Onko vihdoin alkamassa kausi, jolloin huipputiedemiehet myöntävät tieteellisen selittämisen harhautuneen sellaiseen, joka sivuuttaa luonnon jumalallisuuden?
Reduktionistinen "filosofia on dominoinut luonnontieteellistä maailmankuvaamme Descartesin, Galilein, Keplerin ja Newtonin ajoista Einsteiniin, Schrödingeriin ja Francis Crickin aikaan. Luonnontieteilijöiden enemmistö pitäytyy edelleen sen hengessä ja sanoma tiivistyy fyysikko Steven Weinbergin kahteen maineikkaaseen lausuntoon: 'Selittävä nuoli osoittaa aina alaspäin' fysiikkaan ja 'Mitä enemmän ymmärrämme maailmankaikkeudesta, sitä tarkoituksettomammalta se tuntuu'. Sanalla sanoen reduktionismi on näkemys, että yhteiskunta on selitettävissä ihmisillä, ihmiset elimillä, elimet soluilla, solut biokemialla, biokemia kemialla ja kemia fysiikalla. Vielä karkeammin ilmaisten se on näkemys, että viime kädessä koko todellisuus on vain sitä, mitä on alhaalla fysiikan perustassa: kvarkkeja tai säieteorian maineikkaita säikeitä ja näiden olioiden välisiä vuorovaikutuksia. Fysiikkaa pidetään perustieteenä, jonka käsittein kaikki muut tieteet ymmärretään." (Stuart A. Kauffman, "Pyhän uudelleen keksiminen", s. 25)
”Määrittelisin reduktionismin valetieteelliseksi menettelytavaksi, jolla tietty erityisesti inhimillinen ilmiö palautetaan alkeellisempaan, ihmisen alapuolella olevan. Miten reduktionismi silloin voitaisiin määritellä miksikään muuksi kuin epäinhimilliseksi. Rakkaudesta ei jää silloin jäljelle muuta kuin vietit, ja omatunto on pelkää yliminä.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 43 – 44)
Psykologismi kuuluu osana tuollaiseen valetieteellisyyteen. Uskontoa vastaan on hyökätty reduktionistisin ja psykologistisin näennäisargumentein.
Reduktionistinen "filosofia on dominoinut luonnontieteellistä maailmankuvaamme Descartesin, Galilein, Keplerin ja Newtonin ajoista Einsteiniin, Schrödingeriin ja Francis Crickin aikaan. Luonnontieteilijöiden enemmistö pitäytyy edelleen sen hengessä ja sanoma tiivistyy fyysikko Steven Weinbergin kahteen maineikkaaseen lausuntoon: 'Selittävä nuoli osoittaa aina alaspäin' fysiikkaan ja 'Mitä enemmän ymmärrämme maailmankaikkeudesta, sitä tarkoituksettomammalta se tuntuu'. Sanalla sanoen reduktionismi on näkemys, että yhteiskunta on selitettävissä ihmisillä, ihmiset elimillä, elimet soluilla, solut biokemialla, biokemia kemialla ja kemia fysiikalla. Vielä karkeammin ilmaisten se on näkemys, että viime kädessä koko todellisuus on vain sitä, mitä on alhaalla fysiikan perustassa: kvarkkeja tai säieteorian maineikkaita säikeitä ja näiden olioiden välisiä vuorovaikutuksia. Fysiikkaa pidetään perustieteenä, jonka käsittein kaikki muut tieteet ymmärretään." (Stuart A. Kauffman, "Pyhän uudelleen keksiminen", s. 25)
”Määrittelisin reduktionismin valetieteelliseksi menettelytavaksi, jolla tietty erityisesti inhimillinen ilmiö palautetaan alkeellisempaan, ihmisen alapuolella olevan. Miten reduktionismi silloin voitaisiin määritellä miksikään muuksi kuin epäinhimilliseksi. Rakkaudesta ei jää silloin jäljelle muuta kuin vietit, ja omatunto on pelkää yliminä.” (Viktor E. Frankl, ” Olemisen tarkoitus”, s. 43 – 44)
Psykologismi kuuluu osana tuollaiseen valetieteellisyyteen. Uskontoa vastaan on hyökätty reduktionistisin ja psykologistisin näennäisargumentein.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole.
Ei näyttäisi olevan. Näyttäisi ennemminkin vain jatkuvan kausi, jossa kaltaisesi ihmiset lainailevat asiayhteyksistään irrotettuja pätkiä erilaisten ihmisten mielipiteistä yhdistellen niitä sopivasti omia tarkoitusperiään varten ikäänkuin ne muodostaisivat jonkinlaisen ehyen kokonaisuuden, joka tukee omaa vailla tieteellistä perustaa olevia käsityksiä.
Kirjassa "Pyhän uudelleen keksiminen" on luku "Fyysikot kapinoivat". Sen alussa mainitaan:
"Maailmanluokan fyysikot ovat alkaneet kyseenalaistaa reduktionismin riittävyyden jopa itse fysiikan sisällä. Fysiikan Nobelin-palkinnon saanut Philip W. Andersson oli kenties ensimmäinen, joka teki tämän julkisesti, kun hän vuonna 1972 julkaisi Science-aikakausikirjassa maineikkaan artikkelin nimeltään 'More Is Different' (Enemmän on erilaista)."
Muita huipputiedemiehiä mainitaan myös:
Kiinteän olomuodon fyysikko Nobelin palkinnon saanut Robert Laaughlin on sanonut, että reduktionisti sellaisenaan on fysiikassa riittämätön.
Fyysikko Leo Kadanoff sanoo, että Navierin-Stokesin lait heijastelevat perusfysiikkaa korkeamman tason organisaatiolakia. Nämä ovat emergenttejä omalla tasollaan.