Esitän sen joka tapauksessa. Jos oletetaan, että ihminen syntyy uudelleen, niin minne ja millaiseksi haluaisitte syntyä?
Itse haluaisin syntyä varakkaaseen, vapaamieliseen perheeseen, jossa tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, kannustetaan taiteellisiin harrastuksiin ja kyselemään ja kyseenalaistamaan asioita. Sekä tietysti lukemaan paljon. Sukupuolella ja ihonvärillä ei ole merkitystä, mutta terveenä olisi kiva syntyä. Paikka voisi olla vaikka joku eurooppalainen pienehkö kaupunki. Lisään vielä, että vanhemmat saisivat mieluusti olla ateisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia.
Näillä mietteillä tähän päivään.
Itse haluaisin syntyä varakkaaseen, vapaamieliseen perheeseen, jossa tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, kannustetaan taiteellisiin harrastuksiin ja kyselemään ja kyseenalaistamaan asioita. Sekä tietysti lukemaan paljon. Sukupuolella ja ihonvärillä ei ole merkitystä, mutta terveenä olisi kiva syntyä. Paikka voisi olla vaikka joku eurooppalainen pienehkö kaupunki. Lisään vielä, että vanhemmat saisivat mieluusti olla ateisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia.
Näillä mietteillä tähän päivään.
Vastaukset 51
Vanhimmat
RE:Saako esittää typerän kysymyksen?
Saat toki;)
Ihminen ei edes oletettavasti synnyt tänne uudelleen johonkin olomuotoon.
Uudestisyntyminen on Jumalan Hengestä syntyminen, sisin luodaasn uudeksi.
jota ei ollut tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Jos sinun mielikuvituksesi riittää jumalaan uskomiseen, niin miksi ei tähän?
Hänen uskonnossaan uudelleensynnytään orjarotuun toiselle planeetalle.
Kannattaisi ehkä vaihtaa hinduksi, niin voisi syntyä joksikin eläimeksi tälle pallolle, tiedä sitten onko sekään sen parempi.
Itse voisin vaikka syntyä haisunäädäksi, niillä on mukavan pöyheä häntä :)
ja voisi siis valita, niin delfiininä voisi olla mukavaa. Ei ainakaan silakaksi, koska joutuisi luultavasti melko nuorena syödyksi.
Yksi juttu vielä: Jos maapallo sulaa kuumuudesta, niin mikäpä sitten halusisit olla?
..ei harmita. :)
Minulla kun ei ole uskontoakaan. :D
Enkä ole orjuutettu :D :D
Enkä tule olemaan :)
Siinä kohtaa se lienee paras "olomuoto", ennen kuin olomuoto muuttuu kaasuksi. :D
Tahtoisin syntyä uudelleen muinaiseen inkakulttuuriin.
Olisi mielenkiintoista jos pystyisi syntymään eri puolelle maapalloa. eteläeurooppalaiseksi, afrikkalaiseksi, japanilaiseksi, intialaiseksi, amerikkalaiseksi, etelä amerikkalaiseksi jne. Eläisi joka kulttuurissa saman aikakauden ja kirjoittaisi kirjan kokemuksistaan. Samalla luonteella koettu elämä samassa aikakaudessa ja eri kulttuurissa. Voisi tulla erilainen näkökulma tähän maailmaan.
tulisi erilainen näkökulma vähän kaikkeen. Kirjan kirjoittaminen kokemuksista riippuisi paljon siitä, olisiko syntynyt savimajaan tai kartanoon. Ja millaiseen uskonnolliseen perheeseen sattuisi syntymään.
Voithan koettaa: Taittele paperia "haitarin" malliin, tee itsellesi hihoihin siivet, ja housunkaulukseen taakse pyrstö, sulje silmäsi ja "lennä"! ... mihin asti oikeasti pääsit?
Kun laitat sitä haitaripyrstöä persaukseesi, niin älä puhu, vaan tee kaikki äänettömästi...!
missä ei ole koskaan lunta ja pakkasia ja olisi varaa ja mahdollisuus opiskella mitä ikinä haluaa ja elää vapaasti vailla umpimielisten, taikauskoisten idioottien typeriä ja kahlitsevia lakeja. Missä jokaisella olisi vapaus toteuttaa itseään sukupuolesta, sukupuolisesta suuntauksesta, varallisuudesta riippumatta.
Mistäs päin sellainen Utopia mahtaakaan löytyä?
"missä ei ole koskaan lunta ja pakkasia"
Tuon edun lisänä saa aina sivutuotteena loiset ja myrkylliset ötökät. Karkin odotuselinikä laskisi huomattavasti.
Onko niissä maissa missä ei ole lunta ja pakkasia kissojen elinikä lyhyempi? Pitänee lisätä tuohon Utopiaan se, että siellä ei olisi loisia ja ötököitä ja olisi toimiva kissojen terveydenhuolto.
Toivottavasti ei tänään ainakaan ala sataa lunta, koska olen menossa bluesia kuuntelemaan. Ilmeisesti toritapahtuma, koska itse pytinki on niin pieni, ettei siellä sisällä mikään bändi mahdu soittamaan.
http://www.puutorinvessa.fi/files/tapahtumat.html
Todellisuus tulee aina vastaan todellisuudessa, mutta unelmissa Karkki voi olla vaikka kuolematon. Jos unelmoi, ei kannata tyytyä liian vähään :-)
Niitä on maailmankirjallisuus pullollaan. On tietysti kaikenlaista rikoskirjallisuutta ja sen sellaista, mutta mielikuvitusta niissäkin tarvitaan.
Tänään keskityn kuitenkin bluesin lisäksi keksimään oikeat numerot lottoon.
Mikä mahtaa mättää kun sellaista paikkaa ei ole missään jossa olisit tyytyväinen?
Suomi on ateistille maailman paras paikka, täällä voit herjata täysin vapaasti Jumalaa, kristinuskoa ja kristittyjä? Vain onko sinulle tullut Jumalanpilkasta sanktioita? Luulen ettei ole, vaikka en asiasta tiedäkään.
Mikäs kiukkupussi sieltä ilmestyi?
"Mikä mahtaa mättää kun sellaista paikkaa ei ole missään jossa olisit tyytyväinen?"
- Mikä minun unelmassani sinua harmittaa? Luitko edes aloitusta?
"Suomi on ateistille maailman paras paikka, täällä voit herjata täysin vapaasti Jumalaa, kristinuskoa ja kristittyjä?"
- Onko noin? En minä jumalia herjaa, koska en niihin usko, usein vaan kummastelen uskisten jumalharhoja.
"Vain onko sinulle tullut Jumalanpilkasta sanktioita? Luulen ettei ole, vaikka en asiasta tiedäkään."
- Ei ole tullut. Olisikin kovin mielenkiintoista kokea jumalanpilkkaoikeudenkäynti.
Minä olen illuusio. ja aälä minulle ala.
"Mikäs kiukkupussi sieltä ilmestyi?"
Tarkoitit varmaan kiukkusäkki?
"- Mikä minun unelmassani sinua harmittaa? Luitko edes aloitusta?"
Ei harmita vaan huvittaa. Luin.
"- Onko noin?"
On.
"En minä jumalia herjaa, koska en niihin usko, usein vaan kummastelen uskisten jumalharhoja."
Miksi kummastelet? Eikö jokainen Suomessa saa harhailla vapaasti?
"- Ei ole tullut. Olisikin kovin mielenkiintoista kokea jumalanpilkkaoikeudenkäynti."
Sellaista et valitettavasti pääse kokemaan. Kannattaa vaihtaa pilkankohteeksi se toinen suuri lähi-idän uskonnoista. Lupaan että pääset kokemaan jumalanpilkkaoikeudenkäynnin.
Mielenkiintoisia oikeushetkiä näin etukäteen:)
Toppatakki olisi tarvinnut olla. Nyt sitten jännäämään lottonumeroita.
Jumalanpilkkaoikeudenkäynti olisi erittäin kiinnostava kokemus, miten tuomitaan mielikuvitusolennon pilkkaamisesta ja kenen valtuuksilla...
Jotkut ovat sellaisessa olleet. kummallista muuten että edelleen väitetään ettei ole olemassa jumalanpilkkapyklää vaikka pienellä viitsimisellä se Finlexistä löytyy.
»julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.»
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonrauhan_rikkominen
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/loukkaamistarkoituksesta-1
Olen joskus kuvitellut, millaista olisi joutua syytetyksi jumalanpilkasta, jos olisi tullut murjaisseeksi jonkin hillitömän uskontoherjan ja joku Päivi Räsänen nostaisi syytteen. Jos saisi sitten oikeudenkäynnissä puolustautuessaan sovitetuksi sanansa niin messevästi, että tuomariakin alkaisi naurattaa, ja kaikkiin paikallaolijoihin tarttuisi hillitön hihitys, niin syyte sitten hylättäisiin ja kaikki poistuisivat paikalta vieläkin hekotellen ja silmiään pyyhkien, paitsi P. Räsänen, jolla olisi entistäkin karmaisevampi ilme naamallaan.
... sieltä minne ne haitarisiivet sinut kantaa...!
Jos Suomessa ei olisi rukoiltu Jumalaa sodan aikana, olisimme nyt osa suurta Venäjää...!
Näistä tapauksista on vaan sellaisia esimerkkejä, että tuntuu siltä, että tuomio on päätetty jo etukäteen. Vaikka kaikki syytekohdat eivät läpi menisikään, niin jostain on kuitenkin "pakko" tuomita, varsinkin jos yleinen syyttäjä on syytettä ajanut.
menneet uskovat kuitenkaan rajalle Raamattua heilutaen huutamaan: "Väisty Jumalan nimeen punainen Perkele". Huonostihan siinä olisi käynytkin... Raamatun mukaan tämän olisi pitänyt toimia. Horjuiko usko tässä vaiheessa?
Sodan aikaan joitakin vapautettiin (hyvin harvoja) uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, jotkin katosivat käpykaartiin.
No kävivät sitten sieltä käsin rukoustaisteluaan ja ottivat itselleen sen kunnian joka kuuluu veteraaneille...
Asia on kuitenkin todellisuudessa niin, että jos olisimme sotamme käyneet rukoilemalla olisimme olleet osa Neuvostoliittoa.
"Itse haluaisin syntyä varakkaaseen, vapaamieliseen perheeseen, jossa tuetaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, kannustetaan taiteellisiin harrastuksiin ja kyselemään ja kyseenalaistamaan asioita. Sekä tietysti lukemaan paljon."
Onnekseni sain jo syntyä tuollaiseen perheeseen - paitsi tuota varakkuutta. Vanhemmat eivät olleet ateisteja vaan perusluteriulaisia mutta tulipahan Raamattu tutuksi - yleissivistystä sekin.
On vaikeaa päättää mihin haluaisi syntyä uudelleen - kuin olisi lapsi karkkikaupassa.
Ehkäpä mieluiten syntyisin saukkona.
Siltä se tosiaan tuntuu. Mutta miksi saukoksi haluaisit syntyä? Kyllä minä ainakin olen mielummin ihminen.
Nämä nyt on näitä viikonlopun hölmöjä ajatuksia. Välillä tulee outoja ajatuksia päähän ja niillä on kiva leikitellä.
"Mutta miksi saukoksi haluaisit syntyä?"
Saukoksi syntyminen ei ole helteen aiheuttama päähänpisto vaan pitkäaikainen ajatus. Saukkona ollessaan ei tietenkään ajattelisi sitä millaista olisi olla ihminen.
Jos olisin saukko voisin vaellella kirkkaissa virroissa ja puroissa, leikitellä koskissa, sukellella vesikasvien ja uppopuiden välissä notkeana ja voimakkaana. Kalan kyljen välähdys olisi haaste takaa-ajoon, pohjalla kömpivä rapu helppo herkkupala. Näkisin miten vedenpinnan väreet heijastuvat kultaläikkinä aurinvalossa meripihkankeltaisena hehkuvaan hiekkaan, voisin sulavasti sukeltaa varjoisaan suvantoon, sen kivienkoloja ja ikivanhojen juurakoiden kätköjä tutkimaan. Talvella minulla olisi yllä veden- ja pakkasenkestävä mainio oloasu joka lisäksi toimii oivallisena liukurina, ja purojen jäänalainen hämärä tarjoaisi taas kokonaan uudenlaisen maailman tutkittavaksi ja seikkailtavaksi.
En tiedä miten saukko kokee kauniin maailmansa, mutta luulen että eläimistä ainakin juuri saukko osaa nauttia elämästään ihan sellaisenaan, irrallaan arkisista ruoanetsintähuolista.
Silloin ei tarvitsisi kehitystä, kun aivotoiminta olisi puolittunutta ja ihmisen silmien paikalle olisi tullut eläimelle tyypillinen katse...!
Täähän kuulostaa niin hyvältä, että mäki voisin ilomielin olla seuraavassa elämässä saukko. :D Mitähän luonnollisia uhkia saukoilla on?
Yhdessä elämässä on ihan riittävästi. Mutta jos sellainen kummallisuus tapahtuisi ja voisi valita, niin mieluiten ehkä Hollantiin. Rahakaan ei tietysti olisi pahitteeksi.
kysymys:
Kuinka tämä "uudestisyntyminen" poikkeaa siitä, että syntyy ihan ensimmäistä kertaa?
Meinaan, että ei kait nyt kukaan muista vanhoja elämisiään tai tiedä niistä tulevistakaan, jos sellaisia sattuisi sitten tulemaan... Joten mitä eroa on syntymisellä ja "uudestisyntymisellä"?
Teknisesti ero on siinä että jos saisit päättää että millaisen elämän seuraavaksi saisit on varsin kiva ajatus vaikka kyseisessä uudessa elämässä ei enää muistaisikaan edellisestä elämästä mitään eikä myöskään enää olisi tietoinen että kyseinen uusi elämä olis valittu asia. Se on kuin antaisi itselleen lahjan jota ei sen saadessaan muista antaneensa itselleen.
asia voi olla noin, mutta kuten kaikki uskomukset, niin tämäkin häviää jonnekkin todistamattomuuden hämäriin. Enkä edes tiedä, mikä tuossa ajatuksessa edes niin kauhean kivaa olisi: Kuka tai mikä määrittelee ne pelisäännöt, joiden mukaan uusiin eloihin loikittaisiin?
Aivan oikein, papithan sen jälleen tekevät. Minusta ei ole mitään kummaa siinä, että kastijaossa papit ovat omasta mielestään korkeinta yhteiskunnallista aatelia. Kummallista on, miksi kukaan uskoo heidän höpinöitään.
Sille, että Intia on erittäin suurten tuloerojen maa, on luonnolliset syynsä myös uskonnossa. Uudestisyntymisen oppi antaa pirun huonot eväät yhteiskunnalliselle kehitykselle.
Otat koko ketjun vähän turhan vakavissasi. Ajatusleikkiä tämä ketju pitkälti on, käytännössä sama kuin jos kysymys olisi: "Jos saisit ihan millaisen elämän kuin haluat, millaisen elämän valitsisit?". Älä ota sitä niin vakavasti, ystävä hyvä :)
En toki ottanut aihetta vakavasti. Ymmärsin kyllä aloittajan pointin, mutta vastasin tarkoituksella vähän asiasta sivuun:D
Joten vastataan nyt sitten varsinaiseen teemaankiin. Olisi kiva syntyä lepakoksi, sillä näin ihmisenä on tosi hankala kuvitella, miltä tuntuisi pyydystää kaikuluotauksen avulla hyttysiä.
Maapallo saastuu kokoajan, teknologia ei auta luontoa vaan tuhoaa sitä, joten jos voisin valita niin haluaisin mieluummin pois.
En halua syntyä uudelleen ( http://www.youtube.com/watch?v=L6GzVCYqoyY ). Jälleensyntymän pohjimmainen idea perustuu pyrkimykseen pois "kierrosta". Takaisin joutuminen merkitsee siis epä-onnistumista, eli faktallisesti Elämän henkisessä kehityksen keskeneräisyyttä syy&seuraus-lain alaisuudessa.
homoseksuaaliksi helluntailaisperheeseen. Elämä ei saa olla liian helppoa.
siinä sitä olisi haastetta kerrakseen. Olen joskus miettinyt miten homot pärjäävät noissa uskispiireissä. Onko kovaakin paheksuntaa, vai pitääkö siellä piilossa olla.
että jokainen homoseksuaali joka ymmärtää, ettei voi itseään muuttaa osaa ottaa ritolat noista "piireistä".
mitä voi tehdä. Mutta ovatko kaikki uskikset kaikissa uskispiireissä yhtä ahdasmielisiä? Jos nyt vaikka ajattelee, että on niitä homojakin, jotka ovat uskiksia.
tietenkin, ei homo syntyessään tiedä ovatko vanhemmat joitakin lahkolaisia vai eivät.
Tunnen jo eläkkeellä olevan psyk.ylilääkärin (oli suurin tappi, eli hallintomies, joka vastasi koko sairaanhoitopiiristä) joka on homo ja hoiti virkaansa aikana jolloin homouden toteuttaminen seksuaalisesti oli rikos. Voit kuvitella ne ristiriitaiset tunteet jotka tämä aiheutti. Siihen aikaan homoja teljettiin myös mielisairaaloihin. Ja arvaapa kuka joutui aina joskus hyväksyntänsä paperiin kirjoittamaan...
Hänen kanssaan puhuimme joskus myös homouden suhteestä fundamentalistiseen uskoon. Ei ole hyvä olla homo sellaisessa ympäristössä edes nykyään, puhumattakaan silloin.
Hän ilmaisikin ytimekkäästi: ei homous sairastuta vaan ympäristö, ts. syyllistäminen ja tuomiteminen saa homon uskomaan, että hän on jotenkin viallinen. Asenteet ovat onneksi muuttuneet.
Onneksi itse olen saanut kasvatuksen jossa homous tai sen puute on aika toisarvoinen seikka. Samoin usko tai sen puute, ihmiset opetettiin kohtamaan ihmisinä, ei stereotypioina.
Kun joutuu ympäristön takia itsensä kieltämään, niin ihmekö se, jos vaikka alkaa mieli järkkymään.
Olikos se viime vuonna kun tuli uusintana dokkarisarja Homo-Suomen historia? Käsittämätöntä millaisissa vaikeuksissa homot olivat aikoinaan. Vaikka ei se varmaan helppoa ole vieläkään kaikkialla armaassa kotimaassamme ja vielä vähemmän eräissä muissa maissa.
http://www.tuseta.fi/tuseta/arkisto/YLEhomohistoria.html
"Jäljet johtavat 1880-luvulle ja Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hoidettiin neiti Hilda Blomia "käänteistä sukupuolitunnetta" sairastavana"
Tässä on minun mielestäni virhe (linkkisi artikkeli siis). Käsittääkseni homoseksuaalisuuden sairausleima tuli tautiluokituksiin amerikkalaisen psykoanalyyttisten opinkappaleiden myötä.
Suomeen juurtui jostakin syystä nimenomaan tietyt amerikkalaiset psykoanalyyttiset suuntaukset, Euroopassa oltiin usein sallivampia ja vaikka homoseksuaalisuus oli ICD-luokittelunkin (kansainvälinen) mukaan sairaus niin vallitsevasta psykoanalyyttisestä käytännöstä riippuen siihen suhtauduttiin eri maissa eri tavoin.
Homoseksuaalisuuden virallinen sairaudeksi luokittelu on niinkin uusi kuin vuodelta 1952 (amerikkalainen DSM-I sairausluokitus).
Tällöin vallitsevaan psykoanalyyttisen käytännön mukaisesti myös itsetyydytys luokiteltiin virallisesti psyykkisen häiriön oireiksi.
Epänormaalia oli myös vallitsevan käytännön mukaan suu- ja anaaliseksi heteroidenkin kesken. Samoin erilaiset fetissit, vaikka ne olisivat olleet harmittomia ja jääneet vain fantasian tasolle tuomittiin. Ainoaksi oikeaksi seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen muodoksi katsottiin periaatteessa miehen ja naisen keskenään suorittama vagina-yhdyntä.
Tästä muuten juontaa juurensa, että USAssa oli (on edelleen?) anaaliyhdynnän heteroiltakin kieltäviä lakeja joissakin osavaltioissa.
Onneksi ei meillä, kyllä perspano kelpaa joskus heterollekin :-)))))))))))
Uskonnollis-moraalisin määritelmin tehty mielisairaus poistettiin sairausluokituksesta
Yhdysvalloissa vuonna 1973 (menossa oli DSM III sairausluokitus), Suomessa vasta 1981. APA, (kansainvälinen psykiatrien kattojärjestö) on myöntänyt, että tässä tuli paha huti, eikä päätös ollut kliinisesti perusteltu.
on eri asia, kuin se mistä syystä ja ketä on joskus mielisairaana "hoidettu".
http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;218;58993;1858;1878;66330;71370
Mää haluaisin olla Koala. Tai Panda.