Mikä on erikoisin tilanne jossa sinua on yritetty käännyttää tai tarjottu "pelastuksen" vastaanottamista.
Missä olet joutunut käännytystyön kohteeksi? Onko mieleen jäänyt mitään erikoista tapausta?
Itselläni erikoisin tapaus on varmasti kun liikennerikkomuksesta sakon kirjoittanut poliisi antoi sakkolapun oheistuotteena kraktaatin. Mitään keskustelua jeesuksista ja hänen kumppaneistaan ei käyty. Aikaa tästä on jo parikymmentä vuotta.
Eilen sain Expres bussin kuljettajalta jonkin uskonnollisen kirjasen. Jotakin vapaa-kirkollista touhua ilmeisesti.
Kirjastossa opn joskus tultu tarjoamaan jotakin hengen tuotteita. Vetonaulana oli se, ettei näitä tarvitse palauttaa.
Työnantajan toimesta joskus tapahtuneet käännytysyritykset otin vittuiluna ja sen myös suoraan ilmaisin. Ne loppuivat siihen.
Missä olet joutunut käännytystyön kohteeksi? Onko mieleen jäänyt mitään erikoista tapausta?
Itselläni erikoisin tapaus on varmasti kun liikennerikkomuksesta sakon kirjoittanut poliisi antoi sakkolapun oheistuotteena kraktaatin. Mitään keskustelua jeesuksista ja hänen kumppaneistaan ei käyty. Aikaa tästä on jo parikymmentä vuotta.
Eilen sain Expres bussin kuljettajalta jonkin uskonnollisen kirjasen. Jotakin vapaa-kirkollista touhua ilmeisesti.
Kirjastossa opn joskus tultu tarjoamaan jotakin hengen tuotteita. Vetonaulana oli se, ettei näitä tarvitse palauttaa.
Työnantajan toimesta joskus tapahtuneet käännytysyritykset otin vittuiluna ja sen myös suoraan ilmaisin. Ne loppuivat siihen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on ollut jos jonkinlaista käännytysyritystä. Mutta kyllä se kerran tuntui aika hullulta kun tuttu pub-myyjä silloisessa asuinpaikassani alkoi kovaan ääneen sanomaan, että eikö sinunkin kannattaisi alkaa siellä kirkossa käymään, koska moraali tulee uskosta. Minä olin että häh, kuuluuko tuo sinun toimenkuvaasi?
käännytysyrityksiä muistissa, eräs entinen tuttava kyläillessään kertoi profetioista sun muista
höperyyksistä, juuri siksi hän on entinen tuttava. Kyseli puhelinnumeroa, annoin prepaidin, joka ei ole koskaan
auki.
Jehovatkin lopettivat kiertueellaan poikkeamiset, kun ärähdin ja päästin muutaman voimasanan.
Käskin pistämään listaan merkin, ettei tässä pihassa tarvitse pysähtyä.
Minulla mieleenpainuvin oli useita vuosia sitten parkkipaikalla tullut käännyttäjä, nousin autosta ja yhtäkkiä hän olikin jo selkäni takana...
Tänä kesänä torilla kulkiessa näin kojun, jossa luki pöydällä "Myöhempien aikojen pyhien jeesuksen kristuksen kirkko". Jäin hetkeksi tavaamaan että mikä helv... sanahirviö :D On varmaan käytännöllistä kertoa että "kuulun myöhempien aikojen pyhien jeesuksen kristuksen kirkkoon..." - pitääkö vetää henkeä lauseen välissä ;) Sitten jatkoin matkaa ja kojun tyyppi morjensti iloisesti, luuli että olin kiinnostunut xD No, moikkasin takaisin ja häippäisin paikalta... :)
Parisen kertaa olen nähnyt meidän kirkon papinkin kaupassa ihan ohimennen. Hän oli minulla rippileiripappina, mutta mitään dramaattista ei siinä ole tapahtunut. Moikattu ollaan kyllä, vaikka paikalliskirkon pappina luultavasti pitää lukua ketkä kuuluvat kirkkoonsa ja ketkä eivät. Tosin eipä se saakkaan näkyä, vaikka hän tietäisikin etten kuulu kirkkoon.
Töissä olen tehnyt joitain vuoroja erään "julkikristityn" kanssa (hänellä aina krusifiksiriipus kaulassaan), tosin en ole puhunut uskonnoista hänen kanssaan, työtehtävien hoito on #1 ja uskonnot eivät ole tulleet puheeksi. Erään toisen työntekijän kanssa olen jutellut uskonnoista töiden ohessa, kun osuttiin uskontoaiheeseen töiden lomassa. Työpaikallani ei varsinaista käännytystyötä ole, vaikka uskonnoista saatetaan satunnaisesti jotain puhuakin ja ilmaista oma kantansa. Eikä työpaikalle mielestäni edes kuulu tälläiset yksityisasiat, kuten oman uskontosuuntauksen levittäminen - ellei molemmat ole selvästi halukkaita siitä keskustelemaan, mutta vain keskustelutasolla.
En ole lähiaikoina törmännyt näihin julistaja-tyyppisiin käännyttäjiin, ehkä heillä on nyt kiirettä julistaa jossain muualla, esim netissä? Nämä julistajat ovat mielestäni kaikista ärsyttävämpiä, sillä he eivät tuota omaa ajatteluaan (välttämättä), vaan copy-pastaavat tekstinsä suoraan omasta opuksestaan, sitten vielä voi olla se ettei anneta paljoa vaihtoehtoja; "valitse pelastus (meidät) tai kadotus". Keskustelutasolla on paljon mukavampi puhua uskonnoista, jossa jokainen kertoo kantansa, miksi uskoo mitä uskoo ja millainen maailmankatsomus sitten on. Kuitenkin ollaan valmiita kuulemaan myös muilta sama, eikä vain huudeta "lalalalalala - en kuule", kun toiset kertovat vuorostaan oman näkemyksensä.
Töissä olevista uskiksista olen saanut sellaisen kuvan, että toimistotyöhön liittyvissä koulutuksissa ja opastustilanteissa heille asiat pitää usein kertoa vähintään kaksi kertaa, että tieto menee perille. En tiedä onko kyse yksittäistapauksista vai onko heillä ajatukset niin usein "muualla" vai mistä siinä on kyse. Tämä on kuitenkin vain oma henkilökohtainen kokemukseni uskovista työympäristössä. Muiden kanssa en ole asiasta keskustellut.
Minua on yritetty käännyttää lasten päiväkerhossa. Laittoivat aina laulamaan "Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen..." Olin niin pieni, että en tiennyt sen olevan vertauskuva. Ihmettelin kämmenen kokoa ja sitä miksi siellä kämmenellä piti olla ja mitä siellä muka tehtäisiin. Lasten laulut pitäisi olla helpommin tulkittavia.
Alakoulussakin laulettiin virsiä ja meillä oli kaikilla virsikirja pulpetissa. Lestadiolaisilla oli aina omat lempivirtensä joita he toivoivat laulettavan. Kerran kouluun tuli vierailemaan ortodoksipappi täydessä varustuksessaan. Istuimme lattialla ja katsoimme showta ihmeissään. Suitsukkeet savuttivat ja pappi heitti päällemme hajustettua vettä, joka tarttu vaatteisiin. Yritimme väistellä piiloutumalla toistemme taakse.
Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki tuo tuntuu TODELLA vanhanaikaiselta ja kiusalliselta.
80-luvulla lukioni pitkäaikainen uskonnon ja psykologian lehtori laski arvosanaa yhdellä numerolla oppilailta, jotka eivät kuuluneet jompaankumpaan hänen hyväksymäänsä uskontosuuntaukseen. Yhtä pitkäaikainen rehtori kielsi minua hermostumasta ja tuomasta asiaa julki, koska sille ei kuulemma voinut yhtään mitään. Kun en sitten saanut psykologiasta sitä ehdottomasti ansaitsemaani kymppiä, ammatinvalintani suuntautui muualle.
Lieneekö pastori U.K. näillä keinoin yrittänyt osoittaa uskonnottomille, että olisi parasta olla edes tapakristitty tai -ortodoksi, jos meinasi olla tasavertainen yhteiskunnan jäsen.
Onhan tuosta aikaa, mutta yksi asia harmittaa yhä: olin tuolloin oikein kiltti ja mukautuvainen oppilas enkä olisi edes osannut nostaa asiasta meteliä. Olisi kiva käydä aikakoneella pastori U.K.:n pakeilla keskustelemassa oikeudentunnosta ja moraalista, tai siitä, miten hänen vinksahtaneella mielellään ne ymmärretään.
Puunkaataja antoi laskun työstään uskonnollisen kirjan välissä, ja käyntikortin sijaan hän kirjoitti yhteystietonsa kirjaan. Hän ei kuitenkaan yrittänyt käännyttää minua suusanallisesti.
Toinen tosi outo tapaus oli, kun erään pienen kaupungin torilla puolen päivän aikaan nuori heppu pysäytti kaikkien ihmisten joukosta juuri minut, ja alkoi tarjota anteeksi antoa. Uteliaana ihmisenä juttelin tovin hänen kanssaan. Hän kierteli ja kaarteli syyttelevään sävyyn minun hänelle täysin tuntemattoman ihmisen elämää. Hänen käytöksensä oli minun henkilööni kohdistuvaa epämääräistä paheksuntaa ja syyttelyä. Jopa ammattini opettajana oli hänen mielestään mammonan tavoittelua. Minä olin pienivyötäröinen ja kaunis nainen kevyissä siisteissä kesävaatteissa. Hän oli hieman epäsiisti eikä mitenkään puoleensa vetävä. Jotenkin minusta tuntui, että hän koki itse viboja, joita piti sopimattomina, ja sen perusteella määritteli minut niin syntiseksi naiseksi, että hänen pitäisi vähän ohjata minua.
on hyvin helppo ymmärtää, että kaunis ja seksikäs nainen herättää uskovassa aistimuksia joita hän ei voi käsitellä rehellisesti. Ja näiden aistimusten sävy kun on niin pirun syntinen tarvitaan syntipukki. Mikä on helpompaa kuin syyttää sitä kauniiksi "luotua" kiusauksista.... Tämä ajattelutapa oikeastaan heijastuu läpi Raamatun.
Onneksi itse voin katsella kauniita naisia ilman omantunnon tuskia, ei tarvitse edes vaimokkeelta salaa katsella kun ei vain jää tuijottamaan liian pitkään :-)