Yrittäjyys, kannattaa nyt kaikkien omasta yrityksestä haaveilevien pistää asioita paperille. Oman yrityksen pyöritys kun ei ole pelkkää toimitusjohtajana olemista, toimistotyttöjen kuksimista tai etelän lomia, mersuja, bemareita tai edes passattia.
Yrittäjyys on vittuilevia asiakkaita, jotka palauttavat ostamiaan tavaroita, myös sellaisia, joita emme ole ikinä edes myyneet, virkansa taakse piiloutuvia virkamiehiä, nöyryyttäviä pankinjohtajia, huijari-mainostajia, joille on pakko maksaa, kateellisia naapureita ja sukulaisia ja hitonmoinen määrä työtä, valvomista ja epätoivon kyyneleitä.
Että saavuttaa tavoitteensa, pitää olla kekseliäs, osata juottaa oikeat virkamiehet, tarjota niitten lapsille kesätyöpaikka, maksaa sinne ja tänne. Ja kun kassassa on kuukauden riehumisen jälkeen kymppitonni, mutta ALV-tili näyttää että pitäisi maksaa valtiolle 17000€, oletkin herännyt siihen todelliseen yrittäjyyteen, sinnikkääseen selviytymistaisteluun, jossa ei ole yhteiskunnalta sosiaaliturvaa, ei työttömyyspäivärahaa, ei mitään, kaiken pitää tehdä itse.
Kuitenkin meitä hulluja on jotka aloitamme tämän rumban, haaveena että saisi ensi kuun asuntolainan erän maksettua. Naapurin 20v yrittäjänä ollut tietää jo pelin säännöt ja sillä on se 325-bemari, kesämökki ja purjevene. Minulla on siihen vielä niin pirun pitkä matka, jokainen päivä on taistelua.
Yrittäjyys on vittuilevia asiakkaita, jotka palauttavat ostamiaan tavaroita, myös sellaisia, joita emme ole ikinä edes myyneet, virkansa taakse piiloutuvia virkamiehiä, nöyryyttäviä pankinjohtajia, huijari-mainostajia, joille on pakko maksaa, kateellisia naapureita ja sukulaisia ja hitonmoinen määrä työtä, valvomista ja epätoivon kyyneleitä.
Että saavuttaa tavoitteensa, pitää olla kekseliäs, osata juottaa oikeat virkamiehet, tarjota niitten lapsille kesätyöpaikka, maksaa sinne ja tänne. Ja kun kassassa on kuukauden riehumisen jälkeen kymppitonni, mutta ALV-tili näyttää että pitäisi maksaa valtiolle 17000€, oletkin herännyt siihen todelliseen yrittäjyyteen, sinnikkääseen selviytymistaisteluun, jossa ei ole yhteiskunnalta sosiaaliturvaa, ei työttömyyspäivärahaa, ei mitään, kaiken pitää tehdä itse.
Kuitenkin meitä hulluja on jotka aloitamme tämän rumban, haaveena että saisi ensi kuun asuntolainan erän maksettua. Naapurin 20v yrittäjänä ollut tietää jo pelin säännöt ja sillä on se 325-bemari, kesämökki ja purjevene. Minulla on siihen vielä niin pirun pitkä matka, jokainen päivä on taistelua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa kuin omasta suustani. Mietin kerran, mikä ajaa eteenpäin? Oppineet tohtorit sanovat, että haave, ihanne, usko omaan ideaan. Joo, niinhän sen pitäisi olla. Todellisuus on karumpaa. Olet niin kusessa firmasi kanssa, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin ja etsiä niitä ideoita. Sitten kun saa katteet kohdalleen ja velkaa pienemmäksi, alkaa sitä varallisuuttakin karttua, silloin ei enää halutakaan lopettaa tätä touhua.
Kyllä suurin osa yrittäjistä jää pienyrittäjiksi, alle 4 henkilöä työllistäviksi. Ne haaveet ovat kuitenkin tärkeitä, tulevaisuuden suunnittelu ja päämäärä. Mutta yrittäjä on todellakin se, jonka selkänahasta kaikki revitään. Sinulla oli huikean hyvä kirjoitus.
Itse olen tuore yrittäjä, perustin toiminimiyritykseni tämän vuoden alussa. Eli vielä on ensimmäinen veroilmoitus tekemättä. Minusta kuitenkin hyvältä näyttää, ja ennen kaikkea hyvältä tuntuu. Vaikka olen tuore yrittäjä, haluaisin kuitenkin neuvoa muita yrittäjyydestä haaveilevia. Itse tarjoan asiantuntijapalveluita, joten nämä neuvot eivät siis välttämättä auta esim. nettikaupasta tai kivijalkamyymälästä tai kahvilasta haaveilevia:
1. Älä perusta yritystä ilman kunnon perustaa. Hanki alaltasi vankka työkokemus (itse tein alan töitä opintojen ohella ja niiden jälkeen n. 10v) ja luo suhteita mahdollisiin asiakkaisiin ja alan muihin toimijoihin.
2. Osallistu yrittäjyyttä käsittelevään seminaariin (uusiyrityskeskukset tai vastaavat järjestävät näitä) tai käy yrittäjäkoulutuksen.
3. Hanki kunnon kirjanpitäjä. Älä kuvittele, että osaat itse tehdä homman. Kuten eräs tilintarkastaja yrittäjyysseminaarissa sanoi, "Säästämällä ei tule tulosta". Eli sen sijaan, että ähertäisit kirjanpidon parissa voit tehdä omia töitäsi.
4. Laskuttaessasi, älä pidä alveja "omina rahoina". Tilitä alvit valtiolle HETI kun saat kirjanpitäjältä alv-laskun. Alvittomasta summasta n. puolet rahoita ovat sinun, ja loput menee sitten YEL:ään, ennakkoveroihin yms.
5. Maksa YEL:t ajoissa. Muista, että uutena yrittäjänä saat alennusta, jolloin YEL:n summa ei ole päätä huimaava (pienimmällä arvioidulla työtulolla 112e/kk).
6. Huolehdi ennakkoveroista, jotta ei tule jälkiveroja, eli "mätkyt", seuraavan vuoden lopussa.
7. Pyri välttämään turhia suuria kuluja. Eli tee vaikka alusta töitä kotoa käsin, vanhalla tietokoneella. Älä sitoudu kalliisiin palveluihin äläkä törsää.
8. Verkoistouidu, verkostoidu, verkostoidu. Liity Suomen yrittäjien aluejärjestöön. Lähde mukaan nuorkauppakamariin jos olet nuori. Muista aina kertoa, että olet yrittäjä myös sukulaisille ja tutuille. Pidä korvat ja silmät auki työmahdollisuuksia varten. Itselleni tulee jo viikottain puheluita tutun tutuilta tai firmoilta, jotka ovat kuulleet minusta joltakin toiselta. Eli töitä tulee jo ovista ja ikkunoista.
9. Varaudu siihen, että alussa tuloja ei ole kovin paljon. Älä siis suunnittele kalliita etelänmatkoja, suuria huonekaluhankintoja tai vastaavia.
10. Ole valmis tekemään töitä. Yrittäjänä olet vastuussa kaikesta, eli sinun pitää huolehtia vakuutuksista, laskujen tekemisestä ja niiden maksamisesta, veroista, markkinoinnista, hankinnoista... Mutta tärkein on silti pitää huoli siitä, että ydinosaamisesi kehittyy ja että saat siitä hyödyn irti.
Erittäin hyvä kirjoitus! Kiitos!
yksi neuvo:
- Jos sulla on hirveästi lainaa, niin mieti vielä pari kertaa lähdetkö yrittäjäksi....Että kannattaako ottaa riski.
Olisi parempi ettei yrittäjällä olisi lainaa ollenkaan ja yrityksen käynnistäminen sujuisi omalla rahoituksella, silloin on tressiä paljon vähemmän ja onnistuminen pidemmällä aikavälillä todennäköisempää.
Hyvä pointti! Itselläni on vain pieni opintolaina maksamatta. Asuntolainaa ei vielä ole. Jos olisi iso asuntolaina, josta olisin yksin vastuussa niin en välttämättä olisi uskaltanut hypätä yrittäjän uralle. Toinen vaihtoehto tietysti on, että mahdollinen puoliso käy töissä. Meillä näin on, eli avomieheni käy ihan "normitöissä". Se antoi minulle uskallusta perustaa yrityksen, eli jos ei yrityksen alkuvaiheissa saakaan kovin suuria tuloja, nälkää ei tarvitse nähdä.
Eikä yrityksen perustamiseen tarvittu lainaa. Eli noudatin myös toisen sinulle vastanneen neuvoja: perustin yrityksen ilman lainaa. Tosin en toiminnan aloittamiseksi tarvinnut mitään erikoisempia työkaluja, tietokone on tärkein työkalu ja se minulta jo löytyi.