jos vielä uskot tällä ikää sen oikean löytyvän, pari oikeaa on ollut mutta ei sittenkään, ehkä sitten hautapaikka mittailu reissulla.
Käsi ylös
brad_wurst
35357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olkoon varmin ystävämme,se ei nalkuta,se ei petä,sitä hallitset vain ja ainoastaan itse:))))
Kyyyllä voipi löytyä sopiva,mutta en usko että etsimällä,vaan kaikki tapahtuu ns.kuin itsestään,mikäli lähtee portaita kauemmas kotoaan,uskon,käsi on ylhäällä ja voi olla että olen itse pian valinnan edessä...olen ollut ehkä jo liian kauan..
Olen jo elänyt aikani parisuhteessa- 22 vuotta. Nyt en enää luule sitä "oikeaa" tulevan kohdalle. En ole etsinytkään, kun viihdyn hyvin näinkin. Oma tupa ja oma lupa....
Ei sitä nyt ole tarvnnut pelkkää kättä heiluttaa, sen verran skeptikko olen.
Voi sitä valita ja lyödä kaiken lopullisesti kiinni, mä kyllä jätän aina pienen mahdollisuuden, niin kauan kun sellainen on olemassa.
Olen aikoinaan eronnut ja enpä todella enää halua uudelleen itseäni "orjuuttaa." Niin sopivaa tuskin vastaani tulee näillä kymmenillä.
Vaan mauton vitsi:) Kyllä olen sitä mieltä että jokainen voi löytää oikean,eikä ole kaukana aika kun sukuliseni,yksi mummo meni naimisiin 82v ja tuosta voi päätellä että aikaa etsimiseen on varmasti paljon.
En todellakaan tiedä miten asia on sinkkuna,mutta aavistelen että ainakin kanditaatteja on riittämiin kaikille ja tekisi mieleni sanoa siipalle:Paikkaasi on kysytty,melkein kokeiltukkin..siinä toinen mauton vitsi:))))))
peiliin kannattaa katsoa, minusta tuntuu että jos valittaa orjuutuksesta on itse jollain tapaa siihen hakeutunut, jos orjan osa ei miellytä ei sitä ehdoin tahdoin tarvitse uudelleen hakea, tuo mielipiteesi sanoo että kaikki miehet ovat mielestäsi orjuuttajia ja hyväksikäyttäjiä, maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
että vaikka suo kuokka ja jussi on suomalaista kansallisromantiikkaa, niin helpompaa on korjata jo olemassa olevaa kun alkaa taas suonraivauksesta.
Sanoin tuossa yöllä, kun tänne kirjoitin hiukan kärjistetysti "orjuuttamisesta" ja suhteesta. Kun olen asunut ja elänyt jo kauan yksin, ovat tulleet ne omat tapani elää ja olla. Niinpä en varmasti ihan hevillä halua ketään samaan huusholliin, koska koen silloin, että en saa olla kuin haluan. No onpa vaikeaa selittää.... Ehkä tähän on vaikuttanut myös avioliittoni. Se ei ollut helppo. En todellakaan pidä kaikkia miehiä orjuuttajina saatikka hyväksikäyttäjinä.
Ei nouse, siis käsi.
Eikä muullakaan niin väliä ole kun mitään oikeaa tuskin koskaan löytyy.
skeptikko kerhoon, mä laitoin hyvillä mielin ton viestini, mut joo melkein olen toivoni myös jo heittänyt.
Ei siihen oikeastaan muuta syytä ole mutta mitä kauemmin tottuu itsekseen asumaan, sitä huonommin hyväksyy pieniäkään kompromisseja. Täydellisyyttä on sitten mahdoton löytää miltään muultakaan elämän alueelta.
Itse olen ollut saman miehen kanssa 32 vuotta ja uskon, että jos ero tulee, löytyy varmasti joku kiva keski´- ikäinen mies "tilalle". Avioliitto on aika hankalassa tilanteessa tällä hetkellä mutta toiveikkuutta minulla riittää. Olen ihan varma, että niitä oikeita on useampiakin, kunhan vain kohtaisivat...
Mäkin uskon että saattaa olla jopa niitä oikeita mutta ainakin on sankka joukko vähemmän vääriä.
Noin:)
Mikä on sellainen about keski-ikä onko se sidottu 50-vuoteen vai riittäisikö uskoa rajan ylitykseen tai alitukseen?
kyllä riittää uskoa, vaikken järin uskovainen olekkaan, en tosin ymmärtänyt täysin mitä meinasit
Cloettalle, joten ei ole kysymys uskon asioista vaan uskosta löytää oikea. Olen sitä mieltä, että rajojen asettelu Iän määrittelyssa ei vie eteenpäin vaan pitää olla avoin joustavuuteen suuntaan jos toiseenkin.
Viiskymppinen rinnallaan nelikymppinen tai kuuskymppinen mikähän olisi loppusaldo?
Uskon kuitenkin, että viiskymppinen vierellään kakskymppinen ei pelitä, ei ; (
Mut seurasin tuota hailakan sinistä viiva niin sen mukaan sun vastaus tuli mulle, siksi ehkä vähän ihmettelin, mut asiaan itsestä voin sanoa että mun raja menee 28 mun tytär on sen ikäinen, olen kyllä jutellut hänen kanssaan ja hän on tullut isäänsä eli on ymmärtäväinen, ja sanoi että sekin olis ok, mut musta ei, vaikka en muuten välitä kuin olemuksesta ja halusta.
Hello! Täs nyt pitää yösyrännä ruveta vastailemaan, kun tulin lukaasseeksi aloituksesi.
Varmasti tämän ikäinen voi löytää sopivan kumppanin. Toki, toki.
Paitsi minä. Asia on niin, että olen varma, että löytäisin jonkinlaisen tai melko sopivahkon, mutta vaikea olisi löytää juuri sellaista, jota voisin ajatella halajavani ihan tosissani.
Hyvä avioliitto takana ja kokemusta, mitä se voi olla, kun se on hyvä. Kokemusta myös erittäin hyvin alkaneesta suhteesta, jonka ajattelin kantavan koko loppuelämäni. Paskaks män. En vieläkään voi tajuta, miten VOI olla tuollainen mies ylipäätään olemassa. Mutta on vaan.
Yksin on parempi, kuin huono suhde.
Tällä hetkellä ajattelen, etten tulle enää asumaan yhdessä kenenkään miehen kanssa.
Vannomaan en ala, koska semmosia vannomisia en harrastele, mutta kuitennii....
Elämä on sekamelskaa, on oikeita ja vääriä valintoja, jos pidät silmät auki niin huomaat että jokainen ei halua väheksyä sulle kerran tärkeää, miksi luulet että omassa elämässään pettynyt haluaisi niitä vähätellä, eihän se ole siltä pois vaan päinvastoin.
En tarkoittanut asiaa tuolla tavalla. Enkä yleistä asioita tai ajattele, että Kaikki miehet olisivat sellaisia, kuin tämä epäonnistunut mies oli.
Aloituksessasi kysyit, että luulenko tämän ikäisten löytävän itselleen kaveria, johon vastasin, että luulen.
Tällä hetkellä en itse kuitenkaan tahdo "löydeskellä" ketään.
se on ihan okei, palanut lapsi kaihtaa tulta, niin se on, ehkä tulkitsin väärin ehkä en, ei täältä kukaan löydeskele mitään niin se vaan on.
kokemusta etsinnästä ja löytämisestä. Työpaikallani melkein kaikki keski-ikäisiä 40+ - 65- henkilöitä.
Meistä 70% on sinkkuja syystä taikka toisesta, saa sanoa että puolet aktiivisesti etsivät kaveria itselleen.
Meistä naissinkuista yksi on leski ja 3 eronnutta, miespuolisista 2 on eronneita ja yksi ei ole koskaan ollut naimisissa mutta asunut pitkän ajan avoliitossa.
Naiset ja miehet jotka aktiivisesti ovat etsineet kaveria itselleen esim. netin kautta, ovat nyt kevään aikana myös sellaisen löytäneet ja rakastuneina liihottelevat työpaikalla odottaen malttamattomina viikonloppua, sekä suunnittelevat yhteenmuuttamista uusien kavereidensa kanssa.
Että toivoa on jos todella haluaa löytää kumppanin itselleen.
Kummallista on että miksi netistä muka löytyy parempaa, taitaa olla joku fantasia.
mut vastaan silti.En usko löytyvän ja enempi en edes halua.En silti ole kyyninen vaan liian monta kertaa pettynyt jo olemassa oleviin ja olen huomannut kuinka vapauttavaa onkin olla yksin.
Ihan kuin sais hengittää täysin keuhkoin!
En halua elämäni sekoittajaa,mieliharmia mistään.Miehet saa olla,en edes näe heitä.
Olen ollut jo vuosia viimeisen karikon jälkeen yksin, miehenä vaan joudun sen tosiasian eteen että naapurit alkavat epäillä hintiksi, lähikaupassakin katsotaan jo sillä silmällä. Kun menen lähipubiin niin tätimäisiä miekkosia hakeutuu pöytäseuraksi.
voi löytyä se oikea...Mikään ei ole koskaan poissuljettua. :)
todella koskaan ole pois suljettua elämässä. Tähän en koskaan kuitenkaan oikein ole uskonut että, vartavasten etsimällä löytyisi...minusta ihmiset kohtaavat siis jotenkin uskon tähän hyvin voimaakkaasti että, kohtaat juuri sinulle tarkoitetut ihmiset elämäsi varrella...Olemme ikäänkuin valtamerilaivoja aavalla valtamerellä...kuka sitten jää viereesi ja kuinka pitkäksi aikaa seilaamaan...kuka menee ohitsesi...kuka seuraa pitkäänkin vanavedessäsi....ja sinne himasatamaan...niin sinnehän me jokainen haluamme lopulta...;)) tuttuun laituriin...ikään kuin jäädäksemme...mutta jäämmekö kuitenkaan sitä kun ei tiedä;))) Olen hyvin samantapainen kuin oma faijani....yli 30 vuotta hänkin mutsin kanssa...kunnes vielä sitten kohtasi kolmekin eri naista.....luullakseni hän oli vanhoilla päivillään myös onnellinen;))) En ajattele muutenkaan tulevaa...tämä päivä riittää;))) nyt hyvä näin....
tsau:Friidu
Ylhäällä on.
Muutaman oikean tuolla menneessä elämässä löytänyt, kait niitä vielä jokunen voi maailmalla jolkuttaa.
Mutta toisaalta miksi? Kun nytkin on hyvä olla.
Noo kahellaan taas huomenna mikä on mieli, nyt ainakin väsyttää niin vietävästi ettei jaksa ees ajatella.
Joten menen keittämään kaffeet itelleni.
Kohta 20 vuotta erosta, enkä usko että sellaista löytäisin enää jonka kanssa hynttyyt yhteen laittaisin. Muutama yritys on ollut, mutta ei minusta ole sellaisen kanssa olemaan jolla ei mitään samoja harrastuksia kanssani.
Voi voi bradvurst. Se oikea on jo löytynyt niin monesti, että ihan naurattaa. Ainahan se on se oikea, kun löytyy meinaan. Nyt jo osaan suhtautua huumorilla, hautapaikkaa en mittaile, ei ole mun tehtäväni. Jos oikea tunkee tuosta ovesta sisään, toivotan tervetulleeksi, muuten Ainon kuva persuusksiin.
kun tietäis, millä perusteilla se joku olisi mahdollisesti 'se oikea' kun tähän lisää oletuksen, että miunkin pitäisi olla hänelle se hänen *oikeansa' ... huoh - en kyllä vastaan paa jos jotain tuollaista oikeasti voisi tapahtua ... niille joille elämä on 'tartu hetkeen' tasolla sisäistynyttä kait kaikki on mahdollista --- huoh
- miun pahin este on epävarmuus ja -- huoh
Viittaan innokkaana. Oman olen itselleni löytänyt kahdeksan vuotta sitten, ja tarpeen vaatiessa jokainen kyllä itsellensä löytää. Rakkaus on entistä ihananpaa ku ikää, elämänkokemusta ja kypsyyttä on kertynyt.
ellei ole aiemmin löytynyt ja voihan niitä oikeita olla useampikin :))