Kaikki uskonnot ja papit voitaisiin korvata psykologialla, psykiat-
rialla, psykologeilla ja psykiatreilla. Yksilön kannalta uskonto ja rukoilu ovat henkisen avun
etsimistä tässä saatanallisessa elämässä, jossa ei juuri hyvyyttä kohtaa. Sodat, sairaudet, nälänhädät
ja muut vastaavat ovat jokapäiväisiä. Siksi yksilö tarvitsee apua. Muinaisina aikoina ja vielä keski-
ajallakin ihmisen tieto (tiede) oli liki olematonta, tuolloin uskontoja tarvittiin. Mutta voiko tänä
päivänä terveenä syntynyt yksilö uskoa varsinkaan sellaiseen pakkosyöttöön kuin esim. Jeesuksen neitseelliseen syntymiseen ja höpöhöpö, ylösnousemiseen luineen nahkoineen?
rialla, psykologeilla ja psykiatreilla. Yksilön kannalta uskonto ja rukoilu ovat henkisen avun
etsimistä tässä saatanallisessa elämässä, jossa ei juuri hyvyyttä kohtaa. Sodat, sairaudet, nälänhädät
ja muut vastaavat ovat jokapäiväisiä. Siksi yksilö tarvitsee apua. Muinaisina aikoina ja vielä keski-
ajallakin ihmisen tieto (tiede) oli liki olematonta, tuolloin uskontoja tarvittiin. Mutta voiko tänä
päivänä terveenä syntynyt yksilö uskoa varsinkaan sellaiseen pakkosyöttöön kuin esim. Jeesuksen neitseelliseen syntymiseen ja höpöhöpö, ylösnousemiseen luineen nahkoineen?
Vastaukset 40
Vanhimmat
En usko siihen että psykoloki tai yms. voi korvata Jumalaa. Koska ihmistä kalvaa tyhjyyden tunne siitä ettei elämällä eikä ihmisellä ole pysyvää tarkoitusta. Nyt jos psykoloki toteaa ongelman ei sillä ole siihen mitään lääkettä, mutta Jumala tarjoaa ratkaisut ongelmiin, joten uskon ettei usko Jeesukseen eikä edes usko muihin uskontoihin katoa.
"En usko siihen että psykoloki tai yms. voi korvata Jumalaa. Koska ihmistä kalvaa tyhjyyden tunne siitä ettei elämällä eikä ihmisellä ole pysyvää tarkoitusta"
Keitä kalvaa tyhjyyden tunne? Ei minua ainakaan. Olen täynnä elämää, elän täysillä tässä ja nyt. Rakastan elämääni murehtimatta liikaa huomisesta.
Minua ei kalva mikään tyhjyyden tunne. Tiedän että ennen pitkää tulen kuolemaan, ties vaikka huomenna. No, olenpahan elänyt ja on ollut välillä ihan helvetin hauskaakin. Sinä et tunnu hyväksyvän omaa kuolevaisuuttasi, vaan kuvittelet eläväsi kuoleman jälkeen. Se nyt vaan on niin, että elämäsi loppuu kuolemaasi.
he he,niin minullakin joka ikinen päivä;)
Ja tämähän on vain elämää,ei kannata niin vakavasti ottaa,elää vain ja nauttia.
vaikka kuinka harmittaisi, että kuolema on edessä. Ymmärrän hyvin miksi ihmiset tarrautuvat ajatukseen kuolemattomuudesta, koska ei tarinaa haluaisi jättää kesken. Mutta ideana taivas ja se, että siellä sitten näkee kaikki rakkaansa on vain unelma. Eivät kaikki välttämättä halua nähdä omaisiaan tai entisiä "rakkaitaan". Ajatteles nyt, että siellä törmäisi entiseen siippaansa, joka petti sinua toisen kanssa. Very nice...
>> Keitä kalvaa tyhjyyden tunne? > Ei minua ainakaan.
Jos uskovaiselta jotenkin jumala riistettäisiin, voisi siinä poru päästä. Millään ei enää olisi mitään väliä. Elämä olisi heillä merkityksetöntä ja tyhjää. Ei mene minun kaaliin. Mutta ei se mitään. :)
siippa olisi rakas?
Neverending story on satua,ikävä kyllä.
Jotenkin tuntuu siltä että vaikka joku uskookin moiseen taivaaseen hänkin tietää sen olemattomuuden,kyse on vain unelmasta,itsesuggestiosta että jaksasi.
ajattele, että sinä olisit edelleen jollekin rakas ja hänen taivaassaan se tarkoittaisi sitä, että hän saisi siellä ikuisesti sinun kanssasi liihotella, mutta sinua ei niin huvittaisi...
jo kvanttifysiikan puolelle,eli olisin hänen taivaassa mutta hän ei ole minun,Houston meillä on saatanallisen iso ropleema;)
Siinäpä sinulla miettimistä, kun oma autuutesi ei natsaisi hänen autuutensa kanssa.
siis entinen mielitiettyni vaan haluaa nauttia minusta ,mutta minä en hänestä,,,,,,olemme juuri todistaneet taivaan täydellisen mielikuvitukselliseksi paikaksi,siihen ei paljoa miettimistä tarvittu.
Tai sitten olemme väärässä ja ihmisen ei voi sanoa olevan missään tietyssä paikassa, vaan se on aaltofunktiona olemassa jokaisessa avaruuden pisteessä. Siinä pisteessä, missä aaltofunktion amplitudi on suuri, on suurempi todennäköisyys löytää "hiukkanen" mittauksessa,mutta tälläisiä laitteita joilla voisimme tämän todentaa ei ole.
"Tai sitten olemme väärässä ja ihmisen ei voi sanoa olevan missään tietyssä paikassa, vaan se on aaltofunktiona olemassa jokaisessa avaruuden pisteessä. Siinä pisteessä, missä aaltofunktion amplitudi on suuri, on suurempi todennäköisyys löytää "hiukkanen" mittauksessa,mutta tälläisiä laitteita joilla voisimme tämän todentaa ei ole."
- Tuo tarkoittaa varmaan jotain fiksua, mutta mitä, siitä minulla ei ole hajuakaan.
Ainoa elämän tai ihmisen tarkoitus on etsiä mahdollisimman suurta mielihyvää, ja välttää mielipahaa.
Siis onnellisuuden tavoittelu on kaiken tarkoitus. Tämä koskee kaikkia, vaikkapa USA:n presidenttiä,
suurteollisuuden johtajaa, erakkona elävää munkkia tai rappioalkoholistiakin.
Rappioalkoholistilla ei ole kovin monia valinnan mahdollisuuksia, ja on eri syitä, mitkä ovat johtaneet
hänen tilaansa, mutta silti hän etsii niistä vähistä vaíhtoehdoista sen mikä antaa eniten mielihyvää.
Sinä olet varma että kuoltuasi et ole olemassa, minä olen varma että kuoltuani elän.
>>Keitä kalvaa tyhjyyden tunne?
"Sinä olet varma että kuoltuasi et ole olemassa, minä olen varma että kuoltuani elän."
- Onko biologia sinulle millään tavalla tuttua?
Aineella on sekä hiukkas- että aaltoluonne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aaltofunktio
Jeesukseltakin muuten kysyivät saddukeukset, kenen vaimona seitsemän eri veljen kanssa naimisissa ollut nainen on taivaassa. Jeesus vastasi että taivaassa ei mennä miehelle vaan he ovat kuin enkelit taivaassa. Näin siis kristinuskossa.
Tietysti joku kristitty voi uskoa toisinkin. Ei ole kahta täysin samallalailla uskovaa kristittyä.
en silti ymmärrä tuosta mitään, mutta ei se haittaa. On paljon muitakin asioita joista en mitään ymmärrä.
Biolokisesti elävällä ja kuolleella ihmisellä ei ole mitään eroa, jos kuollut on "tuore".
ruumiin hajoaminen alkaa heti kuoleman jälkeen. Kuolleella ei myöskään toimi aivot, kuten elävällä, että tällainenkin pikku eroavaisuus niillä on.
Tuo "tyhjyyden tunne"-ajatus on ihan soopaa. Minä en ainakaan ole koskaan kokenut sellaista tyhjyyttä, johon olisin tarvinnut mielikuvituskaveria. Korjaan nuorena ja aikuisena. Lapsena minulla oli mukava aikuinen mielikuvitusystävä, joka neuvoi minua tekemään kaikenlaista, ei aina niin järkeviä asioita. Hän jätti minut myöhemmin. Jumaluutta hänessä ei ollut yhtään. Hyvä aikuinen ystävä pienelle lapselle.
Vai biolokisesti, selvä! Tuo kertoikin jo ihan tarpeeksi. Tuore kuollut on myös oikein mahtava veto. Kiitos näistä lähtönauruista!
on ollut paljonkin juttua. Tunnen yhden pojan (nyt jo mies), jolla oli lapsena sellainen. Hän oli perheen esikoinen ja ilmeisesti ihan oikeasti uskoi kaverinsa olemassaoloon. Ovia ei saanut sulkea, jotta kaveri pääsi sisälle jne. Kyllä se sitten haihtui mielestä, kun pikkuveli syntyi. Tämä heppu on nykyään it-alalla hyvissä hommissa.
olen toki samaa mieltä kun ihminen kuolee se lakkaa toimimasta ja rupeaa hajoamaan, muuten mikä ihmistä ensimmäiseksi rupeaa hajottamaan, sen omat pakteeritko?
Mutta en usko ihmisen tietoisuuden olevan sähköä ja kemiaa, koska niissä itsessään ei ole mitään tietoisuutta.
Mitäs nuo arvottomat asiat sitten ovat? Ja mitä ovat nne arvokkaat asiat? Äläkä nyt mainitse Jumalaa, sen me kaikki ymmärrämme, että sinä haluat sanoa. Mitä muita arvokkaita asioita on?
Ihminen. Toki ihminen on tärkeä koska se on Jumalan kuva ja kuoltuaankin olemassa, ei siksi että itsekkin olen sellainen.
ovat elin ihan siinä kuin sydän tai mikä tahansa elin. Kun virta menee poikki, eli sydän ei pumppaa enää verta elimiin, niin ihminen kuolee ja silloin alkaa mätäneminen/hajoaminen. Näin siis ihan yksinkertaisesti on asianlaita. Me olemme eliöitä, organismeja, ja joskus me kuolemme kuten muutkin eliöt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot
Sanoin just, että jätä se jumala pois ja pyysin kertomaan, mitä ne arvottomat asiat ovat. Kumpikin asia epäonnistui sinulta. Haluatko yrittää uudelleen. Ihminen ei ole jumalan kuva, koska jumalia ei ole olemassa. Paas jotain oikeasti olevaa kehiin.
Sitten tullaan siihen mitä oon ennenkin sanonut, ihmisellä ei ole suurempaa arvoa kuin muilla eläimillä joten sen arvo on huomattavan vajavainen. Mitään arvokasta ihmisen elämässä ei ole (kun kerran Jumalaa ei ole) Sinä lähdet Ranskaan vai kuinka se oli, tulet sieltä ja haalit kuvia ja muistoja, annat varmasti reissullesi arvoa. Arvo kuihtuu ajan mukana niin käy kaikelle.
"Mitään arvokasta ihmisen elämässä ei ole (kun kerran Jumalaa ei ole)"
Onpas, ja paljon onkin. Mikä sinä olet sanomaan mitään muiden puolesta? Tuo pitää paikkansa vain uskovaiselle. Teidän elämä olisi tyhjää ja arvotonta ilman jumalaanne.
"Sinä lähdet Ranskaan vai kuinka se oli, tulet sieltä ja haalit kuvia ja muistoja, annat varmasti reissullesi arvoa.
Arvo kuihtuu ajan mukana niin käy kaikelle."
Kelle kuihtuu kelle ei, riippuu matkasta. Muistot ja kokemukset ovat tärkeitä, niistä opitaan. beenthere on varmasti oppinut paljon uutta matkansa jälkeen ja muistelee matkaansa ilolla vielä keinutuolissakin.
Jumalattoman elämässä tärkeää on muut ihmiset, ystävät, sukulaiset, vanhemmat, lapset ym läheiset. He kyllä korvaavat näkymättömän, piilossa pysyttelevän, hajuttoman, mauttoman ja äänettömän tyhjän jumalan.
"minä olen varma että kuoltuani elän."
En usko. Et voi olla varma.
Kukapa ehdoin tahdoin onnetonta olotilaa tavoittelisi? Myös masokisti tavoittelee mielihyvää, vaikka voikin tuntua hullulta, että joku haluaa tuntea kipua.
tavoittelee mielihyvää. Kyllä vain. Ajatukseni oli se että tuo mielihyvän, siis nautinnon ja onnellisuuden
etsiminen, ja sen saavuttamisen tarve on ehkäpä ainoa tarkoitus tälle lyhyelle elämällemme. Työura, harrastukset ym. vastaavat asiat ovat itse kunkin keksimiä muka-tarkoituksia. Nehän ovat vain näpertelyä kuitenkin, vaikka pitäisimme niitä kuinka tärkeinä tahansa (hyvänä esimerkkinä mm. kilpaurheilukin),
tai jokin aika sitten erään Aatun teot. Aatukin etsi onnellisuutta, vaikka tekikin länsimaisen moraalin mukaan pahoja asioita. Kun epäonnistui, oli edessä mielipahan minimointi, eli poistuminen tältä pallolta
oman käden kautta.
Mihin ongelmiin jumala tarjoaa ratkaisut, ja millaiset ratkaisut ne mahtavat olla?
Ei uskontoja olisi tarvittu ikinä. Joku vain näki niissä hyvän vallankäytön välineen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Uskonnoilla saatiin ja saadaan yhä pidettyä kansa nöyränä ja alistuvana.
Olet oikeassa, että psykologia ja psykiatria olisivat paremmat välineet ihmisten auttamiseksi. Uskonnot vain lakaisevat ongelmat maton alle. Mitään asioiden korjaantumista ei tapahdu. Ongelmat muuttavat vain muotoaan ja opitaan heijastamaan ympäristöön syytöksinä ja tuomitsemisina.
ei voi mitenkään verrata keskenään. Pappien höpinät perustuvat uskoon jumalasta. Psykologien koulutus on jotain aivan muuta. Ikävä kyllä tiedän, että myös psykologeissa on uskovaisia ja tämä on mielestäni epäkohta.
>>> Kaikki uskonnot ja papit voitaisiin korvata psykologialla, psykiatrialla, psykologeilla ja psykiatreilla > Yksilön kannalta uskonto ja rukoilu ovat henkisen avun etsimistä tässä saatanallisessa elämässä, jossa ei juuri hyvyyttä kohtaa. > Sodat, sairaudet, nälänhädät ja muut vastaavat ovat jokapäiväisiä. Siksi yksilö tarvitsee apua. > Muinaisina aikoina ja vielä keski-ajallakin ihmisen tieto (tiede) oli liki olematonta, tuolloin uskontoja tarvittiin. >Mutta voiko tänä päivänä terveenä syntynyt yksilö uskoa varsinkaan sellaiseen pakkosyöttöön kuin esim. Jeesuksen neitseelliseen syntymiseen ja höpöhöpö, ylösnousemiseen luineen nahkoineen?
Raamatussakin sanotaan(kuten uskovaisilla on tapana hokea) että kun Joosef havaitsi vaimonsa Marian tulleen raskaaksi, hän hurskaana miehenä ei halunnut saattaa Mariaa häpeään, vaan päätti jättää hänet vähin äänin. (toinen mies siis asialla). Mutta sitten Joosefille ilmesteyi unessa enkeli joka kertoi , että Joosef, Daavidín poika, älä jätä vaimoasi Mariaa, sillä hänelle on syntyvä poika jolle annetaan nimeksi Jeesus, ja hän on tuleva pelastamaan kansansa. Tuo ei ollut lainkaan tarkka lainaus Matteuksen evankeliumiumista, mutta sisältö on ihan selvä. Ensiksikin unia on aina nähty ja nähdään edelleenkin. Mutta minusta unet ovat aivan jotain muuta kuin edes ennustuksia saati neuvoja ja ohjeita, kuten Raamatun tässä tarinassa kerrotaan, muka enkeli neuvoo Joosefia:)) Voipi olla niinkin, että Joosef on saattanut kumota viintä vähän enemmän kuin 'laki sallii'. Kyllä niitä kaikenmoisia unia varsinkin silloin näkee, myös ns. pikku-ukkoja tai vihreitä ihmisiä ufojen ympärillä. Minusta kyllä Raamattu, vaikken sitä syvällisesti tunnekaan, enkä välitäkään, parempi lukea vaikka Aku Ankkaa, siis Raamattu minusta on ensisijaisesti tarusto. Jo alku on selvästi "The story of Adam and Eve". Mitään totuutta tästä pyhästä kirjasta tuskin löytyy. Ja totta on että uskonnot, yleensäkin kaikki ovat paitsi yksilön kannalta henkisen avun antajia, myös laajemmin, yhteiskunnan valtaa pitävien suuria yhteistyöorganisaatioita. Ja erityisesti kristinusko jo perustuu ainakin osaltaan brutaaliin ja raakaan seikkaan: Jumala tapatti ainoan poikansa uhriksi! Eikö, jos jumala on ns. hyvyyttä edustava, olisi voinut käyttää uhrina vaikkapa hedelmää. Jos maailma ei ole sattuman, sekasorron ja kaaoksen tulos, niin minkä tulos se sitten on. Jos se on tarkoituksen tulos, niin tarkoittajana on täytynyt olla paholainen. Edelliset lauseet on ilmaissut ehkä 1900-luvun tunnetuimpia ajattelijoita ja filosofeja joka kuoli v. 1970 jona vuonna hän olisi täyttänyt 98v. vähän kuolemansa jälkeen. Hän oli paitsi ateisti, myös pasifisti, joka raahattiin (jollen ihan väärin muista) yli 80 vuotiaana vankilaan sodanvastaisesta rauhanomaisesta mielenosoituksesta. Viis siitä, että oli aatelismies Britanniasta, ja tuolloin jo varsin tunnettu filosofi ja matemaatikko.
Kuka voi saada vakuuttuneeksi ketään siitä väitteestä, että Jeesus olisi syntynyt ilman miehen siittiöitä. Ja niitä tuskin mikään pyhä henki olisi voinut Marialle laukaista. Nykyisin kyllä kai ei välttämättä varsinaisesti miestä tarvita, siittiösoluja kyllä, siitä minut on saanut vakuuttuneeksi nykyiseen tieteeseen perustuva tieto, ja eri mediat jotka tietoa välittävät. Ja mitä sanot kirjoittamastani Matteuksen evankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä. Sanatarkka lainauas raamatusta on kuitenkin: evankeliumi Matteuksen mukaan 1 luku 'Jeesuksen syntymä
Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän on synnyttävä pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." (sitten jätän pari pykälää väliin). Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.' Pyhät henget ja enkelit ovat pappien keksimiä olioita, eikä niillä ole mielestäni edes muuta kuin korkeintaan abstraksista merkitystä, joista, ja muistakin raamatun jutuista, teologit voivat sitten intellektuellisti puhua vaikka mitä puuta heinää, ja väitellä tieteellisesti jopa tohtoriksi. Hitto soikoon, että minua potuttaa uskovaisten höpinät, varsinkin kristittyjen. Sen verisempää uskontoa lienee koskaan on ollutkaan. Jeesuksen uhraaminen olisi ollut jumalalta paha teko. Eikö muka ollut ns. kaikkivoivalle jumalalle mahdollista käyttää uhrina jotain muuta kuin tarun mukaan omaa poikaansa? Esimerkiksi hedelmiä tai jotain muuta eläinlajia kuin ihminen. Lapsi uskoo joulupukkiin. Eikös sellainen aikuinenkin, joka uskoo kaikkiin raamatun tarinoihin ole lapsellinen? Myös unia on aina nähty ja nädään edelleenkin. Mutta kuka täysipäinen pitää unia enkelien käskyinä tai neuvoina. Kyllä kai unet ovat unia. Kukaan tuskin voi todistaa edes niiden ennustavan jotain tulevaa. Joosef oli tainnut kumota viiniä kurkusta alas lasillisen enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Silloinhan niitä erityisesti näkee jos jonkinlaisia unia. Pieniä vihreitä ihmisiä ja jopa ufoja. Jos enkeleitä on nähnyt niin kai ne ovat olleet tunnistamattomia lentäviä kohteita, kuten nykyisin tiedetään. Mutta Jeesuksen syntymän aikoina ihmisen tietomäärä oli melko vähäistä, joten on ymmärrettävää Joosefin tuolloiset päätelmät. Koska uskontoja on olemassa, ei tietenkään ole hassumpi ajatus valita niistä joku, tavallisimmin se joka lähiympäristössä on yleisin uskonto. Mutta pitäisi samalla myöntää itselleen ja muille, että tehty valinta on psyykkinen apuväline henkisiin ongelmiin, joita kaikilla ainakin jossain elämän tilanteessa on. Jos pappi suostuu kuuntelemaan ja kykenee apua antamaan, niin hyvähän se olisi. Suomen armeijassa, ainakin silloin kun itse olin varusmiespalveluksessa, oli sotilaspappi se henkilö, jonka puheille moni kurssikaverini useinkin meni. Sattui niin hassusti, että erityisesti talvipakkasten tienoilla suoritettavien sotaharjoitusten ajankohdat olivat varsinaisia sesonkeja sotilaspapeille:).