Täällä kai olisi tarkoitus puhua enemmän kepun politiikasta kuin sen historiasta, mutta kun kepulaiset itse ovat viime aikoina historiaansa ja muidenkin puolueiden historiaa mielellään esiin tuoneet, niin saanen minäkin tehdä niin, vain kepun historiaan pitäytyen.
Nuo historiaa esille tuoneet kepulaiset yrittävät ottaa kepulle kunniaa asioista, joista kunnia sille ei vähäisimmässäkään määrässä kuulu. Sellainen pyrkimys on saanut piirteitä, jotka menevät jo huvittavuuden yli säälittävyyden puolelle. Yksi viimeisimmistä sellaisista oli, kun kenraali Taavetti Laatikaisesta yritettiin tehdä kepulainen. Laatikainen oli oikea sotilas eikä mikään sotilasta leikkivä kapitulanttimies, eikä niin ollen ollut mitään puoluetta, eikä jo 1954 kuolleena ehtinyt kepusta kuullakaan. Säästyi myös näkemästä Kekkosta presidenttinä, sillä yhtä ja toista Laatikaisen näkemyksistä lukeneena olen varma, että se olisi ollut hänelle kauhistuttava asia.
Miksi kepulaiset sitten eivät halua ottaa puolueelleen kunniaa asioista, jotka sille varmasti kuuluisivat? Kuten esim. juuri Kekkosesta sellaisena kuin hän todella oli, mm. puhuessaan pääministerinä kauniisti Stalinin muistolle; miksi he eivät muistele sitä, kun muistelevat hyvin paljon vanhempaa Stalinin puhetta silloiselle sosialidemokraattiselle puolueelle, josta sittemmin erkaantuivat kommunisteiksi ne, joita Stalin kiitteli ja kannusti? Miksi he eivät muistele Arvo Korsimon suuria ansioita siinä, miten hän sai Neuvostoliitosta rahoitusta Kekkoselle ja maalaisliitolle, kun sosialidemokraatit joutuivat tyytymään amerikkalaisen CIA:n niukempaan tukeen? Ja miten Väyrynen pyysi Vladimirovilta, että Neuvostoliitto järjestäisi vaikeuksia kaupallemme, jotta Karjalainen ja hän saisivat ne ratkaista ka siten Karjalainen pääsisi presidentiksi ja pyytäjä itse varmaan oletti pääsevänsä pääministeriksi. Ja miten Eino Uusitalo ehdotti meille toiseksi itsenäisyyspäiväksi 19.syyskuuta, jolloin jatkosodan päättänyt Moskovan välirauha allekirjoitettiin ja mm. Karjalan menetys sinetöitiin.
Voi, kyllä toki paljonkin kepulla ja sen edeltäjällä maalaisliitolla olisi ansioita, varsinkin Neuvostoliittoon liittyvällä pitkällä ja leveällä saralla. Suomen historiassa oli pitkä vaihe, joka tunnettiin suomettumisena. Sen synnystä suurin ansio kuuluu ehdottomasti maalaisliitto/kepulle, sillä kommunistimme olivat liian heikot pystyäkseen siihen yksin, vaikka heiltä ei varmasti halua eikä yritystä puuttunut.
Paljon historiasta ja muustakin kirjoitelleen kalajokisen (vai pitääkö sanoa kalajokelaisen?) Erkki Ahon blogissa on mielestäni oikein hyvä esitys suomettumisen syntyvaiheista. Se perustuu paljolti Björn Alholmin kirjaan ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”, jonka vuosia sitten minäkin luin ja laitoin siitä pätkiä tännekin ja sisältyihän se myös Kekkos-tutkielmani lähdeaineistoon, yhtenä n. 30:stä kirjasta.
Tästä aukeaa tuo Erkki Ahon mainio kirjoitus ”Suomettumisen syntyvaiheet”, joka kannattaa lukea, jottei ala puhua asiasta ihan höpsöjä, sillä kirjoituksessa sanottu on tosiasiaa kaikki:
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/07/suomettumisen-syntyvaiheet.html
Kirjoituksen sivussa olevan listan kautta päästään moniin muihin Ahon kirjoituksiin, jotka saattavat tarjota mielenkiintoista luettavaa historiasta oikeasti kiinnostuneille. Kyllä niissä demaritkin saavat osansa.
En tunne Erkki Ahoa paremmin, mutta historian harrastukseni myötä olen hänen kirjoituksiinsa törmännyt ja todennut hänet asioihin melkoisesti perehtyneeksi mieheksi, vaikka hänkään ei ole historiantutkija, vaan tällainen historian harrastaja vain kuten minäkin. Yrittäjänä hän kai toimi aikoinaan, mutta menetti 1990-luvun alun lamassa yrityksensä ja omaisuutensa, se selviää hänen eräistä kirjoituksistaan. Tämän linkin takaa löytyy enemmän tietoa hänestä:
http://www.erkkiaho.com/blog/
Niin, tämähän on sitä kopiointia, johon turvaudun usein siksi, etten pidä itseäni kaikkein tietävimpänä kaikista asioista, en varsinkaan niin, että täyttäisin vain omilla mielipiteilläni hyvää historian tuntemustaan ja ymmärrystään yleisemminkin osoittaneiden kepulaisten vaatimukset ;) Samaan tosin näkyvät turvautuvan eräät kepulaisetkin, kuten esim. alussa mainitsemassani tapauksessa, yleensä aivan suorana kopiona, lähdettä kuitenkaan mainitsematta.
Ps.
Miksi ihmeessä eräät kepulaiset täällä haluavat tehdä demarin jo maalaisliiton nuorissa toimineesta Seppo Tiitisestä, Väyrysen Kekkoselle esittelemästä löydöstä Suojelupoliisin päälliköksi? Sekoitatteko hänet hänen seuraajaansa, jo edesmenneeseen Seppo Nevalaan, joka kyllä tuli tehtävään sdp;n mandaatilla. Noistakin asioista löytyy tietoa tuolta Erkki Ahon blogista.
Nuo historiaa esille tuoneet kepulaiset yrittävät ottaa kepulle kunniaa asioista, joista kunnia sille ei vähäisimmässäkään määrässä kuulu. Sellainen pyrkimys on saanut piirteitä, jotka menevät jo huvittavuuden yli säälittävyyden puolelle. Yksi viimeisimmistä sellaisista oli, kun kenraali Taavetti Laatikaisesta yritettiin tehdä kepulainen. Laatikainen oli oikea sotilas eikä mikään sotilasta leikkivä kapitulanttimies, eikä niin ollen ollut mitään puoluetta, eikä jo 1954 kuolleena ehtinyt kepusta kuullakaan. Säästyi myös näkemästä Kekkosta presidenttinä, sillä yhtä ja toista Laatikaisen näkemyksistä lukeneena olen varma, että se olisi ollut hänelle kauhistuttava asia.
Miksi kepulaiset sitten eivät halua ottaa puolueelleen kunniaa asioista, jotka sille varmasti kuuluisivat? Kuten esim. juuri Kekkosesta sellaisena kuin hän todella oli, mm. puhuessaan pääministerinä kauniisti Stalinin muistolle; miksi he eivät muistele sitä, kun muistelevat hyvin paljon vanhempaa Stalinin puhetta silloiselle sosialidemokraattiselle puolueelle, josta sittemmin erkaantuivat kommunisteiksi ne, joita Stalin kiitteli ja kannusti? Miksi he eivät muistele Arvo Korsimon suuria ansioita siinä, miten hän sai Neuvostoliitosta rahoitusta Kekkoselle ja maalaisliitolle, kun sosialidemokraatit joutuivat tyytymään amerikkalaisen CIA:n niukempaan tukeen? Ja miten Väyrynen pyysi Vladimirovilta, että Neuvostoliitto järjestäisi vaikeuksia kaupallemme, jotta Karjalainen ja hän saisivat ne ratkaista ka siten Karjalainen pääsisi presidentiksi ja pyytäjä itse varmaan oletti pääsevänsä pääministeriksi. Ja miten Eino Uusitalo ehdotti meille toiseksi itsenäisyyspäiväksi 19.syyskuuta, jolloin jatkosodan päättänyt Moskovan välirauha allekirjoitettiin ja mm. Karjalan menetys sinetöitiin.
Voi, kyllä toki paljonkin kepulla ja sen edeltäjällä maalaisliitolla olisi ansioita, varsinkin Neuvostoliittoon liittyvällä pitkällä ja leveällä saralla. Suomen historiassa oli pitkä vaihe, joka tunnettiin suomettumisena. Sen synnystä suurin ansio kuuluu ehdottomasti maalaisliitto/kepulle, sillä kommunistimme olivat liian heikot pystyäkseen siihen yksin, vaikka heiltä ei varmasti halua eikä yritystä puuttunut.
Paljon historiasta ja muustakin kirjoitelleen kalajokisen (vai pitääkö sanoa kalajokelaisen?) Erkki Ahon blogissa on mielestäni oikein hyvä esitys suomettumisen syntyvaiheista. Se perustuu paljolti Björn Alholmin kirjaan ”Toisinajattelija suurlähettiläänä”, jonka vuosia sitten minäkin luin ja laitoin siitä pätkiä tännekin ja sisältyihän se myös Kekkos-tutkielmani lähdeaineistoon, yhtenä n. 30:stä kirjasta.
Tästä aukeaa tuo Erkki Ahon mainio kirjoitus ”Suomettumisen syntyvaiheet”, joka kannattaa lukea, jottei ala puhua asiasta ihan höpsöjä, sillä kirjoituksessa sanottu on tosiasiaa kaikki:
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/07/suomettumisen-syntyvaiheet.html
Kirjoituksen sivussa olevan listan kautta päästään moniin muihin Ahon kirjoituksiin, jotka saattavat tarjota mielenkiintoista luettavaa historiasta oikeasti kiinnostuneille. Kyllä niissä demaritkin saavat osansa.
En tunne Erkki Ahoa paremmin, mutta historian harrastukseni myötä olen hänen kirjoituksiinsa törmännyt ja todennut hänet asioihin melkoisesti perehtyneeksi mieheksi, vaikka hänkään ei ole historiantutkija, vaan tällainen historian harrastaja vain kuten minäkin. Yrittäjänä hän kai toimi aikoinaan, mutta menetti 1990-luvun alun lamassa yrityksensä ja omaisuutensa, se selviää hänen eräistä kirjoituksistaan. Tämän linkin takaa löytyy enemmän tietoa hänestä:
http://www.erkkiaho.com/blog/
Niin, tämähän on sitä kopiointia, johon turvaudun usein siksi, etten pidä itseäni kaikkein tietävimpänä kaikista asioista, en varsinkaan niin, että täyttäisin vain omilla mielipiteilläni hyvää historian tuntemustaan ja ymmärrystään yleisemminkin osoittaneiden kepulaisten vaatimukset ;) Samaan tosin näkyvät turvautuvan eräät kepulaisetkin, kuten esim. alussa mainitsemassani tapauksessa, yleensä aivan suorana kopiona, lähdettä kuitenkaan mainitsematta.
Ps.
Miksi ihmeessä eräät kepulaiset täällä haluavat tehdä demarin jo maalaisliiton nuorissa toimineesta Seppo Tiitisestä, Väyrysen Kekkoselle esittelemästä löydöstä Suojelupoliisin päälliköksi? Sekoitatteko hänet hänen seuraajaansa, jo edesmenneeseen Seppo Nevalaan, joka kyllä tuli tehtävään sdp;n mandaatilla. Noistakin asioista löytyy tietoa tuolta Erkki Ahon blogista.
Vastaukset 34
Vanhimmat
…hiukan tuonne edelliseen avaukseeni, johon en enää palaa. Mutta kun nyt katselin sinne vielä tulleita eräitä viestejä niiden johdosta seuraavaa:
Joku näkyy kauhistelleen, että minun täytyy olla hyvin vanha, kun muistan sellaisia asioita kuin Lontoon vuoden 1948 olympialaiset ja Helsingin olympialaiset 1952 jopa osittain silminnäkijänä. Kaikki on suhteellista, ikäkin. Kekkonen ei enää 1974 halunnut asettua presidenttiehdokkaaksi vaan valitutti itsensä poikkeuslailla, mutta 1978 – siis 78-vuotiaana – hän kyllä koki kai olevansa vielä elämänsä kunnossa, kun suostui ehdokkaaksi ja tuli valituksi ja esittihän Eino Uusitalo 1981, että Kekkonen pitäisi valita presidentiksi myös vielä 1984. No, siitä ei sitten tullut mitään syistä, jotka tunnemme. Minua ei dementia taida vielä kovin pahasti vaivata, mutta olenhan nuorempikin kuin Kekkonen niiden vaivojen alettua.
Kun minun koulutustani täällä ovat väheksyneet eräät, joiden oma koulutus heidän esityksistään päätellen on loppunut jo heti alkuunsa, niin täytyy sanoa, että melkoisen elämänkoulun kuitenkin olen jo käynyt. Joskus se elämänkoulu on ollut vaikeampaa kuin muut vähäiset, yhteensä kymmenkunta vuotta kestäneet kouluni, joissa olen kyllä oppinut yhtä ja toista, mutta sittenkin enemmän olen oppinut elämänkoulussani.
Siellä edellisessä kysyttiin, että tehtiinkö lapsuudessani tuli vielä tuluksilla ja käytettiinkö kivikirveitä. Ei, kyllä käytössä olivat jo tulitikut ja rautakirveet. Vuosituhannen alussa olin kolmena vuonna vapaaehtoisoppaana Tiedekeskus Heurekassa. Siellä oli kerran dinosaurusnäyttely, aitoja fossiileja Mongoliasta. Esittelin näyttelyä koululaisryhmälle havainnollistaen esim. 80 miljoonan vuoden takaisten fossiilien ikää muuttamalla vuoden sentiksi ja kuvaamalla, että ”Jeesus seisoo tuossa 20 metrin päässä ja nämä tulevat 80 kilometrin päästä, kuin Lahden tai Hämeenlinnan liepeiltä. Ryhmään kuulumaton mutta esittelyäni kiinnostuneensa seurannut ehkä n. nelivuotias pikkupoika kysyi sitten minulta kirkkain silmin ”oliko dinosauruksia vielä silloin, kun sinä olit lapsi”.
Ikä on siis suhteellinen käsite. Tuon pikkupojan käsitys iästäni oli aivan yhtä realistinen kuin eräiden kepulaisten käsitykset täällä minusta ja monista asioista. Politiikastahan heillä ei ole juuri mitään käsityksiä, tyhjiä, älyttömiä heittoja vain.
Tuolla edellisen avaukseni lopussa joku kepulainen näkyy arvelevan, että hänen ja kaltaistensa esitykset nostaisivat minussa verenpainetta ja vitutusta. Miksi ihmeessä niin tapahtuisi, sillä enhän ole kepulainen! Minähän saan häneltä ja kaltaisiltaan sitä näyttöä kepulaisuudesta, jonka saaminen on aina avausteni toinen tarkoitus, päätarkoituksen eli valistamisen ohella.
kaikki kaavamaisessa typeryydessäsi!!!!!
Juuri sellainen, joka täyttää hyvin vaatimukset päästäkseen siihen kategoriaan, jonka kokoaminen on aina avausteni toisena tarkoituksena. Taisi siis mennä perille se avaukseni ensimmäinenkin tarkoitus?
heiluu päivätöissä hyvän asian puolesta....
näytät kuuluvan ainakin saittipaskureiden kategoriaan.
Toinen on ilmeisesti itsensäkehujien gategoria.
Demariutesi on jo yhtä sairasta, kuin narsismisikin.
Täällä nimenomaan on tarkoitus puhua keskustan politiikasta, sinä vain olet tämän unohtanut. Sinun päällimmimmäinen tarkoituksesi on kehua itseäsi ja julkaista pkemään rikosäiväkirjaasi ja matkakertomuksiasi, se ei toki kuulu palstan tarkoitusperiin.
PS. Kerro minulle kuka sinun henkeäsi on uhannut. " Hanki itsellesi kuolema " ei todellakaan ole uhkaus. Ja sinä pösilö menisit mokomasta vielä tekemään rikosilmoituksen, mutta sinähän oletki sinä.
Historian muistelemisissa on usein sävyjä, joilla halutaan heittää kuraa jonkun päälle. Silloin unohdetaan se, että historian aikana elettiin toisenlaisessa maailmassa. Jälkikäteen olemme usein viisaampi, vaikka itse asiassa olemme tyhmempiä, jos emme tarkastele historiaa kyseisen ajan asetelmiin asettuen vaan pelkästään jälkiviisaana myöhemmän historiankulun tuntien.
Tyypillinen historian vääristely kuranheittomielessä on ollut SDP:n historia. Siinä vuoden 1918 tapahtumien painolastia on tarkoituksellisesti pyritty kaatamaan nykyisen SDP:n päälle. Itse asiassa hsitorian kulku oli sellainen, että SDP:n kannalta vuosi 1918 muutti puolueen tulevan historian totaalisesti. Punaisten tappion tarkoitti kaikkein radikaalimpien sosialistien tappiota, jotka pakenivat Venäjälle ja perustivat uuden kommunistisen puolueen, joka oli Suomessa laiton mutta pyrki vaikuttamaan piilossa. SDP ajautui tämän seurauksena maltillisten voimien käsiin. Näiden johdossa oli Väinö Tanner, josta tuli SDP:n pitkäaikainen vetäjä ja merkkimies Suomen poliittiseen historiaan. Tämä oli historiallinen käännekohta myös puolueen poliittisissa tavoitteissa. Vallankumouksellisesta sosialismista luovuttiin ja sen tilalle vaihdettiin revisionistinen sosialismi eli sosialismia tavoiteltiin demokratian kautta. Myöhemmin koko sosialismista sitten vähin erin luovuttiin ja tilalle tuli hyvinvointivaltioajattelu, tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Jälleen SDP näyttäisi olevan uusien haasteiden edessä, joka todennäköisesti etäännyttää puoluetta edelleen poispäin sosialismista mahdollisesti kohden ruotsalaistyyppistä kansankotiajattelua, joka sekin on kyllä hyvinvointivaltion eräs versio. SDP:ssä ei siten ole jäljellä enää sosialismin ripeitäkään. Vain puolueen nimi on pysynyt samana. Toki on sellaisia perustavoitteita sadan vuoden takaa, jotka edelleen tunnustetaan, mutta ne ovat enemmän sellaisia, jotka koko suomalainen yhteiskunta jo tunnustaa omiksee ja pitää itsestäänselvyyksinä.
Vuoden 1918 tilanne oli nykypäivään verrattuna täysin toisenlainen. Yhteiskuntaluokkien vastakohdat olivat räikeät ja sitä pahensi laillisen järjestysvallan puute ja elintarviketilanteen huonontuminen. Kapinaan vaikuttivat myös ideologiset syyt, varmasti kapinan johtajissa oli niitä, jotka tavoittelivat vallankumousta. Tavallisissa ihmisillä oli kuitenkin kyse jokapäiväisestä leivästä ja toimeentulosta. Ne saivat miehet aseisiin eivät agitaatiot.
Sodanjälkeinen historia on myös oma lukunsa. NL asetti suomalaisten päätöksille rajat, joita ei ollut lupa rikkoa. Ajan kuluessa nuo rajat olivat häilyvät ja epämääräiset. Siitä syntyi peli, joka tunnetaan suomettumisena ja jonka kapellimestarina toimi Urho Kekkonen. Suomettuminen sai uusia muotoja, koska osa poliitikoista näki, että se on ainoa keino saavuttaa Kekkosen suosio ja saada luottamus rajantakaisiin veikkoihin. Kepulaiset menivät tässä pelissä pisimmälle, mistä Paavo Väyrynen, Ahti Karjalainen ja Eino Uusitalo ovat parhaimmat esimerkit. Surkea tapaus oli myös SDP:n Väinö Leskisen Canossan tie. Mauno Koiviston suosion yksi salaisuus oli siinä, että hän osasi pitää tällaiseen peliin etäisyyttä pääministerikaudellaan ja myös presidenttinä ollessaan. Ehkä hän oli myös niin taitava, että osasi pitää suomettumissuhteita näkymättömin vireillä kuin muut. Suomalaiset kokivat, että Koivisto ei ole mikään nuoleksija niin kuin nämä kepulaiset. Kepusta Johannes Virolaisella oli lähes ainoana tässä suhteessa hyvä maine suomalaisten keskuudessa. Koville hän sen takia sitten Kekkosen kanssa joutuikin.
Suomettumishistoriaa ei tulisi minusta liiaksi paheksua. Sitä pitää tarakastella myös ajan vaatimuksia ja tilannetta vasten. Esimerkiksi Kekkonen ja Väyrynen uskoivat vilpittömästi, että Neuvostoliitto on ikuinen ja sen mahti vain kasvaa maailmassa. Jälkikäteen arvioiden tämä oli räikeä virhearvio, mutta ei tuona aikana sellaista monikaan osannut kyseenalaistaa, koska pakkovaltaa oli kestänyt niinkin pitkää ja se näytti vakiinnuttaneen asemansa.
Koivistokin toimi ajan vaatimusten mukaisesti. Aluksi hän jatkoi Kekkosen linjalla suhteessa NL:oon, mutta oli heti NL:n kaaduttua valmis irtisanomaan YYA-sopimuksen ja liittämään Suomen EUhun. Syntyi huikea historiallinen tilanne, joka käytettiin hyväksi aivan samoin kuin Suomen itsenäistyessä. Kummassakin tilanteessa toimittiin ripeästi ja oikea-aikaisesti. Kepulaisista vain pääministeri Aho ymmärsi tämän, minkä vuoksi olen arvostanut Ahoa muita kepulaisia paljon korkeammalle. Koivisto oli kuitenkin loppuun saakka varovainen, koska ei ollut täysin varmaa, kaatuisiko NL. Jos Koivisto olisi liputtanut sen kaatumisen puolesta ja kaatumista ei olisi tapahtunutkaan, siitä olisi voinut seurata hankaluuksia.
Ehdin jo toivotella hyvät yöt, mutta kun tuota kirjoittaessani olet laittanut tuon pläjäyksen, joka asiallisesti ja mukavasti täydentää ja laventaa avaustani, niin kiitän vain siitä. Keskustella siitä en näe tarpeelliseksi, koska olen hyvin samanmielinen kanssasi kaikesta muusta tuosta, paitsi suomettumisen tarpeellisuuteen minun kantani on kyllä selvästi epäilevämpi kuin sinun. Kyllä siinä uskoakseni oli myös eräiden ihmisten - tiedät kyllä, keiden - edut, luultavasti jopa enemmän kuin maan edut.
vourostaan nuolemaan minun ryppyreikäni, se oikeuttaa nyt minun olemaan vuorostani sinun yläpuollellasi.
Nyt voin sanoa, että olen oikeammassa kuin sinä.
Vain demariaate yhdistää meitä, muuten olen viisaanpi kuin sinä.
Tuolta näyttää kapin vastaus vieraan silmissä.
Mielelläni sanon, että olen hyvin samaa mieltä siitä, miten näet lähihistoriamme. Pari täydentävää kommenttia lisäisin kuitenkin.
Kekkonen tosiaan uskoi, että Neuvostoliitto ajan mittaan voittaisi yhteiskuntajärjestelmällään ja suunnitelmataloudellaan länsimaisen kapitalismin. Kun tälle uskolle ei ollut vilpittömiä jakajia - vain perässähiihtelijöitä - niin Kekkonen sortui ikääntyessään siihen käsitykseen, ettei NL:on suhteita pysty hoitamaan kukaan muu kuin hän itse. Hän ei luottanut tarpeeksi kehenkään, jotta olisi voinut luopua vallasta ajoissa, ja sitten kävi niin kuin kävi: Koivisto otti vallan.
Koiviston varovaisuus NL:on hajotessa johtuu paljolti siitä, että hän oli hyvä ystävä Michail Gorbatshovin kanssa eikä halunnut Suomen ottavan julkisesti sellaisia kantoja, jotka olisivat vieneet arvovaltaa Neuvostoliitolta suhteessa Venäjän (Jeltsinin) vallan kasvamiseen NL:on hajotessa. Tästä johtuu mm. se, ettei Koivisto asettunut millään tavalla mm. Viron puolelle, kun Viro alkoi hakea omaa itsenäistymistään ja pyrki eroon Neuvostoliitosta. Se oli Koivistolle sama kuin hän olisi asettunut Gorbatshovia vastaan.
Senkin mielelläni myönnän, että Aho toimi tilanteessa täysin oikein kun hän asettui uusitun perustuslain mukaisesti presidentin parlamentaariseksi äänitorveksi ja otti itselleen näin vahvan pääministerin roolin Koiviston tuella, kun Koivisto lähti siitä, ettei hallitusta voi kaataa mikään muu kuin eduskunnan epäluottamuslause. Aho sai näin itselleen todella suuren vallan suhteessa kokoomukseen, jota vedettiin kölin alta mennen tullen. Samalla Aho kuitenkin sokaistui vallastaan niin, että kuvitteli voivansa sanella oppositiolle, mitä maassa tehdään, mikä johti siihen tuona aikana yleiseen kysymykseen, jossa ihmeteltiin johtaako maata Ahon hallitus vai SAK, kun se painosti yleislakkouhkalla vähän väliä ja mm. kaatoi Kalevi Sorsan valmiiksi neuvotteleman sopimuksenkin
Kepu on noista ajoista paljon viisastunut nimenomaan Matti Vanhasen, kutta se ei näytä kepun ydinjoukkoa mitenkään viehättävän. Ilahduttavaa on sekin, että uudesta puheenjohtajasta äänestänyt puoluekokous jätti yhden menneisyyden reliikin, Paavo Väyrysen kylmästi rannalle ja nosti Mari kiviniemenkin ohi Mauri Pekkarisen, kepun oppositiokauden pahimman rakkikoiran.
Kepu on valitettavasti niin ahne etu- ja jakopuolue, jos sen kiihkeintä ydinjoukkoa arvioidaan, ettei kepua mielellään enää koskaan pidä päästää suurimman puolueen asemaan. Melkein luulen, ettei kepu enää suurimmaksi nousekaan.
Nyt alkaa aikakausi, jossa kokoomus ja SDP ovat kansalaisten päävaihtoehot. Tältä minusta näyttää SDP:n viimeisten kannanottojen ja linjausten valossa, eli keskusta jää vihreiden tapaan puolueeksi, joka sopetuu istumaan hallituksissa vuoron perään kokoomuksen ja SDP:n kanssa ja tekee hallitusohjelmissa aina ne kompromissit, joihin neuvotteluasemansa puitteissa pystyy.
Peräti "pari kommenttia". Nuole vain koko pitkän kielesi voimalla kolmikantasi, eli kapin ja mielitollon perse.
…ansaitsee sinun mainio vastineesi, jota eilen illalla en voinut enemmän kommentoida, kun katsoin niin tiiviisti noita EM-kisoja.
Lisää todistetta paikkansapitävyydestä näkyy jo saaneen huomiosi, että lähes sadan vuoden takaisen 1918 tapahtumien painolastia yritetään kaataa nykyisen SDP:n niskaan, vaikka nykyisellä SDP:llä ei ole mitään tekemistä niiden tapahtumien kanssa, mutta sen sijaan se on merkittävästikin vaikuttanut maamme itsenäisyyden lujittumiseen ja siihen, etteivät noissa tapahtumissa vallankumouksen tielle lähteneet entiset sosialistit, myöhemmät kommunistit päässeet myöhemmin tavoitteisiinsa. Huvittavaa – ei, kun säälittävää – on, että nuo noiden lähes sadan vuoden takaisten tapahtumien perusteilla asioita vääristelevät unohtavat, miten heidän oma puolueensa ja sen suuri poika paljon myöhemmin tukeutuivat noihin kommunisteihimme ja saivat heidän tavoin tukea myös Neuvostoliitolta.
Hienosti selvität myös noiden vuoden 1918 tapahtumien surullista taustaa. Niin asia oli kuin kerrt.
Vaikka tuossa edellisessä sanoinkin, että en hyväksy suomettumisen perusteeksi maamme etua vaan enemmän siihen vaikuttivat eräiden johtajiemme omaan etuun tähtäävät pyrkimykset, kyllä siinä varmaan oli myös aidosti sitä käsitystä, että Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto on ikuinen, ja sen kanssa pitää olla ystävä eikä sitä saa mitenkään arvostella vaan pitää vain ylistää, vaikka kuinka näkisi siellä tapahtuvan synkän todellisuuden. Mutta pelkuruutta minusta sellainenkin on, vaikka se tapahtuisikin väärin ymmärretyn maan edun vuoksi. Toisenlainen menettely olisi ollut mahdollista ja meille edullisempaa, sillä menetimme aivan liian monia vuosia ja jäimme kehityksestä jälkeen liian paljon ja Neuvostoliiton romahtaessa maksoimme väärästä hyväuskoisuudestamme myös suuren kertalaskun.
Koivistosta ja hänen menettelyjensä perusteista olen aivan samaa mieltä kanssasi. Koiviston perusolemukseen kuuluu varovaisuus ja mieluummin taipumus pessimismiin kuin optimismiin, ja se selittää hänen menettelyään myös tuossa Viron asiassa, josta häntä on paljon arvosteltu. Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri kyllä sanoi hyvin ymmärtävänsä Koiviston käyttäytymisen.
Transit-mies näkyy puhuneen myös viisaasti vastauksessaan sinulle.
...totta puhut ja hyvin sen teetkin! Olen tyytyväinen, että avaukseni on herättänyt myös älyllisiä rektioita ja tietoperäisiä mielipiteitä niissä, joilla edellytyksiä sellaiseen on, vastapainoksi sille älyttömyydelle, jolla avaukseeni ovat halunneet reagoida nekin, joilla ei ole edellytyksiä muuhun.
Olen aivan samaa mieltä muuten, mutta eräs näkökulma suomettumisenhistoriasta unohtuu helposti ja siitä käydään yllättävän vähän keskustelua.
Suhdettamme Neuvostoliittoon sävytti Kekkosen aikana kaupankäynti. Kahdenvälinen kauppa oli Suomelle erittäin tärkeä, se mahdollisti vientiteollisuuden kehittymisen, sen ansiosta myös kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä vakiintui. suomellahan olisi ollut myös mahdollisuus kehittyä pienteollisuusvaltaiseksi, mutta kauppa Neuvostoliiton kanssa kehitti talousrakennettamme näin. Jälkeenpäin voidaan Kekkosen toimintaa kritisoida paljonkin, mutta silloisen kehityksen valossa, Suomalaisen teollisuuden edut tuli turvatuksi juuri tämän tyyppisellä toiminnalla.
Kauppiaan ei kannata isotella ja koska maantieteellinen asemamme mahdollisti kahdenkeskisen ja meitä hyvinkin hyödyttävän kaupallisentoiminnan, silloin oli varsin ymmärrettävää Kekkosen ja hänen hovinsa käytös. Historian tutkimuksen olisikin hyvä keskittyä myös siihen, kuinka paljon vuorineuvostasomme vaikutti politiikkamme suuntaan, veikkaisin ettei vaikutus ollut vähäinen.
Kekkosen vallankäyttö sisäpolitiikassa oli suurta ja sitä voidaan hyvin perustellusti kritisoida, varsinkin vaikenemisen kulttuuria ja demokratian pelisääntöjen unohtamista. Kekkosen vallankäyttö perustui ilmeisesti kuitenkin hänen persoonaansa ei niinkään maan etuihin.
Suomettuminen oli reaalipolitiikkaa ja ennen kaikkea se oli myös talouspoliittinen linjanveto. Vaikkakin myöhemmin kärsimme siitä, että teollisuusrakenteemme oli yksipuolinen, kuitenkin sen avulla saavutimme aikoinaan muiden teollisuusmaiden tason.
Meillä yleistetään käsityksiä vasemmistosta aika paljon, kun ei muisteta (tai tiedetä), miten kirjavaa vasemmisto sotien jälkeen todella oli. Sisällissodan aikana jo silloisessa sdp:ssä oli kiihkoilijansa ja maltillisensa ja näiden perässä kulkevat, joiden oma kanta ratkesi heidän viiteryhmiensä kannan mukaan. Niinpä sisällissotaan punaisten puolella osallistui paljon sellaisia, jotka eivät olisi aseeseen tarttuneet, elleivät tutu, naapurit ja lähipiirin vasemmistojohto olisi niin tehnyt. Kiihkeyden aste "kapinallisten" joukossa vaihteli suuresti. Kaikkein kiihkeimmäthän joutuivatklin pakenemaan itärajan taa ja siellä perustivat uuden puolueen OW. Kuusisen johdolla. Tänne jääneistä syntyi sitten kielletty SKP ja myöhemmin SKDL, jonka sisällä vaukutti paljon sosialistisen idealismin nimiin vannojia, mm. Ele Alenius.
Unohtaa ei pidä myöskään vasemmiston hajaannusta ay-liikkeessä, jossa kommunistien ja sdp:n taistelu oli kovaa ja raakaa. Tannerista luopumisen tuska sdp:ssä sai aikaan myös sen, että syntyi skogilaisten ryhmä, eli TPSL, jonka mukana myös sosialidemokraattinen ay-liike hajosi. Kommunistien puolella ei 60-70-luvuilla juuri muuta ollutrkaan kuin sisäisiä oppiriitoja, joiden suhteen merkittäbvä käännekohta oli NL:on Tsekkoslovakian miehitys. Se sai mm. Aarne Saarisen ja Ele Aleniuksen ja monet muut nimekkäät vasemmistolaiset suhtautumaan Neuvostoliittoon aivan toisin kuin ennen.
Varovaisuus on ehkä väärä sana kuvaamaan Koivistoa. parempi minusta olisi se, että hän analysoi ja eritteli kielessään hyvin tarkkaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot Suomen kannalta ja piti mieluummin matalaa profiilia kuin toitotti kantoja äänekkäästi julkisuuteen. Vähäpuheisuudellaan ja puheidensa monitulkintaisuudella Koivisto halusi pitää itsellään mahdollisimman väljän liikkumatilan tulevaisuutta varten ja useita vaihtoehtoisia toimintatapoja avoimina. Tätä laskelmallisuuden ja harkitsevaisuuden merkitystä sana "varovaisuus", ei minusta tarpeeksi tuo esiin.
Ellen väärin muista, niin Hrutshev oli NL:n johtajista se, jonka idea oli tehdä Suomesta esimerkkivaltio sen suhteen, miten kommunistinen Neuvostoliitto ja "kapitalistinen" Suomi voivat tehdä kaupallista yhteistyötä "molemminpuoliseksi hyödyksi". Kekkonen tietenkin tarttui tähän tilaisuuteen, eikä kauppavaltuuskuntien neuvotteluja käyty montaakaan vuotta, kun viivivuotissopimusten päälinjat nostettiin pois kauppamiesten käsistä ja sovittiin kummankin valtion ylimmän johdon keskinäisissä neuvotteluissa. Juuri tämä - kaupankäynnin politisoiminen - yhdeksi NL:n propagandistiseksi tavoitteeksi antoi Kekkoselle paljon sisäpoliittista valtaa suhteessa teollisuuteemme ja siihen suomenruotsalaisten käsissä olleeseen kapitaaliin, jonka varassa sotakorvausteollisuus ja sen jälkeen kehittynyt teollisuutemme toimi.
Kekkonen rakensi vallankäyttönsä ja vaikutusvaltansa täysin suunnitelmallisesti sen varaan, että hänestä tuli Neuvostoliiton poliittisen johdon (NKP) ja myös epävirallisen johdon (KGB) luottomies, joka "vastasi" siitä, etteivät "taantumukselliset ja Neuvostovihamieliset voimat" päässeet Suomessa valtaan.
Suomettuminen oli todella reaalipolitiikkaa ja ennen muuta kauppapolitiikkaa. Sen varassa me todella nousimme hyvinvointivaltioiden joukkoon, mutta aloimme maksaa siitä aika moisia rakennemuutoksen kustannuksia jo 80-luvulla ja etenkin 90-luvun alun lamassa, kun suojatun suunnitelmatalouden rakenteet oli pakko purkaa ja sopeuttaa teollisuus aitoon, markkinavetoiseen kilpailutalouteen myös länsimarkkinoilla.
…kukaan ei ole pyrkinyt kiistämään, etteivät olisi totta nuo esille tuomani kepun todelliset ansiot ja Erkki Ahon blogissaan kertomat suomettumisen syntyvaiheet ja kepun ansiot siinä. Hankala noita olisi ollutkin yrittää kiistää, kun ne ovat helposti todistettavissa olevaa totuutta, toisin kuin kepulaisten esittämät historiakuvitelmat.
Avauksillani aina oleva valistustarkoitus on siis mennyt perille. Muutamille se näkyy tehneen kipeää. Sen tuloksena sitten on tullut sitä näyttöä kepulaisuudesta, jonka esille saaminen on aina avausteni toinen tarkoitus.
Kun oikein kovasti kolahtaa päähän, joka on ilmeisesti heikko jo ennestään, ihminen alkaa nähdä omituisia. Kuten esim. sen, että olen pitänyt tässä päiväkirjaani. Tai että osoittaisin demariutta, kun osoitan kiinnostustani historiaan, kyllä me monet muutkin kuin demarit historiaa harrastamme.
Siksi tulemme myös tietämään, että historiassamme on ollut jokaisen isänmaallisen suomalaisen arvostuksen ansaitsemia demareita, esimerkillisen suoraselkäisiä suomalaisia, kuten Väinö Tanner ja ns. asevelisosialistit ja myöhemminkin joku, Paavo Lipposenkin voisi tuohon ryhmään lukea. Historian harrastaja tulee myös tietämään, että kepulaisissa on ollut useita toisen suunnan miehiä, joista nyt muutamia toin esille, kun kepupalstalla olemme.
Avaukseni lienee jo täyttänyt tehtävänsä. Ilmeisesti tässä ei synny keskustelua, sillä tiedoiltaan ja taidoiltaan keskustelukykyiset ilmeisesti ovat liiaksi samaa mieltä kanssani, ja keskustelukyvyttömät ovat jo esiintyneet niin, että heidän kanssaan ei ole syytä ryhtyä keskustelemaan, jos aikoo säilyttää itsekunnioituksensa ja pysyä täysjärkisen kirjoissa.
Öitä!
pään tuotoksia ovat sepustuksesi, joten oletkohan ollutkaan koskaan täysjärkisten kirjoisssa?
Jos keskustelukykyiset ovat kanssasi oletuksesi mukaan samaa mieltä, niin tuo käsityksesi on vain sairaasti itseriitoisen kahelin mielikuvituksen tuotetta.
Kops, kops, kops kopsaajaa,
punikkitolloa hullumpaa,
tuskin maassa ollenkaan,
vaippa vain haaroissa pullottaa.
Sinun lahosta isosta rumasta kallosta ei ole koskaan tullut yhtään "järjellistä" avausta. Kaikki on yhtä ja samaa valheellista paskaa. Sinä punatollo yrität vääristää historiaa kääntämällä asia ylösalaisin. Keskusta on oikeistopuole ja sossut ovat punikkipuolue ja kapinan aloittaja. Sitä et perkeleen kierosilmä ihrapallo pääse pakoon haudassakaan. Selvennykseksi: Kun sinun ruppisi lähivuosina lapioidaan rooppiin, on keskusta oikeistolainen ja sossut punikkipuolue. Paina edes tuo yksi selvä asia sinne punaiseen tyhmään kalloosi.
Sieltähän se tuli: Keskustapuolueen virallinen kanta. :DD
Minua on aina vaivannut yksi keskustalaisen politiikon tekemä munaus.Todellisuudessa en ymmärrä politiikkaa kauhean hyvin ja kirjoittelen tänne räävittömyyksiä ajan kulukseni,koska olen yksinäinen.Keskusta on luonnollinen puoluevalintani,mutta Seppo Kääriäisen mullan vienti Kremliin minua vituttaa.Haluaisin,ettei asiasta tietäisi kukaan,sillä,niin paljon tunnen häpeää asiasta.Kääriäiselle ja meille keskustalaisille nauretaan varmaan vielä tänäkin päivänä Venäjällä.Jaakko Laakso ja muut stalinisti änkyrät naureskelevat meille myös.Perkeleen,perkele.
Tekohan oli,niin idioottimainen,että en käsitä,kuinka Seppo Kääriäinen voi elää asian kanssa.Ydinvoiman takin käännökset oli pelaamista keskustan pussiin,sen me myönnämme auliisti,mutta,miksi vitussa sen piti mennä se multa kuskaamaan sinne ja tekemään meistä kaikista keskustalaisista naurunalaisia.Tulen,niin vihaiseksi,kun ajattelen asiaa. Sinä Kapi ärsytät suunnattomasti meitä keskustalaisia alustuksillasi,mutta toi Kääriäisen juttu harmittaa,niin,että vedän tänään taas sen takia pään täyteen.Sitä Seppo ei saa ikinä minulta ja monelta muulta anteeksi.
...kepulle. Kiva, että toit senkin esille.
Olisikohan "Iisalamen iso vaalee" halunnut edesauttaa Punaisen torin laidalla olevien Neuvostoliiton suurmiesten - Otto Ville Kuusinen mm. - hautakammioiden edessä olevien kukkien hoitoa? Nehän ovat kovin kasussa ympäsistössä, seuraavassa kuvassa tausta-oikealla näkyvässä muurissa, mutta muistaakseni niiden kammioiden edessä kukat olivat - vai olisivatko olleet tekokukat. Ottaessani tuon kuvan Moskovassa oli kovin kylmää ja avaralla Punaisella torilla hyinen viima, vaikka meneillään oli vasta syyskuun viimeinen viikko:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs046.snc3/13365_195957649181_758244181_2900333_5188754_n.jpg
edustaja ei olisi uskaltanut vittuilla ryssille niin raskaasti kuin Kääriäinen sillä teollansa.
Se ei ollut suomettumista vaan jotakin aivan päinvastaista.
Toi oli paras.Minkään muun puolueen edustaja ei olisi uskaltanut vittuilla ryssille.Seppo Kääriäinen ei itsekään halua puhua ääliömäisestä teostaan.Tommosta vetoa ei voi kirjoittaa kukaan täysjärkinen.Kiäräisen teko oli,niin idioottimainen,ettei se vittuilu ole auennut vieläkään muille,kun tänne saitille krijoittaneelle idiootille.Lepitorpanmullan vienti Kremliin.Siinäpä doplamaattista vittuilua,jota ei ymmärrä vittuiluksi edes vittuilija.sinulle pitäisi antaa palkinto vuoden kepuli.
Ei olis Kiätijäisestä uskonut. Yhtä pirullinen vittuilija kuin Eino Uusitalokin, joka ehdotti meille uudeksi itsenäisyyspäiväksi päivää tyssille häviämisen kunniaksi.
Maailman ohuin kirja on kuulemma saksalainen huumori kautta aikain. Suomen lyhyin luettelo tulisi siitä, jos pitäisi luetella ml/kepun todelliset ansiot kautta aikain. Niitä ei ole. Ei vanhemmassa historiassa eikä myöhemmässäkään mitään sellaista, jota jokin muu puolue ei olisi tehnyt ansiokkaammin.
Kokoomuksella on ansioita itsenäisen Suomen syntyvaiheissa ja taas nyttemmin, kun se on päässyt suomettuneisuuden ajan pannasta. Demareilla on varmaan suurimmat ansiot siihen, että Suomi on nyt sitä mitä se on, pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kepu on kyllä ollut mukana kaikissa vaiheissa, rusinoita yhteisestä pullasta omilleen poimien, mutta mitään arvokasta se ei ole yhteiseen taikinaan tuonut. Kun historiaamme kirjoitetaan sadan vuoden kuluttua, siinä varmaan mainitaan myös poliittisista puolueista ja niiden myönteisistä panoksista, mutta hienotunteisesti jätetään ml/kepu mainitsematta.
Otto Ville Kuusisen johdolla demarit ovat lisänneet hyvinvointia? 1918 Demarit murhasivat rehellisiä ihmisiä.
Mitä muuta demarit ovat saaneet aikaan?
Tuo sinun ihanteesi persulainen Erkki Aho yritti Kalajoella käräjöidä joka asiasta, mutta hävisi kaikki sekojuttunsa.
11.1.2009 Keskipohjanmaa
Erkki Aho eroaa Kalajoen kaupunginvaltuustosta
Erkki Aho (ps) jättää eronpyynnön Kalajoen kaupunginvaltuuston jäsenyydestä. Hän kertoo eronpyynnöstään blogissaan.
– Pyydän eroa Kalajoen kaupunginvaltuuston jäsenyydestä johtavien luottamushenkilöiden ja virkamiesten minuun kohdistaman jatkuvan ja kestämättömän syrjinnan johdosta. Keskeinen tekijä syrjinnässäni on tiettyjen henkilöiden rötösten ja rikosten peitteleminen, Aho kirjoittaa blogissaan.
Blogi on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/
Buaaahhhhhhhhhh, buaaaahhhhhhhhhh
kaverin! Niillä on jotakin yhteistä? ...Hidalgo de la Mancha?
Nysäkullisella kapolla ei todlla ole muuta elämää kuin ämä palsta. Näin on näreet???
Tuolla edellisessä avauksessani joku kepulainen siunaili sitä, miten vanha olen. Vastasin siihen kyllä, mutta asiaa enemmän ajateltuani minulle vihdoin valkeni syy kepulaisten asenteeseen minuun. Kepulaisethan ovat sivistyneitä ihmisiä, sillä onhan Keskusta myös sivistysliike. Sivistyneet ihmiset suhtautuvat aina kunnioittavasti vanhempiin ihmisiin. Siitä siis johtuu tuo, että kepulaiset ovat nostaneet minut täällä niin korkealle jalustalle! ”Nyt mä vasta sen hokasin!”
Sivistymättömänä (kansa- ja rottakoulu) entisenä aliupseeri reppanaan ei voi suhtatautua muuta kuin säälien.
Alleen laskeva vaippa-aliupseeri evp ei ansaitse edes muiden punikkien kunnioitusta.Näin on näreet???
Jopa City-Keskusta raivosi aikoinaan demari-tiitisestä!!!!
Aikamoinen moka sekin tuolta toimittajaksi itseään tituleeraavalta entiseltä kepun mieliharmilta. Nythän C-K on persu.