Olen 24-vuotias nainen..
Olen kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Vanhoillislestadiolaisuuden tavat olivat koko lapsuuden ajan läsnä. Ei tv:tä, ei musiikin kuuntelua, ei meikkaamista...jne. Seuroissa käytiin joka viikko, lapsena lisäksi pyhäkoulussa ja nuorena raamattuluokassa. Rippikoulunkin kävin lestadiolaisten joukossa.
Jo ala-asteella karkasin välillä ei uskovaisten kavereiden kanssa koulu diskoon, kuuntelin salaa musiikkia ja välillä kokeilin meikkejä. Ennen rippikouluikää "kielsin uskoni" eli kerroin vanhemmilleni etten halua olla kyseisessä uskossa. Aluksi perheeni ei hyväksynyt valintaani, mutta ajan kanssa he ovat jollakin tapaa hyväksyneet sen..En ole koskaan ymmärtänyt lestadiolaisuutta omakohtaisesti. Uskonto on ollut minulle enemmänkin liuta sääntöjä. Kuitenkin uskonto on tuonut myös turvaa. Olenhan kasvanut hyvin tiiviissä ja turvallisen tuntuisessa yhteisössä.
KUITENKIN koko elämäni ajan tunsin kotona asuessani, etten saanut olla oma itseni. En saanut olla se nuori, joka olisin halunnut olla. Kotona jouduin aina esittämään muuta kuin olen..Nykyisin välini vanheempiin ovat asialliset, mutta melko etäiset..
Jo yläasteiällä masennuin ensimmäisen kerran..seuraavaksi lukioiässä..seuraavaksi nyt jo vähän vanhempana..uskosta eroamisen jälkeen olen elänyt melko railakasta elämää..baareilua, yhden illan juttuja, lyhyitä seurusteluja jne.. olen hakenut turvaa miessuhteista ja seurustellessa hakenut turvaa suhteesta, olemalla täten liian takertuvainen..
Tällä hetkellä elämäni on muutoksessa..olen vasta valmistunut, töissäkäyvä ihminen..Tätä nykyä en seurustele. Baarit ja juhliminen ei enää tunnu oikein kiinnostavan..
Nyt olen alkanut kaivata valtavasti uskontoa..ymmärrän, että minun pitäisi löytää se oma juttuni, ennen kuin olen enää kykeneväinen terveeseen parisuhteeseen ym.
Olenkin täysin ymmälläni siinä asiassa, mistä löytäisin sen oman uskon, oman uskonnon? Uskon kyllä jumalan olemassaoloon, tiedän, että hän on olemassa. Jollain tavalla uskon sinisilmäisesti, että usko jumalaan sinällään riittää pelastumiseen. Haluaisin kuitenkin valtavasti löytää samoin ajattelevia ihmisiä. Haluaisin siis löytää turvaa ja seuraa ihmisistä, jotka uskovat myös jumalaan. Nykyisistä ystävistäni kukaan ei ole mitenkään "kirkkouskovaista" uskovaisempi. Kuulun kyllä ev. lut kirkkoon, mutta koen sen jotenkin niin turhauttavaksi. Kuulun kirkkoon, mutta asia ei näy elämässäni millään tavalla.
Haluaisin uskonnon tuovan elämääni turvaa ja onnellisuutta.En kuitenkaan kaipaa lestadiolaisuuden kaltaista "kieltolistaa". Etsin itseäni ja haluan pystyä tekemään niitä asioita joista nautin. Haluan katsoa elokuvia, haluan kuunnella tykkäämääni musiikkia, haluan meikata, värjätä hiuksia, haluan silloin tällöin ottaa pari lasia viiniä tai pari siideriä. Haluan olla oma itseni ja samalla uskoa jumalaan. Tämä on kuitenkin lestadiolaisuudessa täysin mahdotonta.
Tämä teksi saattaa olla hieman epäselvää, mutta haluan vain kommentteja ja mielipiteitä siitä, mistä voisin löytää onnen, mistä voisin löytää oman uskoni ja rauhan ilman että minun täytyisi luopuo monista täysin normaaleista asioista, joista pidän.
Olen kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Vanhoillislestadiolaisuuden tavat olivat koko lapsuuden ajan läsnä. Ei tv:tä, ei musiikin kuuntelua, ei meikkaamista...jne. Seuroissa käytiin joka viikko, lapsena lisäksi pyhäkoulussa ja nuorena raamattuluokassa. Rippikoulunkin kävin lestadiolaisten joukossa.
Jo ala-asteella karkasin välillä ei uskovaisten kavereiden kanssa koulu diskoon, kuuntelin salaa musiikkia ja välillä kokeilin meikkejä. Ennen rippikouluikää "kielsin uskoni" eli kerroin vanhemmilleni etten halua olla kyseisessä uskossa. Aluksi perheeni ei hyväksynyt valintaani, mutta ajan kanssa he ovat jollakin tapaa hyväksyneet sen..En ole koskaan ymmärtänyt lestadiolaisuutta omakohtaisesti. Uskonto on ollut minulle enemmänkin liuta sääntöjä. Kuitenkin uskonto on tuonut myös turvaa. Olenhan kasvanut hyvin tiiviissä ja turvallisen tuntuisessa yhteisössä.
KUITENKIN koko elämäni ajan tunsin kotona asuessani, etten saanut olla oma itseni. En saanut olla se nuori, joka olisin halunnut olla. Kotona jouduin aina esittämään muuta kuin olen..Nykyisin välini vanheempiin ovat asialliset, mutta melko etäiset..
Jo yläasteiällä masennuin ensimmäisen kerran..seuraavaksi lukioiässä..seuraavaksi nyt jo vähän vanhempana..uskosta eroamisen jälkeen olen elänyt melko railakasta elämää..baareilua, yhden illan juttuja, lyhyitä seurusteluja jne.. olen hakenut turvaa miessuhteista ja seurustellessa hakenut turvaa suhteesta, olemalla täten liian takertuvainen..
Tällä hetkellä elämäni on muutoksessa..olen vasta valmistunut, töissäkäyvä ihminen..Tätä nykyä en seurustele. Baarit ja juhliminen ei enää tunnu oikein kiinnostavan..
Nyt olen alkanut kaivata valtavasti uskontoa..ymmärrän, että minun pitäisi löytää se oma juttuni, ennen kuin olen enää kykeneväinen terveeseen parisuhteeseen ym.
Olenkin täysin ymmälläni siinä asiassa, mistä löytäisin sen oman uskon, oman uskonnon? Uskon kyllä jumalan olemassaoloon, tiedän, että hän on olemassa. Jollain tavalla uskon sinisilmäisesti, että usko jumalaan sinällään riittää pelastumiseen. Haluaisin kuitenkin valtavasti löytää samoin ajattelevia ihmisiä. Haluaisin siis löytää turvaa ja seuraa ihmisistä, jotka uskovat myös jumalaan. Nykyisistä ystävistäni kukaan ei ole mitenkään "kirkkouskovaista" uskovaisempi. Kuulun kyllä ev. lut kirkkoon, mutta koen sen jotenkin niin turhauttavaksi. Kuulun kirkkoon, mutta asia ei näy elämässäni millään tavalla.
Haluaisin uskonnon tuovan elämääni turvaa ja onnellisuutta.En kuitenkaan kaipaa lestadiolaisuuden kaltaista "kieltolistaa". Etsin itseäni ja haluan pystyä tekemään niitä asioita joista nautin. Haluan katsoa elokuvia, haluan kuunnella tykkäämääni musiikkia, haluan meikata, värjätä hiuksia, haluan silloin tällöin ottaa pari lasia viiniä tai pari siideriä. Haluan olla oma itseni ja samalla uskoa jumalaan. Tämä on kuitenkin lestadiolaisuudessa täysin mahdotonta.
Tämä teksi saattaa olla hieman epäselvää, mutta haluan vain kommentteja ja mielipiteitä siitä, mistä voisin löytää onnen, mistä voisin löytää oman uskoni ja rauhan ilman että minun täytyisi luopuo monista täysin normaaleista asioista, joista pidän.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ehkä sinun kannattaisi tutustua siihen.
Jos rauhaa haluat.
jumalaa, vaikka suuri osa ihmiskunnasta jumaliin uskookin.
Hanki tietoa ja käytä paljon järkeäsi, niin voit itsekin ymmärtää tuon asian, jollet ole aivan tyhmä. Lue Dawkinsin Jumalharha ja Dennettin Lumous murtuu.
Jumala ei tuo elämääsi minkäänlaista turvaa. Olematon ei suojaa sinua yhdeltäkään onnettomuudelta. Paljon paremmin suojaa järki. Älä antaudu huonoihin suhteisiin äläkä käytä alkoholia liikaa. Tee vapaasti niitä iloa tuovia asioita, jotka eivät vahingoita sinua tai muita. Niin saat hyvän elämän vapaana taikauskoisten houreista.
Kestävän parisuhteen löytää ilman uskontoakin, mutta parisuhde ei ole välttämätön onnelliselle elämälle. Moni sinkku on tyytyväinen oloihinsa.
Kyllähän Jumala on, ja tuo kuulostaa normaalilta kristinuskon aloittamiselta, ihminen joka käy vaikka tavallisessa kirkossa. Helluntai ja vapaaseurakunnat ovat karismaattisempia, mutta maanläheisempiä seurakuntia.
No jos Dawkins uskoo Darwiniin haluten välittää darwin-uskoaan kirjojensa ja mediaesiintymiesinsa kautta
kaikille heille, jotka hänen kirjojaan lukevat ja mediassa häntä haluavat kuulla, niin mikäpäs siinä.
Mitä tulee NYKYtieteentekijöihimme, niin heidän mukaansa maailmankaikkeuden rakenteista he pystyvät tutkimaan VAIN NELJÄ PROSENTTISTA ATOMEISTA ja niiden fysikaalisista lainalaisuuksista KOOSTUVAA TASOA. Tasoa, josta koostuu maapallollamme elävien kaikkien elävien olentojen keho kuin myös kasvikunta, koko planeettamme, Linnunratamme mukaanlukien myös tieteen havaitsemat miljardit muut galaksit.
Kun NYKYTIETEILIJÖIDEN mukaan maailmankaikkeuden koostumus käsittää VAIN 4 prosenttia atomitasoa, niin se käsittää myös 23 prosenttia PIMEÄÄ ainetta ja 73 prosentia PIMEÄÄ energiaa, joiden merkitystä eri elämänmuotojen rakentumislle NYKYtieteilijämme vasta pähkäilevät, mutta eivät koskaan löydä, koska heidän käytösään olevat tekniset laitteet pystyvät MITTAAMAAN VAIN ATOMITASO- energioita.
Kun atomitasokoostumusta säätelee tieteentekijöidemme jo tunnistamat aineelliset niin fysikaaliset kuin kemiallisetkin lainalaisuudet, niin YLI-atomitson, eli 96 prosenttiseen maailmankaikkeusrakenteiseen heillä ei ole mitään tietoa, ihan itsesanomana.
Ikiaikaisilla uskontofilosofeilla maailmankaikkeuden rakenteisiin on näyttänyt olevan runsaasti sanottavaa, kuin atomitasoisen "elintason" tulevaisudenkin suhteen hamassa tulevaisuudessa.
Dawkinsinkin pitäisi jo alkaa tajuta, että hänen elättäjäjinään toimii valtiovalta, joka maksaa tavallisten työtätekevien kansalaisten verovaroista hänen kuukausipalkkansa.
Kun jokaisen "älykkön" kuin myös taiteilijän tulisi elättää itse itsensä, niin meidän tavikansalaisten mielestä sellaisten tieteentekijöiden palkanmaksu pitäisi lakkautta veronmaksajien pussista, joden tutkimus ei edistä tällä planeetalla asuvien ihmisten hyvinvointia eikä yhteisöllisyyttä.
Niiden eliittiitientekijöiden/-poliitikkojen, joiden päätöksenteosta tällä planeetalla asuvien ihmisten hyvinvointi rikkoutuu YK:n säätämien ihmisoikeuksien vastaisesti niin kansallisella kuin yksilötasollaki.
Luulisi sinunkin olevan huolissasi ja ryhtyvän ihmisoikeustaisteluun kaikkien kärsivien ihmisten puolesta niillä voimilla jotka sinulle on suotu, mikäli olet siinä jo onnistunut ITSESI suhteen.
Kun totesit aloittajalle, että ns, jumala ei tuota elämääsi minkäänlaista turvaa ja PAREMMIN SUOJAA JÄRKI, niin kertoisitko miksi elliittipolitiikko-/-virkamiestasomme, joka taso saa kuukausipalkkansa tavikansalaisten maksamista veroista, niin he kertoilevat jatkumona tässä maassa olevan
todella "huonojärkisistä" kansalaisista, mihin heidän apunsa ei edes yllä.
Jokaisen kansalaisen täytyy katsoa omaan napaansa suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa, koska suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus riippuu tulevien sukupolvien voimavaroista koskien koulutuksessa saamaa tieto-osaamistasoa kuin myös henkistä kapasiteettia.
Dawkins ei ole tutkinut sitä, menestyvätko ateistifilosofiaa kannattava äiti ja isä lastensa elämän "hyvä-elämä" -tavoitteissaan sen paremmin kuin erilaisia uskontofilosofioita kannattavat äidit ja isätkään.
NYKYLÄÄKETIEDETTÄ harjoittavat tukijamme ovat meille kansalaisille sanelleet jo muutaman vuosikymmenten ajan, että terveys menee mikäli polttaa tupakkaa, käyttää alkoholia ja syö heidän ravintolautasensa suhteen epäteveellisesti.
Kristinuskon papit ovat jo vuosituhanten ajan varoittaneet ihmisiä liikasynnistä ja alkoholin käytöstä, ja kun ihmiset saivat ruokansa vilejelemistään kasviksista kuin myös eläinkunnan tuotteista aina maitoa ja lihaa myöten, niin onhan se kivä huomata, että NYKYlääketieteililjätkin ovat päässet raamatunmukaisiin tuloksíin.
Tottakai Darwin, eli myös Dawkins-uskovaisiakin ruohonjuuritasolta löytyy, kuten muidenkin tieteentekijöihinkin esittämiin teorioihin suuntautuvia uskovaisia.
Haluat, katsos, juuri haluaminen luo kärsimyksen.
Olet osa elämää, mikä hätä sinulla on?
Et ehkä juuri nyt huomaa sitä, että parasta mitä sinulle on elämässä tähän mennessä tapahtunut on se, että olet päässyt hieman, siis korostan sanaa 'hieman' jo irti sinuun aivopestyistä uskomuksista.
Korkein sinussa on sisäinen äänesi, älä kuuntele edes omien pelkojesi ääniä.
Kun olet edennyt tielläsi vaiheeseen jossa olet päässyt eteenpäin, älä missään nimessä palaa vanhaan, vaikka yksinäisyys vaivaa tai sinua ahdistaa.
Lopulta löydät sisäisen rauhan, se vaatii paljon (mm.ehdotonta rehellisyyttä itselle), kuten kaikki arvokas.
Mitä tulee parisuhteeseen, olet vielä nuori, kyllä se "oikea" (joita "oikeita" vaihtoehtoja on paljon) sieltä putkahtaa esiin, ei siis kannata hätäillä siinäkään asiassa pakonomaisesti.
Tuo pelkohomma ei taida nyt olla se syy, mutta onko sinulla itselläsi sitten jotakin pelkoja kun sellaisista kirjoittelet?
Onhan niitä pelkoja menneisyydessä ollut, ei ole enää vuosiin vaivanneet.
Kirjoitan kokemuksesta, auttaakseni, siinä motiivi.
Kirjoitat nyt 24-vuotiaana haluavasi löytää oman uskontosi ja sen suoman turvan ja onnellisuuden elämääsi samoin ajattelevien ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka uskovat Jumalaan samalla tavalla kuin sinä.
Olet kasvanut käsi kädessä lestadiolaisuuden kanssa, jonka "säännöistä" et pidä.
Mitä omaan elämääni tulee, niin kenenkään "uskonnollisuus" ei rajoittanut sitä millään tavoin.
Kasvatus toki oli kurinalaista: tuli käyttäytyä hyvin, puhua "sivistyneesti", ruokapöydässä ei saanut pelleillä, kotiin piti tulla tiettyyn kellonaikaan, läksyt piti osata, ammatti hankkia,jobinpostia ei kylältä eikä koulusta saanut kuulua, tupakasta ja viinasta piti pysyä irti, pöksyt piti pitää aina jalassa koskien vastakkaista sukupuolta, jne., jne. Mikäli me kersat rikoimme sääntöjä, niin tottakai siitä rangaistiin tavalla tai toisella.
Murkkuikäisenä olin ateisti ja lukiolaisena vannoutunut ateisti eikä kukaan kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota, edes keskustelun arvoisesti, ei kotona, koulussa eikä kaveripiirissä.
Kun menestyin kaikessa mihin ryhdyin enkä elämäntavoillani tuottanut harmia perheelleni (en muillekaan läheisilleni), niin heidän minua kohtaan osoittama rakkaus, josta rakkaudesta minulle seurasi ns. turvallisuuden tunne, ei edes joutunut testatuksi.
Lukio- opiskeluaikana sain tieteestä käsityksen, että tiede ratkaisee kaikki ihmisten ongelmat.
Meni liian kauan, kunnes tajusin, että ns. "TIEDE-jumalani" tuottaa keksinnöilllään senkaltaista tekniikkaa, että kun ihmiskunta on vuosisatojen käytössä ottanut pikkuhiljaa niitä käyttöönsä, siitä onkin aihetutunut sen kaltaisia ihmis-, eläin ja kasvikunnan ONNENVASTAISIA ongelmia (esim. mykyinen ilmastonmuutos), joiden ratkaisuun tiede-jumalalta on turhaa kenenkään pyytää apua.
Kun aikoinaan vannoin, että pysyn ateistina ikäni, niin vannoin samalla, että pysyn sinkkunakin koko ikäni.
Niin minun, kuten tuntemieni monien muidekin kohdalla kävi kuitenkin toteen esi-isiemme tuntema vusituhantinen totuus: "Ihminen päättää, mutta Jumala säätää".
Kohtasin miehen, johon pikkuhiljaa rakastuin ja siitä seurasi "punainen tupa, perunamaa jne." ja lapsi, jotka kumpikin tekijät avarsivat näkemyksiäni ITSE SUUREN ELÄMÄN TUNTEMISEEN, jota kumpikin tapahtuma on saanut aikaiseksi koko ihmiskunnan historian.
Ns. "uskonnon suhteen" minulle kävi niin, että kaiken ikäni tosihulluna kirjojen lukijana ensin yksi työkaverini antoi minulle kadulta saamansa itämaista uskontofilosofiaa käsittelevän kirjan ja muutaman päivän päästä toinen työkaverini samaa aihetta käsittelevän kirjan ja kumpikin maininnalla ettei niitä oikein tajua.
Kiinnostuin itämaisesta uskontofilosofiasta niin, että luin niitä toistakymmentätuhatta sivua ja sen jälkeen perehdyin Raamattuun. Kummankin tietosisälllön tuloksena minusta tuli loppujen lopuksi vuosien saatossa Jeesus-fani.
Kun kyselet rauhan ja onnen perään, niin itämaisen uskontofilosofien mukaan, johon filosofiaan kuuluu myös Raamattu, onni ja rauha sisältyvät elämään itseensä, josta elämästä sydämemme on osallinen ainoastaan ja vain kaikenasteista kärsimystä tunnistavan sydänlämmön kautta, jonka sydänlämmön kohtaaminen lievittää kärsivien kanssakulkijoidemme eri syistä johtuvia kärsimyksiä.
tosiasiasta, että mitään jumalaa ei ole olemassa. Sinä elät nyt ainoaa elämääsi. Kun tämän tajuat, niin voit alkaa nauttimaan tästä ainoasta elämästäsi ja elää se, kuten parhaaksi katsot.
Jos sulkisi silmänsä tajuamasta, että Jumala on olemassa ja antaa mahdollisuuden pelastaa oma sielunsa, tekisi todellakin erittäin typerästi!
Tietoisuus on aivoissa ja kun aivotoiminta lakkaa, lakkaa myös ajatustoiminta. Olen noita aivopestyjä ressukoita, jotka eivät halua tunnustaa tosiasioita.
Vastaan sinulle niin kuin Nuuskamuikkunen vastasi Muumipeikolle, joka kyseli ja ihmetteli ystävältään mitä pitäisi tehdä, minne mennä ja mistä löytäisi oman tiensä, oman AIVAN OMAN elämän: ""Kuulehan nyt, älä kysele muilta, mitä sinun pitäisi tehdä". Eivät toiset tunne sinua niin kuin itse itsesi tunnet. Ei ole sellaista ihmistä, joka voisi antaa juuri SINULLE oikean vastauksen, vaikka löydät kyllä paljon niitäkin, jotka omista itsekkäistä syistään sellaista tarjoavat ja ovat tietävinään... Ne ovat heidän teitään. Elät jo nyt pitkälti omannäköistäsi elämää. Voit toki lukea kirjoja (Muumipappakin antoi Muumipeikolle kirjan Robinson Crusoesta) ja tutustua eri seurakuntiin ja ihmisiin. Mutta pidä kiinni siitä, minkä olet jo löytänyt: älä anna muiden määrätä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Sinä TIEDÄT sen sydämmessäsi itsekin, jos olet rehellinen! Eihän elämä Jumalan yhteydessä ole sääntökokoelman noudattamista vaan rakastamista, arjen elämistä, hyvän jakamista ja vastaanottamista, avun antamista ja saamista, yhteyden etsimistä, suunnan kysymistä, iloa ja kiitosta, juhlahetkiä, oivalluksia, vapautumista, joskus murheen, kivun ja yksinäisyydenkin kautta... Etsi hyvää, pyri siihen! Toivotan Korkeimman Jumalan siunausta ja johdatusta elämääsi, ei Hän jätä sinua yksin harhailemaan. RUKOILE! Puhu Hänelle, kysele, pura sydämesi, pyydä apua tarpeisiisi, ota riski ettei kukaan kuule, että olet hullu, että kaikki on harhaa. KUUNTELE! Rukoile silmien avautumista, korvien avautumista. Ja kun alat kuulla, nähdä, anna rakkauden vallata sinut. Se ON Hän! Sinun Rakkaasi, joka kuulee, joka välittää. Ei sinun tarvitse kulkea ihmisten astumia polkuja, sinun edelläsi kulkevat jo Korkeamman astumat askeleet. Uskalla heittäytyä sen varaan, että olet oikealla paikalla juuri nyt, juuri tänään, ja sinä vain jatkat eteen päin :)
Kiitos kannustavasta vastauksesta "Never Alone"..
Tottahan se on, että itse tässä pitää itsensä löytää
Todella paljon on kysymyksiä tällaisessa elämän ja itsensä "etsintävaiheessa", mutta omalla tavallaan toki myös älyttömän mielenkiintoista, ikinä ei voi tietää mihin tämä johtaa.. :)
Uskon, että asioiden puimisella ja punnitsemisella vielä joku päivä sitä köytää sen oman tien ja mielenrauhan..