YSTÄVÄNI MINUN

Kyse on minun ystävästäni kauan sitten, ja aina päätin että joskus vielä ennenkö kuolee haluan puhua hänen kanssaan, enhän voinut uskoakkaan että ystävyytemme olisi niin heikoilla että sen voi noin vaan ohittaa.

En usko että olen oikea jolle vastasit, minun ystäväni ei sanoisi niin vaikkakin jotain kyllä voi sisältää, mutta minä olen aina arvostanut ystävääni ja hänen kuvansa on aina vain muistona ajasta jolloin kaikki oli vielä niin kivaa , puhua kaikista asioista ja runoista ja ne meidän laulu tuokiot, ongella olemiset ja monet muut , mutta koskaan en ole häntä pitänyt automaattina. No ihan miten tahansa ongelma on jäljellä ja hän ei halua kuulla minusta ja ei halua kertoa omasta elämän taipaleensa kulusta, kai se niin on että se olen minä joka saan antaa periksi ja lopettaa haaveilemasta että ennen viikatemiehen tuloa voitaisiin keskustella. Mutta sitähän minä olen tehnyt koko elämäni, yrittänyt aina ymmärtää muita ja sitten kun itse haluan sydämmestäni jotain niin hoppsan saan tyhjää.

&& kirjoitti:

En usko että olen oikea jolle vastasit, minun ystäväni ei sanoisi niin vaikkakin jotain kyllä voi sisältää, mutta minä olen aina arvostanut ystävääni ja hänen kuvansa on aina vain muistona ajasta jolloin kaikki oli vielä niin kivaa , puhua kaikista asioista ja runoista ja ne meidän laulu tuokiot, ongella olemiset ja monet muut , mutta koskaan en ole häntä pitänyt automaattina. No ihan miten tahansa ongelma on jäljellä ja hän ei halua kuulla minusta ja ei halua kertoa omasta elämän taipaleensa kulusta, kai se niin on että se olen minä joka saan antaa periksi ja lopettaa haaveilemasta että ennen viikatemiehen tuloa voitaisiin keskustella. Mutta sitähän minä olen tehnyt koko elämäni, yrittänyt aina ymmärtää muita ja sitten kun itse haluan sydämmestäni jotain niin hoppsan saan tyhjää.

jos minun ystäväni pelkää rikkoutuvansa, niin en toki halua sitä, haluan vaan ystäväni mielipiteitä, naurun, mukana olon asioissa joita hän vaan ymmärtää, mutta en halua hänelle missään tapauksessa mitään pahaa. Itse kokenut niin kovia etten haluaisi kellekkään mitään raskasta elämän muotoa.

&& kirjoitti:

En usko että olen oikea jolle vastasit, minun ystäväni ei sanoisi niin vaikkakin jotain kyllä voi sisältää, mutta minä olen aina arvostanut ystävääni ja hänen kuvansa on aina vain muistona ajasta jolloin kaikki oli vielä niin kivaa , puhua kaikista asioista ja runoista ja ne meidän laulu tuokiot, ongella olemiset ja monet muut , mutta koskaan en ole häntä pitänyt automaattina. No ihan miten tahansa ongelma on jäljellä ja hän ei halua kuulla minusta ja ei halua kertoa omasta elämän taipaleensa kulusta, kai se niin on että se olen minä joka saan antaa periksi ja lopettaa haaveilemasta että ennen viikatemiehen tuloa voitaisiin keskustella. Mutta sitähän minä olen tehnyt koko elämäni, yrittänyt aina ymmärtää muita ja sitten kun itse haluan sydämmestäni jotain niin hoppsan saan tyhjää.

kuulostat hirmu tutulta kenelle ystävällesi sinä tämän oikein olet tarkoittanut, eli haluaisin kysyä sinulta minne päin Suomea tämän viestin oikein pitäisi kohdistua? tai jos et asuinpaikkaa tiedä niin minkä nimiselle henkilölle... Ja en tiedä oletko se ketä luulen mutta hyvä ihminen ethän viitsi ajatella itsestäsi niin etteikö sinulla olisi arvoa vaikka joku rakas ihminen ei ole sinuun syistä joita ei aina voi tietää pitänyt yhteyttä, koska syitähän voi olla monen moisia. Miksi siis kiduttaa itseään ajattelemalla että hän ei rakasta sinua.... varmasti löytyy edelleen se paikka sinullekin Eikö se ole mielestäsi loukkaavaa ajatella jopa itseäsi kohtaan niin etteikö se tietty henkilö sinua rakastaisi joka sinua on rakastanut koska tod. näköisesti hän varmasti rakastaa edelleen sinua ystävänä sekä paljon muunakin. Eiväthän ne tunteet hiivu pois ikinä jos kerran on sen aidon sielujen kohtaamisen kokenut. Älä anna periksi ole rohkea ja ota yhteyttä keinoilla millä hyvänsä jos se henkilö ei ota sinuun. Usko minua että kadut varmasti sitä enemmän jos luovutat ja luovut jostain mikä on tärkeää sinulle (huomaan sen viestistäsi että tämä henkilö on merkinnyt ja varmasti merkitsee edelleenkin sinulle paljon)

mie&sie kirjoitti:

kuulostat hirmu tutulta kenelle ystävällesi sinä tämän oikein olet tarkoittanut, eli haluaisin kysyä sinulta minne päin Suomea tämän viestin oikein pitäisi kohdistua? tai jos et asuinpaikkaa tiedä niin minkä nimiselle henkilölle... Ja en tiedä oletko se ketä luulen mutta hyvä ihminen ethän viitsi ajatella itsestäsi niin etteikö sinulla olisi arvoa vaikka joku rakas ihminen ei ole sinuun syistä joita ei aina voi tietää pitänyt yhteyttä, koska syitähän voi olla monen moisia. Miksi siis kiduttaa itseään ajattelemalla että hän ei rakasta sinua.... varmasti löytyy edelleen se paikka sinullekin Eikö se ole mielestäsi loukkaavaa ajatella jopa itseäsi kohtaan niin etteikö se tietty henkilö sinua rakastaisi joka sinua on rakastanut koska tod. näköisesti hän varmasti rakastaa edelleen sinua ystävänä sekä paljon muunakin. Eiväthän ne tunteet hiivu pois ikinä jos kerran on sen aidon sielujen kohtaamisen kokenut. Älä anna periksi ole rohkea ja ota yhteyttä keinoilla millä hyvänsä jos se henkilö ei ota sinuun. Usko minua että kadut varmasti sitä enemmän jos luovutat ja luovut jostain mikä on tärkeää sinulle (huomaan sen viestistäsi että tämä henkilö on merkinnyt ja varmasti merkitsee edelleenkin sinulle paljon)

ihan niin, paljon merkitsee ja kyseessä on syvä ystävyys eikä mikään muu. Ystävyys on monta kertaa tärkeämpi kun ns, rakkaus ja minulla ja ystävälläni ei ollut siis rakkaus suhdetta siinä mielessä miten se yleisesti käsitetään vaan syvä ystävyys joka mielestäni pitäisi olla kaiken kestävä kaiken voittava ja anteeksi antava jos tietämättään on loukannut. Meillä molemmilla on toki oma elämä näin arjessa mutta joskus kaipaa ysytävän neuvoa. Mutta minun on pakko luovuttaa etsiminen ja toivoa että ihme tapahtuu että saisin kuulla jotain hänestä.Itse luottamukseni on tähän asiaan nähden poissa.

&&&&&&& kirjoitti:

ihan niin, paljon merkitsee ja kyseessä on syvä ystävyys eikä mikään muu. Ystävyys on monta kertaa tärkeämpi kun ns, rakkaus ja minulla ja ystävälläni ei ollut siis rakkaus suhdetta siinä mielessä miten se yleisesti käsitetään vaan syvä ystävyys joka mielestäni pitäisi olla kaiken kestävä kaiken voittava ja anteeksi antava jos tietämättään on loukannut. Meillä molemmilla on toki oma elämä näin arjessa mutta joskus kaipaa ysytävän neuvoa. Mutta minun on pakko luovuttaa etsiminen ja toivoa että ihme tapahtuu että saisin kuulla jotain hänestä.Itse luottamukseni on tähän asiaan nähden poissa.

Niin huomasin kyllä ja ymmärsin mitä tarkoitit ja en siis tarkoittanutkaan että teillä olisi ollut sellaista rakkautta pelissä (anteeksi, huono artikulointini asian suhteen tuossa edellisessä viestissäni) vaan nimenomaan juuri tarkoitinkin tuota mainitsemaasi syvää ystävien välistä ystävyyttä sitä toisen ihmisen kunnioitusta...voiko sitä kyllä rakkaudeksi kutsua ehkä ei mutta kuitenkin se on sitä jotain joka on todellakin jopa itse rakkauttakin suurempaa. Ikävä kuulla ettet pysty löytämään itsestäsi sitä luottamusta jotta jaksaisit yrittää.. ymmärrän kyllä sinua sen verran mitä toinen ihminen voi ymmärtää koska itsekin olen moisen menetyksen kokenut (siis tärkeän ihmisen) tiemme erkanivat....ja tosiaan se vie luottamuksen oikeastaan vähän kaikkeen. Toivon kuitenkin että edes joskus jaksat yrittää asian suhteen vaikka se vaikeaa tekeekin. Minä olen yrittänyt.. oikeastaan en tiedä onko siitä mitään hyötyä koska tuntuu vain että epävarmuus kasvaa ja se ei pysähdy koskaan kun asia ei etenekään niin kuin toivoo.. ehkä sinun päätöksessäsi olla yrittämättä on perää.

mie&sie kirjoitti:

Niin huomasin kyllä ja ymmärsin mitä tarkoitit ja en siis tarkoittanutkaan että teillä olisi ollut sellaista rakkautta pelissä (anteeksi, huono artikulointini asian suhteen tuossa edellisessä viestissäni) vaan nimenomaan juuri tarkoitinkin tuota mainitsemaasi syvää ystävien välistä ystävyyttä sitä toisen ihmisen kunnioitusta...voiko sitä kyllä rakkaudeksi kutsua ehkä ei mutta kuitenkin se on sitä jotain joka on todellakin jopa itse rakkauttakin suurempaa. Ikävä kuulla ettet pysty löytämään itsestäsi sitä luottamusta jotta jaksaisit yrittää.. ymmärrän kyllä sinua sen verran mitä toinen ihminen voi ymmärtää koska itsekin olen moisen menetyksen kokenut (siis tärkeän ihmisen) tiemme erkanivat....ja tosiaan se vie luottamuksen oikeastaan vähän kaikkeen. Toivon kuitenkin että edes joskus jaksat yrittää asian suhteen vaikka se vaikeaa tekeekin. Minä olen yrittänyt.. oikeastaan en tiedä onko siitä mitään hyötyä koska tuntuu vain että epävarmuus kasvaa ja se ei pysähdy koskaan kun asia ei etenekään niin kuin toivoo.. ehkä sinun päätöksessäsi olla yrittämättä on perää.

KIITOS SINULLE TUNTEMATON TUESTASI,JA MINÄ TOIVON SINULLE HYVÄÄ JATKOA OLET YMMÄRTÄNYT JA SE ON AINA JONKIN ARVOISTA
TOIVON SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ ELÄMÄSSÄSI
helpottavampi olo nyt. kiitos siitä sinulle