Kristittyjen maailmankuva

Ei mun maailmankuvani ainakaan ole tuollainen vaikka uskallan itseäni kristityksi kutsua. Arki on toki joskus minullekin harmaata, joten mitä enempi ilonaiheita ja vaihtelua löytyy, sen parempi, ja löytyyhän sitä kun osaa katsella ja kehitellä! Sen sijaan: ovatko esim. aviopuolison pettäminen, suhteesta toiseen kiitäminen, varastaminen, toisen kustannuksella nauraminen, alkoholismi tai kännissä riekkuminen ja seuraavan päivän morkkis ja krapula jotenkin asioita, joita erityisesti kaipaisin elämääni? Ehkä ne jollekulle tarkoittavat elämäniloa ja hauskuutta parhaasta päästä mutta...enkä minä heitä tuomitse jotka näin ajattelevat. Sellainen ihminen on, kun ei tiedä paremmasta. Olenko nyt sitten jotenkin pyhempi tai parempi ihminen kuin he? Voi, Luoja nähköön, onnellisempi kyllä mielestäni, mutta ennen kuin ihminen tajuaa mikä on ratkaisu elämän tyhjänpäiväisyyteen ja turhuuteen ja valheisiin, sitä joutuu melkein liikaakin katsomaan itseään silmiin, syvälle sieluun asti. Muistot, jotka halusit unohtaa, nousevat mieleen. Ja milläs sovitat pahat tekosi? Kun ihminen on tarkoitettu tekemään hyvää aina ja kaiken aikaa (rakastamaan), ei mikään määrä hyviä tekoja voi sovittaa pientä tai paljoa määrää vääriä tekoja...pahaa ei siis pitäisi tehdä lainkaan, se on merkki siitä, että jokin on pielessä: ollaan irti Hyvyyden Lähteestä, Luojasta. Siksi kaikille on tarjolla sama ratkaisu ja paluutie: Jeesus. Häneen minä laitoin nuorena tyttönä toivoni, kun olin sisäisesti rikki, yksinäinen, sulkeutunut ja pelokas enkä uskonut että elämästäni tulee koskaan mitään. Pienin, pienin askelin, juuri itseni kokoisin, olen saanut kasvaa ja avautua, täyttyä Elämällä :) Tänä päivänä katson ja ihmettelen: minulla on koti, mies, lapsia, ammatti, työ ihmisten parissa. Ei kaikki ole täydellistä mutta TIEDÄN kokemusperäisesti, että on Jumala, joka kuulee rukouksiani ja vastaa. En voi todistaa sitä muuten, mutta minun elämäni ei olisi tällaista, jollei olisi Joku joka todella pelasti minut! Se riittää MINULLE. Hän tuntee minut nimeltä ilman hautakiviä ja siunattuja maitakin. Hän rakastaa ja hyväksyy minut täysin silloinkin kun olen mahdoton, ei koskaan unohda eikä jätä yksin vastoinkäymisten tullen, "kulkee loppuun asti vierellä". Olen ikuisessa turvassa! Ja tiedän, että Hän rakastaa jokaista luotuaan samalla tavalla mutta...vain niiden elämään Hän pääsee todella mukaan ja vaikuttamaan, jotka antavat Hänelle siihen luvan.

"Katso, siellä näen isäni. Katso, siellä näen äitini, sisarukseni ja ystäväni. Katso, siellä näen väkeni aikojen alusta. He kutsuvat minua Jeesuksen luokse Taivaan saleihin, joissa rohkeat saavat elää ikuisesti" - Tämä on minun toiverukoukseni mutta ei ole itsestäänselvää että näin tapahtuisi. Minä itse tulin uskoon monen kärsimyksen kautta. Elin vain itselleni ja nautinnoille, kuten kännäämiselle ja irtosuhteille. Sekö on sitä vapautta, hyi saatana! - Sä olet uskonnollisuuden uhri kuten moni kirkkouskovakin. Sinulla ei ole mitään hajua tosi uskosta ja mitä se merkitsee. Minutkin tuomitaan tekojeni mukaan, mutta Raamattuun päätin tietoisesti uskoa ja huomasin käytännässä sen sanojen olevan totta, eli Jeesus on se tie, totuus ja elämä. Pelastumme yksin armosta jos pelastumme. Jos kerran Jeesus meni ristille vapaaehtoisesti, hän tietää mitä kuoleman jälkeen voi odottaa, eli helvetti on ikuista eroa Jumalasta koska kaikki saasta palaa ja tuhoutuu hänen
läheisyydessään. Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin uskoa. Hän antaa voiman tehdä parannuksen asioista mitkä on pahoja. Esi-isiä ei tule palvoa, ihmisiä he vain ovat. Jos mää antaisin merkin jostain armolahjastani, sinä et kuitenkaan uskoisi vaan vääntelisit naamaasi kuin typerä lapsi, ainakin puheesi kuulostaa siltä. Valinta on itse sinun ja sinut tosiaan tuomitaan tekojesi mukaan. Tervemenoa paratiisiisisi