Kun kumpikin suhtautuu toiseen niin kuin ystävään, mutta ei koskaan käytä sanaa ystävä. Kun kumpikin voi täydellisesti luottaa siihen, että toiselle kerrottu oman elämän asia ei leviä eteenpäin. Kun samalla kumpikin pitää toiseen sellaisen etäisyyden, että ei kerro kaikkia asioitaan. Noo, tulevaisuuden huolet, negatiiviset asiat ja sen sellaiset jaetaan, ja arjen takaiskut, mutta ei paljoakaan positiivista. Ei kerrota mieltymyksiä, ei harrasteita, ei avata tunne-elämää. Ystävyyden kaltainen olotila, josta kuitenkin puuttuu vielä paljon. Luottamus ja salaaminen samaan aikaan. Jotakin, joka voisi kehittyä ystävyydeksi, mutta ei ole tietoa, miten.
Hyvää ystävyyttä heitetään hukkaan.
Mjaa...
5316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin oikeassa.
Ja sitten, kun pitkän tutustumisen jälkeen saadaan vaihdettua puhelinnumerot, kun on alkamassa aika, jolloin ei näe enää pitkään aikaan toista, toinen uskaltaa vasta parin viikon jälkeen soittaa. Sitten käydään lyhyt keskustelu, jonka aikana pitäydytään vain tiukasti asiapitoisissa aiheissa. Keskustelu tuntuu väkinäiseltä, kummankin on vaikea keksiä sanottavaa. Taas on lukko päällä, vaikka kasvotusten ei ollut vaikea puhua.
Kuulostaa ihan minulta ja häneltä.
On siis muitakin, kuin tämä minun ja ystävänkaltaisen ihmisen tapaus... Kun jossain on lukko, mutta sitä ei löydy. Löytyisi nyt ensiksi sekin, niin sitten voisi alkaa etsiä avainta.
!