.....

Elikäs masennuksesta kärsinyt reilun vuoden... syönyt citalopramia parhaimillaan 60mg kaikki meni hyvin.. suunittelin tytöni kanssa tulevaisuutta.. opiskelu harkitisin ja töihin lähtöä.. Tulin raskaaksi säätösuhteen myötä.. Mies ei kuvioissa.. tietää lapsestaan ja kertoilut miten neuvolois jne mennyt siihen jäänyt... Elikäs yksin olen kohta 3v tytön kanssa ja raskaana vk21. sain työmarkinatuella töitä käyn ma-to välillä muutaman tunnin tekee joka päivä.. Joka pikkasen piristää päivää.. Nyt olen ollut pienel lomal kun tytöllä päiväkoti kiinni.. Lääkitys pienentynyt 10mg osittain siksi koska haluisin itse päästä niistä pois raskauden takia... Nyt ruvennut menee pikkasen ala mäkeen.. koko ajan kauhean väsynyt ahdistunut olo jne.. Terapiasta myös ollut lomien takia taukoa jonka luulin kestäväni ja nyt tuntuu et pää räjähtää..
Kaverilleni kertonut et nyt ei meinaa mennä hyvin jne... ... kaveri vihjaili aborttia....Ihan juuri tämän miun jaksamisen kanssa... Mut haluan uskoa et selviän kaikesta vaikka yksin olenkin... Mut silti todella pahalle tuntuu kun kaveri vihjailee tälläistä.. Minä en voi hyväksyä aborttia se ei tullut edes kysymykseen...
Mitä tässä voi enää tehdä.. sillä en haluaisi katua kaikea tapahtunutta... Mut pelko, masennus kaikki pyörii mieles ja helpotusta ei viel viikoon ole luvassa.. ennen kuin pääsee terapialle juttelee asiasta...
Minkäkin kun olen sellainen ihminen joka ei ihan heti pyydä apua.. mielummin haluan itse pärjätä kuin rupean toisilta apua pyytelemään.. muita kyl auttelen mut itseni jätän pois..

Tulipa sekasta tekstiä.. jospa siitä jotain selkoa sais...