Hei-löytyisikö täältä ketään joka on käynyt läpi psykoosin? Olen aivan umpikujassa! Poikaystäväni on tällä hetkellä psykoosissa ja karmeinta tässä on se ,että hänen harhansa kietoutuu minun ympärille.Kaikki negatiivinen mitä hän ajattelee liittyy tavalla tai toisella minuun tai hän luulee minun tehneen kauheita asioita esim. hän kuvitteli ,että myrkytän hänen ruokansa koska hänellä oli vatsakipuja.Toimin salaliitossa joidenkin kanssa häntä vastaan.Hän hukkasi avaimensa niin on sitä mieltä ,että minä olen ottanut ne koska haluan hallita häntä jne. Kaikki nämä ovat harhaa.Suurin huolenaiheeni onkin se,että pysynkö hänen rinnallaan niinkuin tähän asti ja edelleen vakuutan etten tee hänelle mitään pahaa,enkä ole tehnyt.Vai olisiko minun syytä astua sivuun joksikin aikaa-jos hän voi paremmin etten ole läsnä??
Toisille ihmisille hän saattaa käyttäytyä aivan normaalisti.Ja minullekin välillä-mutta yhtäkkiä heittää jotain aivan käsittämätöntä juttua missä ei ole mitään järkeä tai perää.
Eli pahennanko tilannetta??
Toisille ihmisille hän saattaa käyttäytyä aivan normaalisti.Ja minullekin välillä-mutta yhtäkkiä heittää jotain aivan käsittämätöntä juttua missä ei ole mitään järkeä tai perää.
Eli pahennanko tilannetta??
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_sairaalahoito
Tiedän nämä hoitokuviot kyllä-kiitos kuitenkin.
Asiani koskikin sitä,että mitä MINUN pitäisi tehdä??? Olla lähellä vai kaukana??? Toivoisin ,että joku psykoosissa ollut tai asiasta tietävä osaisi valaista pahennanko vai parannanko hänen tilaansa??
Olennainen kysymys on se, että tietääkö miehesi olevansa psykoosissa? Jos ei tiedä tai ei usko, tilanne on huonompi. Mikäli miehesi uskoo kuvitelmiinsa, itse suosittelisin tuota psykiatrista pakkohoitoa. Jos hän ymmärtää kuvitelmansa aivojensa tuotoksiksi, hän varmaan hakeutuu omatoimisestikin hoitoon?
Psykoosit ovat usein vaarallisia tiloja ja tarvitsevat hoitoa, sen varmaan tiesitkin?
"Edellisessä elämässäni" minulla oli ohimenevä itseaiheutettu psykoosi, delirium tremens, jonka johdosta hakeuduin itse hoitoon. Mutta se onkin ihan eri sairaus.
Onhan hoito siis järjestetty jo?
Ei tiedosta olevansa psykoosissa ja välillä sanoo et mä tarviin hoitoa.Kuitenkin sanoo olevansa sairas ja haluaa apua.Onkin menossa psykiatrian lääkärille huomenna.Tiedämme kumpikin ,että hoitoa tämä vaatii -enhän ole mikään ammattilainen tässä.Mutta edelleen haluan tietää miten hän minut kokee??
Hän puhuu ihan hirveitä välillä ja muistaa ne kyllä.Kysyikin minulta että miksi käyttäydyn niinkuin ei mitään olisi tapahtunut? Luulenko ettei hän muista vai olenko antanut anteeksi ne puheet? Sanoin että antanut anteeksi.Hän pyytelee anteeksi skitsoiluaan ja tajuaa ettei ne ole totta.Mutta hetken päästä on sitä mieltä että minussa on jotain hämärää jne.
EDELLEEN kysymykseni on: PYSYNKÖ RINNALLA VAI PAHENNANKO TILANNETTA????
Tietenkään en kokonaan mihinkään häviä-rakastan häntä ja haluan että hän parantuisi.Haluan kaikinpuolin olla avuksi kaikessa missä voin-mutta juuri tässä tilanteessa en tiedä pahennanko tilannetta olemalla läsnä??
Hyvä, että hän on menossa psykiatrille.
Noin muuten on hyvin vaikea näinkin etäältä arvailla miten hän sinut kokee.
Huomiseen kannattaa nyt ainakin odottaa. Oletko menossa huomenna mukaan sinne, vai meneekö hän yksin? Jos menee yksin, niin kannattaa varata sellainenkin aika, jolloin menette molemmat. Luulen, että se selkiyttäisi tilannetta paljon.
No, minulla on elämässäni ollut muutama psykoosijakso, yksi niistä liittyi juuri ihmisiin joista eniten välitin. Kaikki ajatukseni ja voimavarani kohdistuivat juuri perheeseen, myöhemmin tajusin syyksi sen, että yksinkertaisesti välitin ja PELKÄSIN liikaa. Ei sitä oikein voi selittää, ehkä en osaa selittää itsellenikään, ne "ajatukset" tuntuvat vieläkin niin hulluilta.
Suosittelisin puhumaan tuostakin asiasta psykiatrin kanssa, hänhän tietää miehesi tilan paremmin. Mutta ehkä minun kohdalla pieni etäisyys teki hyvää. Ambulanssilla veivät suljetulle ja sain siellä "etäisyyttä" maailmaan, myös perheeseen. Mutta taas toisaalta sekin oli hyvin tärkeää että he olivat tukena jos sitä tarvitsin.
Eihän sitä kukaan voi varmaksi tietää mikä on parhaaksi hänelle, mutta toivotan teille molemmille paljon voimia! Niitä psykoosin läpikäyminen ainakin vaatii.
Yksin on menossa.Perjantaina hän kävi tk:n lääkärillä ja tämäpä ei tietenkään kuunnellut yhtään ja löi kouraan masennuslääkkeet.Poikaystäväni sanoo että masennus ei ole syy vaan oire jostain muusta.Hän ei ole aikoihin pystynyt keskittymään mihinkään tai jäsentämään mitä tehdä milloinkin.
Tietää mitä pitäisi tehdä muttei saa tehtyä.Se turhauttaa ja sen seurauksena masentaa.Näinkin järkeilee asioita.Onneksi lupasi mennä psykiatrian lääkärille kun sanoin ,että etsitään OIKEA lääkäri.
Saatiinkin peruutusaika heti huomiseksi.
Eli tajuaa tilanteensa erittäinkin hyvin välillä.Mutta tuo minuun kohdistuva epäilys ja suoranainen viha välillä jopa pelottaa.Asumme eri osoitteissa ja olen nyt pysytellyt pois hänen luotaan-puhelimitse vain pidetty yhteyttä.
Ajattelinkin etten tänäänkään mene hänen luokseen ja odottelen mitä huomenna tapahtuu.Lähtisin ilomielin lääkäriin hänen kanssaan,koska haluan olla perillä missä mennään.Pitääpä ehdottaa hänelle sitä jossain vaiheessa.Tuntuu kauhealta ajatella ,että hän minua pitää vihollisenaan toisinaan=(
Kiitos ,että kerroit kokemuksesi!
Ihan sama oletko lähellä vai kaukana. Se tappaa sinut kuitenkin vielä.
Oisit miettiny edes vähän ennenkun sotkeennuit tuollaiseen.
Mielipidehän se on tuokin-joskin asiaton.
Näistähän kun ei koskaan tiedä mitä kenellekin millonkin tapahtuu.
Vai oletko itse deittailessasi kysynyt:" hei oletkos muuten ajatellut sairastua psykoosiin tässä lähiaikoina tai joskus?"
Toivottavasti et itse sairastu koskaan tai läheisesi ainakaan ajattele näin kun sinä.
Onnea matkaan.
Jos päätät kokeilla olla etäämmällä, miehesi on kuitenkin hyvä tietää ettet ole "hylkäämässä" häntä. Mutta juttelethan vielä lääkärin kanssa?
Ymmärrän miksi tunnet syyllisyyttä, mutta se on aivan turhaan koska olet vain auttanut. Ei psykoosia voi mitenkään estää. Ja sitä että kyllä ihmiset toipuu psykoosista, ei sen ihmisen koko elämä ala olla psykoottista. Minullakin diagnosoitiin skitsofrenia välillä, mutta ehkäpä ne lääkärit oli väärässä koska nousin siitä kuitenkin! :) Haluan siis vain rohkaista sinua, kaikki järjestyy vielä, nyt on se pahin vaihe vain.
Muistathan myös huolehtia omasta jaksamisestasi, koska olet miehellesi niin erityisen tärkeä, hänelle on myös tärkeää tuntea se, että sinä voit hyvin.
Voimia paljon, täältä saat ainakin tukea koska sinäkin sitä tarvitset, älä unohda sitä
Teen selväksi etten ole todellakaan hylkäämässä häntä ja teen päivittäin selväksi sen ,että hän on erittäin tärkeä.Tämä käydään yhdessä läpi niiltäosin kun se hänelle sopii.En tiedä miten pääsen juttelemaan hänen lääkärinsä kanssa-sitä pitää miettiä ja kysyä jos hän suostuisi siihen ,että minäkin menisin sinne.Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Olen asennoitunut tähän niin ,että pitkäänhän tämä vie-mutta vieköön-en peräänny.
Omasta jaksamisestani en ole kovinkaan huolissani-ainakaan vielä.Olen itse kokenut aikalailla elämäni aikana ja olen mielestäni hyvinkin vahva ihminen.Mutta pitää olla tarkkana tässäkin asiassa tietenkin.
Olen kiitollinen kannustuksesta jokatapauksessa