Valinnan varaa riittää

Luterilainen kirkko on kehuskellut olevansa kansan kirkko, ei siis valtiokirkko. Kirkon seinät ovat leveällä ja katto korkealla, joten myös kirkossa on veronmaksajina sellaisia jäseniä, jotka kirkko on jo tuominnut helvettiin. Jos avioliittolakia muutetaan, niin eihän kirkko voi kieltäytyä vihkimästä sellaisia kirkollisveronmaksajia, joita se ei ole tähän asti suostunut vihkimään tai kirkkoa syytetään ihmisten syrjinnästä. Aika mahdotonta taitaa olla kirkolle vihkimisoikeuden säilyttäminen, vaikka pääministeri sallisi ihmisten syrjinnän sukupuolisen suuntautumisen vuoksi.

Mikään noista uskonnollisista yhdyskunnista ei vihi avioliittoon muita kuin omia jäseniään niin että vähintään toisen pitää siihen kuulua. Käytännössä valinnan varaa ei siis ole, ellei tarkoituksella valitse aviopuolisoaan noista yhdyskunnista.

Mikäli eduskunta tekee ratkaisun, että sukupuolineutraali avioliittolaki koskee myös luterilaista ja ortodoksista kirkkoa sekä uskonnollisia yhdyskuntia, vaihtoehtoja on käytännössä vain yksi - eli maistraatti (valtio) vihkii.

Tuohonhan kaikki tuntuivat piispa Huovisen lailla olevan valmiita, koska ne jatkavat vihkimisiä joka tapauksessa valtion rinnalla. Tähän se menisi luterilaisessakin kirkossa eli ensin käydään maistraatissa hoitamassa paperi- ja tuomariseremonia pois alta ja sitten mennään "oikeasti vihille" kirkkoon.

Toisaalta uskon kyllä, että eduskunta sallii nykyisen vihkimisoikeuden haltijoille juridisen vihkimisen jatkossakin, sillä edes sukupuolineutraalin avioliittolain läpimeno ei ole varmaa. Ehdokkaat joutuvat aika kovaan syyniin kevään vaalien alla. Edes vihreät eivät vaadi lainmuutosta koskemaan muita kuin maistraatteja. Lisäksi valtio joutuisi palkkaamaan maistraatteihin lisää vihkijöitä, mikä ei oikein käy yksiin niiden tavoitteiden kanssa, joiden mukaan valtionhallintoa pitää keventää.