyy tätä. Niinhän heidän täytyisi ideaalissa maailmassa. Mutta kun tämä ei ole ideaali maailma, vaan jotkut ihmiset tekevät tarkoituksellista vilunkia tai vahingossa huonoa jälkeä jne. Eikä edes parhaansa yrittävä kasvattaja voi aina onnistua, eläviä olentoja kun tuottaa. Ja siinä pitäisi pennunostajan itsensä nähdä vaivaa, mutta jostain syystä se koetaan mahdottomaksi. Kotiin ne useimmat telkkaritkin tulee, joten jos kotikoiraan ei tarvi nähdä vaivaa, niin miksi kotitelkkariin! ;-)

Samoin se, että kasvattajaan pitäisi voida luottaa jotenkin ehdottomasti. Moni tekee avioehdonkin, eli ei luota itseensä/puolisoonsa, että riitelemättä selviää, jos ero tulee. Vertaus ei ole osuvin mahdollinen, mutta jos läheisimmän ihmisen kanssa pitää monien mielestä itsestäänselvyytenä asiat pistää paperille hamaa tulevaisuutta varten (joka ei ehkä edes koskaan toteudu), niin netistä sattumalta osuvaan kasvattajaanko pitäisi voida luottaa ehdottomasti ilman omaa vaivannäköä, tiedonhankintaa? Tai valita pennun kasvattaja sen mukaan, että netin palstalla joku "perheen isä" tai "Collielady" sitä sattui suosittelemaan tai toista kasvattajaa haukkumaan? Jotain tässä on, mikä ei minulle aukea.

Collielady kirjoitti:

Olipa hyvä huomio, että vertailu telkkareissa tehdään karvaan kokemuksen perusteella. Se varmasti myös pitää enemmän kuin paikkansa, että kun pentu pitää saada, niin se pitää saada heti, lapsetkin mankuu ihanaa koiranpentua! Ja tunnepuoli on yksi pahimmista näissä koiraostoksissa, sitä korostettiin Koiramme-lehden pentutehtailua käsitelleessä jutussa. Eli kun ihanan pennun näkee, niin aivot narikkaan ja pentu kainaloon.

Moni sanoo, että kasvattajien pitäisi sitä tai kasvattajien täytyy tätä. Niinhän heidän täytyisi ideaalissa maailmassa. Mutta kun tämä ei ole ideaali maailma, vaan jotkut ihmiset tekevät tarkoituksellista vilunkia tai vahingossa huonoa jälkeä jne. Eikä edes parhaansa yrittävä kasvattaja voi aina onnistua, eläviä olentoja kun tuottaa. Ja siinä pitäisi pennunostajan itsensä nähdä vaivaa, mutta jostain syystä se koetaan mahdottomaksi. Kotiin ne useimmat telkkaritkin tulee, joten jos kotikoiraan ei tarvi nähdä vaivaa, niin miksi kotitelkkariin! ;-)

Samoin se, että kasvattajaan pitäisi voida luottaa jotenkin ehdottomasti. Moni tekee avioehdonkin, eli ei luota itseensä/puolisoonsa, että riitelemättä selviää, jos ero tulee. Vertaus ei ole osuvin mahdollinen, mutta jos läheisimmän ihmisen kanssa pitää monien mielestä itsestäänselvyytenä asiat pistää paperille hamaa tulevaisuutta varten (joka ei ehkä edes koskaan toteudu), niin netistä sattumalta osuvaan kasvattajaanko pitäisi voida luottaa ehdottomasti ilman omaa vaivannäköä, tiedonhankintaa? Tai valita pennun kasvattaja sen mukaan, että netin palstalla joku "perheen isä" tai "Collielady" sitä sattui suosittelemaan tai toista kasvattajaa haukkumaan? Jotain tässä on, mikä ei minulle aukea.

Lue lisää

Kun pennunhankinnassa osuu kohdalleen "huonotuuri" ja ruvetaan mahdollisesti niitä kremppoja hoitamaan ell. ja muuten, niin nimeen omaan näissä tilanteissa tulisi hankkia tätä tietoa asioista yleensäkin, koska se paras tieto olisi saatavilla silloin. (ell.)
Näitä tietoja/tietämystä kertyisi pienissä paloissa tämän "kremppakoiran" elämänajan.
Ja näin saisi "m.virtanenkin" hyödynnettyä tätä tulevaisuudessa ja uuden hankinnassa.
Asiat vain menee niin, että hoidetaan vaiva tai vaivat, maksetaan lasku ja eletään toivossa.
Ja manataan huonoa "tuuria". Tosin tätäkin "tuuria" sattuu myös ihmisille. jotka näitä asioita osaa selvitellä, mutta pienemmällä todennäköisyydellä.

Itse en tuijota vain vanhempia ja niiden eri tuloksia vaan myös taaksepäin sukutaulussa
ja tiedoissa, näin saadaan helpommin edes jokin todennäköisyys tulevaan.