Kun lupasin, niin palaan asiaan, vaikka se ei näytä palstalaisia juuri kiinnostavankaan. Saatuani teoksen "Kvanttilainen todellisuus" luetuksi en osaa varsinaisesti suositella sitä. Sama asia on esitetty lyhyemmin ja ilman hyödyttömiä filosofointeja vaikkapa kirjassa "Atomin haamu".
Noin 50 vuotta sitten oli vallalla mystiikan aalto kvanttiteorian arkijärjen vastaisten löydösten ympärillä. Sama olio (fotoni tai vastaava) saattoi olla hiukkanen tai aalto ja aaltomuodossa se tuntui levittäytyvän eräänlaisena todennäköisyyskenttänä koko maailmankaikkeuteen. Mittaamalla sai selville, missä se oli, mutta sen paikat näyttivät riippuvan mittaamisesta itsestään. Tästä huolimatta teoria ennusti mittaustuloksia kuvaamattoman tarkasti ja ratkaisi useita atomin rakenteen selittämisongelmia.
Mystiikka tuli mukaan juuri siitä, että hiukkasfysiikassa ihmisen tietoisuus näytti jollakin tavoin sekaantuvan aineen ja energian fysikaalisiin selityksiin, jotka tämän takia laajenivat paikallisesta koetilanteesta periaatteessa koko maailmankaikkeuden kattaviksi. Vaikka makrotason fysiikan teoriat toimivat edelleen aikaisempaan tapaan ja tarkkenivatkin kvanttiselityksistä, oli tutkijoita, jotka tällä perusteella julistivat ne perusteiltaan puutteellisiksi. Kvanttilainen kirjailija lämmittää tämän kauan sitten haalistuneen ajatusmallin uudelleen.
Toiveeni lukea aiheesta jotakin uutta ja konkreettista ei toteutunut. Kirja toistaa satoja kertoja kvanttimystiikan vanhat perusteet , liittää ne kymmeniin filosofiapohdintoihin antiikista alkaen ja ehdottaa joka kerta "uuden paradigman" avaamista luonnon ja ihmistietoisuuden tutkimiseksi yhdessä. Mitään sen konkreettisempaa siitä ei sanota, uutta tietoa asiasta ei anneta eikä edes ideoita käytännön kokeiksi tai havainnoiksi pohdiskella. Juttu jauhaa paikallaan. Ainoa havaitsemani innovaatio tuntuu olevan, että aaltofunktion romahtamisesta mittauksen vuoksi tehdään ilmeisen perusteeton päätelmä, että ihmisen tietoisuus voi vaikuttaa mittaustulokseen ja sitä kautta aineen maailmaan. Ainoa näkemäni edistysaskel on, että Schrödingerin salaperäisesti yhtä aikaa kuolleena ja elossa olevaa kissaa ei enää mainita.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ihmistietoisuus on vähintään kvanttifysiikan veroinen mysteeri ja että sen selitys (kuten Davies toteaa) on välttämätön osa fysiikan "kaiken teoriassa". En tuon kirjan takia, vaan siitä huolimatta.
Noin 50 vuotta sitten oli vallalla mystiikan aalto kvanttiteorian arkijärjen vastaisten löydösten ympärillä. Sama olio (fotoni tai vastaava) saattoi olla hiukkanen tai aalto ja aaltomuodossa se tuntui levittäytyvän eräänlaisena todennäköisyyskenttänä koko maailmankaikkeuteen. Mittaamalla sai selville, missä se oli, mutta sen paikat näyttivät riippuvan mittaamisesta itsestään. Tästä huolimatta teoria ennusti mittaustuloksia kuvaamattoman tarkasti ja ratkaisi useita atomin rakenteen selittämisongelmia.
Mystiikka tuli mukaan juuri siitä, että hiukkasfysiikassa ihmisen tietoisuus näytti jollakin tavoin sekaantuvan aineen ja energian fysikaalisiin selityksiin, jotka tämän takia laajenivat paikallisesta koetilanteesta periaatteessa koko maailmankaikkeuden kattaviksi. Vaikka makrotason fysiikan teoriat toimivat edelleen aikaisempaan tapaan ja tarkkenivatkin kvanttiselityksistä, oli tutkijoita, jotka tällä perusteella julistivat ne perusteiltaan puutteellisiksi. Kvanttilainen kirjailija lämmittää tämän kauan sitten haalistuneen ajatusmallin uudelleen.
Toiveeni lukea aiheesta jotakin uutta ja konkreettista ei toteutunut. Kirja toistaa satoja kertoja kvanttimystiikan vanhat perusteet , liittää ne kymmeniin filosofiapohdintoihin antiikista alkaen ja ehdottaa joka kerta "uuden paradigman" avaamista luonnon ja ihmistietoisuuden tutkimiseksi yhdessä. Mitään sen konkreettisempaa siitä ei sanota, uutta tietoa asiasta ei anneta eikä edes ideoita käytännön kokeiksi tai havainnoiksi pohdiskella. Juttu jauhaa paikallaan. Ainoa havaitsemani innovaatio tuntuu olevan, että aaltofunktion romahtamisesta mittauksen vuoksi tehdään ilmeisen perusteeton päätelmä, että ihmisen tietoisuus voi vaikuttaa mittaustulokseen ja sitä kautta aineen maailmaan. Ainoa näkemäni edistysaskel on, että Schrödingerin salaperäisesti yhtä aikaa kuolleena ja elossa olevaa kissaa ei enää mainita.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että ihmistietoisuus on vähintään kvanttifysiikan veroinen mysteeri ja että sen selitys (kuten Davies toteaa) on välttämätön osa fysiikan "kaiken teoriassa". En tuon kirjan takia, vaan siitä huolimatta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Toivoin, että tuossa kirjassa olisi tuotu esille uusia näkemyksiä, kun tutkimuksetkin ovat kovasti edistyneet sitten Atomin haamun. No, luen sen kyllä jossakin vaiheessa.
Seuraavaksi voisit, jos ehdit, lukea Kullervo Rainion näkemyksiä samasta asiasta. Ajattelin itse tulostaa sen paperille ja lukea, mutten ole vielä ehtinyt. Olen vain silmäillyt sitä läpi, mutta vaikuttaa, että konkretiaakin löytyy.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosps/muut/rainio2/discrete.pdf
Muistinkin Kvanttilaisessa viitatun Rainion kirjoituksiin ja hän näyttää viittaavan myös sen tekijän aikaisempaan tekstiin. Huomaan nyt myös, että eräät Enqvistin pohdinnat kirjoissa "Kosmoksen hahmo" ja "Olemisen porteilla" ovat keskustelua tästä samasta aiheesta, johon hän näyttää suhtautuvan varsin skeptisesti. Ihmettelen, miksi Rainio tai kvanttilainenkin käytännössä täysin sivuuttavat Enqvistin ajatukset.
Totesin pystyväni seuraamaan Rainion matematiikkaa, mutta en tietenkään hänen psykologisia pohdintojaan. Tämä osoittaa, etteivät nuo yhtälöt ole kvanttikenttäteoriaa, vaan suhteellisen yksinkertaista operointia Markov-prosesseilla ja todennäköisyysmatriiseilla. Kaavat käsittelevät siis makromaailmaa (mato labyrintissä, vuorovaikutuspeli vastauskorteilla), jossa kvanttiteoria ei vaikuta. Sosiaalipsykologiaa ja oppimista näyttää niissä matematisoidun siten, että sen tunnetut havainnot selittyvät ja näin saadusta rakenteesta loikataan sitten selittämään ihmistietoisuutta ja kavanttimystiikka.
En nähnyt kirjoituksessa konkretiaa havaintojen tai Markov-matriisien ja kvanttiaaltojen keskinäisen riippuvuuden ymmärrettävien perustelujen muodossa. Pikemminkin rakennelma tuntuu perustuvan kahden mysteerin - kvantti-ilmiöt ja tietoisuus - uskonvaraiseen rinnastamiseen. Enqvistin suhtautuminen asiaan sekä se, ettei kukaan muukaan tunnustettu fyysikko tai kosmologi Suomessa tai ulkomailla näytä kiinnostuneen Rainion ajatuksista viittaa mielestäni samaan.
Omalla järjellä miettienkin epäilyttää. Kvantti-ilmiöitä on todettu alkeishiukkasten koko- ja aikaskaalassa, mutta jo atomien käyttäytymisessä ne (liki) jäännöksettä palautuvat klassiseen fysiikkaan. Kvanttien aaltofunktio antaa tarkkoja havaintoennusteita, mutta kukaan ei ole väittänyt sen esittävän mitään todellista luonnon rakennetta tai ilmiötä. Aaltofunktion voi havaita "romahtavan" yhteen vaihtoehtoon mittauksen tuloksena, mutta ei ole näyttöä, että mittaus vaikuttaisi siihen mikä vaihtoehto toteutuu. Ihmisen tietoisuus asuu atomeihin pohjautuvissa aivoissa ja sen toimintanopeuden havainnot viittaavat atomien välisiin eikä kvanttiprosesseihin. Kahden ihmisen tietoisuuden välisestä vuorovaikutuksesta on paljon uskomuksia, mutta ei hallittuihin kokeisiin perustuvia havaintoja.
En sulje pois mahdollisuutta, että Kvanttilainen ja Rainio aavistelevat kirjoituksissaan jotakin, joka joskus alkaa selittää mielen ja aineen vuorovaikutuksen salaisuuksia. Tuota selitystä tai edes sen alkua - havainnoista tai todistuksista puhumattakaan - ei mielestäni kuitenkaan näistä kirjoituksista löydy.
"Ihmisen tietoisuus asuu atomeihin pohjautuvissa aivoissa ja sen toimintanopeuden havainnot viittaavat atomien välisiin eikä kvanttiprosesseihin. "
Siis atomeihin perustuvissa, eikä aivosoluihin perustuvissa aivoissa? Samantapaisen ajatuksen olen lukenut Gregory Chaitinilta. Hän arveli luovuuden sijaitsevan atomien ja molekyylien tasolla, eikä suinkaan solujen tasolla. Sinä ja Engvist olette samaa mieltä? Miten se toimii käytännössä? Karkeistuksen avulla? Korkeamman tason aivotoiminnot toimivat hitaammin kuin alemman tason? Hitaus (karkeistus) aiheuttaa tietoisuuden?
Atoimeihin ne solutkin perustuvat, enkä tarkoittanut ottaa kantaa kysymääsi asiaan. Lähinnä ajattelin sitä, että aivoista ei ole ainakaan vielä löytynyt muuta kuin perinteistä fysiikkaa (koska kemiakin on sitä). Toki siihenkin sisältyy säteily, jolla on kvanttitausta, mutta eihän sen ole todettu normaalioloissa näkyvän.
Merkittävämpiä kvanttierikoisuuksiahan etsitään hiukkaskiihdyttimillä ja kosmisista säteistä, joiden energioiden en oikein osaa mieltää aivokopan sisällä mylläävän. Odottelenpa rauhassa, ilmaantuuko elinaikanani tietoisuudesta konkreettista uutta tietoa; spekulaatioita olen kyllä lukenut sekä tieteen liepeiltä että science fictionista näkemättä niissä suurta eroa.
Onhan meillä sentään mikrotubulukset, joiden Hameroff uskoo toimivan kvanttitietokoneen tavoin.
Linkkaisitko silti viitteen.
Hameroffin omilta sivuilta löytyy runsaasti kirjoituksia teoriasta:
http://www.quantumconsciousness.org/publications.html
Minusta Rainio, Hameroffit ... tarjoavat keinon siihen miten "lentäjä" voi vaikuttaa "lentokoneen" liikkeisiin. Sen sijaan naturalistit näyttävät yrittävän selittää, että lentäjä on vain automaattiohjauksen sivutuote. Minusta naturalistit ovat lievästi sanottuva outoja tässä tapauksessa. Ilmeisesti sinäkin ajattelet, että koska lentäjä tarvitsee kaikkea lentokoneen automatiikkaa avukseen, niin lentäjä selittyy automatiikalla hänkin.
Penrose on ainakin vakavasti otettava matemaatikko eikä Hameroffiakaan Wikipedia oikopäätä todennut kevytsarjalaiseksi. Fyysikkojen vasta-argumentti edustaa samoja epäilyksiä kuin minullakin on:
"This more developed version of their ideas was also widely attacked, and notably by the physicist, Max Tegmark, who calculated that quantum states in microtubules would survive for only 10-13 seconds, too brief to be of any significance for neural processes (Tegmark, 2000)[6]. Hameroff and the physicists Scott Hagan and Jack Tuszynski (Hagan, Hameroff & Tuszynski, 2002)[7] replied to Tegmark arguing that microtubules could be shielded against the environment of the brain. To date, there is no experimental confirmation of these proposed methods of shielding, but Hameroff has proposed tests that could falsify the theory[8]."
Laitoin lähettämäsi viitteet lukemisjonooni yrittääkseni ymmärtää niiden sanoman. Nyt heti en sano ei enkä sano kyllä.
Tämä http://keskustelu.suomi24.fi/node/9059536
ja tämä http://keskustelu.suomi24.fi/node/9059476
liittynevät asiaan, enkä panisi rahojani likoon Tegmarkin puolesta.
Aika paljon asiasta löytyi 1990-luvun alkupuolella käynnistynyttä kirjoittelua jopa aivan viime vuosiin saakka. Kvanttimystinen tietoisuusolettama on teoreettisesti paikoitettu solujen mikroputkiin ja sen päälle rakennettu melkoinen joukko spekulaatioita eri suuntiin. Wikin toteamus kuitenkin oli, että:
"There is no existing evidence for Penrose's objective reduction, but the theory is considered to be testable, and plans are in hand to carry out a relevant experiment.[3]"
Ymmärrän tämän tarkoittavan, ettei mistään noista ilmiöistä ole havaintonäyttöä ja vaikka falsifioiva koejärjestely on määritelty, sen toteuttaminen on vasta suunnitelmissa. Koska tämän asian kokeellinen vahvistus olisi suuren luokan tiedeuutinen, jota en ole havainnut, uskon tilanteen todella olevan näin.
Osasin ehkä sattumalta oikeaan vastakommentissani aikaeroista, koska se on Tegmarkin vasta-argumentin ydin. Hammeroffin vastaus, ettei Tegmark verifioinut oikeaa mallia ei tietenkään korvaa havaintonäyttöä.
Hameroffin omilla sivuilla
http://www.quantumconsciousness.org/documents/CogScipub.pdf
kohdassa 2.2. Timescale/decoherence:
"On the contrary, anti-decoherence stipulations of Orch OR include
(a) transiently encasing bundles of dendritic microtubules in actin gel—an isolated, shielded and water-ordered non-liquid environment for quantum processes;
(b) quantum states extending among dendritic gel environments via quantum tunneling and/or entanglement through window-like gap junctions of dendritic webs;
(c) microtubule quantum error correction topology and
(d) biomolecular quantum states pumped by, rather than disrupted by, heat energy.
Indeed, Ouyang & Awschalom (2003) showed that quantum spin transfer through organic
biomolecules is enhanced at warm brain temperature. And warm quantum states have recently
been demonstrated in semiconductors"
Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä testituloksia. Siihen saakka joutunet pitämään Enqvistin karkeistusta tieteellisenä selityksenä tietoisuudelle.
Kirjoittaja nousee seisomaan ja huitoo käsillään ilmaa.
Ovathan nuo Hammeroffin selityksetkin tavallaan kiinnostavia, mutta solubiologian olematon tietopohjani pakottaa jättämään niiden arvioinnin toisten huoleksi. Koejärjestelyistä ja niiden tuloksista saattaisi asiassa maallikkokin jotakin tajuta.
Jos merkitään, että tietoisuus on X, niin uskotko, että X on olemassa? Yksinkertainen kyllä/ei vastaus riittää minulle mainiosti. Usko tai älä, niin tämä ei ole triviaali kysymys.
X-merkintäsi ei vähääkään täsmennä kysymystäsi ja sitä mitä tietoisuudella tarkoitat. Mutta ellet uskolla tarkoita tieteellisesti todistettuna pitämistä, niin vastaukseni on silti kyllä.
Katsoin viimein Wikistä Penrosen sivuilta, jossa tämän ketjun pohdinnan yleiskuva tuli paremmin esiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Roger_Penrose
Hameroffin rooli siinä näyttääkin enemmän olevan fysiologisen täydennyksen tarjoaminen Penrosen alunperin matematiikkalähtöiseen ajatukseen. Hänen lähtökohtansa on, ettei ainakaan ihmisen tietoisuus voi perustua pelkästään nyt tuntemaamme fysiikkaan eikä olla algoritminen eli siis nykyisen tyyppisillä tietokoneilla jäljitettävissä. Tässä asiassa olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Jatkopäätelmä on sitten olettaa kvanttigravitaatio tietoisuuden pohjaksi sekä Hameroffin mikrotubulukset sen välineeksi. Näillä alueilla samanmieliset näyttävät vähenevän.
"Penrose has written controversial books on the connection between fundamental physics and human (or animal) consciousness.".."Penrose and Stuart Hameroff have speculated that consciousness is the result of quantum gravity effects in microtubules."
Mitään viittauksia kokeellisiin tuloksiin tai havaintoihin ei Wiki mainitse. Matematiikastaan Penrose on saanut runsaasti kunniaa ja palkintoja; tietoisuusasiasta kannattajiakin aika vähän. Kun (jos) kvanttigravitaation luonne aikanaan paremmin selviää, saatamme saada lisää valoa tietoisuudenkin olemukseen. Tai sitten emme. Jos joku nyt tarvitsee Jumalalle aukkoa, tässä on ainakin yksi jumalaton aukko tiedoissa.
Täydennystä/päivitystä asiaan ja kesäluettavaa:
http://journalofcosmology.com/Consciousness160.html
"Three general possibilities regarding the origin and place of consciousness in the universe have been commonly expressed.
(A) Consciousness is not an independent quality but arose as a natural evolutionary consequence of the biological adaptation of brains and nervous systems. The most popular scientific view is that consciousness emerged as a property of complex biological computation during the course of evolution. Opinions vary as to when, where and how consciousness appeared, e.g. only recently in humans, or earlier in lower organisms. Consciousness as evolutionary adaptation is commonly assumed to be epiphenomenal (i.e. a secondary effect without independent influence), though it is frequently argued to confer beneficial advantages to conscious species (Dennett, 1991; 1995; Wegner, 2002).
(B) Consciousness is a quality that has always been in the universe. Spiritual and religious approaches assume consciousness has been in the universe all along, e.g. as the 'ground of being', 'creator' or component of an omnipresent 'God'. Panpsychists attribute consciousness to all matter. Idealists contend consciousness is all that exists, the material world an illusion (Kant, 1781).
(C) Precursors of consciousness have always been in the universe; biology evolved a mechanism to convert conscious precursors to actual consciousness. This is the view implied by Whitehead (1929; 1933) and taken in the Penrose-Hameroff theory of 'orchestrated objective reduction' ('Orch OR'). Precursors of consciousness, presumably with proto-experiential qualities, are proposed to exist as the potential ingredients of actual consciousness, the physical basis of these proto-conscious elements not necessarily being part of our current theories of the laws of the universe (Penrose and Hameroff, 1995; Hameroff and Penrose, 1996a; 1996b). "
Lisäys edelliseen: kohtaan B) voisi lisätä, että ihminen on J:n kuva (image) virtuaalimaailmassa..
Kiitos vain linkistä ja yhteenvedosta. Kuten taisin aikaisemminkin jo todeta, Daviesin "Kultakutrin ongelma" kyllä toteaa nuo vaihtoehdot ja pari muutakin, mutta ei rakentele niiden päälle Hameroffin ja Penrosen tapaisia hypoteesirykelmiä.
Itse olet viime aikoina tuonut kovasti esiin kantilaista idealismia tietotekniikan rinnastuksilla konkretisoituna. Tuollainen selkeä valinta yhden päävaihtoehdon viimesestä alahuomautuksesta menee tässäkin kuvaillun spekulatiivisen tieteen rajan yli pitkälle uskon puolelle.
Uskonnolliselta kannalta katsottuna ongelmana on se, että jos maailmankaikkeutemme on jättimäinen kvanttitietokone, niin aikojen alussa sille on voitu esittää vain yksi kysymys ratkaistavaksi ja pitää odottaa, että laskenta päättyy. Laskentaan ei voi puuttua kesken kaiken. Toinen ongelma teorioille on vaikeus esittää nykyhetki kaikkien mahdollisten menneisyyksien ja tulevaisuuksien keskeltä.
En tiedä, mistä päähäsi on pinttynyt kuvitelma maailmankaikkeudesta jättimäisenä kvanttitietokoneena. Oli miten oli, tuosta ajatuksesta ei:
- löydy objektiivista näyttöä nykypolven (tai ihmissuvun) elinaikana
- seuraa muuta kuin lisää tyhjiä kuvitelmia, vaikka sen olettaisi todeksikin
- ole positiivista vaikutusta omalle mielenterveydellesi
Olen itse tehnyt paljon työtä tietokoneiden parissa, eivätkä ne totisesti ole maailmankaikkeuden mutkikkaimpia kapineita.
Ajatus kvanttitietokoneesta oli tietenkin Seth Lloydilta. Myös Paul Davies näyttää olevan hyvin innostunut asiasta ja siitä, että informaatio on perustavanlaatuinen asia maailmankaikkeudessa. Ovatko Lloyd ja Davies mielestäsi hulluja?
Lloydia en ole lukenut. Jos hän kirjoittaa samaan tapaan kuin Davies, kummatkin ovat mielestäni ihan täysijärkisiä.
Davies toteaa informaation merkityksen maailmankaikkeudessa sekä tietoisuuden mukanaolon välttämättömyyden sen kattavassa selityksessä. Hän ei olettele mitään kvanttitietokonetta ohjelmineen - vielä vähemmän pidä sitä lähes varmana asiana - eikä rakentele sen päälle vielä kauempaa haettuja selityksiä.
Muistelen että jossakin kirjahyllyni kätköissä on tuo atomien haamu. Täytyy alkaa kaivelemaan. Itse luin kevyemmän kirjan "The Strangest Man: The Hidden Life of Paul Dirac, Quantum Genius", jonka nappasin mukaan Akateemisesta ennen kesälomia. Reilun kympin hinnalla, vain reilut neljäsataa sivua melko mielenkiintoista luettavaa. Kirja kertoo ajasta, jolloin kvanttifysiikan kehitys ja maailman historia olivat hyvin kiinostavassa vaiheessa. Voin suositella.
Kannattaa lukea Kari Enqvistin "Monimutkaisuus". Siinä on aika hyvin kiteytetty nykyfysiikan käsitys maailman perusrakenteista.
Penrose esitti jo kymmeniä vuosia sitten (kirjassaan "Emperors new mind"), ettei tietoisuutta voi selittää fyysisellä todellisuudella. Olin ja olen vahvasti eri mieltä, vaikka muutoin arvostan Penrosen aika korkealle.
Oletko myös sitä mieltä, että tietoisuus on nykyfysiikassa jo tyydyttävästi selitetty. Ellet, pidätkö tarpeellisena sen selittämistä, jotta fyysinen todellisuus olisi kokonaan ymmärretty.
Mikä asia tietoisuudessa on mielestäsi mysteeri?
Ajatteletko, että "itsetietoisuus" on se selittämätön asia: Miten voimme voimme olla tietoisia siitä, että olemme tietoisia?
Tietoisuushan on varsin laaja kenttä, ja siinä on eri asteita ja se koostuu monista asioista. Osa tietoisuuden mystisyydestä tulee mielestäni siitä, että se on niin epämääräinen käsite ja pitää sisällään monia aivojen ilmiöitä kuten muistaminen, emootiot ja tunteet, kognitio ja kieli.
Minulle juuri kysymys "Miten voimme voimme olla tietoisia siitä, että olemme tietoisia?" on eräänlainen mysteeri, mutta uskon mysteerin johtuvan lähinnä aivojemme rajallisesta käsityskyvystä: en osaa kuvitella neljättä ulottuvuutta enkä ajan suhteellisuutta tai aika-avaruuden kaareutumistakaan. Ehkä mysteeria ei edes ole. Ehkä tietoisuus vain on sitä, että aivoissamme on ns. työmuisti, johon kaikki kehomme aistimukset tulevat käsittelyyn ja tietoisuus on työmuistin aiheuttamien aistimusten tuntemista.
Mutta kysymykseni oli, mikä tietoisuudessa vaatii selitystä? Eikö tietoisuus tule selitettyä sitä kautta että ymmärrämme miten muisti, kieli, emootiot ja muut ilmiöt, joita pidämme tietoisuuden osina, toimivat?
Minusta yksinkertainen tunne siitä, että olen olemassa ei selity millään tunnetulla luonnonlailla.
"Ehkä mysteeria ei edes ole."
Ehkäpä ei. Silloinkin hypoteesi (Enqvist ym), että tietoisuus perustuu vain tuntemiimme aineen ja energian lakeihin vaatisi tuekseen toimintamekanismin ymmärtämisen ja kokeellista näyttöä siitä. Eräät kosmologit (Davies ym) ovat sitä mieltä, ettei "kaiken teoria" ole kattava, ellei se pysty selittämään myös tätä yhteyttä.
"..pitää sisällään monia aivojen ilmiöitä kuten muistaminen, emootiot ja tunteet, kognitio ja kieli."
Mystisin osa-alue on mielestäni käsitteellinen ajattelu, jota et jostakin syystä mainitse (ellei kognitio tarkoita sitä). "Käsittämättömintä maailmankaikkeudessa on, että se on käsitettävissä" (Einstein). Ehkä vielä olennaisempaa on ihmisen mielenmaiseman (Rucker) rajattomuus - voi ajatella ajatusta myös ajatuksesta ajatuksesta... ilman loppua ja näin ymmärtää matemaattisen tai filosofisen äärettömän, jonka vastinetta maalmankaikkeudessa ei välttämättä edes ole.
Tähän vaillinaiseen vastaukseeni voit halutessasi saada lisäselkoa Daviesin kirjasta "Kultakutrin arvoitus". Siitä ei taatusti kreabasilli tartu. Tietoisuus tulee minustakin selvitetyksi sitä kautta, että ymmärrämme sen toiminnan ja yhteydet tuntemiimme (tai tuntemattomiin) luonnonlakeihin. Jos koskaan ymmärrämme, kun selvitysvälineenä on valitettavasti vain tuo sama tietoisuus, Gödel vieköön.
"Mystisin osa-alue on mielestäni käsitteellinen ajattelu, jota et jostakin syystä mainitse (ellei kognitio tarkoita sitä). "
Kyllä tarkoitin kognitiolla ajattelua. Käsitteet taas edellyttänevät jossakin määrin kieltä. Pitkälle viety käsitteellinen ajattelu ainakin.
"Jos koskaan ymmärrämme, kun selvitysvälineenä on valitettavasti vain tuo sama tietoisuus, Gödel vieköön. "
Juuri tätä tarkoitin, ehkä aivomme eivät vain käsitä, mitä tietoisuus on, vaikka se ei välttämättä mitään monimutkaista olisikaan. Mutta toisaalta ymmärtämistä hankaloittaa tietoisuus hyvin epämääräisenä ja monia osa-alueita sisällään pitävänä käsitteenä.
Kiitos kirjavinkistä!